Minä olen vain niin kyllästynyt olemaan se, jolla on velvollisuuksia, mutta ei mitään oikeuksia. Jostain kuulin joskus, että ihminen saa juuri sen taakan, minkä jaksaa kantaa. Kyllä minun kohdallani on nyt menetelty väärin. Minä niin haluaisin auttaa siskoja ja kaikkia, mutta en vaan pysty. Pitäisi olla rahaa ja aikaa.
Joku ihmetteli, että miten voi olla asiat niin huonosti ja että kyllä kaikki asiat järjestyvät. Eivät ne järjesty. Eivät tässä yhteiskunnassa, joka on läpeensä mätä ja suosii ainoastaan rikkaita. Kaikki vain haluavat jotain ja jos joku ajattelee toisin, ollaan heti joukolla kimpussa haukkumassa tai puukottamassa selkään.
Pakko täältä joskus on lähteä ja mikään pakko ei ole kärsiä. Minä olen kärsinyt pienestä pitäen. Joku sanoo, ettei mikään voi olla niin suurta, että pitäisi itsensä tappaa. Kokeile lähteä ensinnäkin siitä, että sinua ei alunperin haluttu tänne ja sait kokea sen joka päivä. Kyllä se pidemmän päälle jurppii.
Ainoa huoleni on se, että miten jälkeenjääneet kestävät. Kun eivät voi varautua etukäteen. Ei niille voi mennä etukäteen sanomaankaan, että heippa mä meen kohta, olet rakas. Hölmöksihän ne luulisivat.
Uskomatonta, miten on keveä olo. On kuin taakka olisi kadonnut harteiltani. Eilen jopa hymyilytti, kun päätin sen päivän. Se vain tuli mieleeni. Sinä päivänä minä lähden täältä.
Joku ihmetteli, että miten voi olla asiat niin huonosti ja että kyllä kaikki asiat järjestyvät. Eivät ne järjesty. Eivät tässä yhteiskunnassa, joka on läpeensä mätä ja suosii ainoastaan rikkaita. Kaikki vain haluavat jotain ja jos joku ajattelee toisin, ollaan heti joukolla kimpussa haukkumassa tai puukottamassa selkään.
Pakko täältä joskus on lähteä ja mikään pakko ei ole kärsiä. Minä olen kärsinyt pienestä pitäen. Joku sanoo, ettei mikään voi olla niin suurta, että pitäisi itsensä tappaa. Kokeile lähteä ensinnäkin siitä, että sinua ei alunperin haluttu tänne ja sait kokea sen joka päivä. Kyllä se pidemmän päälle jurppii.
Ainoa huoleni on se, että miten jälkeenjääneet kestävät. Kun eivät voi varautua etukäteen. Ei niille voi mennä etukäteen sanomaankaan, että heippa mä meen kohta, olet rakas. Hölmöksihän ne luulisivat.
Uskomatonta, miten on keveä olo. On kuin taakka olisi kadonnut harteiltani. Eilen jopa hymyilytti, kun päätin sen päivän. Se vain tuli mieleeni. Sinä päivänä minä lähden täältä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kävisit ensin juttelemassa vaikka mielenterveystoimistossa tai seurakunnan diakoniatyöntekijän luona tai papin luona?
Ei se jutteleminen mitään auta.
En minä ole masentunut, vaan teen tämän ainoastan siksi, että en ole kenellekään taakaksi, olivat ne sitten ketä tahansa, lähimmäisiä tai yhteiskunta. Totta on, että minun lähtiessäni valtio menettää koulutukseeni sijoitetut verorahat ja joutuu vielä hautaamaankin minut, mutta voin perustella, että paljon enemmän rahaa vievät sosiaalipummit kansallisuuteen katsomatta.
Niin, en varmaan maininnut, että minä poistan itseni elämän kierrosta rahan takia. On ihan järjetöntä miten paljosta raha määrää. Joillekin ihmisille siinä on kyse jopa sinun ihmisarvostasi. Ei, ei minulla ole hirveitä velkoja tms, en vain kestä ajatusta, että pääsisin eläkkeelle vasta 70-vuotiaana, kun elämän elämiseen on jo liian vanha. Että pitäisi tehdä järjettömiä työpäiviä, tehdä uusia veronmaksajia, katsoa poliitikkojen ja sosiaalipummien puuhasteluja... ja sitten joutuisi kuolemaan pois.
