Treffikokemuksia nettideiteistä

Kahden naisen kanssa olen kahveille päätynyt netin kautta, useampi on jänistänyt viime hetkellä ajan ja paikan sopimisen jälkeen (surkuhupaisin tapaus laittoi isoin kirjaimin viestin, ettei aika sittenkään sovikaan, ja poisti äkkiä profiilinsa).

Molemmat livenä kohdatut naiset olivat fiksuja ja mukavia, ja jutustelu sujui luontevasti. Ensimmäisen kohdalla (kuvia ei vaihdettu etukäteen) ei tuntunut "kemiaa" puolin eikä toisin, mutta tunti kului mukavasti rupatellessa. Toinen oli vasta muutama päivä sitten, kuvat vaihdettiin ja vaikka hänen kuvansa ei tehnyt erikoisempaa vaikutusta, päätin kuitenkin tavata, tietäen etten itsekään ole erityisen "fotogeeninen". En meinannut tunnistaa neitosta kahvilassa, hän näytti paljon nätimmälle luonnossa. Parin tunnin jutustelu antoi kuvan fiksusta ja kivasta persoonasta, ja taisin hieman ihastuakin :) Laitoin tytölle viestiä, että olisi kiva tavata uudestaankin, mutta eipä ole vielä näköjään noiden kahvien jälkeen sivustolle edes kirjautunut. Luultavasti en tehnyt vaikutusta, mutta olisi kiva kuulla edes kohtelias "ei kiinnosta", niin häviäisi mielestä kummittelemasta "entä jos" -ajatukset ja voisi unohtaa koko viehättävän olennon.

Mielestäni ei kannata yrittää kuvitella treffikumppania etukäteen, menee vain paikalle ja alkaa tutustumaan arkisella jutustelulla. Käy miten käy. Onnea matkaan!

(Mies, 28)

Nettideittailun ihmeellisessä maailmassa seikaillut olen On-Off tyylliin noin 4v vaihtelevalla menestyksellä.

Parit treffit on mennyt niin että liikunnallinen mies on ollut aivan jotakin muuta kuin on väittänyt olevansa, eli mies nro1 on sanonut olevansa pitkä 180cm ja painoa noin 85kg, heh eipä meinannut miestä tuntea kahvilan pöydässä, oli ainakin 140 kiloinen ryhävalas. Kahvit join ja kotiin lähdin. Toinen ilmoitti olevansa komea ja pituutta 182cm, no juu pituudesta puuttui vähintään 15cm kun miehen kohtasin ja komeuskin oli varmaan äidin joskus aikoinaan kertoma asia, keskusteltavaa ei ollut... kummankaan kanssa toinen haukkui exäänsä ja toinen kertoi pimpan saanneistaan. Ai,niin oma pituuteni kun on 178cm :) niin jonkin verran toi miehen mittakin painaa vaa'assa.

Kolmas huono kokemus oli ihan mukava, vaikka mies olikin miinustanut iästään ainakin 10v. Juteltavaa oli ja herra oli oikein fiksu ja älykäs, kunnes oli hyvästien aika. Minun piti saattaa herra linja-auto pysäkille ja siinä mies sitten kääntyi katsomaan minua spanielinkatse silmissään, huulet pari senttiä tötteröllä ja sanoi anna pusu, kun sanoin että en taida antaa, niin yritti suudella väkisin. Juu, ei tavattu uudelleen.

Kolmet treffit on johtaneet seurustelusuhteeseen, ekan kanssa kolahti ihan kivasti. Mies oli sellainen kuin olikin kertonut, seurustelimme puolisen vuotta kunnes miehen väkivaltaisuus paljastui ja suhde päättyi siihen.

