Haluaisin kuulla useammalta mielipiteen siitä, mitä ajattelette miehestä joka jättää naisen tämän ollessa raskaana? Kun takana on useamman vuoden vakituinen parisuhde?
Miehen perusteet: rakastaa, mutta ei sopeudu uusperheeseen ja tuleva yhteinen lapsikin hämmentää tunteita.
Miehen perusteet: rakastaa, mutta ei sopeudu uusperheeseen ja tuleva yhteinen lapsikin hämmentää tunteita.
Vastaukset 48
Vanhimmat
todella liikkunut päätöksensä tehdessään ja mitä ajattelee nyt. Aika ontuvat selitykset kuitenkin mielestäni. Olisihan tuota voinut etukäteenkin jo ajatella ...
lapsen myötä hänelle tulee 'pallo nyt sitten lopullisesti jalkaan'
--> äkkiä karkuun ja lujaa!!!!!
kuin ansaan joutuva eläin. Pakoreaktio on primitiivinen tapa säilyttää vapaus.
Hänen täytyy olla aika kypsymätön ja empatian tuntemisen laita vähän niin ja näin.
taas kerran ihmettelen mistä te naiset aina noin surkeita miehenkuvatuksia aina onnistutte löytämäänkin
on jonkun toisen tai nainen on hankkinut lapsen salaa? Eli miten ihmeessä sä noin pienestä tekstistä sait analysoitua sen miehen?
sinäkö olit tämän palstan yks fiksuimmista miehistä?
ei pysty noin lyhyestä tekstistä tuomitsemaan toista osapuolta niin se on merkki puutteellisesta älystä. Silloin mie toivon et tyhmiä olis maailmassa enempi.
kokonaisuuden hahmottamiskyky, mutta luulisin sen sun itsekin tiedostavan.
Jos sä et tunne tuota kirjoittajaa pätkääkään niin miten hitossa noista muutamasta lauseesta sä muodostat jonkun kokonaisuuden? Musta se vaatii enempi meedion kykyjä.
sekä hyökkäämällä puolustat itseäsi, vaikka olisit myös voinut lukea koko ketjun, siten avartaa näkemystäsi asiasta, mutta et sitä ole kyennyt tekemään. Mielummin juttelet epäolennaisuuksia asian ympärillä.
vastasin niin eipä ketjussa kauhean monta viestiä ollut. Omassa viestissäni en ottanut isommin asiaan edes kantaa vaan kommentoin enempi tietojen puutetta.
Se mihin takerruin toisessa kirjoituksessa oli miehen tuomitseminen luuseriksi näillä todisteilla. Onko tuomitseminen jotenkin avartavaa ja asiaa eteenpäin vievää? Näitä lynkkauskerhoja on netti ja moni muukin paikka pullollaan - olen jopa itse moisiin elämässäni osallistunut, mut se ei mun kokemuksen mukaan asiaa edistä.
ei tarkoita sen toisen lynkkaamista. Kyllähän sinä senkin tiedät, mutta kuvittelet kärjistelemällä selviäväsi tästä selitysten sotkusta minkä olet itse aiheuttanut. Valitettavasti uppoat jatkuvasti vain yhä syvemmälle jos et ymmärrä lopettaa.
"taas kerran ihmettelen mistä te naiset aina noin surkeita miehenkuvatuksia aina onnistutte löytämäänkin" on tukea ja miten se eroaa tuomiosta? Noi ympäripyöreydet eivät edelleenkään lisää kommenttiesi tehoa eli siinä olet oikeassa - on turha jatkaa, koska emme puhu edes samasta asiasta.
asiassa?
Entä jos ne ei ole olleet alunperinkään yhdessä?
Se olikin vastaus ko. kaverin tuomioon - ei alkuperäiseen viestiin. Annoin siis yhtä uskottavan vaihtoehdon tarinalle - joka ehkä johtaa eri mielipiteeseen osapuolista. Eli tässä koko ongelma on - me emme tiedä ja siksi tuomion sijaan voimme kysellä, ihmetellä ja katsoa asiaa eri kulmista. Mites ilman niitä tiedät kuka sitä vertaistukea eniten tarvitsee - vai meinaaks et eniten hädässä on se joka huutaa ja huutaa kovimmin?
ja huumorintajutonkin vielä. Minäpä väännän rautalankaa;"taas kerran ihmettelen mistä te naiset aina noin surkeita miehenkuvatuksia aina onnistutte löytämäänkin" tuo on kevennystä, vaikka sen kirjoittaja ei sitä ääneen erikseen maininnutkaan.
toi ylimääräinen sonta ei paranna argumenttiesi tehoa eli kauas aiot vielä puhua musta vai vaihdetaanko jo itse asiaan - no olkoon, mut sulle googlettavaa "argumentum ad hominem".