Kyllä se on parempi lähteä jo ennen kuin on lopullisesti katkera elämälle. Sanokaa pelkuriksi, sellainen taidan ollakin. En vain näe elämällä arvoa, jos se mitataan siinä, kuinka paljon ansaitsee kuussa ja mitä pystyy hankkimaan.
Miksei sulla ole muka oikeuksia? Etkö voi järjestää vähemmän velvollisuuksia ja enemmän oikeuksia.
Et voi auttaa siskoja ja kaikkia, et voi kantaa muita hartioilla. Vaan itseäsi aina auta.
On yhteiskunta mätä, mutta kerää ne vähemmän mädät ystäviksi. Et voi muuttaa yhteiskuntaa paitsi mielipiteillä tai kansanedustajana. Siksi sun kannattaa keskittyä omaan elämään, etsiä parempia ihmisiä.
"Kokeile lähteä ensinnäkin siitä, että sinua ei alunperin haluttu tänne ja sait kokea sen joka päivä."
Jotkut vanhemmat on paskoja, mut et sä paskan vuoksi halua kuolla. Silloinhan kannattaa just elää, ja moni muu pitää susta varmasti.
Jos nyt hakisit keskusteluapua ja ehkä lääkettä menis pahin masis sivuun. Saisit eri näkökantoja ajatuksiin.
On vaikea luottaa ihmisiin, on vaikea löytää uusia ihmisiä... mutta toisaalta etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Joskus toivoa tulee.
että elämä on lopulta lyhyt. Miksi lähteä ennen aiko-
jaan? Tiedät, mitä kipu ja kärsimys on, miksi aiheut-
taisit läheisillesi sitä samaa?
Ei elämä helppoa ole, kaikkea muuta. Mutta kuka on sa-
nonut, että sen pitää olla sitä? Elämä on epäoikeuden-
mukaista, usein raskasta ja valotonta. Silti, se aurinko
on siellä pilvien takana. Se on, ja tulee kyllä näkyviin
aikanaan. Älä lähde!
Elämä on lyhyt, mutta mitä se sisältää?
Menet kouluun ennen kuin olet ehtinyt leikkiä tarpeeksi.
Vietät koulussa päivät sen sijaan, että voisit vaeltaa puiden ja lintujen keskellä.
Koulu on julmimpia paikkoja elämässä, silti vietät siellä pakolla vähintään yhdeksän vuotta.
Jos olet vielä tavanomaista tyhmempi, jatkat siitä lukioon ja kirjoitat ylioppilaaksi. Taas kolme vuotta arvioitavana, kilpailemassa.
Joka kesä töitä, että saa jo omaa rahaa, mistä saa itse päättää...
..Ja jos vielä et ole tajunnut miten turhaa työtä teet, menet yliopistoon. Vietät siellä viisi ja puoli vuotta, vähintään. Kilpailet ja olet arvioitavana.
Otat joko opintolainaa tai teet työtä. Ja jos ei ole sukua, joka töitä järjestää tai kykyä olla Prisman kassalla, otat lainaa.
Samantien työhön. Ei voi olla työtön, sittenhän on yhteiskunnan pohjasakkaa.
Opintolaina on maksettava takaisin.. Kilpailet työpaikasta, ravaat arvioitavana ja suunnittelet jota, mitä maksat ensimmäisestä palkasta.
Tähän oikeassa elämässä katkeaa minun osuuteni, mutta kuvitellaan lisää..
Mitä jos haluat tehdä lapsia? Työnantajat eivät palkkaa naisia, kun ne kuitenkin pamahtavat heti paksusti. Eli ei vielä lapsia, ei... niiden aika on myöhemmin..
Työpaikalla... Heräät 6:45 ja seuraavan kerran aikasi on omaa vasta klo 17 jälkeen. Pidät ruokatunnin, jonka aikana puhutaan työasioista ruokalassa. Kahvitunnille et edes viitsi mennä, kun et arvosta juoruilijoita.
Jäät äitiyslomalle. Onkohan vielä työpaikka olemassa, kun tulet takaisin. Lapsi valvottaa, kasvaa ja aiheuttaa huolta. Pitää päästä takaisin töihin, että on rahaa, millä kasvavaa tainta lannoittaa.
Suhdekin muuttuu raskauden myötä. Ajatukset kääntyvät sisäänpäin ja vaikka et tulisi itsekkääksi, suhtautuminen muuttuu. Nyt on pakko tehdäkin töitä, kun on syy sitä työtä tehdä. Että oman lapsi voisi opiskella, harrastaa ja menestyä elämässään. Että ei olisi näin vaikeaa..