Toinen oli todella fiksu ja pidin hänestä paljon, mutta hän ei sitten kuitenkaan ollut päässyt vielä yli exästään, vaan haikaili edellisen suhteen perään ja avioerokin jäi junnaamaan ykkös- ja kakkos- vaiheen väliin. Olin kai se laastari :)

Nyt maaliskuussa alkoi suhde nettisuhde, kolmannen herran kanssa. Tapasimme ensimmäisen kerran kuukausi sitten ja kyllä se oli aika menoa ainakin minulle, mies ei kyllä ole mikään atleetti vaan paremminkin kotleetti, mutta aivan upea ihminen ja tykkään hänestä hyvinkin paljon. Suhde vain on etäsuhde... mutta emme anna sen estää.

Olen nainen 22. Herra 1:n kanssa tapasin kerran, vietimme yön ja jatkoimme kavereina. Täysi pleijeri! Sen näki jo heti kun eteeni astui, komea kylläkin ja fiksu, mutta myös lipevä kuin ahven.
Herra 2:n oli oikein potentiaalinen, juttelimme paljon ennenkuin tapasimme ja odotin erittäin innolla tapaamista, treffien jälkeen kehuimme toisiamme ja tuuletin jo ilosta, kun sovimme toiset treffit, niin no... niitä ei ikinä tullut. Herra muuttui yhden yön aikana aivan toiseksi, nuivakkeeksi. Se siitä, Kiertoon!
Herra 3:n on ollut paras :) näin kuvan hänestäkin (niinkuin kaikista) enkä ehkä ihastunut ensisilmäyksellä siihen, mutta VAU mikä tyyppi ja todella paremman näköinen luonnossa, taisin ihastua ja niin hänkin. Odotan innolla lisätreffejä :)

Rohkeasti vaan, ole oma itsesi ja anna palaa! Treffailu on hauskaa eikä niin kovin vakavaa ;)

Ensimmäisen kerran kävin nettitreffeillä lähemmäs 10 vuotta sitten. Olin silloin nuori ja chatissa tapaamani tyttö oli pari vuotta minua nuorempi. Juteltiin siis aluksi chatissa ja kirjoiteltiin parit sähköpostit. Oikein mukavan oloinen tyttö ja juttu luisti. Tyttö ehdotti sitten tapaamista koska oli tulossa kotikaupunkiini tapaamaan isovanhempiaan ja tottahan suostuin. Kumpikaan ei ollut nähnyt toisen kuvaa ennen tapaamista. Tapaaminen kesti ehkä 2-3 minuuttia. Muutama sana vaihdettiin kunnes tytölle tuli äkkiä kova kiire "kauppaan" kun oli kuulemma luvannut siellä käydä ;) Kysyi että jos voitaisiin nähdä joku toinen kerta "silleen paremmin" kun nyt ei ehdi. Uskottavaa, eikö? :D No lähdin kotiin ja pari päivän päästä yritin soittaa tytölle. Ei vastannut. Soittelin taas myöhemmin ja nyt tyttö vastasi. Oli kuulemma ollut puhelin äänettömällä ja että oli jo palannut kotiinsa. Sanoi että jos voisin soitella ensi vuoden puolella uudestaan (vuosi oli siis pian vaihtumassa). Ja paskat mitään soitin.

Eräs toinen tapaus oli vähän samantyylinen. Minulla oli profiili seuranhakupalvelussa kuvallisena. Tyttö otti yhteyttä ja kertoi tehneensä profiilin vain että saisi yhteyden minuun. Juteltiin aluksi mesessä ja vaikutti jälleen oikein mukavalta tytöltä. Näin myös hänen kuvansa irc-gallerian kautta ja oli kyllä todella nätti. Mie ihastuin :) Sitten tavattiin kun samassa kaupungissa asutaan. Tytöllä näytti olevan koko ajan jokin ongelma. Hän ei kestänyt hetkeäkään hiljaisuutta ja painosti jatkuvasti minua puhumaan kun jompi kumpi ei ollut äänessä. En tiedä mikä lieneen neidillä ollut joskus on vain mukava istuskella ja nauttia toisen seurasta. Juttelu on kivaa mutta joka sekunti ei tarvitse toisen olla äänessä. Tyttö ei hymyillyt kuin ehkä kerran tai pari koko tapaamisen aikana ja oli kuin jäykkä paska. Ei siis ollenkaan sellainen millaisen kuvan oli itsestään antanut mesekeskustelussa. Myöhemmin tyttö kertoi mesessä että häntä oli jännittänyt mielettömän paljon. Sanoi myös että ehkä meillä menee paremmin näin mesessä. Ja paskat.

