Miten olette toimineet,kun havahdutte siihen,että avioliittonne on muuttunut pelkäksi "asuinkumppanuudeksi"?
Itselleni on käynyt näin.Vaimo on "löytänyt itsensä" ja hänellä on pitkälti oma elämänsä.Ainoa asia missä minua tarvitaan,on rahallisiin menoihin osallistuminen.
Saan olla tyytyväinen,jos vaimo lähtee seuraksi jonnekin,mutta yleensä seura löytyy hänen kaveristaan.
Lomalle mennään yhdessä,mutta lievää piilovittuilua tietysti taustalla.
Riitoja ei varsinaisesti ole,ellei ala kinuamaan vaimon seuraa.
Mielestäni tämä liitto on muutunut liikaa,jotta voisi kokea mitään onnellisuutta.Yhdessä asuminen kuitenkin onnistuu,kunhain ei odota mitään aviollisia etuisuuksia.
Käytännössä kaksi vaihtoehtoa:joko tyytyy pelkään asuinkumppanuuteen tai muuttaa omaan asuntoon (vaihtoehtona myös raskas oman uupumuksen johdosta).
Saa nähdä,että mihin suuntaan menee...
Itselleni on käynyt näin.Vaimo on "löytänyt itsensä" ja hänellä on pitkälti oma elämänsä.Ainoa asia missä minua tarvitaan,on rahallisiin menoihin osallistuminen.
Saan olla tyytyväinen,jos vaimo lähtee seuraksi jonnekin,mutta yleensä seura löytyy hänen kaveristaan.
Lomalle mennään yhdessä,mutta lievää piilovittuilua tietysti taustalla.
Riitoja ei varsinaisesti ole,ellei ala kinuamaan vaimon seuraa.
Mielestäni tämä liitto on muutunut liikaa,jotta voisi kokea mitään onnellisuutta.Yhdessä asuminen kuitenkin onnistuu,kunhain ei odota mitään aviollisia etuisuuksia.
Käytännössä kaksi vaihtoehtoa:joko tyytyy pelkään asuinkumppanuuteen tai muuttaa omaan asuntoon (vaihtoehtona myös raskas oman uupumuksen johdosta).
Saa nähdä,että mihin suuntaan menee...
Vastaukset 9
Vanhimmat
avovaimoni kanssa ollaan eriydytty mutta asutaan yhdessä. tuntuu kuin olisin kiviriippa hänelle mutta silti pakkotilanne on toistaiseksi mikä on. olisi molemmille osapuolille helpompaa jos avovaimo ei käyttäisi jokaista tarjoutuvaa tilaisuutta vittuilemiseen ja mollaamiseen henkilökohtaisista ominaisuuksistani yms.
ihminen jonka puolesta muutama vuosi sitten olisin voinut kuolla on muuttunut vittumaisimmaksi, rumimmaksi ja tyhmimmäksi mitä olen koskaan tuntenut.
Miten tää on niin tuttua?
En nähtävästi ole ainoa,jolla tilanne on muutunut vastaavaksi.
Prinssinakilta pikemminkin.
että... hän ehkä ajattelee sinusta samoin....
Meillä on samankaltainen tilanne, kotona käydään vain nukkumassa ja syömässä.Näemme mieheni kanssa viikossa muutaman tunnin.Seksiä ei ole ollut enään aikoihin,ei edes suukottelemista. Onneksi ei ole lapsia, se helpottaa ajattelemísta erosta.
Asioista puhutaan vain pinnallisesti. Jos minä yritän alkaa asioista puhumaan vakavasti niin olen marisija. Kumpikaan meistä ei ole pettänyt, eikä petä, se on varmaa. Mutta itse olen hyvin väsynyt tähän tilanteeseen. Mietin jokapäivä yksin asumista kohta 4.v tauon jälkeen, se tuntuu liiankin helpolta tässä tilanteessa. Ennemmin yksin kuin itkeminen joka päivä tämän paskan takia. Oma pää tässä muuten hajoaa.
sinä olet tietysti ihan syytön tilanteeseenne ja luulet ettei nainen pärjää ilman sinua. Olen aivan varma että pärjää paljon paremmin ilman sua! Tämä on niin tyypillistä miesten puhetta. Mies saa olla vaikka minkälainen ajattelematon törppö liiton aikana, mutta naisen tulee sietää kaikki. Joskus se mitta täyttyy vaimoparallakin ja hän huomaa että elämä on aikas kurjaa ja mies on vaan yksi passattava lapsi. Oletko kenties sälyttänyt uupumuksesi kourissa kaiken vaimosi hoidettavaksi? Miehen tulee olla mies liitossa, mutta nykyään löytyy paljon niitä perheitä joissa nainen on sekä äiti että isä. Pitää lapset kurissa, hoitaa kodin ja kaiken. Nyt käytät uupumusta syynä vielä siihenkin, ettet uskalla etsiä toista asuntoa ja päästää vaimoparkaa elämään elämäänsä onnellisena!? Mamman pitäis sekin varmaan hommata. Vaimosi olisi varmaan helpottunut kun olisi yksi passattava vähemmän. Mies kun tuppaa olemaan se inisevin ja herkästi loukkaantuvin vauveli. Tuutilullaa vaan ja goodbye!
