Ilmotukseni on ollut deittipalstalla muutaman kuukauden, ja muutaman miehen olen tavannutkin, sitä oikeaa etsin edelleen. Itse ilmoitan, jos treffien jälkeen tuntuu että on turha jatkaa. Kerron sen kauniisti mutta selkeästi, toivotan hyvää jatkoa, ja siinä se. Olen saanut näihin poikkeuksetta asiallisen vastauksen toiselta osapuolelta, yleensä kiitoksen siitä että kerroin miten asiat ovat.
Yhden tapaamani miehen kanssa kävi päin vastoin: tapasimme kahdesti, hänen aloitteestaan sen toisen kerran, ja sen jälkeen hän oli sitä mieltä että ehdottomasti haluaa jatkaa tuttavuuden tekemistä, ja vieläpä että seuraaville treffeille olisi kiva varata vähän enemmän aikaa. Hän kysyi, milloin minulle sopisi, mutta koska kalenteri ei ollut käsillä sillä hetkellä,pyysin että hän laittaisi sähköpostitse pari sopivaa päivää ja aikaa, niin palaisin asiaan. Tämän jälkeen on tullut muutama viesti jolla selitetään kiirettä ja vakuutetaan että halu tapaamiseen on tallessa, mutta asia ei edisty.
En suinkaan ole jäänyt surkeana roikkumaan koneen ääreen ja odottamaan viestiä tältä mieheltä, vaikka hänestä pidinkin kovasti kun tapasimme. Ymmärrän rivien välistä että syystä tai toisesta kolmatta tapaamista ei tule, joko mies löysi jonkun muun tai sitten ei muuten vain halua tavata enää, eikä siinä mitään, fine. Mutta sitä en ymmärrä, miksei sitä voi suoraan sanoa myös minulle? Olen jopa kysynyt ihan suoraan että jos hän tuli toisiin ajatuksiin, ymmärrän sen hyvin mutta olisi mukava kuulla se häneltä.
Miksei voi sanoa, jos ei halua jatkaa? Toinen vähän vastaava tapaus oli mies, joka oli innostunut ensi tapaamisen jälkeen, mutta sitten ilmoittikin ettei ole ehkä vielä sittenkään valmis suhteeseen. Kiitin ilmoituksesta ja toivotin hyvää jatkoa. Meni viikko ja tuli kutsu lounaalle. Oli mukava jutella joten menin lounaalle. Sen jälkeen tuli viesti että hän ei saa minua mielestään, vaan haluaisi sittenkin tavata uudelleen. Ne treffit ovat kohta edessä, mutta jos niiden jälkeen alkaa taas soutaminen ja huopaaminen, ilmoitan itse että ei kiitos. En jaksa pelata mitään pelejä, etsin miestä tietyin kriteerein jotka selviävät profiilistani hyvinkin selkeästi, enkä jaksa roikkua missään pelissä mukana. Joko toinen miellyttää tai sitten ei, ja sen haluaisin sanottavan suoraan.
Yhden tapaamani miehen kanssa kävi päin vastoin: tapasimme kahdesti, hänen aloitteestaan sen toisen kerran, ja sen jälkeen hän oli sitä mieltä että ehdottomasti haluaa jatkaa tuttavuuden tekemistä, ja vieläpä että seuraaville treffeille olisi kiva varata vähän enemmän aikaa. Hän kysyi, milloin minulle sopisi, mutta koska kalenteri ei ollut käsillä sillä hetkellä,pyysin että hän laittaisi sähköpostitse pari sopivaa päivää ja aikaa, niin palaisin asiaan. Tämän jälkeen on tullut muutama viesti jolla selitetään kiirettä ja vakuutetaan että halu tapaamiseen on tallessa, mutta asia ei edisty.
En suinkaan ole jäänyt surkeana roikkumaan koneen ääreen ja odottamaan viestiä tältä mieheltä, vaikka hänestä pidinkin kovasti kun tapasimme. Ymmärrän rivien välistä että syystä tai toisesta kolmatta tapaamista ei tule, joko mies löysi jonkun muun tai sitten ei muuten vain halua tavata enää, eikä siinä mitään, fine. Mutta sitä en ymmärrä, miksei sitä voi suoraan sanoa myös minulle? Olen jopa kysynyt ihan suoraan että jos hän tuli toisiin ajatuksiin, ymmärrän sen hyvin mutta olisi mukava kuulla se häneltä.