Huumori on aikas taitolaji ja tuota samaa lausetta toistetaan niin monessa yhteydessä ja niin monessa hengessä et huumorin taakse pakeneminen on ihan turhaa - tai sit mäkin heitin omani siihen perään ihan huumormielellä.
sinähän se vasta huumoriveikko olet.
et hän tekee omat ratkaisunsa ja elää niiden kanssa. Näillä faktoilla on mahdoton mennä edes sanomaan mitä itse tekisin ko. tilanteessa - saatikka et voisin kommentoida jonkun toisen ratkaisua.
Taidat olla tuollainen aloittajan mainitsema luuseri.
mun kokemuksen mukaan näissä asioissa ihmisten puheet ovat aikas värikkäitä. Toisen tuomitseminen luuseriksi näillä faktoilla perustuis siis aikas heppoisiin todisteisiin. Et mielettömyksistä - sanoisin et kylätuomioistuimet ovat kaikkein mielettömimpiä ja näistä kaukana ei ole jonkun kumppanin tuomio perustuen toisen osapuolen puheisiin - vertaistukea pahimmillaan.
saamattomuus on jo tullut täälläkin esille
sä nyt kirjoittajaa vai mielipidettä? Moiset lauseet ovat myös aikas tyhjän kanssa sillä ne eivät tarkoita oikeastaan mitään - paitti sinulle itsellesi.
valmis ottamaan vastuuta lapsesta.
Sinänsä outoa, ettei mies ole valmis ottamaan vastuuta yhteisestä lapsesta.
Uusperheessähän on joko molemmilla tai toisella puolisolla lapsia, ennen yhteenmenoa.
Eli uusperheessä joko molemmat ovat yh tai ainakin toinen.
Olemme siis uusioperhe, molemmilla lapsia edellisistä liitoista, mutta miehen lapset äidillään.
Tämä tuleva yhteisemme (nimenomaan yhteinen) on "vahinko", josta päätimme, että lapsi saa syntyä. Nyt kun tuota päätöstä ei enää voi perua, ei mies pidäkään ratkaisua hyvänä, vaikka asiasta keskusteltiin hartaasti raskauden tultua ilmi.
Lapsi on kuulemma vähentämässä nimenomaan miehen mahdollisuuksia (taloudelliset menot), ja väärin. Miehen edellisen suhteen ensimmäinen lapsi oli naisen oma salainen projekti ja toinen tuli ollen jo "ihan sama", lapsistaan on kyllä huolehtinut hyvin, vaikka ei niitä alunperin halunnut.
mutta et sinä oikein voi toista pakottaa jäämäänkään, kyllä se lähtee jos on lähteäkseen. Vaikka kyllä melko mulukku mieheksi onkin.
Mä vaan ajattelen, että kun on kerran niin pitkälle yhdessä oltu, että on lapsikin alulle saatettu, vaikkakin ilmeisesti ihan vahingossa ja yllätyksenä, niin luulisi, jotta vaikkei rakastaisi, niin edes välittäisi sen verran, et olis valmis yrittämään.
.. jäämään. Ainoa syy kahdelle aikuiselle olla yhdessä tällaisessakin tilanteessa olisi aidot välittämisen tunteet. En halua miestä, joka ei minua rakasta.. huomaisivathan sen lapsetkin ja saisivat raukat väärää mallia parisuhteesta. Ei tunteita voi pidemmän päälle teeskennellä.
Ajattelin, että kun mies sanoi myös näin: "Haluaisin edes yhden lapsen, joka olisi syntynyt täydellisen haluttuna..", niin on varmaan pettynyt ettei tätäkään varsinaisesti yhdessä suunniteltu, mutta eipä myöskään pyritty ehkäisemään muuten kuin ns. luomumenetelmin. Sekin yhteinen päätös. Minun ei edes pitänyt tulla raskaaksi ja olihan se itsellenikin aika paukku alkuun.
Omat mielialat ovat aika herkässä nyt. Yksin lasten kanssa ja vielä yksi yksinäisen lapsi tulossa.
.. etten ole miehen tunteita epäillyt, meillä on ollut läheisyyttä, hoivaa ja intohimoa. Olisihan hän tietysti voinut lakata rakastamasta tässä matkan varrella ja vain jäänyt.. ja nyt olisi ne tunteet sitten ryöpsähtäneet esille ja alkaneet hallita miehen toimintaa. Seksiäkin on ollut molempien tarpeiksi koko raskausajan..
toivottavasti asiat menee sujuvasti. Meillä on aikalailla eri tilanne. Minä otan kokoajan enemmän vastuuta kannettavaksi, suhteesta, perheestä, toisesta jne. Alkuun en ottanut oikein mistään näistä vastuuta.
