Yli 20v yhdessä oloa,yhteisiä lapsia,on oltu naimisissa,erottu,palattu yhteen,menty taas kihloihin,omat asunnot,yhteiset asunnot, jne... kaikki on läpikäyty...
Mieheni on kaksi kertaa jättänyt minut toisen naisen takia,n.pari vuotta uutta yritystä uuden naisen kanssa ja luokseni on palannut,tosin myönnän etten ole missään kohtaan irti päästänytkään,olen käyttänyt lapsia ja yhteisiä laskuja tekosyynä tavatakseni häntä,olen myöskin tarkoituksellä ja tahallisesti sotkenut hänen ja uuden parisuhdetta...
Millä muulla voisin tekoni selittää kuin sillä,että rakastan häntä tai sitten olen riippuvainen hänestä,henkisesti.
Hän palasi taas luokseni,koska edellinen oli must.sukkainen,omistava,määräilevä,kyttäävä jne... mutta jos olen rehellinen ITSELLENI ,kyllä oli syytä ollakkin,,,minun luonanihan hän kävi,aamuin ja illoin,minä olin ylityöt ja viikonlopputyöt,minä oli syy miksi harrastusten määrä kasvoi... niinkuin oli syy silloinkin kun hän minua petti,minä uskoin,viikonloput,ylityöt ym muut selitykset.. mutta tämä "kakkonen" joka "yleni" ykköseksi ei niitä uskonutkaan...ja syystä.
Olin taas heikko,otin hänet takaisin,toki kiristin ja uhkailin,vaadin lupauksia ja niitä sain,"ei koskaan enään,sinua mä rakastan,nyt sen tajuan" tyyliin oli mieheni vastaus...
No nyt kun on taas arki tullut,sama "ykköskakkonen" on taas kuvioissa,mieheni on selvästikin varovaisenpi kuin ennen,mutta kyllähän minä merkit näen ja ne tunnistan,en vain haluaisi nähdä niitä,haluaisin uskoa miestäni,haluan että asiat on niin kuin hän sanoo,vaikka TIEDÄN ettei ole...
Työnnän pääni pensaaseen,huijaan itse itseäni koska totuus tekisi liian kipää,en tiedä kestäisinkö sitä..kulissia tämä vain,mieheni rakentamaa harhoja ja valheita,jossa minä suostun elämään,koska huijaan itseäni ja pelkään kipua,on helppoa valehdella itselleen...
Minä ykkösenä olen kuitenkin se kakkonen,voitte haukkua minut kynnysmatoksi,itsetunnotomaksi,typeräksi idiootiksi ja vaikka miksikä,ei tarvitse,tiedän sen itsekkin,ja vaikka tiedän en irti pääse... tämä on monen "ykkösen" tarina,sitä ei vaan uskalleta tunnustaa, ja ennen kaikkea myöntää ITSELLENSÄ.
Mieheni on kaksi kertaa jättänyt minut toisen naisen takia,n.pari vuotta uutta yritystä uuden naisen kanssa ja luokseni on palannut,tosin myönnän etten ole missään kohtaan irti päästänytkään,olen käyttänyt lapsia ja yhteisiä laskuja tekosyynä tavatakseni häntä,olen myöskin tarkoituksellä ja tahallisesti sotkenut hänen ja uuden parisuhdetta...
Millä muulla voisin tekoni selittää kuin sillä,että rakastan häntä tai sitten olen riippuvainen hänestä,henkisesti.
Hän palasi taas luokseni,koska edellinen oli must.sukkainen,omistava,määräilevä,kyttäävä jne... mutta jos olen rehellinen ITSELLENI ,kyllä oli syytä ollakkin,,,minun luonanihan hän kävi,aamuin ja illoin,minä olin ylityöt ja viikonlopputyöt,minä oli syy miksi harrastusten määrä kasvoi... niinkuin oli syy silloinkin kun hän minua petti,minä uskoin,viikonloput,ylityöt ym muut selitykset.. mutta tämä "kakkonen" joka "yleni" ykköseksi ei niitä uskonutkaan...ja syystä.
Olin taas heikko,otin hänet takaisin,toki kiristin ja uhkailin,vaadin lupauksia ja niitä sain,"ei koskaan enään,sinua mä rakastan,nyt sen tajuan" tyyliin oli mieheni vastaus...
No nyt kun on taas arki tullut,sama "ykköskakkonen" on taas kuvioissa,mieheni on selvästikin varovaisenpi kuin ennen,mutta kyllähän minä merkit näen ja ne tunnistan,en vain haluaisi nähdä niitä,haluaisin uskoa miestäni,haluan että asiat on niin kuin hän sanoo,vaikka TIEDÄN ettei ole...
Työnnän pääni pensaaseen,huijaan itse itseäni koska totuus tekisi liian kipää,en tiedä kestäisinkö sitä..kulissia tämä vain,mieheni rakentamaa harhoja ja valheita,jossa minä suostun elämään,koska huijaan itseäni ja pelkään kipua,on helppoa valehdella itselleen...
Minä ykkösenä olen kuitenkin se kakkonen,voitte haukkua minut kynnysmatoksi,itsetunnotomaksi,typeräksi idiootiksi ja vaikka miksikä,ei tarvitse,tiedän sen itsekkin,ja vaikka tiedän en irti pääse... tämä on monen "ykkösen" tarina,sitä ei vaan uskalleta tunnustaa, ja ennen kaikkea myöntää ITSELLENSÄ.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Helpoin tapa oikeuttaa oman elämähallinnan vajavaisuus ja riippuvuus toisesta, on selittää asia sillä,e ttä moni muukin tekee tai kokee näin. Sinun tarinasi on säälittävimmästä päästä ja ei todellakaan ole tavallista meidän vaimojen elämässä.
On kamalaa lukea aikuisen ihmisen tekstiä tyylii "totuus tekisi liian kipeää" jne. Miten ihmeessä voit elää noin naiivisti? Ja miten ihmeessä koko elämääsi hallitsee tuntemuksesi jotakin luuserimiestä, joka todennäköisesti ei anna mitään sellaista naiselle, jota oikeat miehet ja isät lapsilleen antavat. Tarvitset kipeästi ammattiapua, ellet sitten ole sen verran itsekäs, että kaikkien muiden hyvinvointi, myös itsesi, ei merkitse mitään, pääasia,että hamppimiehesi tykkää sinusta!
En kyllä nyt oikein ymmärrä miksi sinut tulisi haukkua kynnysmatoksi
oman elämätilanteesi vuoksiko ?
Miksi tulisi haukkua sen kummemmin kakkosnaisen valintoja, tuntemuksia.
Keskustelulta et voi välttyä jos olet palstoilla eikä niistä syntyvistä
tuntemuksista mikäli ne aiheuttaa sinulle kynnysmatto tunteen niin luulenpa
tämän tunteen kumpuavan elämäntilanteestasi sisällesi.
Googletin uuden sivun laitoin otsikoksi uskottomuus sieltä taasen löysin
Suhdesoppa nimisen keskustelupalstan josta löysin erittäin pätevää asiantuntemusta ja aiheeseen liittyviä tarinoita.Siirryin sitä kautta huomaamattani
Book plus kirjamaailma sivuille siellä taasen oli mielenkiintoista kirjallisuutta
aiheeseen liittyviä asioita ja muutenkin kiinnostavaa kirjallisuutta ihmisen käyttäyttäytymiseen liityyvää kerrontaa.