Mietin usein onko olemassa uskollisia miehiä? siis ihan oikeasti onko tässä mailmassa selllaista kaksilahkeista joka ei petä ei fyysisesti eikä ajatusten tasolla?
En kestä ajatusta että tulisin petetyksi alan voimaan pahoin kun mietinkin moista. En ehkä voisi antaa anteeksi. Ainakin miehen täytyisi ihan oikeasti katua, mutta en usko että monet edes katuvat.
Helpoin tapa välttää tämä? No tietysti pysyä ylksin olla kylmä ja kyyninen ja olla välittämättä kenestäkään. Vai pettää ensin? Jälkimmäinen ei kuullosta hyvältä idealta.
Ihminen kaipaa kuitenkin vierelleen toista.
Olen nyt seurustelut reilun vuoden (pidempiäkin suhteita on takana) itseäni melekin kymmenne vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän on suoraselkäinen tavallinen suomalainen äijä. Pidän hänestä paljon. Minun on vaikea kuvitella kuitenkaan että hän pettäisi. Eihä hän edes koskaan käy missään, hänellä on intohimona ja harrastuksena autot ja kaikki aika menee niitten sekä tallikavereiden (miehiä) kanssa. Missä hän muka ketään toista edes tapailisi? Hänellä on ollut naisia paljon ja nuorena elämä aika villiä, nyt hän sanoo ettei enää moista jaksa eikä halua vaan haluaa vakavan suhteen eikä kaipaa monia naisia. Lisäksi suhteemme on tasapainoinen onnellinen ja seksi oiken kivaa ja vaihetelevaa.
Pelkään kuitenkin aina ja kokoajan että tulen satutetuksi. Jos ei nyt niin jos jatkan suhdetta niin ehkä myöhemmin? Kymmenen vuoden päästä? Pitäisikö vaan unohtaa kaikki miehet ottaa toinen koira ja jatkaa elämää vain karvaisten kavereiden kanssa? Voiko yksikään mies edes olla uskollinen? Onko toivoa jonka takia kannattaisi edes yrittää ja katsoa vielä?
-Laura
En kestä ajatusta että tulisin petetyksi alan voimaan pahoin kun mietinkin moista. En ehkä voisi antaa anteeksi. Ainakin miehen täytyisi ihan oikeasti katua, mutta en usko että monet edes katuvat.
Helpoin tapa välttää tämä? No tietysti pysyä ylksin olla kylmä ja kyyninen ja olla välittämättä kenestäkään. Vai pettää ensin? Jälkimmäinen ei kuullosta hyvältä idealta.
Ihminen kaipaa kuitenkin vierelleen toista.
Olen nyt seurustelut reilun vuoden (pidempiäkin suhteita on takana) itseäni melekin kymmenne vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän on suoraselkäinen tavallinen suomalainen äijä. Pidän hänestä paljon. Minun on vaikea kuvitella kuitenkaan että hän pettäisi. Eihä hän edes koskaan käy missään, hänellä on intohimona ja harrastuksena autot ja kaikki aika menee niitten sekä tallikavereiden (miehiä) kanssa. Missä hän muka ketään toista edes tapailisi? Hänellä on ollut naisia paljon ja nuorena elämä aika villiä, nyt hän sanoo ettei enää moista jaksa eikä halua vaan haluaa vakavan suhteen eikä kaipaa monia naisia. Lisäksi suhteemme on tasapainoinen onnellinen ja seksi oiken kivaa ja vaihetelevaa.
Pelkään kuitenkin aina ja kokoajan että tulen satutetuksi. Jos ei nyt niin jos jatkan suhdetta niin ehkä myöhemmin? Kymmenen vuoden päästä? Pitäisikö vaan unohtaa kaikki miehet ottaa toinen koira ja jatkaa elämää vain karvaisten kavereiden kanssa? Voiko yksikään mies edes olla uskollinen? Onko toivoa jonka takia kannattaisi edes yrittää ja katsoa vielä?
-Laura
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pettämistä _ajatusten tasolla_? Mitä ihmettä tarkoitat? Ei, en usko että on olemassa ihmistä, miestä tai naista, joka ei jossain vaiheessa pitkää suhdetta ajattelisi jotakuta toista vaikkapa masturboidessaan. Ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen, mutta VOI olla, jos haluaa. Muut ihmiset eivät lakkaa olemasta kun aletaan suhteeseen, ne vaikuttavat väistämättäkin jokaieen. Eri asia on sitten lähteekö jokaisen ajatusken ja mielihalun perässä juoksemaan...