Painat siis täysillä töitä. Klo 17-22 on omaa aikaasi, muuten täytyy nukkua, että jaksaa.
Lapsia pitää leikittää, hoitaa ja kasvattaa. Klo 17-22 onkin lapsillesi.
Entäs mies? Se on niin ihana, että sitä tekisi mieli helliä. Mutta klo 17-22 on lapsille. Pitää ruokkia, kylvettää, leikittää, kotiläksyjä tehdä.. No, valvotaan vähän myöhempään, otetaan vaikka tunti parisuhteelle. Mutta kun ei jaksa, unettaa jo kovasti..
Pankista pitää mennä hattu kourassa pyytämään lainaa, että saadaan oma uusi auto, kun edellinen irtisanoi työsopimuksen. Sitten olet vielä veloissa ja se pitää maksaa mahdollisimman pian pois. Töitä, töitä töitä.
Pahimmassa tapauksessa tulee lama. Tuottojen vuoksi potkitaan paljon ihmisiä pois.. on silkka onnenpotku jos et saa kengän kuvaa takamukseen.
Kuluu vuosia, olet jo tottunut siihen, että et ole olemassa muuten kuin työntekijänä ja lompakkona. Lapset käyvät tavalliset elämän riitit läpi, rahallahan niistä palkitaan. Lapset alkavat elää omaa elämäänsä ja lentävät pesästä. Koti vaikuttaa isolta ja tyhjältä.
Lapset lisääntyvät, pitäisi siis löytää aikaa lapsenlapsille. Mutta kun alkaa tuo ikä jo painaa eikä jaksa juosta pikku Taavin perässä...
Lapsetkin haluaisivat vähän "rentoutua" ja minä kyllä auttaisin, mutta en jaksa joka ilta..
Lapset tarvitsevat uuden auton eivätkä halua ottaa velkaa pankista. Minulla on kyllä säästöjä, mutta haaveilin kesämökistä.. No, pitäähän lasten saada auto ja sen verran hyvä, että naapurille kehtaa näyttää..
Ollaan jo vanhoja. Eläkkeelle pääsyä pitää vielä odottaa pari vuotta. Mitähän sitä sitten tekisi, kun on eläkkeellä. Miten osaisi käyttää 24 vapaata tuntia päivässä?
No, vihdoinkin eläkkeellä... Selkä on niin hajalla, että ei pysty edes hiihtämään, se kun jäi nuorena vain haaveisiin kun piti tehdä töitä.
Mutta on se hienoa. Ei vaan osaa olla tekemättä enää mitään. Pakko hoitaa lapsenlapsia, vaihtaa tapettia seinään, liittyä eläkeläiskerhoon...
Pari vuotta eläkkeellä ja sitten menee näkö tai pahimmassa tapauksessa muisti. Menet laitokseen, kun lapsilla ei ole aikaa huolehtia. Siellä, jonain rauhallisena yönä toivottavasti nukut pois vailla terveyshuolia.
Ei tuo mitään elämää ole. Jos on vain lyhyt, yksi elämä, miksi se pitää viettää järjettömässä oravanpyörässä? Miksi yksi ainoa elämä kuluu kilpaillessa rahan perässä.
Ei kiitos.
Olkaa hyvä ja kertokaa millainen olisi ihana elämä joka saisi jäämään tänne?
Vapaus on sitä että tajuaa välttämättömyydet.
Rakas tuntematon kirjoittaja! Vaikka en tiedä taakastasi mikä se on, minullakin on ollut ja varmasti vielä tulee olemaankin samansuuntaisia ajatuksia. Mielestäni, jos taakka on liian raskas, ihmisellä on oikeus lähteä pois. Loppujen lopuksi olemme ja vastaamme vain itsellemme.
Minulla itselläni on rakkaita ihmisiä, joiden en haluaisi joutua poislähdöstäni kärsimään, 2 nuorta aikuista poikaa ja sisar.
Mieheni on kohdellut minua hirvittävällä tavalla, ja olen suunnitellut nostavani tilini tyhjäksi ja jemmaan rahat pojilleni, mieheni en halua saavan mitään. Myös henkivakuutuksen korvaukset otan mieheltäni pois.
Niin, minäkään en tiedä huomisesta mitään, ja katson oikeudekseni päästä pois kun voimat loppuvat.
Onnittelen, että olet jaksanut noin pitkälle.