Miksei voi sanoa, jos ei halua jatkaa? Toinen vähän vastaava tapaus oli mies, joka oli innostunut ensi tapaamisen jälkeen, mutta sitten ilmoittikin ettei ole ehkä vielä sittenkään valmis suhteeseen. Kiitin ilmoituksesta ja toivotin hyvää jatkoa. Meni viikko ja tuli kutsu lounaalle. Oli mukava jutella joten menin lounaalle. Sen jälkeen tuli viesti että hän ei saa minua mielestään, vaan haluaisi sittenkin tavata uudelleen. Ne treffit ovat kohta edessä, mutta jos niiden jälkeen alkaa taas soutaminen ja huopaaminen, ilmoitan itse että ei kiitos. En jaksa pelata mitään pelejä, etsin miestä tietyin kriteerein jotka selviävät profiilistani hyvinkin selkeästi, enkä jaksa roikkua missään pelissä mukana. Joko toinen miellyttää tai sitten ei, ja sen haluaisin sanottavan suoraan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kokemukset. Vastikään tapasin miehen, jonka kanssa vaihdettin pari viestiä, juteltiin puhelimessa ja tavattiin aika nopealla aikataululla. Juttelu meni mukavasti ja kumpikin sanoi haluavansa tavata uudestaan, mutta tarkkaa päivämäärää ei sovittu.
Sitten tuli viikonloppu eikä mies ottanut yhteyttä ja seuraava viikko. Laitoin viestin, että olen vähän hämmennyksissä, kun jäin käsitykseen, että kumpikin halusi tavata uudestaan. Mies valitteli työkiireitään (päivätyö, työkiireitä myös illalla ja viikonlopulla?) ja sanoi ottavansa yhteyttä pikapuoliin. Siitä on nyt noin kolme viikkoa.
Olen iso tyttö, kestän kyllä kuulla, jos tulee toisiin ajatuksiin eikä haluakaan tavata uudestaan. Minusta tuollainen käytös keski-ikäisiltä miehiltä on ihan selkärangatonta touhua. Toisaalta hyvä, että tulee tuollaiset piirteet esiin heti kärkeen. Eipähän jää harmittamaan.
Jotenkin luulisi että miehelle itselleenkin olisi helpompaa heti reilusti ilmoittaa että kiitos mutta tämä oli tässä. On syy sitten se, ettei toinen miellytä, se että nurkissa onkin vaimo ja omatunto heräsi tai ihan mikä tahansa, niin olisi kohteliasta ilmoittaa ettei halua jatkaa. Ei syytäkään tarvitse sen kummemmin ainakaan minulle eritellä, ilmoitus riittää. Tämä tapaamani mies, josta kirjoitin, on hyvässä asemassa, hyväkäytöksinen ja kaikin puolin fiksun oloinen kaveri. Sitä enemmän moinen hölmöys hämmästyttää. Mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi: hyvä että tulee ilmi heti kättelyssä eikä sitten kun on jo ehditty rakennella jotain oikeaa suhdetta. Siinä kohtaa se voisi jo olla vähän isompi juttu itselle.
Miehet tapailee montaa naista kerrallaan, valkkaa sitten siitä. Tämä kannattaa pitää mielessä ettei hukkaa hyvää kesää yhden miehen odottamiseen. Ns. uskollisuus on näissä jutuissa ihan utopiaa.
