http://www.iltalehti.fi/terveys/200906039702653_tr.shtml
Nyt sitä on tutkittu että miehet kohtaavat paineita lihastensa suhteen kuten naiset oman ulkonäkönsä.
Tämä on vain yksi esimerkki.
Odotankin innolla naisten: "Ole mies ja lakkaa valittamasta ja kestä paineet!" kommenteista.
Naisille tietysti itku, poru ja valitus samasta asiasta on sallittua aina ja kaikkialla...
Nyt sitä on tutkittu että miehet kohtaavat paineita lihastensa suhteen kuten naiset oman ulkonäkönsä.
Tämä on vain yksi esimerkki.
Odotankin innolla naisten: "Ole mies ja lakkaa valittamasta ja kestä paineet!" kommenteista.
Naisille tietysti itku, poru ja valitus samasta asiasta on sallittua aina ja kaikkialla...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ja yllättävän paljon miehet kohtaavat suoranaista kiusaamista esim. juuri lihasten vähäisyyden vuoksi. Siis todella inhoja juttuja. Ja baarissakin se toope toki tykkää haastaa tappeluun juuri sen hoikimman miehen, joka tullut iltaa viettämään eikä kiinnosta pätkääkään haastaa riitaa, koska nämä toopet kuvittelee että hänestä ei voimaa löytyisi. Tämä voi vaikuttaa esim. siten, että paitaansa ei suostu riisumaan julkisesti (kesällä inhaa). Ei siitä sen enempää, sillä koko aihe pistää itseäni ihan vihaksi! Mutta hyvän aiheen nostit esiin vaikka vähän loukkasi tuo asenteesi viimeisissä lauseissasi.
Yksi kaikkein ärsyttävin seikka tuossa on se, että itse olen aina tuntenut vetoa juuri niihin vähälihaksisiin ja hoikkiin miehiin! Lihaksikkaista miehistä viis. Yhden em. kanssa mennyt naimisiinkin ja sitä kautta hyvin tiedossa tuo seikka, josta aika usein vaietaan.
En ole koskaan ollut mikään erityisen kaunis, ja teininä varsinkin vaihtelevassa määrin ruma tyttö. Jopa oma äiti jaksoi useasti moittia ulkonäköni puutteita...
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ulkonäköpaineet voi voittaa. Ei tarvitse tulla kauniiksi tai komeaksi, pitää vain laittaa asiat oikeaan järjestykseen. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Mä olisin hyvin voinut jäädä voivottelemaan, miten kukaan poika ei ole kiinnostunut ja äitikin tosiaan huomauttelee. En jäänyt. Päätin, että ulkonäkö ei ole tärkeä asia, ja kas, eihän se sitten ollutkaan.
Pitää myös hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, joille ulkonäkö ei ole ykkösjuttu. Meitä on niin paljon, että kavereita löytyy varmasti jokaiselle, niin miehille kuin naisillekin.
Työkavereitaan ei voi valita. Kapakassa ei voi osoitella sormella, että tuo ja tuo pois. Ja kun tätä tapahtuu siis aikuisten ihmisten kesken. En tiedä johtuuneko siitä, että tämä ulkonäön nokkiminen naisten keskuudessa on aihe, josta enemmän avauduttu, mutta en ole ikinä aikuisten ihmisten kesken IRL kasvotusten törmännyt vastaavaan todella ilkeään huomautteluun. Kai siinä voi sekin olla, että naisten keskuudessa anorektikko,lauta huomautuksista huolimatta laihuutta ihannoidaan, mutta se on täysin eri juttu miehillä. Mutta silti oksentamis,anorektikko,luukeppi huomattelujen ei koeta jotenkin loukkaavan miehiä ihan yhtä lailla. Siinä ei voi edes tukeutua siihen, että kuhan nyt kateellisia ovat. Eikä se edes välttämättä ole ulkonäköpainetta tai sitä, ettei jotenkin pitäisi itseään komeana, mutta kun sen voittamisen lisäksi siihen on sopeuduttava. Kun kyse ei ole ainoastaan selän takana sanotuista ulkonäkökommenteista vaan se voi jopa yltyä tietyissä tilanteissa fyysiseen pahoinpitelyyn ja niitä tilanteita varten on opittava olemaan varuillaan. Minulla ei ole esimerkiksi ikinä ollut sitä ongelmaa, että uskoisin ulkonäköni vuoksi jonkun tulevan tuuppimaan ja haastamaan riitaa, koska näyttäisin helposti piestävältä. Siinä ei auta edes se, että itse pitää ulkonäköä merkityksettömänä.
