Onko pahuus aina palautettavissa mielenterveydellisiin ongelmiin? Onko siis paha henkilö pelkästään mielenvikainen? Mitä voidaan päätellä suhtautumisesta pahaan? Onko kyseessä yliymmärtäjä, jos redusoi pahan mielenterveyteen? Onko sanalle paha reaalimaailmassa mitään käyttöä?
Pahuudesta,
Einsten1
64512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Vaikkapa kirkossa pieraisemista
sitä mitä pidetään pahana, vaihtelee moraalikäsityksistä johtuen. Aiheuttaako kirkossa piereskelyn yksilön mielentevreydelliset ongelmat vai jokin muu tekijä?
Minusta pahuuteen ajaa ihmisiä myös inhimilliset heikkoudet, kuten ahneus. Eikä ahneus ole mielestäni mielenterveydellinen ongelma.
eikö ahneudenkin voi viime kädessä palauttaa lapsuuden ongelmiin tai vastaavaan? Onko meillä menossa asioiden liiallinen psykologisointi ja yliymmärtäminen?
Minusta käynnissä on juurikin liiallinen diagnosointi ja yliymmärtäminen. Vedotaan geeneihin, sairauksiin, verensokeritasoihin, ympäristötekijöihin ja ties mihin.
Vaikka niistä osatotuus löytyisikin, niin minusta sen ei ikinä pitäsi vähentää ihmisen omaa vastuuta omista teoistaan. Jostain syystä tuli taas mieleen paskamaisen käytöksen ja sen sietämisen selittäminen narsismilla. Mitä tahansa, kun ei tarvitse ääneen mainita omaa tyhmyyttä, sinisilmäisyyttä tai pahuutta.
Ai niin, tässä vaiheessa haluan lähettää terveisiä kaikille marttyyriudesta elämänvoimansa ammentaville. ;-)
juuri tältä se vaikuttaa.
"Vaikka niistä osatotuus löytyisikin, niin minusta sen ei ikinä pitäsi vähentää ihmisen omaa vastuuta omista teoistaan."
Peräänkuuluttaisin myös kollektiivista vastuuta ja kannanottoja alhaisesta verensokerista kärsivien ihmisten toilailuihin. Lähden siitä, että yliymmärtäminen vain vahvistaa vääränlaista (tämä täkynä relativisteille) käyttäytymistä.
"Sä olet tollanen, koska sulla oli ankara lapsuus, siks sä toimit noin". Kyseessä on yksilön kannalta noidankehällinen tulkintakehys, joka saa ulkopuolisilta vahvistusta.
En kannata kovennettuja rangaistuksia (vaikka joissain tapauksissa tämäkin voisi olla tarpeen), vaan kovempia moraalisia kannanottoja. Kova moraalinen kannanotto tarkoittaa ratkaisukeskeistä, ei ongelmia lisäävää lähestymistapaa. Ongelmia pitää vatvoa vain siihen asti, että ne selvitetään ja sitten eteenpäin.
Häthätää katsottuna Ratikkakuskin kirjoitus vaikutti idioottimaiselta, mutta toisaalta hän kirjoitti juuri niin, kuin asia onkin. Moraalittomille ihmisille, kuten psykopaateille ym. kaistapäille, joille lain rikkominen tuntuu olevan tärkeää, olisi hyvä, jos rangaistukset olisivat mahdollisimman kovia, sillä näiden ihmisten herkkyys rangaistusten osalta ei ole kovin hyvä, vaan ovat luonteeltaan paatuneita. Näitä ei pidä hellitellä, jos haluaa karsia rikollisuutta.
Yksilöllä on aina vastuu tekemisistään... se on täysin fysiikkaan ja maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvä asia. Ympäristöteoriat kyllä selittävät henkilön käytöstä, mutteivät poista henkilön moraalista vastuuta, näet maailmankaikkeudessa syyn voi johtaa kaikkeen, tavallaan jokaiseen kohtaan, eikä tällöin ole mahdollista eritellä mitään fataalista ketjureaktiota millekään tapahtumille moraalipuolella.
sä horiset. Oletko jurrissa ?
Jospa pysyisimme samassa likiarvoistuksessa läpi tekstin niin ei mene niin pahasti metsään. Eli nykytietämyksellä fysiikka ei selitä moraalia - emmekä tiedä päteekö edes selkeät syy-seuraussuhteet aina - näyttäisi et ei.
Vastuu ei myöskään ole fysiikan termejä, sillä vaikka meteoriitti tappaa, ei sille voida laittaa moraalista vastuuta - eikä kait eläimille tai kaikille ihmisillekään.
Ihminen pystyy moraaliseen valintaan ja on moraalisesti tietoinen, eikä niitä asioita voida paeta minkään syy-seuraus-suhteen taakse. Moraalinen vastuu ihmisen teoista, juontuu häneen itseensä, koska maailmankaikkeudessa kaikki liittyy kaikkeen. Ihmisen teot juontuvat myös häneen itseensä. Maailmankaikkeudella ei ole myöskään keskipistettä, tai mitään alkusyytä missään ihmisen itsensä ulkopuolella, vaan maailmankaikkeuden keskipiste on kaikkialla, myös kaikissa ihmisissä ja siten kaiken alkusyy on johdettavissa myös ihmiseen itseensä.
Moraaliahan ei pysty selittämään mitenkään. Moraali on Wittgensteinin sanoin sitä, mistä ei voida puhua... täytyy aina mennä merkkijärjestelmän sääntöjen mukaan, jotta merkkijärjestelmä voisi kuvata todellisuutta, mutta koskaan järjestelmä ei ole totuus.
