onko kenessä vika? ja mikä vikana? ja mitä pitäisi tehdä?
Olen juuri ja juuri oppinut ottamaan vastaan lähes päivittäiset haukut ja neuvomiset monelta viedä lapset ulos ja mitä laittaa kellekkin päälle ja mitä ruokaa tehdä ja monelta, mitä siivota ja ulkonäön mollaamiset jne.
Esim. olin menossa hakemaan tyttöjäni pois autosta kun isäni rupesi mollaamaan minua lasteni kuullen kuinka karmean näköinen olen. Ja sanoi: mene sisälle heti etteivät naapurit näe kuinka kauhealta läskiltä näytän jne. Ja vaihda vaatteet. Ja niinhän minä tein.
Vanhempiani ei pysty millään mielyttämään. He ovat haukkuneet minun mieheni, meidän aika uuden talon, työpaikat, vaatteet, lasten hoidon jne. Mistään ei ole kehuja tai kiitos tullut. Vaikka muutamasta jutusta olisi ollut aihettakin olla vaikka ylpeä. Ja päähäni he ovat antaneet mielikuvan että joudun olemaan jatkuvassa kiitollisuuden velassa heitä kohtaan?!
Rahallisesti heidän ei ole meidän takia tarvinnut köyhtyä. Ja raha heille kyllä kelpaa vaikka sitä tuntuu jo ennestäänkin olevan. Itsekkin pärjäämme rahallisesti ihan ok ja heitämmekin käyttö kelposia ja joskus uusia tavaroita kierrätykseen "eli hyväntekeväisyyteen" tai annamme jos joku tarvitsee. Kun taas "rikkaat" vanhempani kiertäävät kirpputoreja ostelemassa jotain halpaa. Vaikkakin rahaa olisi tavarat uutena ostaa.
Lapsia ei hoitoon oteta jos me sitä tarvitaan. Silloin lasten hoito rupeaa kiinnostamaan jos kuuleevat että joku muukin olisi niitä kiinnostunut vahtimaan. Tai lasten nukkumaan meno aikaan ettei vaan me mitään kerettäisi tekemään ilman heidän seuraa. Ja silloinkin saa itkien lähteä pois. Kun vittuilut tulee vielä perään että ompa himo päästä baariin kun lapset pitää hoitoon tuoda jne. (käytämme harvoin alkoholia). Kahden keskinen aika eikai ole suotavaa heidän mielestään.
Esim. pyysimme heitä 2vko etukäteen katsomaan lapsia kun miehelläni oli syntymäpäivät. Ja se silloin vielä kävi. Ja suunnittelimme mukavaa iltaa ystävien kanssa. Mutta kun syntymäpäivät tulivat vanhempani tulivat jo aamupäivästä kylään ja jäivät istumaan iltaa ja ottivat olutta. Vasta yhdentoista aikaan illalla heille tuli mieleen kysyä olisinko minäkin halunnut viettää synttäreitä. (en toki muuten vaan pyysimme heitä vahtimaan lapsia)... :D
Ja näitä tapauksia riittää pilvin pimen. Uudetvuodet, vaput jne... eli nythän on tulossa juhannus eiköhänne tänne tule kyttäämään mitä tehdään ja ettei vaan tehdä mitään hauskaa ilman heitä. Ja mieleenkään ei tule kysyä että voitaisiinko katsoa lapsia. (ei sen puoleen lapset olemme itse tehneet ja itse myös hoidamme) mutta joskus olisi mukava kuulla että haluaisitteko mennä vaikka syömään niin katsoisimme lapsia.
Mutta nyt en enää tiedä mitä tehdä vanhempieni kanssa, koska jatkuva haukkuminen ja kontrolointi näkyy vanhimmassa lapsessemme (7v). Esim. eskarista tullut palaute pisti silmään. Lapsi yrittää aina parhaansa "mielyttää" ei pyydä apua tehtävissä ja huono itsetunto. Ja kun yritin viedä lapseni eilen uimaan lapsi sanoi: ettei voi mennä koska hävettää kun siellä on muitakin en mene kun olen tämän näköinen.