Mutta siis täysin oikeassa olet siitä, että paineita voi voittaa eikä antaa niiden vaikuttaa itsetuntoonsa. Joskus vaan se ei yksin auta ongelmaan, kun otetaan huomioon asiat kuten fyysinen koskemattomuus tai kun huomautteluja kokee jopa työelämässä ja ne huomauttelut menevät todella rumaksi.
Sikäli hyvä, että on alettu puhua myös miesten ulkonäköpaineista. Kun puhutaan, se voi auttaa jotakuta niitten käsittelemisessä ja voittamisessakin.
Työkavereita ei tosiaan voi valita, kuten ei monia muitakaan ihmisiä ympärillään. Silloin täytyy vain osata laittaa omassa mielessään raja sille, kenen sanoille laittaa painoa ja kenen ei. Ulkonäkö on henkilökohtainen asia, ja sattuuhan se, kun siitä joku tulee jotain töksäyttämään.
Mua on auttanut se, että yritän ymmärtää sanojan motiiveja. Aikuisiällä kohtaamani ulkonäköarvostelun takana on mielestäni useimmiten ollut sanojan vankka usko siihen, että asioiden pitäisi olla tietyllä tavalla, ja minä en sitten sitä normia täytä. Sen jälkeen olen kysynyt itseltäni, onko olemassa lakikirjaa, johon nämä normit on kirjattu - ja kun ei ole, olen voinut jättää sanomiset jokseenkin huomiotta. Arvostelijoissa on muuten ollut aika tasaiseen sekä miehiä että naisia...
Fyysisen koskemattomuuden kanssa ei ole ollut ongelmia kouluaikojen jälkeen. Varsinkin ala-asteella oli kyllä erittäin yleistä, että sitä omituisen näköistä ja epäsuosittua tyttöä tultiin tönimään. Minua siis.
Joku kusettaa ja pahasti jos väittää 1/10:stä käyttävän anabolisii hormooneita. Noi lihasmassaa kasvattavat proteiinijuomat on ihan perus kauraa, käytän niitä itsekin, mutta noi anaboliset on aika paksuu juttuu taas. :D
Mut itse jutusta niin onhan tossa jotain perää, en mä itse ainakaan oo vielä tyytyväinen, mutta ei se mua mitenkään masenna tai mitään. Onpahan ainakin joku syy jatkaa kuntoilua ja pitää itseään paremmassa kunnossa. :)
Eli en mä nyt vertais omaa tyytymättömyyttäni lihaksiini mihinkään bulimiaa sairastavan tytön tyytymättömyytään omasta kropastaan.
kärsinyt lihasten puutteesta koko elämäni ja todella vaikea kompleksi. en ole edes koskaan seurustellut sen vuoksi.
olenkin aloittamassa käyttämään anabolisi steroideja jotka tilasin netistä.
eli ei oikein uusi tieto tämäkään.
MEGAREXIAKSI KUTSUTAAN
..ja ei muuta kuin salille pumppaamaan! ;)
Tää on tätä nykypäivää (sukupuoleen katsomatta) ku pitäis näyttää niiiiiin helkkarin hyvältä, vaikka ei kuitenkaan olla valmiita tekemään OIKEESTI töitä ja uhrauksia niiden tulosten eteen...
Kaikki mulle heti nyt-mentaliteetti on niin miesten kuin naistenkin ongelma...
niin että pumppaatko itsesi takia ja hyvän olon takia (jonka vuoksi sitä teen) vai sitten noiden paineiden vuoksi jotka tulee ulkopuolelta?
En henkilökohtaisesti voisi näkeväni meneväni salille toisten ihmisten puolesta vaikka tämä todella itsekkäältä kuulostaakin enkä hae isoja lihaksi vaan yleensä noin kunnon treeniä ylipäätään.
..reenannut...enkä tod ulkonäön takia....
Haen pääasiassa voimaa ja siinä "ohessa" on tullut pitkälti toistasataa kiloa massaa...
Mutta tämä ei ollut se alkuperäinen tarkoitus, vaikka en toki lopputuloksesta pahoillani olekkaan.. ;)
Tarkoitin aiemmalla viestillä sitä, et jos nyt jotakuta IHAN OIKEESTI häiritsee se ettei ole sitä massaa, ni tilanne on korjattavissa...ja vieläpä ilman kirurgiaa tms...
Toisin on esim vaikkapa naisella joka ei ole rintavarustuukseensa tyytyväinen...siinä se kirurgia on ainoa mahdollisuus....
naisilla on sinänsä helpompaa, ettei heidän tarvitse kuntoilla samalla teholla kuin miesten, että kelpaisivat miehille ;)
itse olen todella laiha enkä kehtaa t-paidassa hillua tai käydä uimahailleissa.
Ei tuossa sanota, että miesten ulkonäköpaineet olisivat lähellekään samaa luokkaa kun naisten.