Eikö itsestänne ole sitten vaikeaa antaa pakkeja? Minusta se on niin inhottavaa hommaa, että olen melkein alkanut välttelemään nettideittejä sen takia. Tuntuu todella pahalle sanoa, jollekin periaatteessa ihan mukavalle tyypille suoraan, että sori, ei tästä mitään (vakavaa ainakaan) tule. Varsinkin, jos toinen on selvästi ihan fiiliksissä. Tyrmääminen on minusta aivan kamalaa ja ahdistaa jo etukäteen. Toiseksi usein tialnne on yhden tapaamisen perusteella sellainen, että voisi ihan tavatakin uudestaan, mutta ei halua, että se on mikään lupaus mistään. Se, että olet noin ihan pyytänyt, että haluaisit kuulla pakit henkilöltään itseltään, tuntuu aivan järkyttävän painostavalta. Miksi ihmeessä menet sellaista vaatimaan, kun sama viesti tulee varmasti siitä, että mitään ei enää kuulu? Ja kun kyse on vasta kuitenkin parista tapaamisesta; on ihan eri asia lopettaa pidempää juttua. Lisäksi tiedän todella paljon ihmisiä, jotka eivät pysty yhtään mihinkään sanomaan kielteistä lausuntoa eli kaiken sen, mihin he suhtautuvat kieleteisesti, he jättävät sanomatta. Haluavat näin olla jotenkin hirveän hyvää pataa tai jotakin. Tällaisten ihmisten on vaikeaa esim. erota, koska eivät sano koskaan toiselle osapuolelle suoraan, että haluavat erota, vaan vain toivovat, että ko. henkilö sen tajuaa itse jostain seikoista x. Tämähän on tietysti vastuunpakoilua minustakin, mutta kyllä ymmärrän hyvin, miksi jonkun parin kerran tapaamisen jälkeen ei halua antaa jotain voimakasta kielteistä lausuntoa. Varsinkin, kun voi aivan hyvin olla, että jotain filiksiä on, mutta näin vähällä ei vielä tiedä, mihin ne riittää. Ekat tapaamiset minusta kannattaa alunperin ottaa aika kevyesti eikä odottaa mitään kannanottoja puoleen eikä toiseen. Se on liikaa vaadittu ja lähinnä painostavaa.
tehdä asia jotenkuten selväksi, eikä vain luikahtaa pakoo häntä koipien välissä. varsinkin, jos toinen tuntuu valmiilta pitämään sinusta. Ja varsinkin jos sinäkin ainakin jossain määrin pidät hänestä. Minusta on hienoa, että edes pohdit asiaa. Kuulostat ihmiseltä, joka uskaltaa olla rehellinen ainakin itselleen. Toisellekin voisi olla rehellinen. Vaikeiden tilanteiden kohtaaminen ja läpikäynti on sata kertaa hienompaa kuin niiden karttelu, molemmille osapuolille.
Mistä tiedät, että toinen ottaisi jatkotapaamiset 'lupauksena' jostakin? Ehkä hänkin nauttii tästä hetkestä ja sinun seurastasi? Ehkä teillä on enemmän yhteistä kuin luuletkaan? Miksi jättäisit puhumatta jostain tärkeästä vain siksi, että koet sen 'kielteisenä'? Puhuminen on usein paras keino, tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pelko pois ja puhumaan!
Siis mähän jätän nykyisin nettitreffit kokonaan väliin siksi, että en halua joutua niihin ahdistaviin tilanteisiin sanomaan kielteistä tai ylipäätään jatkosta yhtään mitään. Mä en tajua, miksi niin vähän tuntemisen perusteella tarvitsisi sanoa yhtään mitään. Se on niin rasittavaa ja ahdistavaa, että mielummin välttelen koko treffejä. Se vaan on yksinkertaisesti liian "vakavaa" puhetta siihen tilanteeseen. Jälkikäteen viestinkin laittaminen on aina tympeää, ja pirusti saa miettiä, että mitähän helvettiä siihen sitten tällä kerralla muotoilisi... Lisäksi mun mielestä sillä, että odotetaan jotain selkeitä kannanottoja just viedään ne omat viimeiset mahdollisuudet, koska siitä tulee kuva, että toinen on aivan hirveän vakavissaan ekalla tapaamisella. Paljon kiinnostavampi on ihminen, joka ihan pystyy elämään sen kanssa, että asia jää vähän ilmaan ja katsellaan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Tämä on toki eri asia, jos tapailua on enemmän kuin sen kerran pari.