"mutta koskaan järjestelmä ei ole totuus."
todellisuus, ei totuus. Sillä totuuttahan merkkijärjestelmä kuvaa aina välttämättä.
sanotaan nyt sitten vaan kiltisti "apriori", valitön(mitä merkkijärjestelmä ei ole), koska en pysty löytämään muuta pätevää termiä.
Aito moraalinen valinta vaatis täysin rationaalisen ihmisen - mistä sä tiiät kuinka lähellä meteoriittia me itseasiassa olemme?
Moraali on ihmisen määrittelemää - ja myös moraalinen vastuu. Siten voimme myös antaa joillekin vapauden vastuusta - eikä mikään maailmankaikkeus tai fysiikka muuta sitä muuksi. Eli Wittgenstein voi määritellä sen noin jos haluaa - ja joku muu toisin.
Minä ajattelin luokio-aikana fatalistisesti, mutta myöhemmin palattuani tähän aiheeseen, tulin siihen tulokseen, että ihmisellä on täysin vapaa tahto ja hän on täysin vastuullinen toimistaan. Ihmisellä on moraalinen tietoisuus ja kyky valita moraalisesti...
Huomasin, että alempana kirjoitit, ettei ihminen ole täysin vapaa. Se on harha, missä rikotaan epätäydellisyyslauseen maailman rajoja. Syytä on mahdotonta etsiä misään äärettömästä... geenit ovat äärettömyys loppupeleissä, ei sieltä löydy yhtään mitään. Se on yksi järjestelmä, joka ei ole apriori ja vilauttaa vain palaa maailmankaikkeuden ulkopuolelta.
Moraali on apriori. Kaikki havaittava on aposteriori, koko maailmankaikkeuden "sisäinen" ja siten vain rajallinen järjestelmä, joka kuuluu epätäydellisyyslauseen alaan ja säännöstöön.
Hyväksyminen on kaikein a ja o. Se, että ei ole mitään, mitä ymmärtää, eikä mitään, mitä kontrolloida, paitsi mielikuvia...
Palaan taas myöhemmin... kaveri tulee just.
luit Spårakuskin hätäseen, koska sisällöllisesti tunnutte olevan samoilla linjoilla.
luit minut aika hätäseen, koska se oli tarkoituskin. ;)
väitätkö, ettei ihmisen lapsuus tai nuoruuden kokemukset ole vaikuttaneet hänen elämäänsä ja käytökseensä ja kaikkeen mahdolliseen? Vai oletko niitä onnekkaita joita elämä ei ole kohdellut kaltoin etkä niin ollen ymmärrä toisten kärsimysten/vastoinkäymisten päälle mitään?
mielestäni aina palautettavissa myös mielenterveyden, mutta enemmän persoonan kehittymisen ongelmiin. Pahalla ihmisellä on yksinkertaisesti pahaa tuottava persoonan rakenne. Se voi olla synnynnäistä tai ympäristön tuottamaa.
Luulen että tasapainoisuus on "hyvän" ihmisen rakenteelle ominaista ja epätasapainoisuus (siis persoonan elementtien kesken) "pahan" ihmisen rakenteelle ominaista. Pahalla jokin puoli on ylikorostunut ja jokin muu alikehittynyt. Silloin ihminen helposti generoi pahoja tekoja edes itse huomaamattaan.
Pahuutta ei kannata käsittää kovin ahtaasti tässä, vaan pahuutta on monenlaista, esim aiemmin mainittua ahneutta, jne.
Psykologisointi on ok, jos sen perusteella tehään oikeita johtopäätöksiä, eli selitetään asian syyt ja seuraukset: psykologisoinnilla ei kuitenkaan pitäisi pyyhkiä moraalietiikkaa olemattomiin: hyvää ja pahaa siis.
synnynnäisenä? Rohkea kommentti. Tosin mainitset pahuuden myös voivan olla kehitykseen ja ympäristötekijöihin liittyvä käsite.
"Psykologisointi on ok, jos sen perusteella tehään oikeita johtopäätöksiä, eli selitetään asian syyt ja seuraukset: psykologisoinnilla ei kuitenkaan pitäisi pyyhkiä moraalietiikkaa olemattomiin: hyvää ja pahaa siis."
Tässä on asiaa. Näin sen pitäisi olla. Käytäntö osoittaa kuitenkin päinvastaista.
Osasyynä on akateeminen yliproblematisointi, joka johtaa väistämättä relativismiin, joka taas ilmenee käytännössä takertumisena sanoihin kokonaisuuksien sijaan.
ovat sanoja, käsitteitä jotka ihminen on luonut kuvaamaan ihmisen käsityksiä joistakin asioista. Siinä mielessä ne kuvaavat kollektiivista käsitystä toivotuista ja ei-toivotuista teoista tai persoonista. Mielestäni silloin voi myös puhua "synnynnäisestä" pahuudesta.
Itsekkyys on kaikissa ihmisissä synnynnäisenä ja kontrolloituna se on tarpeellinen ja hyvä ominaisuus. Mutta syystä tai toisesta ihmisellä saattaa olla synnynnäisesti heikko impulssikontrolli. Silloin itsekkyys ei ole kontrollissa ja ihminen tekee jatkuvasti "pahoja tekoja", eli antaa itsekkäiden impulssien mennä kollektiivisen säännön edelle.
Yksi kiinnostava pahuuden muoto on se paha, joka syntyy pyrkimyksestä hyvään. Joskus esim. naisten tarve hoivata lapsiaan muuttuu pahaksi: silloin kun se hoivaaminen muuttuu itsenäistymistä tukahduttavaksi. Teko on motiiviltaan hyvä, mutta sen seuraus paha. Tästä on vaikea sanoa, mikä osuus on synnynnäistä, mikä kulttuurista.