Tarkoittaa etteivät ne tietenkään ole! Jos naisten ulkonäköpaineista tehdään artikkeli eikä sanota "Kyllä naisilla on paljon vaikeampaa kuin miehillä" niin silloin naisilla ei ole yhtä vaikeaa kuin miehillä. Hyvää logiikkaa.
loppujen lopuksi sillä on, että kummalla on isommat paineet? Paineita on ja ne ilmenee eri tavoin. Inha tyyli sellainen, kun kumpaakin sukupuolta (=ihmisiä) kohtaavaa negatiivista asiassa lähdetään siihen sul on helpompi ku mul-vänkkäykseen ja jos toisella on vähemmän vaikeeta niin se on sitten kuin ongelmaa ei heillä olisikaan.
Mutta tuosta aiheesta. Mulla on sellanen inha kutina, että tuohon ei helpolla mitään helpostusta tulekaan miesten osalta. Naisilla on se niin kovasti parjattu kyky nalkuttaa ja nostaa esiin aiheita, jotka satuttaa. Ja niille sitten tehdään jotain isommallakin joukolla ja jos ei voi, niin ainakin nalkutetaan. Mutta miehillä se on vähän kuin perheväkivallankin suhteen eli siitä ollaan visusti hiljaa. Nalkutuksen sijasta äijäillään ja ollaan kui ei oltaiskaan. Ja miehethän harrastavat tätä toistensa ulkonäön mollaamista keskenään ja aika agressiivisestikin! Se ei ole mikään nais vs. mies sota ja sitten siitä yksinkertaisesti hiljetään. Koko elämäni aikana olen kuullut ainoastaan kahden miehen (toinenkin hyvin sivulausein) ilmaisseen, että se häneen kohdistuva joidenkin ihmisten harjoittama mollaus tai jopa aggressiivinen riidan haastaminen ulkonäön vuoksi ei ole kivaa ja se oikeastaan satuttaa. Mä en osaa kuvitella, että miehet mitenkään laajemmin avautuisi ainakaan omilla kasvoillaan tollasesta muuta kuin ehkä korkeintaan lähimmille ihmisille. Just tuollaiset asiat, jotka satuttaa henkisesti sotii jotenkin sen "mä en oo heikko" äijistelyn niin pahasti. Ihan kuten tämä perheväkivalta, josta vähitellen miehet alkaneet hiljaa puhumaan. Tai muutkaan asiat, jossa paljon riittäisi miehillä hyvällä tavalla nalkutettavaa kuten esim. isien asema eron jälkeen.
Se on mielestäni ehkä se kaikkein surullisin juttu tässä näin laajasti katsoen. Naisilla voi olla kovat paineet, mutta kyllä naiset niihin paineisiin aika hyvin osaa vastatakin puolustautumalla ja kunnon äänellä. Harvemmin törmää naiseen, joka suhtautuu esim. nuoriin naisiin kohdistettuihin ulkonäköpaineisiin vain, että "juu sellasta se on heh heh" asenteella. Ja tämä on niin omituista, sillä miehet tuntuvat kuitenkin keskenään olevan muuten todella solidaarisia, yksilötasolla, kuin naiset. Mutta noissa jutuissa siihen tulis jokin este.
Hyvä kirjoitus. Kerrankin jotain asiallista keskustelua. Sääli, että miehet eivät halua/kehtaa/osaa puhua, jos on paha olla. Ehkä se yhteiskunta tästä muuttuu, kun nytkin jo kirjoitetaan miesten ulkonäköpaineista.
Tälläkin palstalla on paljon vastakkainasettelua ja vihamielisyyttä. Miksei voitaisi keskustella ja yrittää ymmärtää toisiamme?
Toivoisin, että miehet voisivat puhua enemmän tunteistaan. Jos sen pahan olon sysää sinne sisälleen, voi tulla pahaa jälkeä.
Naisille on myös yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää valittaa asioista, jos nainen alkaa valittaa omista ongelmistaan niin se otetaan yleensä ymmärtävästi vastaan ja sitä yritetään auttaa. Jos mies valittaa ongelmistaan niin sitä kaveria lähinnä katsovaan säälivästi ja mietitään kuinka tuokin luuseri jaksaa vain valittaa.
Miehelle ei ole vieläkään suotavaa avautua ja valittaa omista ongelmistaan, koska se ei ole sitä ah niin ihanan machomaista käytöstä mitä mieheltä odotetaan.