Sitten eräs tapaus oli joka alkoi vähän samalla tavalla kuin edellinen kertomani. Tytöllä oli kuvaton profiili samassa treffipalvelussa kuin minulla ja hän otti ensin yhteyttä. Juteltiin sähköpostin välityksellä ja vaikutti ihan fiksulta ja mukavalta tytöltä. Sanoi ettei häntä kuulemma ekana iltana saa sänkyyn kukaan. No, kiva vaan jos ei ole horatsu :) Sitten tavattiin ja mentiin meille. Katseltiin elokuvia ja otettiin vähän alkoholia. Päädyttiin sitten nukkumaan samaan sänkyyn ja tyttö ilmeisesti veti herneen nenään kun en innostunut puristelemaan hänen tissejään vaikka veti vähän väliä kättäni tisunsa päälle. Ei siinä muuten mitään mutta oltiin kuitenkin juotu ja ajattelin että taitaa tyttö hiprakassa vähän innostua. En kuitenkaan halunnut käyttää naisen humalatilaa hyväkseni joten vedin aina käteni pois. Aamulla tyttö väitti etten kuulemma ollut "ymmärtänyt" sitä käden viemistä tissin päälle ja että hän olisi halunnut minun hierovan sitä. Juu, en ymmärtänyt, en en.. :D Tämä neiti oli muutenkin sellainen nipottaja joka huomautteli joka helkkarin asiasta. Milloin vessapaperirulla oli "väärin päin" telineessä, milloin kampauksestani "ei ottanut selvää", asuntoni sisutus ei tuntunut kelpaavan jne.. Jonkin aikaa ensitapaamisen jälkeen vain katkaisin yhteydenpidon. Ei kiinnosta moinen nirppanokka.

Mukaviakin ihmisiä olen toki tavannut. Pari ystävääkin olen saanut joista toinen on kolmen vuoden jälkeenkin läheisin ystäväni :)

Muutama vuosi sitten oli silloisessa parisuhteessa huono vaihe päällä, joten istuskelin melko usein chatissa iltaisin. Sieltä sitten löytyi vanhempi mies, jonka kanssa juttu kulki kivasti. Siinä kun melko usein juteltiin, niin ihastuttiin jne. miehellä oli myös kuvallinen treffiprofiili ja kun pistettiin kumppanini kanssa seurustelsuhde tauolle, niin päätin ottaa chattikaveriini yhteyttä treffiprofiilin kautta ja sovittiin treffit. Mies oli edelleenkin todella mukava, mutta jotenkin ihastus karisi omalta osaltani, sillä mitään kemiaa en tuntenut/olisi voinut kuvitella mitään lähempää kontaktia hänen kanssaan. Olisin silti tahtonut jatkaa kaveripohjalta, jonka hänelle kerroin, Mies veti herneen nokkaan, haukkui pinnallisesti narsistiksi, hyväksikäyttäjäksi jne. ...että näin, se siitä sielujen sympatiasta ;D

Parisuhteeni lopahti ja jatkoin sinkkuna ja "erehdyin" kaksille treffeille sielujen sympatian perusteella, kuvista viis...koska en ole koskaan pitänyt itseäni pinnallisena tyyppinä, mutta taisi olla ensimmäinen nettitreffi mies oikeassa..MÄ OLEN NIIN PINNALLINEN! Okeasti, kyllä se nassu/fyysinen olemus vaikuttaa vaikka kuinka tuntuisi muuten juttu luistavan...jos ei vaan millään muotoa tunne vetovoimaa hinteliä, pieniä miehiä kohtaan, niin sille ei vaan voi mitään...

