Kaikkien kiusaksi liityn porukkaan, joka raportoi päivän tapahtumista, jotka eivät oikeasti kiinnosta ketään.
Käytiin tänään istumassa iltaa kaverini luona, jonka kanssa teini-ikäisenä remuttiin arjet ja pyhät. Sittemmin elämä on vienyt eri suuntiin ja viimeksi nähtiin vuosituhannen alussa polttareissani. Puhelimessa on kuulumisia vaihdettu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tapaamiset ovat aina menneet mönkään erinäisistä syistä.
Tänään sitten nähtiin, päristeltiin veneellä, grillailtiin, otettiin vähän miestä vahvempaa, muisteltiin menneitä, kerrottiin muiden kavereiden kuulumisia, parannettiin maailmaa jne. Aivan kuin olisimme nähneet harva se viikko kaikki nämä vuodet.
On metkaa, että muuttuneista elämäntilanteista huolimatta emme olleet juurikaan muuttuneet mielestämme miksikään. Samat asiat naurattivat ja vituttivat kuin ennenkin.
Edellisen johdosta kysynkin, onko teillä vielä vuosien ja vuosikymmentenkin jälkeen samanlaisia ystävyyssuhteita? Jotkut kun sanovat, että ihmiset ja elämäntilanteet vievät mukanaan.
Käytiin tänään istumassa iltaa kaverini luona, jonka kanssa teini-ikäisenä remuttiin arjet ja pyhät. Sittemmin elämä on vienyt eri suuntiin ja viimeksi nähtiin vuosituhannen alussa polttareissani. Puhelimessa on kuulumisia vaihdettu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tapaamiset ovat aina menneet mönkään erinäisistä syistä.
Tänään sitten nähtiin, päristeltiin veneellä, grillailtiin, otettiin vähän miestä vahvempaa, muisteltiin menneitä, kerrottiin muiden kavereiden kuulumisia, parannettiin maailmaa jne. Aivan kuin olisimme nähneet harva se viikko kaikki nämä vuodet.
On metkaa, että muuttuneista elämäntilanteista huolimatta emme olleet juurikaan muuttuneet mielestämme miksikään. Samat asiat naurattivat ja vituttivat kuin ennenkin.
Edellisen johdosta kysynkin, onko teillä vielä vuosien ja vuosikymmentenkin jälkeen samanlaisia ystävyyssuhteita? Jotkut kun sanovat, että ihmiset ja elämäntilanteet vievät mukanaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
On niitä, joiden kanssa jutellessa&hengaillessa edellisestä kerrasta ei ole kulunut ollenkaan aikaa, vaikka oikeasti olisikin ollut. Niin hyvin synkkaa taukojenkin jälkeen.
Ja sitten on niitä, joiden kanssa aika tuntuu ajaneen ohitse eikä mitään yhteistä tunnu löytyvän.
Jostain joskus luin, että ne tyypit, joiden kanssa ystävyys/kaveruus kestää pitkiäkin taukoja on sellaisia, jotka oikeasti tuntevat sinut eikä vain pintaa sinusta. :)
Viimeinen kappale kuulosti hyvältä. Ja niinhän se onkin. Siinähän se ystävyyden ja kaveruuden ero taitaa ollakin.
Sama homma mulla.
Jotku ystävät säilyvät lähellä, toiset taas katoavat tai niistä tulee ns. "hyvänpäivän tuttuja".
Jutella voi kyllä kaikkien kanssa pintapuolisesti, mutta tunne ei ole enää sama.
Samaa mieltä olen myös tuosta viimeisestä lauseesta. Vaikka ihminen muuttuu se pohja millä ihminen kasvaa pysyy samana. Pitkäaikaiset ystävät jotka kulkevat läpi elämän ovat niitä oikeita ystäviä.
Komppaan Marie-Cecileä ja sua hunaja71.
Ystävyys mikä kulkee läpi elämän on sitä oikeaa. Toki saattaa löytää hyvän ystävän silti missä elämäntilanteessa vain ja ihan yllättäen.
Hyvin säilyneistä ystävyyssuhteistani vanhin on alkanut, kun olin 5 kk ja kaverini puoli vuotta vanhempi :) Joten olemme tunteneet toisemme jo aika kauan...
Seuraavaksi tulevat sitten kouluiässä syntyneet ystävyyssuhteet ja niistä on säilynyt 4 hyvää kaveria yksi sydänystävä.
Lähinnä ehkä tuo elämäntilanteiden samankaltaisuus on se linkki, joka säilyttää ystävyyssuhteet, vaikka asuinpaikat muuttuvatkin.
Ja luonnollisesti joidenkin kanssa vain synkkaa, vaikkei niin samanlaisia oltaiskaan.
On helppo uskoa, että ystävyyssuhteet pysyvät, jos elämäntilanteet pysyvät samanlaisina. Mutta sitä minä lähinnä tässä oman ystäväpiirissäni ihmettelen, että elämä on vienyt kaikkia enemmän tai vähemmän eri suuntaan.
