Olen kaksikymppinen nainen,opiskelija, 161 cm pitkä ja painan viimeisen tiedon mukaan 108 kg. Pudotettavaa on siis runsaasti :) Olen koko ikäni taistellut painoni kanssa, ruoka kun on maittanut liiaksikin. Olen kokeillut mm. kaalisoppadiettiä, Pisteitä ja erilaisiä tabletteja. Painoa on tippunutkin, mutta korvien välissä olevan vian takia sitä myös on tullut takaisin aina melkein kaksin kerroin.
Viime aikoina olen usein löytänyt itseni ehtimästä kaapeista milloin mitäkin syötävää. Annokset ovat isoja, syön todella usein ja liikuntakin on jäänyt aika vähäiseksi(satunnaiset lenkkeilyt ja uimiset). Paremman puutteessa suurinta herkkuani on muruseos(sokeria, margariinia, kaurahiutaleita), jota saatan syödä parikin deciä päivittäin. Viimeksi söin tätä seosta parikymmenta minuuttia sitten. Syötyäni seoksen, ajattelin, että tätäkö elämäni tulee olemaan, rasvan ja sokerin syömistä. Haluanko muistuttaa pullataikinaa?
Syy, miksi kirjoitan tälle palstalle on se, että olen kyllästynyt elämääni ja nyt olisi todellakin korkea aika ottaa itsään niskasta kiinni ja muuttaa elintapojaan. Haluaisin itselleni jonkun aika samassa tilanteessa olevan tsemppauskaverin, jonka kanssa voisimme vaihtaa kuulumisia ja pohtia yhteisiä sotasuunnitelmia kilojamme vastaan :D
Viime aikoina olen usein löytänyt itseni ehtimästä kaapeista milloin mitäkin syötävää. Annokset ovat isoja, syön todella usein ja liikuntakin on jäänyt aika vähäiseksi(satunnaiset lenkkeilyt ja uimiset). Paremman puutteessa suurinta herkkuani on muruseos(sokeria, margariinia, kaurahiutaleita), jota saatan syödä parikin deciä päivittäin. Viimeksi söin tätä seosta parikymmenta minuuttia sitten. Syötyäni seoksen, ajattelin, että tätäkö elämäni tulee olemaan, rasvan ja sokerin syömistä. Haluanko muistuttaa pullataikinaa?
Syy, miksi kirjoitan tälle palstalle on se, että olen kyllästynyt elämääni ja nyt olisi todellakin korkea aika ottaa itsään niskasta kiinni ja muuttaa elintapojaan. Haluaisin itselleni jonkun aika samassa tilanteessa olevan tsemppauskaverin, jonka kanssa voisimme vaihtaa kuulumisia ja pohtia yhteisiä sotasuunnitelmia kilojamme vastaan :D
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onneksi olkoon, teit ihan fiksun päätöksen. Paras tapa välttää nuo ahmimiset on, ettet hommaa kotiisi mitään ahmittavaa normaalisti. Toki voit pitää vaikka kahden viikon välein mättöpäivän, josta on hyötyä pääkopan kannalta kun saa herkkua välillä. Mutta pidä silloinkin järki kädessä.
Sitten, opettele laskemaan kaloreita, vaikkei se kiinnostaisi pätkän vertaa. Se helpottaa laihtumista. Painonvartijoiden pisteet ynnämuut eivät anna välttämättä mitään kuvaa syödystä ruuasta, vaikka sillä jotkut laihtuvatkin. Ihannepainossasi kulutat 1600 kcal. Tällä hetkellä kulutuksesi on mitään tekemättä n. 2300 kcal. Vähennä kalorimäärä tuohon 1600 kcaliin ja paino tasoittuu sinne 60 kiloon sitten aikanaan. Sulla on tuota laihdutettavaa nyt siis 48 kiloa, melkein 50% painostasi. Urakasta tulee pitkä, mutta ei sen tarvitse olla mitenkään vaikea, syö 3 pääateriaa päivässä, joista saat yhteensä noin 100 g proteiinia, reilu 30 grammaa per ateria, näin ehkäiset lihaskatoa joka saattaa olla merkittävä noin isossa laihdutuksessa.