Mutta on hienoa että myös tästäkin aletaan puhua vähän yleisemmällä tasolla, ehkä sadan vuoden päästä on jo ihan hyväksyttävää myös miehen valittaa omista ongelmistaan ilman siitä seuraavaa naurua ja ivailua.
ne uroot saada jo näppylöitä ja pinkoa ruudusta kauas, kun naiset täällä alkaa tunteista puhumaan ;)
Mutta ihan totta kuiteskin. Ja ne tunteet sitten purkautuu vain kun sattumisen sijaan pääsee ilmaisemaan suuttumusta tai muuta sellaista. Kuten tässä, että "siinäs näitte meilläkin on paineita" ja kiukkuista tekstiä perään. Toisaalta on se varmasti vaikeampaakin lähteä äijäkulttuurin kyllästämänä puhumaan. Naisille se on yleisesti katsoen voi olla himpun helpompaa, kun jo parisuhteesta lähtienkin uskalletaan ne tunteet kuten suru tai henkinen sattuminen ilmaista. Ja oman kokemuksen perusteella miehestä sitä saa vähän kaivella ja kuoria kiukkukerroksia vaikka tässäkin poikkeuksia on.
positiivinen seikka on, että onhan noita miehiä vaikka kuinka paljon, jotka ovat oikeasti niin kyllästyneitä siihen macho/äijä-kulttuuriin. Ja jotkut suoraan puhuvatkin. Taitaa jäädä kuitenkin hiljaisemmaksi ääneksi verrattuna äijämäisempään tapaan, jossa voidaan täräytellä suoraan eikä ole mitään riskiä, että sohastaan arkaan paikkaan. Ja tosiaan vähemmistö kuitenkin. Harvemmin noista kukaan oikeasti kehtaa nauraa tai ivata, jos ihminen rohkeasti lähtee täysin rehellisesti puhumaan - varsinkin kun se lähtee juuri siitä rehellisyydestä eikä ole mihinkään suuttumukseen tai syyttelyyn vuorattu, siinä ei oikein ole muilla vaihtoehtojakaan kuin ottaa vakavasti. Toopeja ja toopettaria tietenkin pallolle mahtuu.
Mutta laajemmassa mielessä vaatii tosi paljon rohkeutta. Ja eiköhän se siitä pienin askelin hiljalleen. Itse ainakin liputan ihan täysillä sille, että noista mainituista asioista lähdettäisiin puhumaan avoimesti ja muuttamaan niitä järkevämpään suuntaan.
Mutta heidän ongelmansa on että heillä on kovin vähän muita tukijoita toistensa lisäksi.
Heitä eivät tue machot, koska herkkismiehet ovat heidän mielestään sukupuolensa häpeäpilkku.
Heitä eivät tue vanhoja sukupuolirooleja kannattavat "konservatiiviset" naiset, samoista syistä kuin eivät machomiehetkään: herkkismiehet eivät ole heidän miehenmallinsa mukaisia.
Ainoa taho miltä tukea saattaa tulla, ovat maltilliset feministit joiden mielestä jokaisella on oikeus olla tunteva yksilö, mutta vaikka radikaalifeministit olisivatkin feministien joukossa vähemmistö, he ovat kuitenkin kovaäänisimpiä ja aktiivisimpia, ja heillehän feminismi merkitsee sukupuolten sotaa (tämähän ei ole minun keksintöäni vaan ihan heidän itsensä) jossa ei tietysti anneta tukea yhdellekään miehelle.
Tällä en nyt todellakaan tarkoita syyttää feminismiä vallitsevasta tilanteesta - kuten edellä näkyy, syytä on monessa muussakin osapuolessa - vaan osoittaa sen, millaiseen paariakastiin mies helposti joutuu, jos uskaltaa tuoda julki itsetunto-ongelmansa.
Sikäli hyvä topic,et monihan on pakkomielteisesti niin poikaa tai niin tytöteltyä että. Olen taiteellinen queer-persoona, heteronainen,mutta liikun rajoilla mitä ilmaisemiseen ja rooleihin tulee. Arvostan taideihmistä jolla on vaikkapa miehenä mascaraa eyelineria,jopa lipliquidglazea..
Feminiiniseen puoleensa tutustuminen on miehellekin vain kulttuurishokkeihin törmäämistä.Toki ilmiselvää on, että on pakko olla omalle genderillensä suosiolla uskollinen.Siten, että heterous on normi,ja tavoite, ihanne.
Projisoin muiden audiovisuaalisia zoomauksia,jotka ovat kuvitteellisia.Teen itsestäni hiukan symbolistisella tavalla vintage-sexyn.Tavoittelen irvikuvamäistä, hyvänmielistä kitsch-naiseutta tällä. Frumpy, flirtatious, 8th sense sexy..Countryä, Amerikanmaissia, pankkivirkailijattaren moraalisaarnaa.
En mä ainakaan tykkää lihaksittomista, kaljuista enkä ikääntyneistä miehistä.
Eihän miehetkään tykkää tumista, lihavista eikä ikääntyvistä naisista.
Kyllä komeat miehet piristävät maisemaa.