Vaihdoin taktiikkaa, nyt sai pärstäkerroin ratkaista, jutuista niin viis. Nappasin sitten lauantai-illan iloksi pitkän, komean miehen profiilin ja ehdotin, että samana iltana nähtäisin lavantansseissa joihin olin ystäväni kanssa lähdössä. Mies vaikutti puhelimitse ihan urpolta, tiedusteli alusvaatteista jne. Lähdin tansseihin ja mies teki kovasti oman kaverinsa kanssa sinne lähtöä. Vietettiin ystävän kassa hauska ilta ja törmäsin kivaan miheenkin. Puoli tuntia ennen kuin tanssipaikka meni kiinni, niin tämä nettimies soitti; "Ollaan täällä parkkipaikalla, tuutko näyttäytymään..ei viitsi maksaa lippua ennen kuin näkee" ..Tota joo, ei ole todellista. En mennyt parkkipaikalla, mutta oli pakko tämä jumalan lahja naisille nähdä joten pyysin hänet portille. Tyyppi oli kuin puuseiväs, ihan pysäkillä (jostain muusta kuin viinasta), jutustelitiin hetki ja toivotin hyvää loppuelämää. Mies jatkoi perään soittelua/viestittelyä vielä muutaman viikon jolloin päätin, että nyt ei enää virtuaalimaailman hulluja..

Muutamaan viikkoon ei huvittanut käydä edes profiilia katsomassa, kunnes sitten syksyn korvilla yhtenä iltana selailin huvikseni lähistöllä asuvien miesten profiileita. Melko harvasanasia ilmoituksia, joista sitten "vähäpuheisin" (koko profiilissa varmaan kuvauksen ja hämärän kuvan lisäksi 3 sanaa) huomasi vierailuni ja lähetti viestin, jossa puhelinnron. lisäksi peräti 4 sanaa. Soiteltiin/viestiteltiin parina päivänä ja mies oli niin ujon tökerö, mutta silti oltiin jotenkin ihan samalla aaltopituudella. Nähtiin kahvilla, nähtiin vielä toistekin, kolmannenkin kerran, neljännen......ja mä olen vieläkin ihan myyty! Nyt odotan meidän esikoista, ollaan kihloissa, enkä ole ikuna ollut näin onnellinen :)

Mä oon kolme miestä tavannu nettitreffejen kautta. Kiinnostavia miehiä oon löytäny vaik kuin, mut välimatkaan yleensä tyssänny tapaamiset..

Ensimmäisen tapasin ollessani vahtimassa kaverin koiria. Oltiin pari viikkoo juteltu mesen kautta. Asuttiin samassa kaupungissa, joten tunnettiin toisemme ulkonäöltä. Yksi arki-ilta sit pyysin miehen tulemaan sinne kaverini luokse. Siinä juteltiin useempi tunti ja hän lähti kotiin. Sama toistu parina muunakin iltana.. Siitä se suhde sit alkoi. Vuosi seurusteltiin, jonka jälkeen erottiin. Erittäin hyviä kavereita ollaan vieläkin. Erosta on nyt puoli vuotta.

Toisen miehen tapasin tammikuussa. Pari viikkoo oltii mesetelty ja puhelimessa puhuttu. Myös hänet tunsin näöltä. Oltiin sovittu tapaamisesta jo aiemmin, mut mä tulin kipeeks. Pyysin miehen kuitenkin mun luokse. Tapaaminen meni kivasti. Käytiin viel myöhemmin leffassa ja tavattiin pari kertaa. Mies oli vähän liiankin innokas ja multa meni maku hänen suhteen...