Lue nettiä, kysy ammattilaisilta ja tsekkaa vaikka joku kirja. Oikotietä onneen ei ole tässä asiassa, ainoa mikä auttaa on pysyvä, elinikäinen muutos ruokailutottumuksissa ja laihtuminen kestää 2-4kg/kk vauhdilla 1-2 vuotta. Tämän ei ole tarkoitus latistaa mieltäsi, vaan antaa kuvaa siitä mihin ryhdyt. Mitkään perkeleen kaalisoppadieetit ei tee muuta kuin poistaa vähän nesteitä ja rasvoja kehosta ja polttaa paljon lihaksia. Kuurin jälkeen saat rasvat ja nesteet toki takaisin kehoosi.
viisaista sanoistasi.Totta puhuen mukavinta olisi kun laihdutus tapahtuisi nopeasti, mutta kuten totuuden mukaisesti sanoit, järkevin vaihtoehto on pysyvät, elinikäiset muutokset.Se ei vain kuulosta niin houkuttelevalta :D Silti ajattelin ottaa neuvoistasi vaarin ja ruveta tutustumaan kaloreitten laskentaan, päättämään herkkupäivän ja muuttamaan hitaasti ruokailutottumuksiani. Voin jo nyt sanoa, että urakasta tulee aikamoinen ja vastoinkäymisiä tulee paljon, mutta toivon että pääsisin niistä yli ja loppujen lopuksi saisin ruokailutottumukseni muutettua terveellisimmiksi ja tiputettua painoni tuonne 60 kg tienoille. Tästä se alkaa. Kaikki tuki on tarpeen :D
Kirjoitit, että ongelmaa korvien välissä syömisen kanssa. Syötkö siis tunteisiisi?
Minulle aikanaan oli silmiä avaava kokemus lukea Irene Kristerin Tunteet ja syöminen.
Kannattaa hoitaa sitä "korvienväliongelmaa", eikä vain sitä oiretta, syömistä. Muutenhan helposti repsahtaa vanhoille laduille.
Tsemppiä sinulle!
Anteeksi, taisi mennä aloitukset sekaisin minulla.
Ihan hyvä kirja toi kyllä on silti.
Kyllä, oon huomannut että syön tunteisiini: jos olen jostain surullinen niin ostan lohdutukseksi karkkia tai muita herkkuja,joita sitten mässään kunnolla. jos taas olen iloinen esim. jonkun onnistumisen ansiosta, ostan siitä syystä sitten palkinnoksi esim. jäätelön.
kiitti sulle sarla tuosta kirjavinkistä. pitänee ehtiä kyseinen kirja käsiinsä :D
Minun tilanne on jopa kamalampi kuin alottajan...siis painonsuhteen tarkoitan. Pituutta on 157cm ja painoa oli alottaessa 128kg, nyt 120,2kg...Olen ollut kolme viikkoa xtravaganza-ryhmässä mukana, mutta sen lisäksi olisi vielä mukavaa vaihtaa jonkun kanssa ajatuksia näin netin välityksellä, kun olen melko ujo, enkä sitten oikein uskalla ryhmätapaamisissa mitään sanoa, vaikka niitä nyt alkuun onkin viikottain. spostini on [email protected]
Haluaisitko kirjoitella kanssani? Itse olen 165/83, mutta olen ollut painavampikin ja tiedän mitä on kamppailla syömisongelmien kanssa. Takavuosina ahmimishäiriö oli usein vieraanani. Nyt olen löytänyt vihdoin tasapainon ja hissukseen paino valuu alaspäin ja mielikin on iloisempi. Voit kirjoittaa minulle mirriska@hotmail. :-)
Jostain syystä com ei näy hotmailin perässä mutta arvannetkin että se sinne kuuluu :-)
Täällä olisi yksi melkein kolmekymppinen nainen, 173 cm ja 110kg! Lievästi siis lihava. Kaipailisin kovasti ystävää/ystäviä laihdutuksen tueksi ja miksi ei muutenkin. Kokonaisvaltaisesta muutoksestahan tässä lienee kyse, eikä enää pelkkien kilojen sulattelusta. Tässä viime vuosien aikana on niin masentunut tähän oravanpyörään, ei ole kehdannut liikkua missään ja hankkia kavereitakaan...ruoka on korvannut kaikki ne tarpeet. Että hävettääkin olla näin typerä. Tästä suosta ylös kampeaminen ei liene helppoa...