Miesten tarve henkilökohtaiseen autonomiaan on tasa-arvon vuoksi esimerkkinä miehisestä pahuudesta: pyrkimys autonomiaan on hyvä, mutta usein se korostuu yhteisöllisen vastuun kustannuksella.
Esimerkeissäni on kyse tasapainosta yksilöllisten ja yhteisöllisten ominaisuuksien välillä. Tältä kantilta hyvä ja paha muodostavat parina kysymyksen tasapainosta.
.
Ei. Mua onkin pitkään jo haitannut se että jos joku tekee jotain niin järkyttävää ettei se hyysääjiltä onnistuisi, niin diagnoosiksi annetaan välittömästi jotain mielenterveydellistä joka mielellään vielä kumpuaa lapsuudesta ja on siten muiden vika. "Joo, hulluhan toi on".
Mun mielestä ihminen voi olla vaan paha ja piittaamaton ilman mitään sen kummempaa mielenterveydellistä syytä. Tuo nykyinen tapa etsiä syy lapsuudesta ja tuomita tekijä syyntakeettomaksi mielenterveysongelmaiseksi, vaan yllyttää niitä lisää. Ei tarvi ottaa vastuuta itsestään ja tekosistaan, kun aina voi syyttää lapsuutta tms. Jos sattuu jotain, vaikkapa avioero, niin voi tehdä mitä vaan, kun tietää että aina voi syyttää tilapäistä mielenhäiriötä ja avioeron aiheuttamaa traumaa tms.
Ei otetta vastuuta, ja haetaan syyllistä muualta.
Onko pahuus aina palautettavissa mielenterveydellisiin ongelmiin?
-Ei
Onko siis paha henkilö pelkästään mielenvikainen?
-Ei
Mitä voidaan päätellä suhtautumisesta pahaan?
-Ei haluta ymmärtää että ihminen voi olla myös paha ilman mitään mielenterveysongelmaa. Pistetään ns. pää pensaaseen ja ajatellaan että sellainen on harvinaista ja oikeasti kaikki on hyvin.
Onko kyseessä yliymmärtäjä, jos redusoi pahan mielenterveyteen?
-Mun mielestä on. Yliymmärtäjä joka mahdollistaan pahan leviämisen kun opettaa niille, ettei tarvi edes yrittää hillitä itteensä ja käyttäytyä yhteisön määrämällä tavalla. Aina löytyy ymmärtäjä ja päänsilittäjä joka kertoo "ettei se ollutkaan sen vika vaan koska äiti tukahdutti lapsen kehityksen ja aiheutti traumoja määräämällä kotiintuloajat ja pitämällä viikkiraha ja karkkipäivää. Myöskään se hirviöäiti ei ostanut kaikkea mitä lapsi halusi. Vähemmästäkin alkaa purkaa aikuisena traumojaan ympärilleen, joten ei ole pikku tekijä sun vika.."
Onko sanalle paha reaalimaailmassa mitään käyttöä
-Mun maailmassa on, mutta aika vähän näyttää joillain olevan.
.
mitä se paha sitten sulle oikein on ts. mistä se tulee? Tiedän, ettei kyse ole ainakaan uskontojen pahasta sinun tapauksessasi. Siis jotain häikäilemätöntä oman edun tavoittelua vai?
.
Mun mielestä ihmisessä, siis kaikissa ihmisissä on jo alkuaan hyvää ja pahaa. Niiden suhteet toisiinsa vaihtelee kuin myös tavat missä tulee ne ilmi ja esiintymistiheys. Sivistys länsimaissa on painanut piiloon sen brutaalin pahan. Jos sivistys otetaan pois, se alkaakin näkyä sieltä alta. Joku eloonjäämistaistelu katastrofin jälkeen näyttää aika hyvin kuinka ihmiset ovat kuin villieläimiä "repien" heikompiaan kappaleiksi kun yrittää selvitä itse.
Sitä miten se paha katsotaan on vaikea selittää ja siihen vaikuttaa monet asiat. Esim. tehdään laki että ylinopeus on sallittua. On ihminen joka ei oikeastaan ikinä syyllisty mihinkään väärään, mutta se ajelee aina ylinopeutta. Laista piittaamattomana se näyttää kuitenkin että siellä luonteessa on sitä "pahaakin" joka mahdollistaa sen että se voi olla piittaamatta laista kun siltä tuntuu.
On ihmisiä jotka voivat tehdä ryöstömurhan halutessaan vaikkapa rahaa. Ne on piittaamattomia eikä välitä toisten hengestä halutessaan jotain. Silti ne voi olla omasa porukassaan oikeinkin mukavia ja pidettyjä eikä niillä ole mitään mielenterveysongelmia.
Äh, kauhean vaikea ja monisyinen juttu yrittää selittää näinkin heikoilla verbaalisilla taidoilla mitä mulla on :)
Mun mielestä lapsi ei ole mikään tabula rasa syntyessään jota voidaan muokata ihan miten sattuu. Lapsella on jo silloin se oma luonne joka vaikuttaa siihen miten ja kuinka paljon mikäkin vaikuttaa, ja miten ne tapahtumat muuttavat niin luonnetta kuin tuleviakin asioita, ja miten se lapsi ylipäätänsäkkin kokee mitäkin. Olen lapsia seuraillut jo paljonkin ja niistä näkee jo tosi pienenä sitä luonnetta. Muutamista lapsista olen jopa ajatellut että tuo on kyllä ilkeä kuin piru, ja venhemmiten varmaan tosi kamala. Se on siis jo syntyjään siellä.
