Hei
vanhempani varsinkin äitini pahoinpitelivät minua julmasti pienenä lapsena (äitini olikin ja on jonkun asteen psykopaatti sillä ei terve ihminen noin pientä ja avutonta lasta kohtelisi.).
Siispä, voinko nyt aikuisena ja itsenäisenä haastaa hänet tästä asiasta oikeuteen? Saisi mädetä vuosia psykiatrisessa vankilassa...
vanhempani varsinkin äitini pahoinpitelivät minua julmasti pienenä lapsena (äitini olikin ja on jonkun asteen psykopaatti sillä ei terve ihminen noin pientä ja avutonta lasta kohtelisi.).
Siispä, voinko nyt aikuisena ja itsenäisenä haastaa hänet tästä asiasta oikeuteen? Saisi mädetä vuosia psykiatrisessa vankilassa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
hankkia itsellesi apua. Ei tuollaisen katkeruuden kanssa voi elää.
Sillähän se ongelma on eikä aloittajalla. Miksi aina se kiusattu tai pahoinpidelty joutuu apua hakemaan, tuollaiset touhut loppuisi jos toinen osapuoli laitettaisiin jonnekin psykiatriselle osastolle apua hakemaan, saisi väkivallan ja kiusaamisen loppumaan.
Aina vaan sanotaan uhrille että hae apua, minusta se on kyllä niin että toisen päässä se vika on ja se sitä apua tarvii.
Minua on itseäni kiusattu ja haukuttu, henkisesti ja fyysisesti, siksi nään että kyllä se apu pitäisi löytyä sille kiusaajalle että se saataisiin loppumaan eikä kiusatuksi joutunneelle. On rasittavaa olla aina jonkun asian kiusattavana. Milloin yrittävät hullua tehdä milloin on että olisi jotain muuta vikaa ja vaivoja. Pistäisi kiusaajat jonnekin hoitoon niin eiköhän lopu. Puol vuottakin kun siellä pitäisivät. syöttäisi lääkkeitä.
Sanoisin että kyllä kiusatuksi joutunutkin alkaisi voida paremmin. Kun saisi apua kiusaajille ja jollekin osastolle, Minun kiusaajat joutuisi vaikka mun puolesta Niuvanniemeen kuopion suunnalle. Ovat kyllä sen ansainneet.
Koskahan sen joku ymmärtäisi että kiusaajat tarvivat apua ei sitä muuten tunnu loppua tulevan.
Äitisi on tainnut kärsiä myöskin. Ei ihminen voi todella nauttia elämästä vaan pelkästään kärsiin, jos tuollaista tekee.
Sinä tarvitset apua tuon kivun läpikäymisessä ja esim. psykologille puhuminen auttaa.
Et voi kostaa menneisyyteen. Se kosto ei tee sinun vihallesi yhtään mitään. Voitat varsinaisesti äitisi ja tilanteesi, kun pääset siitä kokonaan ylitse. Jos haet kostoa, äitisi pahoinpitelee sinua edelleen.
Se vihan ja itku puristaa sisällä ja sen pitää tulla ulos. Se voi tapahtua kunnolla vain toisen ihmisen kanssa, joka jakaa silloin sitä sinun kärsimystäsi. Kertomalla psykologille teet siitä kärsimyksestäsi todellista muillekin kuin vain itsellesi. Nyt olet yksin ainoa, joka sitä todella kantaa. Miksi sinun sitä pitäisi edelleen kantaa mukanasi? Jos laitat äitisi (tai mitä hänestä on jäljellä ihmisenä) vankilaan, mätänet tavallaan siellä hänen kanssaan, jos vihaa ja katkeruutta ja epätoivoa ei pureta.
Toivon sinulle onnea ja toivon todellakin, että haet apua. Olen hakenut itse apua psykologilta paljon vähäisempään (ihan pikkuruiseen ongelmaan) ja kunhan annoin vain psykologin ohjata minua hieman ja otin hänen ohjeitaan tosissani, auttoi heti parin kuukauden sisään. Tuommoinen sinun tapauksesi kaltainen tilanne tarvitsee varmaan enemmän aikaa.
mitähän tohonkin sanos varmaan samalla tavalla ko noi toisetkin.
Miksi tommonen sattui??epäilen että syytä monessa muussakin kuin äidissäsi!
jos olet tyttölapsi katsoppa peiliin!Mikähän siinnä on kun naispuoliset ne asettuu sotajalalle aina oli ne anoppeja äitejä tyttäriä??
siis mikä hemmetti siinnä on....tyttölapset on pahempia kuin pojat niitä ei pidättele mikään ne on teoissaan sanoissaan pahempia kuin pojat...ainoa asia mikä niitä rauhoittaa on oma *muna.Eli poikakaveri*.Mulla on kokemus kahdesta tyttölapsesta perheessä ja ne on suorastaan piruja.Vaikka niitä koittaa kasvattaa sekin käy vaikeaksi tossa 13-16iän välillä.
Äippäliinon kirjoitus on käsittämätöntä skeidaa asian vierestä. Voisit lukea ensin alkuperäisen tekstin, niin tietäisit mistä on kyse, ennen kuin ryhdyt lykkäämään omiasi.