Olisko eron jälkeen parasta jättää valokuvat entisestä elämästä rauhaan? Vai auttaakohan niiden katselu jotenkin käsittelemään mennyttä paremmin?
Valokuvat eron jälkeen
Katseletteko?
131542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
että ne kannattaa säästää, vaikka sitten viedä kellariin tai jos ovat koneella niin
siirtää kansioihin joista ei niitä heti näe kun avaa koneen tms.
Ne kuvat kuuluvat elämääsi ja ehkä joskus haluat niitä myöhemmin katsella.
Kukin tekee ratkaisunsa, mutta näin minulle ehdotettiin ja katselen minäkin 9v sitten päättyneen suhteemme kuvia...ne eivät enää satuta.
valokuvaus todella autto minua erossa.
En kylläkään voinut heti eron jälkeen katsella,mutta toivuttuani,katselin niitä ja miten ne näyttikin hyviltä,vähän harmittikin ero.
Kunnes,luin päiväkirjaani,silloin palasin taas "maanpinnalle",ja hyväksyin eroni.
Valikuvia otin myös paljon eron jälkeen,kaikista esm.kun olin kävelyllä ja mietin kaikkea,samalla kuvasin.
Se oli todella "terapeuttista",nyt tuntuu,että voisin jo osan kuvista hävittää.
Olen käynyt eron ,niin perusteellisesti läpi.
Myös,huomasin,että en katso enää ex-ni kuvaa vihaisena vaan ymmärtäen myös,miksi hän käyttäyty niin aviossa ollessamme.
Olen jopa nähnyt hänessä nyt enempi hyviä puolia kun huonoja,eli valokuvat on todella tärkeitä,niitä ei kannata hävittää.
Eron jälkeen,katselin myös omia lapsuuden kuvia ja se oli tärkeää,sain siitä paljon.
Myös omien vanhempien ja isovanhempien kuvat,myös sisarusten oli tärkeitä.
Ihan kun olisin koonnut itseni uudelleen kuvien avulla :)
valokuvat,piti olla ei valikuvat:)
pitää maksaa jostain terapiasta,itse voi terapoida itseään näinkin.
Se on asioiden käsittelyä ja ilman sitä elämä ei ole helppoa.
Valokuvat on historiaa ja usein hyvä selviytymiskeino esm.erossa.
Voimaa kaikille eron kanssa kamppaileville,selviätte ihan varmasti!
katsella kuvia ihan rauhallisin mielin. Heti eron jälkeen revinkin muutaman, mutta onneksi en montaa...:). Entinen mieheni lähetti n. kuukausi sitten kuvan minusta "takaisin", jonka oli löytänyt joidenkin papereidensa välistä. Täytyy myöntää, että vähän yllätyin, itselläni on satoja kuvia entisestä perheestä ja elämästä, eikä ne minua haittaa, päinvastoin.
En kuitenkaan usko, että niitä katselemalla voi "työstää" mitenkään eroa helpommaksi.
Riippuu tietenki mitä ajatuksia ne herättävät sinussa.
samaa mieltä,eihän ero ole helppo,eikä valokuvat sitä tee helpommaksi,mutta hyvä käydä läpi niitäkin.
Liian helpolla pääsis,jos vaan valokuvat auttas :)
On se kuitenkin elämän kovimpia kokemuksia,kun on kuvitellut avioliiton kestävän koko ikänsä.
Mutta,kaikkea kannattaa kokeilla,itselle valokuvat oli tärkeitä,myös minä revin eron jälkeen alussa muutaman kuvan,sekin helpotti.
Kyllä tuo jos ei kestä katsella kuvaa ja lähettää takas,kertoo et se ahdistaa,olisko vielä käsittely kesken?
Mutta,en osaa arvioida kun itseäni ja välillä sekin on vaikeaa :)
Parasta vaan keskittyä itseen,jokainenhan kokee asiat omalla tavallaan,sen olen huomannut viimeinkin.
minun mielestä kun silloin taas kerran piti olla joku tekosyy kiusata minua vei kuvat joissa olen anopilleen jonka vanhan ihmisen piti sitten ne minulle toimittaa...oli kait repinyt omat kuvansa pois,en avannut koko kuorta vaan laitoin uuniin. Itse olen laittanut kuvat ajanjaksolta kun olin tuon henkilön kanssa pahvilaatikkoon ja vienyt varastoon niitä tuskin koskaan enää katson koska en voi katsoa hänen tekopyhää naamaansa. Energiaa en viitsi edes repimiseen tuhlata kuten hän teki, vanha ihminen mutta kiusaa kaikin tavoin.
Ehkä vähäksi aikaa, jos siltä tuntuu. Myöhemmin suhtaudut niihin kuten - ööö- valokuviin :). Niiden avulla voi kelata menneisyyttä erittäin hyvin.
Exliittoni ei ollut "ihan" voimissaan, olin jo päättänyt erota. Lupauduimme kuitenkin molemmat ystävämme lapsen kummiksi. Ristiäisissä otettu valokuva meistä - ou nou. Järkytys. Kuitenkin se oli jotenkin niin onnettoman rehellinen kuvaus suhteestamme. Tulikin mieleen, että ihmisistä pitäisi ottaa virallinen erokuva! Se voisi olla myös hyvinkin terapeuttista. Muutamat tuttavat ovat pitäneet erokemujakin.
suurimman osan takkaan, hääkuvat annoin lapsille, olivat sillon jo melkeen aikuisia.
Lasten kuvia otin mukaani.Vihkisormukset annoin tyttärelleni.
Valokuvat ovat tärkeitä muistoja, yhteistä historiaa, joita ei missään nimessä pidä hävittää. Niiden katselu on todella tärkeää ja terapeuttista: haikeaa muistelua, löytää hyviä muistoja vaalittavaksi.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että peräti hävitetään kuvat ja mitätöidään sanallisesti kaikkea aiempi.
Yhteinen historia on osa sinun elämääsi ja tärkeä sellainen, joka on muuttanut sinua ihmisenä ja osaltaan vaikuttanut siihen, millainen sinä olet nyt.
Surutyötä tehdessä ne ovat myös käteviä muistojen palauttajia.
hävittäisin kaiket kuvat ja alkaisin paneskella toista surutta, miksi paskaa muistelee
Avioerossa kaikki valokuvat jaetaan kahtia, ja kumpikin puoliso saa omaisuuden osituksessa oman puoliskonsa jokaisesta valokuvasta.
ja muutkin kuvat joissa exäni oli lapsilleni, otin vain lapsieni kuvia ja heidän yo kuvat, olen uudessa suhteessa, enkä haikaile entistä elämääni edes kuvien muodossa.