Äh, enivei. Siis ihmisessä on hyvää ja pahaa. Toisilla on hyvä voitolla ja toisilla paha eikä asiaan tosiaan tarvi liittyä mitään mielenterveydellistä. Jostain syystä joku ihminen vaan on niin ahne, piittaamaton yms että omaa hyvää lisääkseen pystyy tekeen mitä vaan kun ei välitä toisista.
Jostain käsittämättömästä syystä on alettu ajatteleen että ihmiset on hyviä. Pelkästeen hyviä. Jos pikkuisenkin jotain negatiivista ilmaantuu, niin se on sitten aina joku poikkeus/häiriötila vaikkei se oikeasti ole. Ihmiset on myös pahoja ja ne kykenee pahoihin tekosiin tilaisuuden sattuessa, ja sen hyvänpuolen painuessa taka-alalle syystä tai toisesta.
Se Ruandan kansanmurhajuttukin on hyvä esimerkki. Yhtäkkiä ihmiset alkoi silmittömästi tappaan toisia lapsia, naisia ja miehiä. 800 000 ihmistä tapettiin 100 päivässä. Siihen siis osallistui varmaan kaikki. Sen jälkeen ne on taas elellyt sulassa sovussa henkiinjääneiden kanssa leikkien normaalia elämää. Miten tuonkin selittää? Että yhtäkkiä miljoona tyyppiä sai mielenterveysongelman ja se häipyi pois kun 100 päivää oli kulunut. Vaiko että ihmisessä on myös pahaa, ja se kykenee uskomattoman pahoihin tekoihin kun katsoo olevansa oikeutettu siihen ilman sen kummempia mielenterveysongelmia.
.
No enpä usko, että esimerkiksi Berlusconia kukaan osaisi nähdä "syyntakeettomana", vaikka ukkeli on riistänyt Italiaa jo vuosikymmeniä bisnestensä kanssa. Eikä niille monillekaan kukaan ainakaan mielenterveydellistä hoitoa yleensä ensimmäisenä ole ehdottomassa, jotka Suomen valtiontalouden kakustakin ovat vuosien saatossa kääräisseet ison siivun taskuihinsa vailla mitään "yleishyödyllistä" moraalia.
Mä en usko, että monetkaan mielenterveysongelmaisista suinkaan ovat niitä "pahimpia" ihmisinä. Usein he ( sellaiset) lienevät enemmänkin yhteiskunnnan päähänpotkittuja ja hyväksikäytettyjä, joilta vielä mielenterveyden tilaan vetoamalla evätään oikeus tulla tasaveroisesti ihmisinä edes kuulluiksi ja kunnioitetuiksi.
Musta oikeastaan sellaisen uudenlaisen psykologisen termin ts. mielenterveysongelman voisi lanseerata ja ottaa käyttöön, kuin "patologiset hyväksikäyttäjät". Siihen sinänsä uskon, että kyllä se jotenkin ihmisen taustastakin kertoo, jos joku suurimmat kicksinsä ja nautintonsa saa riistämällä yhteisön tai vihaamiensa yksilöiden hyvinvointia, toimien koko elämänsä häiriintyneesti vain omaa henkilökohtaista etuaan puolustaakseen. "Pahuus" ei kuitenkaan mitenkään aukottomasti, saatika suoraan ole sidoksissa mielenterveydellisiin ongelmiin ja itse asiassa musta voisi olla viisasta jopa kokonaan välttää noiden kahden käsitteen niputtamista yhteen.
kappale:
"Musta oikeastaan sellaisen uudenlaisen psykologisen termin ts. mielenterveysongelman voisi lanseerata ja ottaa käyttöön, kuin "patologiset hyväksikäyttäjät". Siihen sinänsä uskon, että kyllä se jotenkin ihmisen taustastakin kertoo, jos joku suurimmat kicksinsä ja nautintonsa saa riistämällä yhteisön tai vihaamiensa yksilöiden hyvinvointia, toimien koko elämänsä häiriintyneesti vain omaa henkilökohtaista etuaan puolustaakseen..."
Mutta eikö tuo ole sama kuin toiminnan selittäminen mielihyväperiaatteen (tai nautinto) mukaisesti, joka on sama kuin psykologinen selitysmalli? Sitten sanot näin:
"Pahuus" ei kuitenkaan mitenkään aukottomasti, saatika suoraan ole sidoksissa mielenterveydellisiin ongelmiin ja itse asiassa musta voisi olla viisasta jopa kokonaan välttää noiden kahden käsitteen niputtamista yhteen."
Mä vaan yritän hahmottaa tätä pahuuden problematiikkaa ja sen seurauksia.
Kerros nyt mulle, että haetko sä argumentoivaa keskustelutyyliä, vaiko et? Ihan siksi kysyn, että tiedän sitten asennoitua. Eilen et kanssani käymässäni keskustelussa sillä tapaa _minun kirjoittamani osalta_ suhtautunut tai itseasiassa suhtauduit mielestäni jopa torjuvasti koko sellaisen keskustelun ns. "ideaan", joten nyt en mitenkään tässä keskustelussa keskittynytkään argumentoimaan, vaan kirjoitin mitä mieleen tuli.:)
"Mutta eikö tuo ole sama kuin toiminnan selittäminen mielihyväperiaatteen (tai nautinto) mukaisesti, joka on sama kuin psykologinen selitysmalli?"
