Löyty tieteellinen selitys

Ja tämä on tärkeää: eivät voi päästää irti, siis valitsevat tavallaan katkeroitumisen ja sairastuttavat itsekin itsensä pettymysten takia:
"Instead of dealing with the loss with the help of family and friends, they cannot let go of the feeling of being victimized. Almost immediately after the traumatic event, they become angry, pessimistic, aggressive, hopeless haters."

Ihan hyvä juttu, siitä miten ihmiset ikäänkuin traumatisoituvat, kun eivät saa sitä mitä haluavat. Siitähän tuossa on kyse, ettei osaa käsitellä pettymyksiään.
Ovat tehneet töitä asian eteen, ja tulos ei olekaan se, mikä oli toiveissa.
Samoin kun se juttu siellä oli hyvä, että nämä katkerat ihmiset "katkeruuteen sairastuneet" eivät katso tarvitsevansa apua, koska vika on maailmassa ei heissä. Ja he saattavat jopa olla apua vastaan.

Tuonkun saisi katkerat ihmiset tajuamaan: se on syvästi tuhoaa käytöstä, he tuhoavat sillä kaiken: itseltään etenkin.

Melkein kaikille on käynyt jotain ikävää ja kamalaa. Jotain on haukuttu, jotain enemmän kiusattu, joku on pahoinpidelty ja jopa raiskattu. On pahoja väkivaltaisia asioita, mistä on selvittävä. On muuta, läheisen kuolema, työpaikan ja asunnon menetys, onnettomuudet jne. Jokainen varmaan tietää oman tregediansa ja jos nuorena säästyy, vanhana sataa niskaan. Jossain vaiheessa tilit tasaantuu, eikä elämä ole yhtä voittokulkua edes niille, kenellä se ulkoapäin saattaa siltä näyttää.
Ja jokainen kokee pettymyksiä, ne kuuluvat elämään, mutta ei niihin tarvitse luovuttaa ja yhden elämän alueen pettymyksen takia pilata koko elämäänsä katkeruudella.

Mutta sitten on se pieni prosentti ihmisiä, joitten mielestä suurin ja pahin on kohdistunut juurikin heihin. He pyörivät oman napansa ymäpärillä ja katkeroituvat, kun jäävät siihen kiinni, että heille on sattunut jotain elämää suurempaa ja juurikin heidän vihansa on oikeutetumpaa kun muitten yhteensä. Kosto muka auttaisi, eivätkä he suostu näkemään inhimillisyyttä, tai vain hyväksymään sitä, että joskus vaan on näin. Maailma on mitä on, niin kamalaa kun se pahimmillaan onkin, ei sille mahda mitään, eikä kosto ja katkeruus ainakaan auta.

Harmi ja sillätavalla etenkin, kun heitä vielä autettaisiin, apua on ja sitä saa kun hakee. Mäkin jouduin etsimään muutaman vuoden oikeaa apua mulle, mutta löysin ja sain apua. On todella kamalaa se katkeroituminen ja viha, se jättää ne pahat asiat "päälle", ja niihin jää kiinni. Parempi on päästää irti.

Katkeroituneet ihmiset elää siitä katkeroinnista, eivätkä vahingossakaan halua muuttaa itseään koska kaikissa muissa on vikaa.
On vaikea muuttaa itseään jos ei tajua sitä muutoksen tarvetta ja on aina helpompi sysätä syy muiden niskoille, näiden ihmisten elämänlaatuhan saattaisi vahingossa parantua mikäli alkaisivat päästää irti katkerasta mielestä, eihän se nyt passaa!
Onhan se nyt paljon kivempaa haukkua kaikkea mikä liikkuu, kuin itse tehdä asioilleen mitään.