Menetin erään läheiseni reilu kuukausi sitten, hän on sairastanut syöpää ja se vei viimein voiton. Lisäksi sain vielä potkut töistä vähän aiemmin kun muutama piti pistää pihalle laman vuoksi ja olin siellä työpaikallani vanhemmasta päästä kun tyontekijöiden keski-ikä on kolmenkympin kieppeillä joten olin sopiva nakattavaksi pellolle.
En tässä tilanteessa jaksa keskittyä työnhakuun ja elämänhalu on poissa. En osaa surra koska lapsuudenkodissani ei ollut lupa käydä tunteita lävitse tai varsinkaan ilmaista niitä. Siispä olenkin päättänyt tehdä lopun tästä "elämästä" millä ei ole ollut minullle mitään annettavaa eikä varmasti ole tulevaisuudessakaan.
En tässä tilanteessa jaksa keskittyä työnhakuun ja elämänhalu on poissa. En osaa surra koska lapsuudenkodissani ei ollut lupa käydä tunteita lävitse tai varsinkaan ilmaista niitä. Siispä olenkin päättänyt tehdä lopun tästä "elämästä" millä ei ole ollut minullle mitään annettavaa eikä varmasti ole tulevaisuudessakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Masennuksen voisit saada pois keskustelulla erilaisten positiivisesti tukevien ihmisten kanssa ja uusilla näkökannoilla. Ethän ihan yksin murehdi. Neuvojakin on ja lääkettä pahimmassa.
Me itse luodaan elämää, kun jotain hyvää haluaa eikös sitä edes ilmotuksella voi etsiä tai hakemuksella. (Hyvä puoli on että yhden hyvän ilmoituksen voi monistaa). Joskus menemällä jonnekin. Joskus tekemällä vaikka puutarhassa jotain kivaa. Ja onnistua voi.
Kohtaamme kaikki elämässä joitain vaikeita asioita, aika harva välttyy. Kaikki tarvii tukea ja säkin kun annat mahdollisuuden. Kevennä taakkaasi keskustelemalla kunnes tuntuu yhtään paremmalta joku kaunis päivä. Elämänviisauksiakin voi löytyä pohtimalla ja lukemalla niitä.
Itsellänikin vaikeita asioita ollut ja on, koitan miettiä usein silti selviytymisstrategioita parempaan tulevaisuuteen. Vaikka aina kaikelle ei mitään jaksa. Esim vanhempani on narsisti ja muutakin on tapahtunut voisin luetella niitä litaniassa.
Älä jää yksin vaan juttele asioita, maailmaan mahtuu puhetta. Zemppiä!