Joo, joo. Oli oli (mahdolllisesti). En argumentoinut. Nimimerkki katarzynankin kommentista kykenit heti eilen löytämään sen hänen mielipiteensä ilmiselvimmin havaittavan ts. silmille oletetettavimman keskiön, joten toivoisin sitä samaa suhtautumista myös minua kohtaan tässä.:) Kehoittaisin sitäpaitsi huomioimaan, että itse nostit juuri psykologiset pahuuden "selitysmallit" aloituksessasi keskiöön, joten pikkusen vaikeaa mulle olisi ylipäätään ja jokatapauksessa ollut olla ottamatta kantaa asiaasi ASIASSASI pitäytyen, sivuamatta mitenkään psykologista "selitystä".
Ps. "Mielihyväperiaatetta" voitaisiin varmasti selittää myös esimerkiksi vaikka filosofisesta, biologisesta tai taloustieteellisestäkin näkökulmasta, joten sinänsä "psykologinen" selitysmalli ei kuitenkaan olisi ainakaan ainoa mahdollisuus, eli siten ( sä käytit termiä "sama") = selitys esimerkiksi mun tossa kirjoittamalleni. Voimme kyllä mahdollisesti sopia, että asia olisi vaikkapa siten, mikäli se asia on itsetunnollesi äärimmäisen keskeinen.:)
Pahoittelen, jos kommenttivi vaikutti tylyltä, koska sellaiseksi sitä ei ollut tarkoitettu.
Minun mielestäni ajatuksesi patologisista hyväksikäyttäjistä oli osuva, mistä mainitsinkin.
Lisäksi ymmärsin heti pointtisi, koska se oli selkeästi esitetty.
Olen tässä keskustelussa yrittänyt perustelujen lisäksi hahmottaa tapaa suhtautua pahaan. Palautetaanko se johonkin yleiseen selitysmalliin vai lähestytäänkö sitä absoluuttisena, ihmisen ulkopuolisena asiana. Siksi tarkentava kysymys.
Paha on yllättävän vaikea asia selittää ja hahmottaa, ainakin meikäläiselle.
"Paha on yllättävän vaikea asia selittää ja hahmottaa, ainakin meikäläiselle."
Juu. Itseasiassa toi "pahuuden" teema on aika valitettavan sattuva omienkin ajatusteni kannalta tässä juuri tällä hetkellä ja siltäkin kantilta, kun just äsken sain puhelinsoiton, että erään läheiseni ystävä (nainen) on ammuttu, ilmeisellä ja järkyttävällä tapaa täysin pahaa aavistamattomasti. Tapaus ei sattunut Suomessa, mutta järkyttää silti. Uhri on sosiaalinen, iloinen ja fiksu, jolla ei lisäksi ollut mitään yhteyksiä mihinkään esim. alamaailmaan, päihdekuvioihin tai mihinkään muuhunkaan sellaiseen. Ex-miehensa vaan päätti - mahdollisesti ja todennäköisimmin mustasukkaisuuttaan - pistää ns. ilmat pihalle tytöstä, eikä tyttö tiettävästi ja todennäköisimmin ole voinut väkivaltatilanteeseen mitenkään edes varautua, saatika paeta kuolemaltaan. Tekijä kyllä sitten ilmeisesti ampui itsensäkin siihen samaan syssyyn, joten oikeutta tytön omaiset eivät valitettavasti välttämättä näemmä sitäkään kautta tule saamaan, että saisivat edes surmaajan tuomiolle. Tavallinen perhe oli tytön perhe. Ystävällisiä, tavallisia, fiksuja ihmisiä.
Kieltämättä käsitettä "pahuus" on hyvin vaikeaa selittää ja hahmottaa. Esim. nyt vaikka sellaisissakin tapauksissa, joissa se toteutuu täysin käsittämättömällä, yllättävällä ja täydellisen epäoikeudenmukaisella tavalla. Lehdistä luettuja väkivaltaisia kuolemantapauksiakin mieluiten - jo itsesuojelunkin vuoksi, lukee mieluiten usein vain uutisina. Täysin järkyttävää, jos sellaiset asiat koskettavat edes vähänkin lähempää.
Kollektiivinen paha on aika kulttuuri- ja aikasidonnainen käsite. Eli laumassa pystymme melkoisiin suorituksiin, enkä kytkisi sitä niinkään mielenterveysongelmaan vaan meitin laumasieluisuuteen. Yksilöllinen paha on taasen useimmiten liian laaja ilmaisu - teot ovat vääriä, mut onko ko. ihminen paha? Pahan liiallinen yhdistäminen mielenterveyteen on musta ulkoistamista eli kykenemättömyyttä näkemään samat asiat itsessä tai meissä jokaisessa.
Pahalle on käyttöä - se on jotakin mitä emme pysty tai halua nykyisessä tilassamme käsittämään. Paha sopii paremmin suuhun (ja kuulostaa uskonnottomammalta) kuin saatanan riivaama.
tääkin kysymys kulminoituu varmaan viime kädessä siihen onko ihminen vapaa toimimaan kuten haluaa (siis myös suhteessa pahaan), vai onko pahuus seurausta oppimisesta, kasvuympäristöstä, geeneistä ja/tai kulttuurista.
Tai sitten voimme miettiä onko edellä mainittujen tekijöiden selvittäminen välttämätöntä? Mitä siitä kostumme?
Pitäisikö sittenkin miettiä, kuinka reagoimme pahaan yksilöinä ja yhteisönä?
Einsten on paha jätkä, mitä sitten, mitä sen jälkeen?
Näissä jutuissa on aina se huono puoli, että yllättävän vähän on omissa näpeissä se millaisen mielikuvan ne toiset muodostavat. Tai se miten tiukasti mielipiteessä pysytään.