Tää viimeisin... Viikon verran mesessä ja puhelimitse tutustumista. Pari päivää sitten tavattiin. IHANA mies!! :) Ihastunut olen ja tunne näyttää olevan molemmin puoleinen. Joka päivä ollaan yhteyksissä oltu ja uudesta tapaamisesta puhuttu. Kunhan vaan saadaan kahden kiireisen ihmisen aikataulut sopimaan yksiin.

Toivottavasti sairaanhoitaja saa insinöörinsä! :)

Nainen, 24

On tullut jonkinverran treffailtuja noita nettideitti-miehiä.
Useimmiten tilalle sattui semmosia miehiä jotka halusivat vaan päästä pöksyihin. Vaikka ilmoituksessani oli että tositarkoituksella. Sitten osa jänisti. Osa oli taas niin urpoja että voi jestas. Semmosia töykeitä.
Sitten oli niitä mukavia miehiä, joiden kanssa kemia ei vaan valitettavasti minun osaltani toiminut. Oli ikävä särkeä muutaman sydän :(
Sitten tapasin nykyiseni. Hänen kanssaan homma toimi, oli ehkä lyhyempi mitä olin kuvitellut ja puhui aika paljon mutta ihastuin häneen siitä huolimatta :D Myöhemmin tuo runsauspuheisuus ollut etuna, ettei mies ole tuppisuu.
Olimme jutelleet mesessä 2 viikkoa ennenkuin tapasimme niin tavallaan tiesin mitä tulee. Oli ehdottomasti positiivinen tapaus ja nyt seurusteltu reilut 2 vuotta :)

Olen tavannut täältä livenä muutamia 40 miehiä, jotka profiilinsa perusteella ovat vaikuttaneet täysin tai lähes normaaleilta, mutta treffeillä olleet jotain tai kaikkea näistä: humalassa, huonohampaisia ja pahanhajuisia, ohuthiuksisia tai kaljuja, kymmenisen vuotta profiiliaan vanhempia, ylipainoisia ryhävalas-sotanorsuja, "brassailleet" koulutuksellaan pyytämättä ja kysymättä (!), mutta vaikuttaneet VÄHINTÄÄNKIN yksinkertaisilta. Nämä miehet ovat useimmiten halunneet tavata uudestaan, ja kun olen ystävällisesti ilmoittanut, että "tämä oli nyt tässä", niin perkeleitä on alkanut lennellä, ja on syytelty itsetunto-ongelmista (!!!) ja kykenemättömyydestä päättää (päätinhän jo - lopputulos ei vain oikein tainnut miellyttää)ja ties mistä. Vaatimustasoa kyllä näillä ypsilonuroksilla näyttää riittävän, toisaalta taas pakitkin taitaa olla tuttuakin tutumpaa kauraa. Ajankuluahan tämä, toisaalta paremminkin voisi aikansa käyttää...Kaipaan kyllä oikeasti, todella niitä aikoja jossain tuolla viime vuosituhannen puolella, kun Internet oli harvoille ja valituille ;-) Nythän tämä alkaa jo valitettavan suuressa määrin muistuttaa itse elämää...

Olen nainen, 30. Monenlaista suhaajaa näillä nettideittipalstoilla kyllä liikkuu.

