Kännykästä on tainnut tulla nykyään varsinainen uskottomuuden keskipiste. Sen avulla salasuhde on helppo ylläpitää ja petetylle siitä samasta kännykästä tulee elämää tuhoavan painajaisen symboli.
Avioparin kesken kännykkä on myös moderni tabuaihe. Lapsuudenkodissani vanhempani käyttivät samaa lankapuhelinta, se vastasi, joka sattui olla puhelimen soidessa kotona. Auta armias jos nyt vastaat puolison kännykkään! Sitä seuraa varsinainen perheriita ja puhelimeen vastaaja syyllistyy moraalittomaan tirkistelyyn ja seuraa ankara luottamuspula. Puhelimeen vastaaja on jatkossa parisuhteen halveksittua pohjasakkaa ylikehittyneine tirkistelyvietteineen. Pahimmassa tapauksessa hän on sairaalloisen mustasukkainen.
Samalla kännykällä salasuhdetta ylläpitävä osapuoli on nyt niskan päällä. Hänen aviorikoksensa on pientä sen rinnalla, mitä toinen on mennyt tekemään, eli vastannut puhelimeen sen soidessa! Seuraa noidankehä. Puhelimeen vastaaja ei ole enää puhelimen omistajan arvoinen ja ansaitsee tulla petetyksi.
Siis, sehän on sentään vain puhelin! =(
Mistä lähtien puhelimesta on tullut niin väkevä ja vahva kapistus, että se voi tuhota kokonaisia perheitä ja rakentaa ylipäsemättömiä muureja avioparin välille muutamalla piipityksellä?
En puhu tässä itsestäni, sillä en ikimaailmassa uskaltaisi vastata puolison kännykkään juuri edellä mainituista syistä. Näitä palstan viestejä lukiessani tuo kännykän ylivalta ihmisten elämässä tuntuu kyllä aika karmealta. Onko tässä enää mitään järkeä?
Avioparin kesken kännykkä on myös moderni tabuaihe. Lapsuudenkodissani vanhempani käyttivät samaa lankapuhelinta, se vastasi, joka sattui olla puhelimen soidessa kotona. Auta armias jos nyt vastaat puolison kännykkään! Sitä seuraa varsinainen perheriita ja puhelimeen vastaaja syyllistyy moraalittomaan tirkistelyyn ja seuraa ankara luottamuspula. Puhelimeen vastaaja on jatkossa parisuhteen halveksittua pohjasakkaa ylikehittyneine tirkistelyvietteineen. Pahimmassa tapauksessa hän on sairaalloisen mustasukkainen.
Samalla kännykällä salasuhdetta ylläpitävä osapuoli on nyt niskan päällä. Hänen aviorikoksensa on pientä sen rinnalla, mitä toinen on mennyt tekemään, eli vastannut puhelimeen sen soidessa! Seuraa noidankehä. Puhelimeen vastaaja ei ole enää puhelimen omistajan arvoinen ja ansaitsee tulla petetyksi.
Siis, sehän on sentään vain puhelin! =(
Mistä lähtien puhelimesta on tullut niin väkevä ja vahva kapistus, että se voi tuhota kokonaisia perheitä ja rakentaa ylipäsemättömiä muureja avioparin välille muutamalla piipityksellä?
En puhu tässä itsestäni, sillä en ikimaailmassa uskaltaisi vastata puolison kännykkään juuri edellä mainituista syistä. Näitä palstan viestejä lukiessani tuo kännykän ylivalta ihmisten elämässä tuntuu kyllä aika karmealta. Onko tässä enää mitään järkeä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Päinvastoin! Kännykkä todella hyvä kapine nykyään pistää perhe helvetti pystyyn! Sitä saa mitä tilaa! Kyllä pettävän äijän pitäisi tajuta leikkiin ryhtyessään että kiinni jääminen voi olla edessä ja se tuhoisa perhe helvetti! Ei tarvii paljoa kun kakkonen suutahtaa jostain rakastajalleen ja alkaa pistää vittuillessaan viestiä äijän kännykkään parhaisiin piikki aikoihin kun äijä on eukkonsa vieressä kotona! Heh hee...se on kyllä tosi mukavaa hänkiä näitä äijiä kun tietää että ovat koko ajan kusi sukassa kotona ja pelkäävät mitä kaikkea kakkonen voi tehdä !
puuhaa. Jos on kakkonen, niin on kans 2. Ei koskaan, ei milloinkaan pidä kakkosen alkaa häiritä perhe-elämää. Se on perussääntö numero 1. Miehet valitkoot kakkosensa tosi tarkkaan, ettei moisia sotkuja pääse syntymään. Nyt sitten kysymys - millainen on hyvä kakkonen ja mistä sen etukäteen tietää?
Voiko tuolla toiminnalla pysyä pitkäänkin kakkosena? Ykkösen kruunua on varmaan turha havitella. Minä en ainakaan ikinä ota mieheen yhteyttä silloin kun tiedän hänen olevan ykkösen kanssa. Enkä anna aiheta epäilykseen. En usko että mies minua haluaisi tapailla, jos rupeaisin nartuksi. Matala profiili on ainut keino pysyä mukana edes jollakin tavalla. Jos mies jäisi kiinni minun paljastettua hänet, hän tuskin rientäisi syliini hihkuen että "vihdoinkin kahden!"
Ikävä tilanne, kun en voi mitään tehdä, odotella aina vaan. Ymmärrän kyllä että joku saattaa tulla helposti katkeraksi ja haluta kostoa. Minä valitettavasti välitän tästä miehestä, enkä halua pahaa aiheuttaa, tietoisesti olen tässä mukana, en siis voi valittaa. Unohtaisin jos en olisi näin heikko. En usko että ikinä häntä saan yksin itselleni.
Mutta totta tuo, että miehen tulee olla tietoinen siitä että joskus saattaa narahtaa ja silloin täytyy ottaa vastuu omista teoista.
Olen kakkonen ja pysyn myös kakkosen roolissa, enkä ikinä edes havittele ykköseksi. Minulla on ihana suhde, ja jos rupean hankalaksi, niin tiedän, että ihanuus on silloin vaarassa. Perhe-elämää ei pidä mennä sorkkimaan, vaan vietävä vaan oma 2-rooli läpi matalalla profiililla. Tämä on järjestys, ykkösestä ei puhuta, enkä mitään haluaisi edes tietääkään, suhteessaame on vain me, ja se rakentuu luottamukselle. Jaksaa odottaa jos rakastaa.
Nyt toivoisin sinun avaamaan silmäsi...Mielestäni teidän suhteenne perustuu valheisiin täysin. Mitä on rakkaus jos se on täyttä valhetta valheen perään?? Kait haluaisit olla suhteessa missä kummankaan ei tarvitsisi valehdella?
Mitä? Itse aloitat että olet kakkonen etkä havittele ykköseksi. Lopuksi sanot että rakastava jaksaa odottaa. Mitä odotat? Tulevasi ykköseksi vai jatkuvasti vuosia peräkkäin yksinäisiä juhlapäiviä, juhlia ilman paria, puhelinsoittoja, tekstiviestejä ym. Matalalla profiililla kai tarkoitat ettet voi puhua asiasta monellekaan ettekä esiinny julkisesti parina, sinä siis elät elämääsi valheessa joka suuntaan, vanhempiisi, työtovereihisi ym. nähden. Pahinta on että petät itseäsi. Sitä minä ihmettelen miten voit katsoa itseäsi peiliin ja läheisiäsi silmiin? Jos "pääsisit" ykköseksi, millainen hyvä suhde voi muodostua suhteesta joka on saanut alkunsa pettämisellä, salailulla ja valehtelulla joka suuntaan?
tuo uusia ongelmia. : )
Tämä kännykkä käyttäytyminen on varmaan niitä asioita, jotka varmaan tulisi puhua selviksi, eli sopia yhteiset pelisäännöt. Niin monenlaisia käytäntöjä ja käsityksiä näistä on.
Ennen lankapuhelimien aikakaudella oli ehkä helpompi ottaa sitä yksityistä tilaansa. Yllättävää kyllä! Yhteydenpidot olivat näkymättömissä eli tapaamiset, puhelinkopeista soitot tai viestinviejän avulla. Nyt tuo yksityisyys on kaventunut kännykän myötä, se on aina mukana ja kenen vain käytössä. Siihen vastataan paikassa kuin paikassa (ei malttia odottaa parempaa hetkeä?), sekä soittaa mistä vain, vaikka paikalla olisi muutakin kuin perheenjäsenet. Kuuntelijoita on, jopa silloin kun ei edes haluaisi kuunnella kenenkään yksityisasioita!
Oma suhtautumiseni on se, etten edes vastaa puolisoni kännykkään. En edes katso kun se soi, keneltä puhelu on. En, vaikka lupa olisi. Hän saa käskyttää erikseen minua vastaamaan. Silloinkin harkitsen, eikö asiaa voisi muutoin hoitaa.
Samoin vain erityisissä tilanteissa hänellä on lupa käyttää minun kännykkääni. Jos puhelu jollain tavalla koskee toista, se kerrotaan puhelun päättyessä. En muuten juuri kyselekään, kuka soitti tms.? Odotamme toisen kertovan sen vapaaehtoisesti, jos sen hyväksi näkee.
Meillä on samankaltainen tarve yksityisyyteen. Tietyt asiat ovat mitä ei tehdä, kuten taskujen ja laukkujen tutkiminen, kirjeiden ja sähköpostien lukeminen, asiakirjojen jne. tonkiminen. Luottamus koskee siis sitä, että jos siellä on jotain, mikä liikuttaa toista, se kerrotaan ja sitä, että kumpikaan ei käytä vapauttaan väärin.
Ehkä se, että monella on halua ”jakaa” kaikki mahdollinen sen puolison kanssa, on enemmän se ongelma kuin kännykkä?
tuhoa. Kyllä ne ihmiset sen itse tekevät. Kännykkä on puhelin, josta on erittäin paljon hyötyä monessa tilanteessa. Esimerkiksi liikenneonnettomuudet, tulipalot, sairaskohtaukset yms.Ei asekaan ole paha vaan ihminen, joka sitä käyttää.
Ja miksei muka puolison puhelimeen saisi vastata? Minä saan vastata ystävienikin puhelimiin jos he eivät ole paikalla, ovat esimerkiksi vessassa tms. Ja saavat vastata minun.
"Auta armias jos nyt vastaat puolison kännykkään! Sitä seuraa varsinainen perheriita ja puhelimeen vastaaja syyllistyy moraalittomaan tirkistelyyn ja seuraa ankara luottamuspula. Puhelimeen vastaaja on jatkossa parisuhteen halveksittua pohjasakkaa ylikehittyneine tirkistelyvietteineen. Pahimmassa tapauksessa hän on sairaalloisen mustasukkainen. "
Täytyy sanoa, että aika oudolta tuo kuulostaa. Siis jos syntyy perheriita kännykkään vastattaessa. Aika outoa ja salailevaa. Mun kännykkääni saa vastata ihan kuka vain. Eri asia tietty tonkia viestejä ja puheluja, mutta en kyllä siitäkään suuttuis jos poikaystäväni tekisi niin. Ihmiset ovat luonnostaan uteliaita.
Älkää siis syyttäkö viatonta kännykkää. Ei se ole tehnyt mitään pahaa. Ihmisten oma vika.