Siis Ne Toiset.. :)
Toki siihen voi vaikuttaa aktiivisesti olemalla sosiaalinen ja paljon tekemisissä ja kanssakäymisessä ihmisten kanssa, toimimalla mielikuvia vastoin olevilla tavoilla.
Siis jos haluaa olla pahis, niin toimii sen mukaan. Lopulta varmaan itsekin uskoo olevansa pahis.
Itseen asia palaa mielestäni vasta silloin, kun alkaa miettimään mitä hyötyä minulle itselleni on toimia näin tai noin, vai onko se yhdentekevää. Ennen sitä mietintää tai asian ollessa yhdentekevä, se on enimmäkseen toisten ongelma.
ihmiseen - meillä on toki kyky valita, mut geenit, tunteet, yms. asettavat meille rajoja joiden sisällä joudumme elämään. Mut tarvitaanko noiden asioiden selvittämistä - kyllä jos pystymme siten ennaltaehkäisemään tai lääkitsemään.
Yhteisönä taasen joudumme miettimään et mihin asti olemme valmiita menemään - voidaanko kaikki ihmiset testauttaa pahojen geenien löytämiseksi ja tuleeko paha edes kokonaan poistaa. Ääriesimerkki olis pitää kaikki jatkuvassa huumetilassa - olisimme toki kilttejä, mut ei sekään ihan toimi. Toisaalta jos esim. ahneus on pahe niin kuinka yhteisön tulisi toimia et ahneus ei saisi niin paljon sijaa - onko esim. markkinatalouteen perustuva malli liian ahneutta suosiva?
ihan tavallinen mammanpoikahan mä olen.
Onko pahuus aina palautettavissa mielenterveydellisiin ongelmiin?
-Ei
Onko siis paha henkilö pelkästään mielenvikainen?
-Ei välttämättä
Mitä voidaan päätellä suhtautumisesta pahaan?
- Jos pahuus aina selitetään jollain hyväksyttävällä syyllä, selittäjällä on tarve hallita pahuutta. Selittämällä pahuus esim. mielenterveydellisillä syillä saadaan aikaan jonkinlainen hallinnan tunne?
Onko kyseessä yliymmärtäjä, jos redusoi pahan mielenterveyteen?
-Ei aina, mielenterveyden ongelmat voivat tehdä ihmisesta "yhteiskuntakelvottoman" ts. tästä maailmasta irtautunut henkilö ei ymmärrä reaalimaailman moraalisäännöistä mitään tai kääntää koodiston päälaelleen. Henkilö voi kokea tekevänsä jotain hyvää ja kaunista silloin kun todellisuudessa tekee jotain aivan järkyttävää. Ehkä? Tää oli amatöörin pohdintaa.
Onko sanalle paha reaalimaailmassa mitään käyttöä?
- On.
Luulen että jotkut pahoja asioita tekevät ihmiset tekevät pahaa ihan vain siitä syystä että pystyvät siihen. Näin joskus kun superkiltti lapsi tempaisi yhtäkkiä maasta karahkan ja alkoi lyödä sillä muita ympärillä olevia ihmisiä riemukas ilme naamallaan. Olin tuntenut pojan vauvasta asti ja tuo käytös oli häneltä ihan vierasta ja outoa. En tiedä mistä lyömiskohtaus johtui, mutta tuli mieleen että lapsi teki sen vain siksi että se oli mahdollista. Että toruja tulee mutta mitä sitten? En tarkoita että tuo lapsi oli paha, mutta ehkä aikuinen pahantekijä kokee samantyylistä tyydytystä jo siitä tiedosta että voi tehdä asioita jotka järkyttävät muita ihmisiä? Ja toteuttaa sitten ajatuksensa seurauksista välittämättä, ilman sen kummempaa motiivia.
"En tarkoita että tuo lapsi oli paha, mutta ehkä aikuinen pahantekijä kokee samantyylistä tyydytystä jo siitä tiedosta että voi tehdä asioita jotka järkyttävät muita ihmisiä? Ja toteuttaa sitten ajatuksensa seurauksista välittämättä, ilman sen kummempaa motiivia."
Eikö tässä toiminnan motiivi ole tyydytyksen saaminen ja samalla esimerkki psykologisesta selitysmallista?
Olisko paha-sana kuitenkin jäänne jostain kirkkoajoilta?
Pahuus on ihmisten keksintöä, muualla luonnossa ei pahuutta tunneta. Pahuutta on olemassa vain koska meillä on se käsite ylipäätään. Sen avulla me voidaan määritellä tekojamme hyvä-paha akselilla sekä lokeroida ihmisiä.
Pahuuden käsite liittyy varmasti vahvasti uskontoihin, erityisesti kristinuskoon, jossa hyvyys ja armo ovat keskeisiä asioita. Näiden vastavoimana on sitten se pahuus, joka pyritään määrittelemään ja "henkilöimään" jotta sitä voitaisiin hallita.
Pahuus ei ole yksiselitteistä, se mikä mun mielestä on "pahaa" ja väärin, on jonkun toisen mielestä ehkä julmaa mutta silti hyväksyttävää ja oikein.
"Eikö tässä toiminnan motiivi ole tyydytyksen saaminen ja samalla esimerkki psykologisesta selitysmallista?"
Jotakuinkin näin.
Pahuus on sitä että henkilö tietää jonkun asian olevan pahaa ja väärin ja satuttavan jotakuta, mutta henkilö tekee pahoja asioita silti ja saa siitä nautintoa. Nimenomaan siksi että tietää tekeänsä jotain pahaa mikä satuttaa ja järkyttää. Kun kissa kiduttaa hiirtä, se leikkii, eikä kissa saa nautintoa siitä että tietäisi hiiren kärsivän. Jos ihminen kiduttaa huvikseen, tietää toisen kärsivän ja saa nautintoa siitä, se on pahuutta.