Kärsin itse huonosta itsetunnosta. Yritän aina mielyttää muita jne... mutta kehun aina lapsiani, heidän taitojaan ulkonäköä ym. Eli jotakin hyvää vanhempieni haukkumisestakin on ollut. Eli en voisi koskaan rankaista lapsiani fyysisesti tai henkisesti.
Mutta nyt tämä meidän elämän kontrolointi ja ulkonäön haukkumiset ja muut lasten kuullen on mennyt liian pitkälle. Mitä tehdä? rakastan vanhempiani ovat he joskus mukaviakin enkä halua rikkoa välejä heidän kanssaan.
T: Aikuinen nainen
Olen juuri ja juuri oppinut ottamaan vastaan lähes päivittäiset haukut ja neuvomiset monelta viedä lapset ulos ja mitä laittaa kellekkin päälle ja mitä ruokaa tehdä ja monelta, mitä siivota ja ulkonäön mollaamiset jne.
Esim. olin menossa hakemaan tyttöjäni pois autosta kun isäni rupesi mollaamaan minua lasteni kuullen kuinka karmean näköinen olen. Ja sanoi: mene sisälle heti etteivät naapurit näe kuinka kauhealta läskiltä näytän jne. Ja vaihda vaatteet. Ja niinhän minä tein.
Vanhempiani ei pysty millään mielyttämään. He ovat haukkuneet minun mieheni, meidän aika uuden talon, työpaikat, vaatteet, lasten hoidon jne. Mistään ei ole kehuja tai kiitos tullut. Vaikka muutamasta jutusta olisi ollut aihettakin olla vaikka ylpeä. Ja päähäni he ovat antaneet mielikuvan että joudun olemaan jatkuvassa kiitollisuuden velassa heitä kohtaan?!
Rahallisesti heidän ei ole meidän takia tarvinnut köyhtyä. Ja raha heille kyllä kelpaa vaikka sitä tuntuu jo ennestäänkin olevan. Itsekkin pärjäämme rahallisesti ihan ok ja heitämmekin käyttö kelposia ja joskus uusia tavaroita kierrätykseen "eli hyväntekeväisyyteen" tai annamme jos joku tarvitsee. Kun taas "rikkaat" vanhempani kiertäävät kirpputoreja ostelemassa jotain halpaa. Vaikkakin rahaa olisi tavarat uutena ostaa.
Lapsia ei hoitoon oteta jos me sitä tarvitaan. Silloin lasten hoito rupeaa kiinnostamaan jos kuuleevat että joku muukin olisi niitä kiinnostunut vahtimaan. Tai lasten nukkumaan meno aikaan ettei vaan me mitään kerettäisi tekemään ilman heidän seuraa. Ja silloinkin saa itkien lähteä pois. Kun vittuilut tulee vielä perään että ompa himo päästä baariin kun lapset pitää hoitoon tuoda jne. (käytämme harvoin alkoholia). Kahden keskinen aika eikai ole suotavaa heidän mielestään.
Esim. pyysimme heitä 2vko etukäteen katsomaan lapsia kun miehelläni oli syntymäpäivät. Ja se silloin vielä kävi. Ja suunnittelimme mukavaa iltaa ystävien kanssa. Mutta kun syntymäpäivät tulivat vanhempani tulivat jo aamupäivästä kylään ja jäivät istumaan iltaa ja ottivat olutta. Vasta yhdentoista aikaan illalla heille tuli mieleen kysyä olisinko minäkin halunnut viettää synttäreitä. (en toki muuten vaan pyysimme heitä vahtimaan lapsia)... :D
Ja näitä tapauksia riittää pilvin pimen. Uudetvuodet, vaput jne... eli nythän on tulossa juhannus eiköhänne tänne tule kyttäämään mitä tehdään ja ettei vaan tehdä mitään hauskaa ilman heitä. Ja mieleenkään ei tule kysyä että voitaisiinko katsoa lapsia. (ei sen puoleen lapset olemme itse tehneet ja itse myös hoidamme) mutta joskus olisi mukava kuulla että haluaisitteko mennä vaikka syömään niin katsoisimme lapsia.
