Hei kaikki suhteessa elävät naiset/tytöt,
Olen viime aikoina lukenut noita otsikossa mainittujen kirjailijoiden kirjoja... Miehet ovat marsista, Naiset Venuksesta, Laura Doylen The Surrendered Wife, Schlessingerin The Proper Care and Feeding of Husbands.
Kaikkien näiden kirjojen ideana on oppia, miten voi itse toimia jotta omat ihmissuhteet toimisivat ja saisi niistä itsekin eniten irti. Tai ainakin tällä mielellä olen niitä lukenut. :) Laura Doyle kirjoittaa kirjassaan, että olisi tärkeä olla oman sukupuolen edustajia tukenaan tässä prosessissa, ja siksi tänne kirjoittelen.
Minulla siis riittää kyllä ystäviä, mutta he ovat enimmäkseen nk. miesvihaajia, sinkkuja tai muuten sellaisia, jotka eivät ymmärtäisi sitä, mistä haluan puhua. Toivoisin löytäväni pari-kolme ihmistä, joiden kanssa voisimme keskustella ryhmässä, kahden kesken tai miten vaan näistä asioista. Eli siitä, miten suhteemme menevät, miten voisimme parantaa niitä ja miten ymmärtää paremmin miehiämme.
Tietystikään tuttavuuden ei tarvitse rajautua siihen, mutta se on kuitenkin syy, miksi ihmisiä etsin. Muutenkin tilaa löytyisi kyllä hyville ystäville - varsinkin sellaisille, joilla on aikaa tavata siitä huolimatta, että elävät parisuhteessa.
Asustelen Helsingissä, joten tapaamisen kannalta olisi toki kätevää, jos olisimme samalta seudulta. Muualtakin olevat saavat toki reagoida.
Olen viime aikoina lukenut noita otsikossa mainittujen kirjailijoiden kirjoja... Miehet ovat marsista, Naiset Venuksesta, Laura Doylen The Surrendered Wife, Schlessingerin The Proper Care and Feeding of Husbands.
Kaikkien näiden kirjojen ideana on oppia, miten voi itse toimia jotta omat ihmissuhteet toimisivat ja saisi niistä itsekin eniten irti. Tai ainakin tällä mielellä olen niitä lukenut. :) Laura Doyle kirjoittaa kirjassaan, että olisi tärkeä olla oman sukupuolen edustajia tukenaan tässä prosessissa, ja siksi tänne kirjoittelen.
Minulla siis riittää kyllä ystäviä, mutta he ovat enimmäkseen nk. miesvihaajia, sinkkuja tai muuten sellaisia, jotka eivät ymmärtäisi sitä, mistä haluan puhua. Toivoisin löytäväni pari-kolme ihmistä, joiden kanssa voisimme keskustella ryhmässä, kahden kesken tai miten vaan näistä asioista. Eli siitä, miten suhteemme menevät, miten voisimme parantaa niitä ja miten ymmärtää paremmin miehiämme.
Tietystikään tuttavuuden ei tarvitse rajautua siihen, mutta se on kuitenkin syy, miksi ihmisiä etsin. Muutenkin tilaa löytyisi kyllä hyville ystäville - varsinkin sellaisille, joilla on aikaa tavata siitä huolimatta, että elävät parisuhteessa.
Asustelen Helsingissä, joten tapaamisen kannalta olisi toki kätevää, jos olisimme samalta seudulta. Muualtakin olevat saavat toki reagoida.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en tiedä miksi ajattelet että se olisi parisuhteen pelastus tai onni.
toki ois kiva olla ystävä, jolle voi soittaa tai mennä käymään, kun oikein elämä mättää.
mutta en silti ihan uudelle ystävälle henk. koht. parisuhdejuttuja kertois.
ystävyys joko syntyy tai ei ja se vie aikaa, samoin semmoinen luottamustaso et uskaltaa kertoa arempiakin juttuja ja voi silti luottaa.
Doyle puhuu kirjassa paljon siitä, kuinka on naiselta kohtuutonta odottaa, että mies a) kykenisi puhumaan naisen kanssa samoin kuin toinen nainen, ja b) että mies osaisi lohduttaa naista sellaisissa tilanteissa, joissa mielipaha johtuu suhteeseen kohdistuvista pettymyksistä.
Ja sitä paitsi, on ikävää hukuttaa yksi ainoa ihminen kaikkeen mitä omassa päässä liikkuu... taakkaa voi myös jakaa.
Miksi vastasit tähän, jos et kerran ollutkaan kiinnostunut ehdotuksestani?
kunhan kysyin että miksi oletat näin että tarvitaan aina ystävä jolle avautua, ilmankin pärjää vallan mainiosti.
ehkä en haluakkaan olla sinun uusi ystäväsi jos tuomitset toisen näkökannan heti.
esitin kysymyksen johon et kyennyt vastaamaan.
en ole lukenut noita kirjoja koska ne ei minua kiinnosta.
kuka nyt kaikkea välttämättä puolisolleen pulputtaa, mutta on asioita jotka pysyy vain omana tietonani, edes paras ystävä ei niitä kuule.
ystävyyshän ei ole sitä että jaetaan kaikki mahdollinen asia.
itse juuri erosin ystävästä joka oli liian tunkeileva, joten ei kiitos toista samanlaista.
jokainen juttelee mistä haluaa, eikä niin että kaikesta pitää kertoa.
minusta tuo on miehen aliarviointia jos ei muka ymmärrä niin hyvin kuin joku naispuolinen ystävä.
mielestäni juuri se rakas ihminen jonka kanssa jaat arjen joka käänteen ymmärtää sinua parhaiten, tai sitten se ei ole oikea sinulle se mies.
Lisään vielä, että muhun voi ottaa yhteyttä [email protected].
Olen siis 26-vuotias, työssäkäyvä nainen, jos sillä on merkitystä.