Pahuus ilmenee toki paljon monimuotoisemminkin, toi oli yksi yksinkertaistettu esimerkki mitä pahuus käsittääkseni voi olla. Pahuutta on sekin kun joku hakee itselleen etua ja laittaa siinä ohessa toisen kohtuuttomasti kärsimään. Se mikä on oikeutettu muihin kohdistuva kärsimyksen määrä omaa etua tavoiteltavissa, on sitten jo ihan oma kysymyksensä. Usein tällaisissa tilanteissa pahantekijä pyrki selittämään tekonsa hyväksi ja hyväksyttäväksi, itselleen ja muille. On äärimmäisen harvinaista että joku ihminen vapaaehtoisesti määrittelee itsensä pahaksi, vaikka tietää tekonsa vääriksi ja rumiksi.
Pahuus on myös subjektiivista. Mä itse esimerkiksi näen joidenkin uskovaisten teot pahoina, vaikka nämä henkilöt itse ovat saattaneet aivan vilpittömästi tarkoittaa hyvää, kun ovat tuottaneet läheisilleen kärsimystä.
Miten voisi olla uskomatta paholaisen olemassaoloon, jos vain ihminen kykenee pahuuteen? Vai onko ihminen sekä paholainen että jumala?
Paholaisen järkevin teko oli antaa ihmisille kuvitelma siitä ettei häntä ole olemassa.
niin se kertoo mitä - et Jumala on olemassa?
Joskus kirjoitinkin pätkän lohikäärmeen fysiikkaa tänne... "Lohikäärme", eli Raamatun perkele, saa voimansa siitä, mitä "ei ole", eli luonnottomuudesta. Luonnottomuutta ei ole luonnossa, näet. Lohikäärme on kollektiivinen psykoosi, jolla on yhtenäinen tavoite kaikkien ihmisten kautta, harhaanjohtaminen. Raamatussa valtiot(pedot) saavat valtansa lohikäärmeeltä, eli kollektiiviselta psykoosilta.
Valtio on eräs sellainen luonnossa esiintymätön rakennelma.
Koska ihminen kykenee hyvyyteen, jumala on olemassa.
Käsitteet hyvyys ja pahuus liittyvät etiikkaan ja moraaliin. Moraali on ihmisten itse itselleen luomia sääntöjä ja arvostuksia joiden tarkoitus on suojella yhteisöä. Moraali on olemassa ilman uskontoakin ts. ilman uskoa paholaisen tai jumalan olemassaoloon.
Onko olemassa sellaista ihmisistä koostuvaa heimoa, joka ei uskoisi jonkin jumalan olemassaoloon?
Mistä se syntyy, tarve uskoa johonkin? Vai onko se tarve? Ehkä se on olemassa kaikilla, paitsi niillä jotka sen kieltävät.
onko sellaista heimoa joka ei jotain "yliluonnollista" palvoisi. Veikkaan että ihmisten tarve uskoa johonkin suureen voimaan juontaa tarpeesta selittää asioita ja ilmiöitä joita ei ymmärrä. Miten maailma on syntynyt, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jne.
Sen lisäksi että uskontojen säännöt luovat raamit yhteisön toiminnalle, uskonnot tarjoavat selitykset elämää suuremmille kysymyksille ts. ihminen saa uskonnosta valmiit vastaukset selittämättömille asioille.
"asiantuntija" joka paikassa
Vastaan tähän vähän paremmin joskus myöhemmin, mutta keskeisesti pahuus ihmisessä määräytyy sen mukaan, kuinka paljon pahuutta hän näkee maailmassa ja muissa ihmisissä, eli pahuus on ymmärtämättömyyttä maailmaa kohtaan, jonka avulla voidaan kehittää itselle kaikkivoipaisuuden tunnetta ja pystyä kadottamaan oma inhimillisyys itsen nähtäviltä.
"Vastaan tähän vähän paremmin joskus myöhemmin, mutta keskeisesti pahuus ihmisessä määräytyy sen mukaan, kuinka paljon pahuutta hän näkee maailmassa ja muissa ihmisissä, eli pahuus on ymmärtämättömyyttä maailmaa kohtaan, jonka avulla voidaan kehittää itselle kaikkivoipaisuuden tunnetta ja pystyä kadottamaan oma inhimillisyys itsen nähtäviltä."
Nimenomaan "inhimillisyyden kadottaminen itseltä", tuo termi jota käytit. Se lienee tavallistakin "pahuudessa". Itse en ehkä ihan sun tavallasi esittäisi suoria väitteitä tuossa asiassa, mutta periaatteessa sulla on musta ihan fiksu ja jo inhimillisestikin ajatellen lämmin näkökulma ajattelussasi.:)
Ps. Mitäs mieltä muuten olet? Onks sun mielestäsi koskaan ollut havaittavissa esimerkiksi sellaista, että vaikkapa useampikin kirjoittaja käyttäisi yhtä ja samaa rekisteröityä nimimerkkiä tällä palstalla? En toki muuten - en mitenkään muutoin, kuin kuriositeettina - tätä kysyisi, mutta musta joidenkin rekisteröityneiden kirjoitustyyli nyt vain joskus näyttäis vaihtelevan sitenkin vahvasti, että on ainakin verraten vaikeaa joskus ollut ajatella aina saman tyypin olevan tekstin kirjoittaja. Vai kopsailisko jotkut sitten naivisti vain muiden ajatuksia? Mä ainakaan en halua tulla kusetetuksi.;) Sen tietysti voi sanoa.
