Olen miettiny seuraavaa: Jos mies on tosissaan naisesta kiinnostunut ja tähän ihastunut, niin eikö se sillon halua olla kaiken mahdollisen ajan naisen kanssa?
Ja eikö miehen pitäis tehdä mieli kosketella ja katella "koko ajan", ainaki suhteen alkuvaiheessa?
Mietin tässä nyt niitä Mars ja Venus kirjoja, pitääkö se yhtään paikkaansa että mitä enemmän mies on naiseen kiintynyt, sitä enemmän mies tuntee tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa, tuntee tarvitsevansa omaa tilaa ja aikaa? Kuulostaa vähän hassulta..?!
Oli nyt vähän sekavaa... Mut kommentteja kiitos?
Ja eikö miehen pitäis tehdä mieli kosketella ja katella "koko ajan", ainaki suhteen alkuvaiheessa?
Mietin tässä nyt niitä Mars ja Venus kirjoja, pitääkö se yhtään paikkaansa että mitä enemmän mies on naiseen kiintynyt, sitä enemmän mies tuntee tarvetta vetäytyä omiin oloihinsa, tuntee tarvitsevansa omaa tilaa ja aikaa? Kuulostaa vähän hassulta..?!
Oli nyt vähän sekavaa... Mut kommentteja kiitos?
Vastaukset 10
Vanhimmat
aluksi olla vähän "varautunut". Varsinkin jos en ole varma mitä naisen mielessä liikkuu. Tee asia selväksi.
Voihan se olla ihan yksilöllistä miten kukin käyttäytyy. On siinä jotain oikeaa että haluaa olla omissa oloissaan vaikka kuinka olisi kiintynyt toiseen. Itse en koe sitä oman ajan ja tilan tarpeena vaan ennemmin puskurina jonka avulla pysyy järjissään.
Minä olen asunut niin pitkään yksin ja tottunut siihen, että suurin osa vuorokauden tunneista on omaa, rauhallista aikaa, että varmasti alkaisi ahdistaa, jos kylmiltään hyppäisi sellaiseen tilanteeseen, että koko ajan pitäisi olla toisen seurassa ja oma aika loppuisi kokonaan. Ehkä siihen ajan kanssa tottuisi, mutta tuskin heti. Eikä tämä tarkoita, etteikö silti ajatukset voisi kovasti pyöriä toisessa ja tapaamisen odotuksissa.
Liian intohimoinen suhde ei ole terve, vaan se on maaninen ja kertoo taipumuksesta riippuvuuksiin. Miksi miehen tai naisen pitäisi olla alussakaan koko aikaa yhdessä? Onhan heillä omiakin harrastuksia ja menoja. Tietysti jos kummallakaan ei ole mitään "omaa elämää", niin silloin asia voi olla toinen. Mutta mitä tällaisesta suhteesta kehittyy pitkän päälle, jos kummallakaan ei suhteen alussa ole "omaa elämää". Pari kasvaa symbioosiin ja oma minä jää kehittymättä. Lopulta tämä ajaa ahdistukseen ja eroon ja sitä kauttaa oman minän kasvuun vasta joskus myöhemmällä aikuisiällä.
on tuollaista tietoa keräillyt? Minulla on ihan päin vastoin. Jos olen kiinnostunut ja ihastunut, niin haluan nähdä mahd paljon ja olla ihastuksen luona ja lähellä. Ihan skeidaa lukee kirjassa.
Se on jonkun amerikkalaisen miehen kirjottama kirja. Heitä se pois! Luin itse sitä joskus ja huhhuijaa mitä settiä :D
Ei se mielestäni ole mikään täysin päätön heitto että mies haluaa omaa aikaa silloin kun se todella on rakastunut. jos viettää liikaa aikaa mielitiettynsä kanssa kahden, se alkaa välttämättä maistumaan jossain vaiheessa puulta. ja toisaalta mies saattaa nauttia siitä hetkestä kun hän on yksin ja kaipaa seuraa ja lopulta saa sitä. mutta eihän näitä asioita voi mitenkään mihinkään raamien sisälle laittaa...
Minä taas naisena haluan sitä etäisyyttä. En voi ymmärtää sitä, että pitäisi tyyliin joka päivä nähdä. Tuollaisten kirjojen vaarana on juuri se, että sitten tulkitaan sokeasti, että mies tekee aina näin ja nainen noin.
omaa alussa olevaa suhdettani, minä haluan kosketella ja olla lähellä ja mies taas vetäytyy ja on mielellään kirjan/telkan kanssa omissa oloissa.
Kanntsii ITSE ottaa vastuuta kumppanilleensa, että miten leveästi ja leveillen tuttavallistuu muiden ystäviensä kanssa.En mäkään tykkää levitellä polvitaipeitani ;)