Niin, se piti vielä sanoa, että saattaahan tuo miehen käytös olla 'vain' tietynlainen paniikkireaktio joka menee kyllä sitten ajan kanssa ohi... en tiedä, kuhan arvailen.
Oli tosi mukava lukea kirjoitustasi.. että itse olet osannut katsoa omaa toimintaasi taakseäin ja jatkaa siitä eteenpäin yhdessä perheen kanssa.
Eipä kai se niin epätavallista ole, ettei miehen sopeutuminen lapsen syntymään ole kivutonta, teidän biologinen perintönne on niin erilainen. Meillä naisilla muutokset tuntuvat raskaana joka päivä, ja siihen asiaan sopeutuminen on paljon helpompaa.
Millä tavalla minun sitten olisi pitänyt suhtautua? Tai pitäisi nyt? Meillä on kontakti toisiimme edelleen päivittäin, mutta eron ollessa näin tuore ei mistään uudesta alusta voi realistisia odotuksia olla. Toivottavasti myöhemmin..
enkä ole ollenkaan varma, että haluanko sitä edes tehdä.
>Millä tavalla minun sitten olisi pitänyt suhtautua? Tai pitäisi nyt?
Kuitenkin, ajattelisin niin, että jos vaan kykenet, niin keskittyisit pitämään itsestäsi ja omasta jaksamisestasi huolta. Ehkä se voisi rauhoittaa miestäkin ja laukaista sen pelot pois, jos niitä on.
Tiedän toki, että tärkeintä on erityisesti oma ja sitä kautta vauvan hyvinvointi. Koitan hakea ulkopuolista keskusteluapua, ettei jatkossa tule ikäviä yllätyksiä, kuitenkin muutama kuukausi pitäisi vielä jaksaa synnytykseen. Mitä sen jälkeen, en huoli vielä siitä.
Aihe on todella kipeä minulle, mutta silti haluan kokeilla saanko omaan ajatteluun uusia ulottuvuuksia toisten mielipiteistä.
aika mulkultahan tuo vaikuttaa, siis jos teillä on tosiaan takana useamman vuoden parisuhde ja jamppa perustelee päätöstään sopeutumisen vaikeudella ja hämmennyksellä.
just perjantaina juttelin erään naisen kanssa aiheesta ja silläkin loksahti leuka ales :)
tiedämme ja uskomme että varmasti loksahti leuka vähemmästäkin alas :((
toisillemme,joten vedit johtopäätöksen kirjoittelustani.
ei todellakaan ole keskustelua, vaan paskanpuhumista.
Mielipide : "Pupupöksy neiti."
Mies on jäänyt lapsen tasolle tunteiltaan. Hän siis luulee voivansa tehdä mitä vaan mieleen juolahtaa välittämättä seurauksista.
Jos häntä rakastat niin anna aikaa, kyllä se sieltä kotiin tulee. Eri asia on se että jaksatko enää leikkiä aikuisen lapsen kanssa.
Minustakin miehen käytös tai reaktio on kypsymätön, vaikka tiedän ettei lasten saamiseen sopeutuminen tosiaan ole miehille niin helppoa. Tietysti persoonakohtaisia eroja on.
Olen tässä viime päivien kuluessa useaankin kertaan päättänyt ottaa rauhallisesti ja antaa miehen olla.. mutta se ikävä ja yksinäisyys iskee lujaa. Myös lapsen syntymän jälkeisistä asioista tekisi mieli puhua, ei mies kuitenkaan lasta aio kokonaan hyljätä, tietysti ne asiat eivät ole nyt ajankohtaisia.
Toivoisin hänen ymmärtävän senkin, että viikonloppuisinä oleminen kahden pesueen lapsille ei taatusti tule olemaan herkkua.
Mies ei pidä lapsista. Next.
"mitä ajattelette miehestä joka jättää naisen tämän ollessa raskaana? Kun takana on useamman vuoden vakituinen parisuhde?"
..luuseri on kaukana miehestä!
Turha mistään kriiseistä on mitään jauhaa! Mies vastaa sanoistaan ja teoistaan, eikä juokse pakoon...
jos suostuu tekemään lapsen siitä huolimatta, ettei halua sitä.
Naisen ei olisi pitänyt synnyttää lasta vastoin miehen tahtoa. Nainen aiheutti miehelle kymmenien tuhansien eurojen vahingon. Mies sai hieman hyvitystä naisen petokselle lähtemällä lätkimään. Ainoa mahdollisuus saada täysi hyvitys on huolehtia siitä, että naisen elämä tai se mitä siitä on jäljellä, muuttuu helvetiksi.
Tai sitten et ymmärtänyt lukemaasi. Tämä lapsi ei ole vielä syntynyt, ja "vahingot" on kyllä yhdessä aiheutettu.
