Pystytkö toimimaan ilman vastakohtia, vai onko kaikella tekemiselläsi jokin vastakohta tekemättömyydessä?
Kaikkein toimeliaisimmilla ja vilkkaimmilla ihmisillä on monesti vastakohta tekemättömyydessä... Kun oman tekemisen vastakohta, jonkin asian tekemättömyys, nähdään toisissa ihmisissä, tai useimmiten toisessa ihmisessä, voidaan oma tekeminen nähdä paremmuutena suhteessa tekemättömyyteen ja toiseen, jolloin koetaan, että oma toiminta on moraalisesti oikeutettua ja perusteltua(koska toinen ei sitä tee), naiivisti ajatellen.
Mutta miksi tarvitaan vastakohtia itselle? Kun toista, tai muita syytetään asian tekemättömyydestä ja suhtaudutaan tekemättömyyteen moralisoivasti, oma toiminta ja tekeminen tulevat moraalisesti perustelluiksi, kun vastuu omista tekemisistä sysätään niille, jotka eivät sitä asiaa ole tehneet, mitä itse on tehnyt.
Tämä on kuitenkin vahvuus, jolla tällainen henkilö voi perustella minkä tahansa tekemisensä moraalisesti vain sillä perusteella, että hän tekee niin ja muut eivät.
Nyky-yhteiskunta ja kapitalismi ihailevat toimeliaisuutta ja kapitalismin ihanneihminen on dynamo, jolla on miljoona tutkintoa ja helvetisti työkokemusta, mutta näiden ihmisten tekeminen tarvitsee vastakohtia... ei pelkästään markkinatalouden lakien mukaan yhteiskunnallisella tasolla, vaan myös psykologisella tasolla.
Lyhyesti: jokaista yritysjohtajan paskalla käyntiä vastaan tarvitaan kymmenen työtöntä kantamaan paskallakäymisestä aiheutuva moraalinen taakka.
Kaikkein toimeliaisimmilla ja vilkkaimmilla ihmisillä on monesti vastakohta tekemättömyydessä... Kun oman tekemisen vastakohta, jonkin asian tekemättömyys, nähdään toisissa ihmisissä, tai useimmiten toisessa ihmisessä, voidaan oma tekeminen nähdä paremmuutena suhteessa tekemättömyyteen ja toiseen, jolloin koetaan, että oma toiminta on moraalisesti oikeutettua ja perusteltua(koska toinen ei sitä tee), naiivisti ajatellen.
Mutta miksi tarvitaan vastakohtia itselle? Kun toista, tai muita syytetään asian tekemättömyydestä ja suhtaudutaan tekemättömyyteen moralisoivasti, oma toiminta ja tekeminen tulevat moraalisesti perustelluiksi, kun vastuu omista tekemisistä sysätään niille, jotka eivät sitä asiaa ole tehneet, mitä itse on tehnyt.
Tämä on kuitenkin vahvuus, jolla tällainen henkilö voi perustella minkä tahansa tekemisensä moraalisesti vain sillä perusteella, että hän tekee niin ja muut eivät.
Nyky-yhteiskunta ja kapitalismi ihailevat toimeliaisuutta ja kapitalismin ihanneihminen on dynamo, jolla on miljoona tutkintoa ja helvetisti työkokemusta, mutta näiden ihmisten tekeminen tarvitsee vastakohtia... ei pelkästään markkinatalouden lakien mukaan yhteiskunnallisella tasolla, vaan myös psykologisella tasolla.
Lyhyesti: jokaista yritysjohtajan paskalla käyntiä vastaan tarvitaan kymmenen työtöntä kantamaan paskallakäymisestä aiheutuva moraalinen taakka.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No en tiedä, mutta ainakin pyrin välttämään dikotomioita. En vihaa esimerkiksi jotakin tiettyä puoluetta siksi, että kannattaisin fanaattisesti jotakuta toista. En vertaa oman toimintoni olevan välttämättä ja ehdottomasti tarpeellinen siksi, että joku toinen sen vuoksi*puff!* kutistuu. En myöskään kuvittele olevani ylin ymmärtäjä tai ylin tietäjä, koska sillä söisin ainoastaan maata oman realismini jalkojen alta. Tai niin ainakin luulen ja siksi realismiani puolustan.
Uskon, että vastakohtarakentelu syntyy usein tarpeesta löytää syytekijöitä. Useinkin ihmiselle lienee miellyttävämpää, että kun sulla on määrittelemättömälle epäkohdalle olemassa yksi syytekijä x, voit sä onnellisesti ja huolettomasti unohtaa, että ei asia ihan niin mene tai ( jopa) että syytekijäsi x olisi täysin falski.
Siihen en usko, että ihminen luonteen tasolla olisi "paha". Jos sä elät ja toimit jossakin kontekstissa, jonka sä oikeaksi näet ja jos usein vielä saat toiminnastasi selkääntaputtelujakin, sä ehdollistut Uskomukseen. Uskomukseen siitä, että näin sen homman tuleekin mennä ja usein uskomus lieneekin oikeakin ( ei tietenkään aina).
Kuolaakin voidaan toki valuttaa...Voidaan miettiä, mikä on OIKEA tapa toimia. Räkimiseksi se silti monasti menee. Ja kun ei voida sylkeä, saattaa räkä juuttua kurkkuun. Vastakohdan (jotta se voidaan "rakentaa") tulee monelle olla lähellä omaa persettä, jotta mahdollistuu ymmärrys.
Enkä sitten edellä puhunut sinusta, arvostellut sinua tai esittänyt mitenkään erityisesti kannanottoa, vaan otin vertailukohdakseni ajattelulleni ainoastaan "näytän perseen!"-ajattelumallin, joka on kaikessa tympäisevyydessään hyvin läpinäkyvä.
vastaan lyhyesti. Oma tekeminen vaatii vaskohtansa, nimittäin tekemättömyydessä, jonka takana myöskin olen minä itse. Kuulostaako erikoiselta, mutta en näe itseäni motivoivaa vastakohtaisuutta muissa, en ainakaan siten, että se minua suuremmin häiritsisi. Saattaa johtua siitä, että ajattelen itseäni niin paljon.
Se ajatus, että jonkun tekemiselle oikein vaaditaan reaalista, konkreettista vastavoimaa tuntuu minusta hyvin erikoiselta ajatukselta, vaikka joten kuten logiikan voinkin ymmärtää.
itse lukeudut?
tekemisistäni, enkä pidä mitään tekemääni hyvänä, tai ihailtavana.
Onha se joskus hauskaakin tehda poliitikkomaisia hanklasti luettavaa tekstiä
sanomatta yhtään mitään mailmaa parantavaa.....ei ap tarkoituskaan ollut muu, kuin väännellä sanoja "viisautensa" todisteeksi, kute tavallisesti..HÖH
pakko oikeuttaa toisessa olevalla pahalla?