Vastauksena kysymykseesi, uskon että uskollisia miehiä on. Mutta mies joka ei koskaan ajattele muuta naista kuin sitä jonka kanssa on suhteessa, ei ole normaali. Sanoisin että siinä on pakko olla taustalla jokin ongelma... mutta toki, poikkeus joka sääntöön. Varmasti jostain löytyy yksi.
Periaatteessa on kysymys siitä miten asennoidut. Jos vietät suhteen pelkäämällä ja odottamalla sen loppumista, saat sen. Takuuvarmasti. Etkä nauti itse suhteesta siinä lennossa ensinkään. Annan omakohtaisen, ehkä kaukaa haetulta vaikuttavan esimerkin jonka luulen valottavan sitä mitä tarkoitan. Ensimmäinen lapsemme kuoli ennen synytmäänsä, täysiaikaisena. Luonolliosesti kauheaa, elämä päättyy ja niin edelleen. Uusi raskaus. Ja hirveä pelko siitä että käy samoin. Voit varmasti kuvitella. Mutta sitten; mitä hyötyä pelosta on? Haittaa siitä on, sen ymmärtää jokainen, mutta en näe siinä mitään hyötyä. Mitä tapahtuu, tapahtuu joka tapauksessa pelkään minä sitä tai en. Nauttimalla rohkeasti kokemuksesta ainakin saan siitä irt sen mitä saan, onnellisuutta hetkessä. Jos se menee myöhemmin pieleen, en ole hävinnyt mitään vaan voittanut vähän lisää onnea. Eikö niin? (tarinalla toki on onnellinen loppu tässä.)
Mieti mitä saat suhteelle aikaan pelkäämällä, pidättelemällä. Miten se muuttuisi jos heittäytyisit rakastamaan koko sielullasi, nauttimaan siitä mitä sinulla on ja huolehtisit menettämisestä vasta jos siihen on aihetta? Huolta ei saa varastoon.
***
***
kiitos vastauksesta, antoi miettimisen aihetta kyllä.
Tuolla "ajatusten tasolla" tarkoitin lähinnä että todella ihastuu tai rakastuu toiseen oikeasti. Se on kyllä ihan ymmärrettävää että joku toinen joskus "käy mielessä" mutta unohtuukin myös niin ettei siinä ole mitään sen suurempaa tunnetta ja että ajattelisi aina sitä samaa jotain toista ihmistä.
Kumma kyllä sitä joskus kuulee että nainen (etenkin nainen, yleistyksenähän on se että mies on mustasukkainen fyysisyydestä, nainen henkisestä yhteydestä) vaatii mieheltään ehdotonta sitoutumista jopa epäterveessä määrin, niin että mies kokee muiden iasten näkemisen, katsomisen tai ajattelemisen olevan häneltä kiellettyä. Se on kontrollointia ja täältä katsoen valitettavan tavallista.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Ajattelen itse niin että jos mieheni todella rakastuisi toiseen ihmiseen ja pysyisi kanssani vain velvollisuudesta, lasten vuoksi tms, ennemmin soisin hänelle elämän sen rakastettunsa kanssa, ei minua tai lasten menettämistä tarvitsisi alkaa pelätä :D ihminen joustaa ja sopeutuu yllättävänkin kipeisiin tilanteisiin. Pitää vain katsoa eteenpäin, ennemmin kuin taakse. Pätee hyvin suhteisiinkin, tuleva ja nykyisyys on huomattavasti tärkeämpää kuin mennyt, menneelle ei enää mitään voi. Jos taas kumppani elää menneessä... siinä vasta ongelma onkin.
Onhan myös selvää että suhteen ulkopuolelle ihastuminen on aivan tavallista, täälläkin aiheesta on puhetta harva se päivä. Miltei kaikille niin jossain vaiheessa käy. Mutta; fiksu ihminen hyvässä suhteessa ei tunne pakottavaa tarvetta rikkoa suhdettaan ihastuksen vuoksi, tai alkaa tavoitella tiiviimpää suhdetta hänen kanssaan. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita, ja sellaisenaan ohimeneviä. Tahto on se mikä pitää suhteen kasassa ja hyvänä, ei niinkään tunne. Tunteeseen ei voi luottaa, että se pysyy samana huomennakin aj vuosien päästä, mutta siihen voi että tekee parhaansa sen säilyttämiseksi ja herättämiseksi tasaisin väliajoin uudelleen. Tunteen voi löytä myös vanhan kumppanin kanssa, uutta ihmistä siihen ei välttämättä tarvitse. Voi myös muuttaa itseään vähän uudeksi ja yrittää sitä kautta :D
Mutta nyt minä jaarittelen ihan aihee vierestä ja visiinkin vain siksi että tulee asioita mieleen. Aika lopettaa ja siirtyä iltapuuhiin.
***