Mulla on tapana kirjoittaa loppujenlopuksi melko suorasti ja toisaalta kokonaisuutta rakentavasti, eli lopussa suljen ympyrän yhteenvedolla.
En usko, että kukaan kirjoittaa tänne monella nikillä niin, että muut eivät sitä huomaisi... en siis usko, että joidenkin useiden palstapersoonien takana olisi yksi henkilö. Varmaankin useita nikkejä voi olla ja minullakin on pari rekisteröityä nikkiä. Täällä olen kuitenkin kirjoittanut vain yhdellä ja sillä ainoalla nikillä olen kirjoittanut sen jälkeen, kun tämän rekisteröin.
Eihän monen nikin käytössä olisi mitään järkeä. Omaa mielipidettään ei pysty tuomaan esille sen paremmin monella, kuin yhdellä nikillä, koska kaikki kaikessa on perustelu ja esittäminen.
Jokus tietysti voi kopioida ajatuksia muualtakin, mutta kopioituja kantoja on hankala säilyttää loppuun asti keskustelussa.
olisi hyvä erottaa mielenterveyden ongelmat persoonallisuuden häiriöistä. Masennus ja skitsofrenia ovat mielenterveyden ongelmia, enkä näe niillä suurta yhteyttä pahuuteen.
Persoonallisuuden häiriöt, kuten narsismi tai sosiopatia, josta genio.mente lainaa pitkästi toisessa ketjussa, ovat läheisessä yhteydessä pahuuteen. Niiden synnynnäisestä tai kulttuurisesta alkuperästä on vaikea sanoa sitä tai tätä.
Mielestäni pahuus rinnastuu persoonan häiriöihin, kuten tässä ketjussa on jo todettu. Myös kollektiivinen pahuus voidaan johtaa persoonan häiriöistä. Kukapa meistä täysin kehittynyt persoona olisi? Joukkohysteria - kollektiivinen pahuus - valtaa helpoiten persoonan, joka ei ole kypsä.
kaikille vastanneille. Vastauksissa oli paljon miettimisen arvoista ja oma mielipidekin hioitui matkan varrella. Kyl te ootte upeita!
mun mielestä eivät kulje käsikkäin eikä niitä vois automaattisesti liittää toisiinsa millään tavalla. Joku voi olla paha ihminen ilman mielenterveysongelmiakin ja päin vastoin, hullu voi olla olematta paha.
Hyvä ihminen on sydämestään hyvä. Ihan sama, mitä päässä liikkuu, kunhan sydämestään on vilpitön ja hän ei tarkoituksellisesti loukkaa tai tee muutenkaan väärin muita ihmisiä kohtaan. Tämmöset huomaa tavallaan jo kaukaa
jotka saavat toisen näyttämään pahalta erilaisilla perusteluilla ja oikeuttavat arviointinsa. Tekeekö toisen pahuus toisesta hyvää? Onko hyvyys suhteellista?
"Onko sanalle paha reaalimaailmassa mitään käyttöä?"
Kyllä on. Pahaa ei pidä sitoa mihinkään tiettyyn tekoon; se olisi moraalinen tuomio - vaan paha pitää mielestäni käsittää niinä vääryyttä jatkavina tietoisina valintoina joita ihmiset tekevät - ja nimenomaan tuon tiedostavuuden koen olevan "pahan" kriteeri.
Niin kauan kuin on perustelu jonka kautta sanoa jotain asiaa tai vaikka ihmistä pahaksi on pahuus sanana aivan käyttökelpoinen - ja jopa suotava ja sitä pitäisi käyttää paljon enemmän kuin nykyisin - leimana jonka poissaaminen vaatii todellista muutosta linjoissa.
Ultimaattina hyvyyteen riittää se että antaa pahalle tilaisuuden muuttaa suuntaansa antamalla tiedon ja opettamalla tiedostavuuden. Jos tiedostavuus kuitenkaan ei johda hyvän valintaan (tai jopa niin että oppi ei kelpaa.) on hyvää puolustettava niin pitkälle että se pahuus taittuu tavalla tai toisella.
"hyvyyteen riittää että" pitäisi sanoa "Hyvyyden säilyttämiseen suhteessa pahaan ja kitkettäessä pahaa." - hyvyys ja miten ollaan sellainen on sitten eri juttu :-P
perustelija on mielestäsi hyvä? Sosiopaatti osaa selittää itselleen ja muille kaikki tekonsa ja epävakaa uskoo naiivisti että projektion kohde on syyllinen jopa projektioon.
Mene lääketieteellisiin foorumeihin kapulakielesis kanssa
Voin todeta ettei ole merkitystä sillä, että on rahaa tai miten paljon. Sillä on merkitystä MITÄ rahalla tekee.
Voit miettiä kysymyksenesetteluasi mun puolesta ihan uudelleen.
pahansuopa ihminen on vaan paha.
jos jengi aikoo viel paljonkin jutella tästä, ni voisko saada niitä tähtiä kans sitten?
Tiedäks, että luulen sun juuuri laukoneen päivän parhaan vitsin palstalla...Aidosti humoristinen läppä sulla!
:)
tuolla, et vieläks ihmiset on muistaneet tähdittää aloituksia? Mä en oo, mut hyvä kun muistutit:) Nyt tein sen.
.
Sulle viis staraa et silleen :)
.
se nyt vähän dorkaa, et alotus nousee päivästä toiseen kärkikahinoihin ilman tähtiä!
ikävää, että joutuu itse ottamaan asian esille. Eiks jengi muka ite tajunnut, kuinka upee alotus tää oli?
mutta kuka on antanut mulle alle viis staraa?