että voiki janottaa niin vietävästi, siitä on pari vuotta kun erottiin. en tiedä voiko sitä nyt suhteeksikaan sanoa, mutta ei se kestänyt kuin pari kuukautta. se oli ihanaa aikaa!! me muistellaan niitä aikoja yhdessä, ollaan yhteydessä joka päivä. pidetään toisistamme paljon. me ollaan niin samanlaisia ja tullaan todella hyvin toimeen keskenämme. mutta ongelmana, olen ollut pari vuotta avoliitossa ja olen ihastunut exääni. mulla on ollut häntä kohtaan tosi kauan jo tunteita ja haluaisin hänet. hänkin pitää minusta. me nähtiinkin tässä yks ilta, ihan vain juteltiin kaikenlaista, tuli ihana tunne sen jälkeen, aivan kuin olisi rakastunut. minulla ja avopuolisollani menee aika huonosti, olen koko ajan vain kiukutellut ilmanaikosista asioista, tuntuu että tässä mökissä lähtee järki. aivan kuin mun rakkaus tätä nykyistä kohtaan olis kadonnu kokonaan. tätä on jatkunu tosi kauan jo. oltiin kihloissakin, mut ei enää, silti samankaton alla viel asutaan. riidellään turhista ja toinen vaan niin ärsyttää. seksiä ei ole, ei mitään läheistä/yhteistä ihanaa aikaa. kaikki läheisyys on kadonnu. huomenna, käyn kunnalta kyselemässä asuntoa ja muutan yksin asumaan. haluan miettiä asioita rauhassa että mitä todella haluan. mitä mieltä te ootte tämmösestä touhusta? :/ nii joo ja tämä mun nykynen tietää että olen tapaillut ex miestäni ja olen ollut häneen yhteydessä, joskus sai tietää että olen mennyt ex miehestäni ihan sekaisin että sukat pyörii jaloissa. silti hän jaksaa mua katella, moni olis nakannu jo kamat pihalle! mää en jaksa tämmöstä enää.
ex mielessä, vesi kielessä
*Haaveilija*
3823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo mäkin rakastan edelleen entistä, jonka kanssa oli kivaa ja jonka kanssa ei kai seurusteltu, mutta tavattiin ja se riitti meille molemmille. Yks juttu vaa häiritsi kovasti ja se oli se, että mä asuin yhdessä mun ns.oikean poikaystävän kanssa. suhdetta toiseen kesti kuitenkin aika kauan ja lopulta ite kerroin miten asiat ovat. sitten tapahtui vaikka mitä ja suhde loppui. Asun edelleen poikaystävän kanssa vaikken ole varma rakastanko häntä. välillä rakastan, välillä taas en. mutta sitä toista rakastn varmaan hautaan saakka ja siiä eteenpäinkin. nykyään emme edes moikkaa hän vaan kattelee mua aika pitkään kun jossain nähdään. seksi oli tosi mahtavaa, nyt ei mitään... en osaa lähteä, kun enää ei ole mitää varsinaista syytä ei väkivaltaa tms. on vaa niin pirun tylsää.
jaa sä olet niitä tyyppejä, jotka valittaa ja valittaa ja on niin kuitenkin tyytyväisiä siihen tilanteeseensa, että se valitus riittää tekemään onnelliseks. No ei siinä mitään. Pitäiskö silittää päätä, vai tulla kotoa hakemaan? Sitäkö sä haet, hankalaahan se on ottaa vastuuta omasta elämästään. sit selitellä, ettei täs nyt väkivaltaa eikä muutakaan, kun itse on saamaton luuseri. Sitä omaa saamattomuutta sit käännetään niin, että tuo toinen...
Jos ei kykene tekemään omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja, silloin ei kykene. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
on se helvetin hienoa, kun jollai menee niin hyvin kun sulla nyt tuntuu menevän... minä en valita vaan halusin jollekkin vaan kertoa, että on muitakin ketä vaivaa entinen suhde. pidä sinä huoli omista suhteista äläkä puutu, ellei sulla ole oikeasti jotai sanomista.