Voisihan asian kääntää toisinkin päin:
Nainen jättää miehen ollessaan tälle raskaana, vaikka päätös lapsen saamisesta oli jo molemmin puolin hyväksytty. Kuin mies ei enää sen jälkeen kelpaisikaan..
Vaikka sinä nyt toivottelitkin minulle henkilökohtaista helvettiä, niin minä puolestani toivon sinun elämääsi niin paljon hyvää, että tuo käsittämätön katkeruus ja viha sinun ajatusmaailmastasi katoaa.
.
Ei toi korrektia ole, mutta vaikka mulkuksi tekisi mieli sanoa, niin en silti sano koska ei tässä nyt oikeasti tiedä mitä tapahtui.
Miehelle on myös voinut iskeä raskausajanpaniikki. Sitäkin kuulemma tapahtuu yllättävän paljon. Se voi mennä ohi tai sitten ei. Voi olla että mies ei kuitenkaan alunperinkään oikeasti lapsia ole halunnut, ja nyt kun kuuli että tulee taas lisää, niin sille riitti. Tälläkin palstalla yksi mies sanoi että ei välitä lapsesta yhtään mutta antaa eukon tehdä jos se haluaa jotta hän pystyy sitten sitomaan eukon itteensä ja se lakkaa kitinän vauvoista. Niin uskomatonta kuin onkin, niin tuo ei tosiaan ole ainoa tuolla mielellä oleva isukki. Myös toi vahinkoalku voi vaikuttaa pahastikkin.
Meillä mies sanoi että kolmas vielä tehdään, ja jos sen jälkeen tulee yksikin niin hän painuu takaovesta pihalle samalla sekunnilla kun lapsi tuodaan etuovesta. Sillekkin riitti, eikä mua huvittanut kokeilla pitääkö paikkaansa. Ittellenikin tosin riitti, ja oisin tainnut itsekkin lähteä, jos mies olisi tuonut lisävauvan taloon.
Niinettä vaikea sanoa. Varsinkin kun on vahinkoalusta kyse, niin ei oikein voi vaatia mitään. Miltei kyllä silti sanoisi että senpitäisi olla vaikka pakosta huolehtimassa vahingostaan. Mutta tuollainen pakottaminen taas aikaansaa katkeran miehen jota itse en ainakaan haluaisi samaan asuntoon itseni kanssa. Entisaikaan oli paljon enemmän perheväkivaltaa kuin nykyään, ja yhdeksi syyksi on väläytelty juuri sitä, että jos kävi vahinko, niin tyypit oli pakolla sidottu toisiinsa. Siitä sitten mies ansaanjääneenä alkaa lievittään ahdistustaan juomalla, ja purkaa pahanolonsa naiseen ja lapsiin "tekin saatana, teidän takia mä olen tässä".
Pakolla ei kannata yrittää pitää.
.
sen valinta. jos onnellisempi noin, niin mikäs siinä.
kyllä oman maun mukaan pitää elää...vituiksi menee, jos alat naisia likaa kunniottamaan.
Huvitin itseäni lukemalla noita ketjuja siitä, miksi naisesta tulee yksinhuoltaja.. omassa tapauksessani nähtävästi jo toiseen kertaan.
Olen hyvin naisellinen, pukeudun kuitenkin tilanteen mukaan. Huolehdin kunnostani ja ulkonäöstäni, olen sosiaalinen, ympäristöstä ja ihmisistä kiinnostunut, myös "sinut" itseni kanssa. En pingota turhaan joutavista asioista kuten sukista lattialla, partakarvoista lavuaarin reunalla ym.
Laitan hyvää ruokaa, olen keskustelukykyinen, huomioin miehen tarpeita, mutta olen myös vapautunut sitä hyvää vastaanottamaan naisena.
Teen mielelläni asioita yhdessä miehen kanssa, mutta ymmärrän kyllä pysyä poissa tieltä siellä missä minua ei tarvita :)
Ensimmäisen mieheni kanssa ei sitä yhdessä tekemistä kovin ollut, juttu kaatui myöhemmin arjen mahdottomuuteen ja tunnepuolen köyhyyteen. Molemmista se tunteiden kylmyys oli kiinni lopulta.
Tämän toisen kanssa puolestaan on side ollut hyvin vahva, läheisyyttä on ollut riittävästi.. mutta ilmeisesti sitoutuminen sitten miehen puolelta heikossa, vuosien suhteesta huolimatta. Jos on sitoutunut, niin ei kai ne uusperhekuviot ja yllätysvauva ole sellaisia asioita, joihin ei sitten millään sopeudu...
Varmasti jokainen yh- tarina on erilainen, eikä niitä pitäisikään yleistää. Minä mietin omalta osaltani tekemiäni virheitä.. mutta hieman katkeraksi se pistää, kun hyvällä ei saanutkaan hyvää.