Oma kokemukseni:
Laitan aina miehelle suoraan viestin ettei homma tuu onnistumaan... viesti on asiallinen ja selkeä
Kukaan ei vastaa näihin torjuntoihin! myöskin monet miehet lakkaa kirjottamasta kuin seinään. Tälläki hetkellä 3 herrasmiestä katosi kun tuhka tuuleen vaikka ovat päivittäin kirjautuneet sisään??
Miksi ei voi vastata??Olisin kiitollisempi siitä, kun joku sanoisi että "sori, mutta asut liian kaukana", "sori mutta et ole aivan mitä haen", jne., kun yhtäkkiä vaan ei kirjoteta mitään.
Ihan turhaa siis naisia haukutte, näkyy noi miehetkin osaavan ton katoamisen ja hiljasuuden.
No tätäkään en tajua yhtään. Mitä hemmetin vastausta sä nyt enää hingut, kun olet toiselle laittanut jo viestin, että ei nappaa!!! Asia on heidän puolestaan sillä selvä, eikä vaadi enää mitään jatkokäsittelyjä.
vai haluatko heidän anelevan, että josko nyt kuitenkin alkaisit heidän kaa? Sitten vastaisit heidän vastineeseensa? Pitäisikö heidän sitten vielä varmistaa omalla vastaviestillä? Miten monta viestiä oikeaoppiseen torjuntaviestintään kuuluu, kertoisitko?
Vois vaan sanoo että ok, ja hyvät jatkot.
Ei tarvi anella?!? Mut toi jättää sellasen pahan maun jutusta, et toinen on suuttunu ja "lälä puhu mulle enää ikinä" - miks jotku ottaa tän treffailun niin vakavissaan, eihän täs ole mitään henkilökohtasta. Sellasiakin on että ne laittaa profiiliinsa kostoks jonku jutun mistä ootte puhuneet niin lisäävät sinne en syty -osioon sit susta jonku jutun ikäänkun jälkikäteen piikiks... miten voi tuntemattomalta ottaa herneen nenuun tolleen?
ei ihmekkään jos ei löydy kumppania ku hampaat irvessä etitään.
Pikkuisen kaukaa haettua, että sinua kiusatakseen laittaisivat jonkun asian en syty-osioon. Tosi asiassa vaan huomasivat, että eivät todella tykänneet sinussa siitä asiasta ja siksi laittoivat. Esim. itse olen laittanut samalla tavalla lavatanssit, koska en voi sietää niitä, enkä ollut tullut ajatelleeksikaan, että jonkun lavatanssi-intoilijan kanssa voisin joutua treffeille.
otettuaan itse ensin yhteyttä. Minulla oli ollut koko ajan tunne, ettemme sovi toisillemme. Hän vaikutti hyvin ekstrovertilta, minä olen introvertti. Lisäksi olimme samanikäiset. Yleensä etsin vanhempaa, syystä tai toisesta.
Parin päivän päästä lähetin hänelle viestin, sanoen, että hänkin varmaan oli tullut siihen tulokseen, ettei meillä ollut paljon yhteistä, ja toivotin hänelle kaikkea hyvää. En odottanut vastausta, mutta se tulikin, kiitokset ja hei. Mitään selityksiä ei tarvittu eikä tarjottu. Ihan hieno tyyppi jollekulle, nuoremmalle.
>Mutta kun minä menin 2 viikon kirjoittelun jälkeen treffeille.Nainen oli hyvin
kiinnosta 40 v,siinä juotiin kahvit ja lähdettiin autoon juttelemaan.Puhuttiiin
kaikkia,miten onko löytänyt kaveria.Jossain välissä nainen kertoi,että minä olen
2 viikon ajalta 8. mies.Kysyin,että oletko tosissaan ,hän kertoi olevansa.
Kysyin hältä,ovatko he vain tälläisiä kahvittelu kavereita.Hän vastasi,että 6 kanssa
on harrastanut sexiä,niinkuin sinunkin kanssa haluan.Minä kerroin hälle,että jäi
ehkäisyvälineet pois,siihen hän että ei niitä tarvi,koska hän ei saa lapsia.
Minä kysyin antaisitko ilman välineitä,hän lupasi,minä kerroin hälle,että
mitä jos sinun partnerilla on ollut tautia,hän sanoi,että kaikki ovat vakuuttaneet
olevansa terveitä..