Säälittävää!!
ero on tosi! Löysin naisen, joka on aivan erilainen kuin entinen "täydellisyys" ainakin omasta mielestään. Nyt exä on vapaa etsimään sitä täydellistä miestään. Toivottavasti sellainen on, joka tekee kaiken kotona ansiotyön ohessa tietenkin. Ansiotyötä, pihatöitä, remontteja yms sellaista ei lasketa työksi "täydellisen" ihmisen mukaan, ainoastaan muutaman huoneen siivous, tiskaus ja muu kotona oleilu on oikeaa työtä. Kummalista, että tämä uusi nainen on työssä käyvä ja pari lastakin siinä sivussa kasvattanut pitää huushollin tiptop kunnossa, johon tämä kotona oleileva ei koskaan kyennyt ilman apua? Onneksi se on ohi parikymmentä vuotta sitä marinaa tuli kuunneltua.
Kuinkahan kauan uuden naisen huusholli on tip top jos sinne majoittuu miespuolinen sika? Mies joka ei osaa laittaa roskia roskikseen vaan jättää ne pöydille? Hänen yöpalansa jälkeen pöytä ja lattia kuin yksivuotiaan jäljiltä muruissa ja margariinissa. Mies joka ei osaa laittaa likaisia vaatteitaan pyykkikoriin vaan jättää ne lattialle lemuamaan? Mies joka esimerkillään opetti meidän kaksi poikaamme samanlaisiksi pikkusotkijoiksi kunnes muutti vihdoin pois. Nyt on kotimme siistimpi kuin kymmeneen vuoteen eikä lapsetkaan sotke vaan vievät roskat roskikseen, annan siitä hyvän esimerkin omilla teoillani. Isoin sotkujen aiheuttaja on poissa nurkista. Jaksan taas siivota. Tietysti siihen auttaa erosta iloinen mielikin. Olin loppuaikoina ihan masennuksissa. Yhteen en kyllä muuta enää kenenkään miehen kanssa. En halua toista hotellielämää haluavaa jolle pitäisi vielä esittää ainaista seksifilmien naista. Annan sullekin ilmaisen neuvon: älä pilaa sen uuden naisen tip top huushollia sontiaisen tavoillasi. Voit pian joutua kirjoittamaan toisesta ex:stä moittimiskirjoituksen. Itsehän olet täydellinen ihannemies, tiskaatkin kerran vuodessa! Et ole kummoinen remonttimies jos et ole edes tiskikonetta laiskalle vaimollesi hommannut.
Olisi varmaan mun mies kirjoittanut tuon saman kolme vuotta sitten. Oli omasta mielestään kaltoin kohdeltu, ahkera työmies ja hyvä isä. Totuus olikin sitten ihan muuta, mutta se on ollutta ja mennyttä. ONNEKSI! Olin koko loppuajan avoliitossa onneton, ei maittanut siivous kun lapset sotki heti kodin kun olin vaikka kaupassa isän vahtivuorolla. Mies syytti mua rahantuhlaamisesta vaikka itse laittoi tupakkaan ja kaljaan koko surkean palkkansa ja osan minunkin tuloistani. Omasta talosta ei voinut edes haaveilla. Ei sellaista jaksa. Inhosin rakastelua miehen kanssa ja mies syytti siitä minua. Itsekin syytin, kunnes tapasin eron jälkeen miehen joka sai minut kuumaksi pelkällä katsellaan. Silloin valkeni eräs asia: exä oli surkea rakastaja! Vika ei ollutkaan minussa! =DMeidän esileikki oli käsi pimpsassa, kovakourainen kourinta, mies päälle jyystämään. Ei ajatustakaan naisen nautinnosta. Sitten lapsellinen möksötys kun ei enää mua huvittanut olla toiselle kuin pumpattava Barbara. Itsetuntoni nousi kohisten ja sen mukana kaikki muukin elämässä. Koti kiiltää ja jaksan olla entinen iloinen itseni, en enää tossun alla oleva kotiapulainen. Elämä on nykyään ihanaa! Asun omassa asunnossa lasten kanssa. Pystyn ilman miestä maksamaan lainaerät ja elämisen ilman tukia. Miehelle ei kelvannut halvemmat ruuat, minulle ja lapsille kelpaa ym. Sanon kaikille, jotka tuskailevat edellisen kirjoittajan kaltaisen miehen kanssa: EROTKAA! Ette varmasti kadu oman elämän löytämistä. Miehiä, hyviä sellaisia on maailma pullollaan. Löydät kyllä sen omasi jos haluat. Minä asun lasten kanssa yksin, seurustelen kyllä. Exä muuten kerran olisi "ottanut" mut takaisin. OTTANUT?! =DD Siihen entiseen elämään en ikinä palaisi. Päiväkirjoja lukiessani siltä "vankeusajalta" voin vain ihmetellä miten suostuin siihen elämään niin monta vuotta. Itseluottamus oli matalalla kun mies piti minua syypäänä kaikkeen. En kuunnellut tuttuja, jotka ihmetteli miten siedän tuota miestä. Kukaan elämämme nähnyt eromme jälkeen ei ole kysynyt miksi erosimme. En minä itsekään.