Eka nettideittikokemus taisi olla pitkän parisuhteeni jälkeen, kun yhden hieman itseäni vanhemman miehen kanssa viestiteltiin tiiviisti parin päivän ajan sähköpostilla. Mies yllättäen halusikin tavata jo seuraavana viikonloppuna. Viestit eivät olleet tehneet minuun mitään erityistä vaikutusta ja profiilikaan ei kovin paljon kertonut. Kuva oli aika epätarkka. Mutta ajattelin että pitäähän sitä jostain aloittaa... Olin väärässä. Miehen pukeutuminen oli jotekin niin...setämäistä. Näytti paljon ikäistään vanhemmalta. (ellei oikeasti ollutkin). Aattelin heti, hänet nähdessäni, että voi ei! Mutta ajattelin kuitenkin, ettei pidä tuomita ensinäkemän perusteella. Istuimme baarissa yhden oluen verran, mutta miehestä ei saanut oikein mitään irti. Melkein meni yksinpuheluksi minulla. Sitten sanoin, että ihan kiva oli tavata, mutta minusta tuntuu että et ole ihan minun tyyppiseni mies. Mies otti sen ihan hyvin. Tästä otin opikseni, ettei pidä lähteä treffeille, jos ei ole edes jotain yhteistä. Vastapuolen profiilin tai juttujen pitää herättää mielenkiintoni.

No, seuraava oli urheilullinen mies, hauska ja huumorintajuinen ja livenä söpömpi kuin kuvissa. Juttua meillä riitti kyllä oikein mukavasti. Kemiaakin löytyi selvästi. Päädyimme jatkamaan iltaa hänen luokseen. =) Ihastuinkin pikkuisen. Selvisi kuitenkin sen jälkeen, ettei tämä mies ollut tosimielellä liikkeellä. Tapasimme pari kertaa, mutta mies otti etäisyyttä sen jälkeen ja mulle paljastui että taisimpa ollut hairahtunut pelimieheen... Naisia olikin hänellä kierroksessa aika lailla. Vähän jäi paskan maku suuhun, sillä olin kuitenkin profiilissani kertonut etten hae mitään seikkailuja vaan oikeaa parisuhdetta.

Sitten olin treffeillä itseäni jonkin verran vanhemman miehen kanssa. Tämän kanssa en ollut ehtinyt kovin pitkään viestitellä, mutta hänen kuvissaan ja profiilissaan oli jotain joka minua viehätti. Livenä oli vähän lyhyempi kuin olin odottanut ja vähän eri oloinen, mutta silti juuri minun makuuni, miehekäs mies. Meillä juttu luisti ihan ok, istuimme kahvikupin äärellä varmaan pari tuntia. Minulle tuli tunne, että tämän miehen haluan tavata toistekkin! Ja halusihan hänkin, sovittiin toiset treffit. Alettiin sitten tapailemaan. Meillä oli tosi suuri fyysinen vetovoima, mutta kuitenkin jotenkin varautuneita oltiin. Henkisellä puolella ei vain päästy täysin samalle aaltopituudelle. Minua osin harmitti, kun sitten puhuttiin, ettei tämä juttu vaan etene jotenkin. Mutta tottahan se oli. Kyllähän kaikilla osa-alueilla täytyy synkata, joten...erottiin sitten. Koko aikana ei varsinaisesti seurusteltu, vaan tapailtiin, eli se kertoo suhteen laadusta paljon.

Sitten on näitä, jotka olivat kivoja, mutta jotain vain puuttui.... Mukava hetki oluen tai kahvin äärellä, joidenkin kanssa parit treffit, mutta ei vain herännyt ihastusta enemmän. Ei sitä väkisin voi ihastua, vaikka kaikki ihannekumppanin raamit olisivatkin kohdallaan. Niin se vaan joskus käy.

Ja sitten oikea kulta löytyikin ihan muualta... Mutta se onkin jo toinen juttu. :)

Deittasimme, tekstiviestiteltiin, soiteltiin ja lähelteltiin sähköpostia, reilun kuukauden erittäin tiivisti.
Tapaaminen oli jännä , koska olimme varattuja molemmat. Tapaaminen suju hyvin mitään ihmeellistä dramatiikka ei ollut . Jatkoimme deittailua ainakin toistaseksi, mutta omat parisuhteet hankaloittavat suhdetta ja tapaamienn latisti alkuhuuman tunnelmaa.
Hyvin mahdollista suhteemme kaatuu, mutta jäi hyvä mieli ja tapaamisesta ja on hauska muistella yksin myöhemmin tapaamaani henkilöä.
Ajatellen , jos oma suhde lopahtaa niin voi hakea deitistä hyvällä mielellä kumppania.