Mutta nyt en enää tiedä mitä tehdä vanhempieni kanssa, koska jatkuva haukkuminen ja kontrolointi näkyy vanhimmassa lapsessemme (7v). Esim. eskarista tullut palaute pisti silmään. Lapsi yrittää aina parhaansa "mielyttää" ei pyydä apua tehtävissä ja huono itsetunto. Ja kun yritin viedä lapseni eilen uimaan lapsi sanoi: ettei voi mennä koska hävettää kun siellä on muitakin en mene kun olen tämän näköinen.
Kärsin itse huonosta itsetunnosta. Yritän aina mielyttää muita jne... mutta kehun aina lapsiani, heidän taitojaan ulkonäköä ym. Eli jotakin hyvää vanhempieni haukkumisestakin on ollut. Eli en voisi koskaan rankaista lapsiani fyysisesti tai henkisesti.
Mutta nyt tämä meidän elämän kontrolointi ja ulkonäön haukkumiset ja muut lasten kuullen on mennyt liian pitkälle. Mitä tehdä? rakastan vanhempiani ovat he joskus mukaviakin enkä halua rikkoa välejä heidän kanssaan.
T: Aikuinen nainen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos huonosta itsetunnosta kärsii, kun siunattu noin törpöillä vanhemmilla! Ihan kuten itse sanoit: Et pysty heitä ikinä miellyttämään - joten mitä jos hylkäät mission impossiblen ja ryhdyt toimiin, joissa on edes jonkinnäkönen onnistumisprosentti (tekee hyvää muuten itsetunnollekin ;). Yks homma vaan mua mätti tuossa: ethän sä ole oppinu ottamaan vastaan ulkonäön mollaamista! Eikös mollaaminen ole rumaa ja törkystä? Miksi sellaista ottaisit vastaan? Sä olet upea persoona ja noi sun vanhemmat kuihduttaa ja imee susta veret viimeseen tippaan asti. Ne käyttää tota sun miellyttämishalua ja huonoa itsetuntoa (jota ovat varmaan vuosia sulle rakentaneet) niin kauan hyväksi kuin siihen annat luvan.
Mieti valmiiksi jotain nasevaa noihin morkkauksiin. Sun isäsi viittaamasi ulkonäön tietenkin olet perinyt herralta itseltään, mutta voit lohduttaa itseäsi hänelle ääneen muistuttamalla että onneksi sinulla sentään on käytöstapoja ja sydän jäljellä. Jos lapsien läsnäollessa, niin voit vähän pyöritellä lapsillesi silmiä, että voi voi papalle tainnut höperyys vähän iskeä, kun käytöstavat unohtuneet - älkää te lapset sitten ottako mallia.
Ja ehdottomasti rakentakaa mahd. hyvin turvaverkkoa johon EI kuulu vanhempasi. Mitä te sieltä kysymään lapsenvahdiksi, kun selvästikään ei kyseessä mikään unelma isovanhemmat.
Heillä on omat omituiset syynsä mollata, saavatkohan itselleen jotain buustia alentamalla ympärillä olevia ihmisiä. Jokatapauksessa heidän käytös on loukkaavaa ja sitä minusta sinun ei tulisi MISSÄÄN TAPAUKSESSA sallia. Katso nyt mitä ovat sinulle tehneet ja vääristäneet kuvaasi itsestäsi ja elämästäsi. Sinulla on varmasti ihana aviomies ja lapset ja itsekin. Miksi antaa heidän myrkyttää perhettäsi? Miksi antaa heidän tehdä lapsiesi äidistä surullisen? No ei miksikään! :) Nyt vaan opettelemaan uudelleen sitä mollauksen vastaanottamista OIKEIN. Ja voit vaikka alkuun vähän fuksata ja antaa vanhempiesi ymmärtää, että sinulla on vahvempi itsetunto, jota he eivät pysty horjuuttamaan. Vaikka se ilkeää joskus onkin, niin tässä tapauksessa kyllä metsä saa vastata ihan sen huudon mitalla jos ei kovemmin.
Vanhempiasi varmasti rakastat, mutta minusta olisi fiksumpaa nyt laittaa sinut omien lapsiesi vanhempana etusijalle. Sitten kun itsetuntosi on kohdillaan, vanhemmat huomanneet väärät toiminnat käytöksessään ja niitä korjanneet, voitte taas muodostaa TERVEHENKISEN suhteen.