On lapsettomia, lapsellisia, työttömiä, johtajia, aktiivisia, flegmaattisia jne...
ystävinä stallareita? Joko helvetti on jäätynyt?
Kuka nyt ystäviään varallisuuden mukaan valitsisi? Makoilevat stallaritko? ;-)
*muovinen rakkaus*
Ei kun mielikuvitusrakkaus. Ettekö te perslävet koskaan opi? ;-)
sielunkumppanuus, se ei muutu vaikka vuosia olisi välissä, tuntuu kuin aikaa ei olisi mennyt ollenkaan.
miulla on onni et on sekä nais että mies sieluntovereita, toveria ei jätetä.
vievät mukanaan niin todelliset ihmissuhteet ja ystävyydet mitataankin juuri siinä, että se ei muutu miksikään. Mulla on pari ystävää myös, joiden kanssa voi vuosien tauonkin jälkeen parantaa maailmaa just samalla tavalla kuin itse kuvasit ja vielä silleen, että kuin koskaan mikään ei olisi muuttunut. Nooh, ehkä pari mukulaa on pyöräytetty ja muutama kilo tullut, tai ryppyjä otsassa enemmän kuin ennen, kämppä vaihdettu isompaan ja voitettu lotossa pari milliä jne jne.. Pikkuasioita sen edessä mitä me jaetaan sillä hetkellä kun me tehdään "catch-uppia" kuulumisista.
Mulla asuu itä-suomessa eräs ystävä jonka kanssa varmaan kerran vuodessa ollaan yhteyksissä. Molemmilla omat kuviot, mutta kun me jutellaan on kuin vasta eilen nähtiin viimeeksi. Musta tälläiset asiat ovat todella upeita ja se on kaiketi sitä kuuluisaa sieluntoveruutta, kun on toinen lähellä sydäntä mikään aikaväli eikä välimatka merkitse yhtikäs mitään :)
entisen koulukaverin 1980 luvun loppupuolella.
Ei koulun aikana sovittu luokkakokouksesta ja hän yritti järjestää niitä.
En tuntenut suurtakaan kiinnostusta.
Jossain määrin olisi kiva tietää mitä muille samaa luokkaa käyneille on tapahtunut vuosien saatossa.
Nimestä päätellen yksi meidän kansakoululuokan priimuksista, keskiarvo 10, on vakituisessa työssä eduskunnassa.
Voi toki olla joku toinen, saman niminen.
Onhan Tarja Halosia muistaakseni 6, vai oliko se Riitta Väisäsiä? TV-mainoksen mukaan.
on. Moni lapsuuden aikainen ystävä on ystävä vielä tänäkin päivänä ja vaikka näkisimmekin harvoin, tavatessa kaikki on kuin ennenkin. Juttu luistaa ja samoille asioille nauretaan aina uudestaan ja uudestaan :)
ystavista noin puolet on 20-35 vuoden takaa. Naapurinpenskoja ja koulukavereita. Uusiakin hyviä ystäviä on tullut matkan varrelta lisää. Lukion luokkakokoksessa huomasi hyvin kuinka tuntui että kaikki ovat tietyllä tapaa samoja ihmisiä kuin silloin lukioaikoina. Kaksi tosi hyvää lapsuudenystävää minulla on pudonnut matkan varrella koska ne meni nuorena naimisiin ja alkoi viettää erilaista elämää kuin me muut. Muuten on pysynyt jengi hyvin kasassa. Välillä joku muutti aina jonnekin kauas opiskelemaan tai vuosiksi ulkomaille töihin, mutta kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja nekin ovat taas takasin kuvioissa mukana :) Ympyrät lopulta sulkeutuvat.
Meillä oli puolitoista vuotta sitten syksyllä ala-asteen luokkakokous. 27 oppilaasta paikalla oli noin parikymmentä, joten osanottoprosentti oli todella hyvä. Tunnistin heti kaikki ulkonäöltä, muistin nimeltä ja niin vain samat ihmiset hakeutuivat yhteen kuin jotka olivat kavereeranneet koulussakin.
Että yllättävän vähän ihmiset miksikään muuttuvat, vaikka täälläkin joku joskus väitti olevansa kuin uusi ihminen muutaman kuukauden poissaolon jälkeen. Ei ollut kutosen pojista tullut dippeleitä eikä kympin tytöistä lähiörouvia.
ei muunlaiset mulla ystävinä edes säilykään. Ne jotka ovat säilyneet, ovat kyllä kestäneet aikaa ja etäisyyttä ihan tarpeeksikin.
kanssa tekemisissä muuten kuin puhelimen välityksellä. Kaikilla on elämä ja paljon ystäviä. Minullakin. Jos kaikilla olis vähän ystäviä, niin asia vois olla toinen.