Mulla noita kokemuksia riittää enemmän kuin omiksi tarpeiksi... tässä kuitenkin parhaat palat =D

TV-chatista löysin kerran epätoivoisen laskuhumalaviestin kautta tyypin, joka puhui jokaisella puhelukerralla kolme tuntia putkeen jostain ihmeen tietokonenippeleistä. Ynisi omituisesti joka kerta kun halittiin, kertoi että ihan sama ketä halii, kunhan halii ja lakanoita kämpässään ei ollut vaihtanut kertoman mukaan kahteen vuoteen. Ja se kämppä oli joku ihan uskomaton! Sillä siisti-ohjelman Asunto Ennen Siivoamista- kämpät eivät edes YHDESSÄ olleet mitään siihen verrattuna.

Toinen kävi meillä vain kaks minsaa kääntymässä ja ehdotti että jättäisin lapseni kotiin ja lähtisin baariin. Arvatkaa, lähdinkö? (En tod!).

Kolmas oli joku huoltomies, joka lahjoitti alkoholia tämän tästä ja halusi tehdä lapsen viikon tuntemisen jälkeen.

Neljäs taas oli tyyppi johon olin tutustunut ii2:ssa. Pyysi mut 60km:n päähän bileisiin, josa matkalla tapasin pari mukavaa miestä joista toiselta sain jopa suudelman. Olin silloin vapaa ja moraaliton 16-vuotias. Deitti vei lopulta mut johonkin bileisiin, väitti mua tyttöystäväkseen eikä puhunut illan aikana mulle oikeasti MITÄÄN. Lopulta kysyin että eikö hän halua tietää minusta. Kymmenen minuutin mietintätauon jälkeen hän kysyi, mitä harrastan. Lähdin melko nopeasti paikalta, jälkeenpäin sain häneltä viestin jossa kysyttiin haluanko seurustella...

Voi huoh =D

suuren pettymyseen koska olet ajatellu itsestäsi liian suuria kuten myös treffikumppanistasi, jos on niin fiksu ja sosiaalinen niin kuin täällä kaikki väittävät niin kyllä se kumpaani pitäisi löytä muutenkin! taas me vajavaiset ja yksinäiset syrjääntymievaarassa olevat voivat heittää hyvästi kaikenlaiselle vastakkaiseen sukupuoleen liityvä kanssakäymiset.

Jätn kerran ilmoituksen erääseen sivustoon ja sain yllättävän paljon vastauksia, kuvaa en siis ollut laittanut. Yksi pisti heti ylitse muiden. Annoin meseosoitteeni ja kirjoittelimme. Mukavalta vaikutti. Sitten hän lähetti itsestään kuvan ja olin että eehh, ihan söpö mutta..

Eräänä iltana sovimme että tapaisimme ja olin melkein pyörtyä kun näin hänet.
Edessäni oli todella komea mies ja mietin hetken että tuossako on se kuvan mies?
Nyt ollaan melkein vuoden oltu yhdessä ja olen todellakin iloinen että viis veisasin kuvasta.

Tässä oli unelmieni mies. Ei polta, juo juuri sopivasti (muutaman oluen pari kertaa kuukaudessa) ja on luonnonläheinen. Luonteeltaan ihana ja hellä, ottaa huomioon.

En olisi silloin uskonut että olisin uskaltanut tavata, sillä olin kerran aikaisemmin ystäväni tukena ja seurana kun hän meni tapaamaan erästä miestä joka olikin sitten yli 40 vuotias ! Itse olimme teinejä ja siitä todellakin jäi kauheat traumat.

Mutta näin lyhyesti; Tapasin netin kautta ihanimman miehen(: