Tässä tulee tällasta lapsellista vuodatusta, mutta pakko jonnekin purkaa näitä tunteita.
Miksi elämä on niin epäreilua?
Miksi kuolema korjaa jatkuvasti nuoria ja lapsia täältä pois? Sellaisia joilla olisi ollut täysi elämä vielä edessä. Ihmisiä, jotka jättää jälkeensä surevia perheitä ja läheisiä.
Miksi kuolema ei kysy aikaa ja paikkaa?
Ei kai kukaan kuolemaa ansaitse, mutta miksei se voisi valikoida tarkemmin kenelle sen aika olisi parempi. Kuulostaa julmalta, mutta uskon, että ymmärrätten pointin.
Miksi..
Vastausta tuskin koskaan tulen saamaan.
Miksi elämä on niin epäreilua?
Miksi kuolema korjaa jatkuvasti nuoria ja lapsia täältä pois? Sellaisia joilla olisi ollut täysi elämä vielä edessä. Ihmisiä, jotka jättää jälkeensä surevia perheitä ja läheisiä.
Miksi kuolema ei kysy aikaa ja paikkaa?
Ei kai kukaan kuolemaa ansaitse, mutta miksei se voisi valikoida tarkemmin kenelle sen aika olisi parempi. Kuulostaa julmalta, mutta uskon, että ymmärrätten pointin.
Miksi..
Vastausta tuskin koskaan tulen saamaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen myös hyvin läheltä seurannut pienen lapsen ja nuorten aikuisten poismenoa ja täytyy sanoa, että pahalta tuntuu. Toisaalta tuli sellainen tunne kun katsoin televisiosta tässä taannoin rajakokemuksista ohjelman, että se onkin helvetti missä nyt eletään ja kuoleman toisella puolen onkin pelkkää hyvää....
Täytyisi vaan meidän kaikkien osata arvostaa tätä elämää, joka on meille on annettu, eikä turhia nurista, koska koskaan ei tiedä milloin se päivä viimeinen on...
Totta, tämä voi hyvinkin olla helvetti ja paremmin menee vasta rajan tuolla puolla...
Kaikella on tarkoituksensa, aikansa ja paikkansa. Itse uskon täydelliseen oikeudenmukaisuuteen. Syyn, seurauksen ja mahdollisuuden lakiin.
Tuntuu, että kuolema valitsee liaan hyviä ihmisiä. Vertailu on tyhmää, mutta miksi esim.alkoholistit ja narkkarit saa elää ja tehdä tuhoaa ja samalla kuolee pieniä lapsia. Tiedän tapauksen jossa 6-vuotias lapsi kuoli syöpään. Lapsi oli niin elämää täynnä ja positiivinen. En voi käsittää miksi hänen piti kuolla. Tuntuu välillä, että olenko itsekkään ansainnut elää, kun olen masentunut ja en elä elämää "kunnolla" nauttien. Joku sellainen joka olisi osannut elää saa lähteä.
Vaikka en ole mikään kiihko uskovainen, niin uskon, että on jotain elämää kuoleman jälkeen, koska muuten maailma olisi aivan liian epäreilu. Lapsena kuolleiden viattomien elämän on jatkuttava jossain paremmassa paikassa.
Näitä samoja juttuja on tullut kelattua enemmän ja vähemmän viimeiset 9 kuukautta. Alkunsa kaikki sai siitä, kun syntymätön lapsemme kuoli. Yhtäkkiä pieni sydän oli vain lopettanut lyömisen, ilman mitään järkevää syytä. Vielä tänäänkin kysyn itseltäni, mikä tämän tarkoitus oli. Ehkäpä tähän kysymykseen en saa elinikänäni vastausta. Ehkä minulle selviää kaiken tarkoitus vasta sen jälkeen, kun olen itse lähtenyt täältä. Uskon ja toivon, että elämämme jatkuu jossain kuolemamme jälkeen. Ja uskon, että siellä sitten saamme nähdä ne kaikki, jotka jo ennen meitä sinne ovat saapuneet.
Luonto tekee julmaa valintaansa, luonnon näkökulmasta vain parhaat kelpaavat.. Täytyy olla kova, luonto on kova, heikot karsitaan. Ihmiset ovat nykyään luonnon näkökulmasta muuttumassa liian ajatteleviksi ja herkiksi.. Näin se vain on. Katselkaa eläimiä tai kasveja, taistelua elämästä ja kuolemasta koko ajan, eihän ihminen sen kummempi ole. Meitä tarkkaillaan...
Tuntuu mukavalta että voi purkaa surunsa jonnekkin kestetään se yhdessä.
kaikki on ainoastaan sattumaa, ei mitään oikeudenmukaisuutta ole olemassa tässä maailmassa..