Kerroin hänelle,että jätetään väliin,koska en minä voi tietää mitä tautia ne ovat
kantaneet..Hän pyysi seuraavana päivänä kahville ja tuo välineet mukana,lupasin
tulla.Sitä päivää ei ole tullut,eikä tule.....
miks se yhe kans ei ollu harrastanu?
kranttu! Ei sitä nyt ihan KAIKKIEN kanssa, lienee naisen motto:)
ole ihan yleinen tapa tuolla netissä, miehelle nro1 olet varasijalla jonkun toisen jälkeen ja mies haluaa pitää omaa varaustaa yllä. Sano sinä että kun asia ei enää edisty niin lopetetaan tähän.
Ja mies nro2 oli varmaan alkuun kahden vaiheilla, ehkä oli toinenkin nainen, mutta ohitit hänet ehkä rinnanmitalla. Ja hän haluaakin tutustua sinuun.
Mutta minun kysymys kuuluukin, kumman sinä haluaisit?
Parin viestin jälkeen ei tarvita selittelyjä, jos lakkaa kirjoittamasta, mutta jos on kirjoiteltu enemmänkin, ja juteltu ja tavattu, niin osoittaa huonoa käytöstä ja luonteen puutetta kadota noin vain. Vaikeat tilanteet on tehty läpikäytäviksi, ei karteltaviksi. Pelkuri tekee itse toiselle hankalan tilanteen - toinen ei tiedä, onko puhumattomalle sattunut jotain vai mikä on ongelma.
Tosi naurettavia ovat ne, jotka intoavat olevansa erilaisia yksilöitä, ja etsivänsä jotain ei-niin-tavallista, mutta sitten kavahtavat, kun toisella on mielipiteitä, jotka eivät ole ihan massanmukaisia! Niistä ei sitten keskustella, vaan lähdetään luikkimaan. Niinhän sitä sanotaan, että omat viat ärsyttävät toisissa. Se, joka väittää halveksivansa massamentaliteettia, luultavasti itse omaa juuri sellaisen asenteen, muttei tunne itseään tarpeeksi tajutakseen sen.
Minulla ei ole tabuja. Voin puhua mistä vaan, melkein, kunnioittaen samalla toisen mielipiteitä.
Minulle kävi eilen juuri noin. Oltiin kirjoiteltu tämän miehen kanssa muutaman viikon, ja eilen tavattiin. Pidin hänestä, alun perin lyhyeksi aiottu tapaaminen kesti pari tuntia, juttua riitti ja oikeastaan minä olin se joka lopulta sanoi että nyt on pakko mennä. Sovittiin että palataan uuden tapaamisen merkeissä mailin kautta, ja se onkin viimeinen, minkä tästä miehestä kuulin. On ollut netissä kirjautuneena sekä illalla että tänään, mutta radiohiljaisuus vallitsee. Laitoin itse viestin, että ilmeisesti hiljaisuudesta voi päätellä että hän ei pitänyt joko näkemästään (oli saanut kuvan ennen tapaamista) tai kuulemastaan, mutta olisi mukava kuulla se vielä häneltä itseltään, sanoin jopa että ei tunnu hänen tapaiseltaan hävitä noin vain sanomatta enää mitään.
Tuntuu tosi typerältä. Mies oli mukava, fiksun oloinen, keskustelu tosiaan sujui jouhevasti, molemmat olimme äänessä vuorotellen eikä kiusallista hiljaista hetkeä syntynyt kertaakaan, päin vastoin. Nauroimme, hän itse pitkitti tapaamista, seisoimme pitkään vielä autojen luona ennen kun minä totesin että on pakko lähteä. Minkä ihmeen takia on niin vaikeaa laittaa lyhyt viesti tosiaan vaikka niin että oli mukava tavata, mutta se jokin jäi puuttumaan, hyvää kesää jne. Käytöstapoja, hyvät ihmiset!
varattuja, tai sitten eivät hae yhtään mitään. Nettikoukussa, on taas kivaa katsoa onko joku laittanut viestiä.