Ei pitäisi olla katkera, eikä kostonhimoinen, mutta kosta vaan. Jos miehesi on kohdellut sinua huonosti, et poismenollasi aiheuta surua, vaan pahimman kolauksen aiheutat materiaalisesti, juuri niin kuin ajattelitkin...
Sisaresi ja poikasi rakastavat sinua senkin jälkeen, kun olet poissa, kunhan elämässäsi osoitat oman rakkautesi. Näin minä teen. En yhtään päivää kiukuttele kenellekään, olen vain onnellinen siitä, että he ovat olemassa..
Järjestät vaan asiasi ja joku kaunis päivä et enää ole. Parasta kuolemisessa on se, että enää ei tarvitse kantaa huolta.
Olen käynyt kaikki ammattiauttajat läpi. Ja mun elämäni näkyy vain siitä pienestä kottarais pöntön reijästä. Mutta jumala antaa mun elää tätä suljettua elämää.
Mustavalkoinen ajattelu on pahinta, mutta jos siihen on pienenä oppinut, värejä on äärettömän vaikea oppia ajattelemaan.
Jumalalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Jos olisi Jumala, hän olisi rakkaus eikä antaisi lastensa olla kuusi miljardia ahnetta idioottia.
kuulostaa hieman samalaiselta kuin mun ongelmat...
Eli mä oon se ketä auttaa muita ja koittavat syyllistää jollen auta.
Mutta tietkö mitä?
Nyt mulla on mitta täys em. tyyppisiä ihmisiä, vittu mulle riitti.
Jos eivät omillaan pärjää niin kuolkoot vaikka.
Miettikööt sitä, olen muuttunut viime kuukausien aikana melko paljon ajatusmaailmaltani.
Ehkä ajatusmaailmani järkyttää joitain, mutta autan silti hyviä tyyppejä.
Kaikkia mä en voi auttaa, ne henkilöt olen jo valinnut.
Hei
Ompa syntymääsi haluttu taikka ei niin olet kuitekin olemassa. Elämäsi on yhtä tärkeä ja merkityksellinen oletpa rikas taikka köyhä. Vastaat yksin elämästä mutta huomaan myös vastuuntuntosi lähimmäisistäsi joille suunnittelet suurta surun taakkaa loppuelämäksi. Kaikista mainitsemistasi epäkohdista se tuntuu ehkäpä suurimalle vääryydelle.
Elämässä on erinäköisiä aikoja ja useasti ne muuntavat muotoaan. Jos jaksaa mennä vaikean ajan niin tulee niitä parempiakin aikoja. Moniin asioihin elämänlaadun parantamiseksi voi jopa itse vaikuttaa kun taas monesti koetamme muuttaa niitäkin mille emme voi mitään.
Voimia elämääsi
Tule uskoon niin saat tarkoituksen elämään. Jeesus voi sinut pelastaa. Kokeile et häviä mitään. Voitat ikuisen elämän.
jeesusteluja
Vuosia sitten ajattelin ihan samoin, kun toiset ihmiset tekivät mun elämän aivan mitättömäksi. Menetin tulevan ammatin ja työn sen seurauksena, kun joku "idiootti" päätti, että tuo tyttöhän ei tule valmistumaan.. Ja minkäs vahvemmalle voit. Jäi isot opintolainat, joita makselen vieläkin vuosia. Ja olen tietysti työtön kahden teinin äiti.
Yritin itsemurhaa, mut kaverit ehti pelastaa mut köydenjatkosta..
Tämän tapauksen jälkeen veljeni teki itsemurhan, ampui itsensä. Oli silloin vasta 24..
Mulle jäi asiasta niin valtava suru, etten enää ikinä ajattele lopettavani itse omaa
elämääni. Ikävä on niin valtava! Tekisin mitä vain, jos saisin vain veljeni takaisin!
Toi on kyllä aika hassu tapa ajatella,jos kaikki maailmaan olennot jotka tietää ettei niillä ole oikeusksia tekis itsemurhan niin voi jumala sentään maapallo olis ihan autio.Ja ne joilla olis oikeuksia olis niin yksinäisii että nekin tekis itsemurhan vaan koska se on muotii.Ai joo ja kannattaa onnistua ekalla kerralla tai ainakin olla jäämättä kiinni,koska psykiatrisel ei oo kauheen kivaa.Ja jos sinne sattuukin selväjärkisenä menemään niin viimeistään hulluna tulee ulos.
Sulla sentään varmaan olisi jokin mahdollsuus pitkään elämään,kato kaikilla meillä ei ole.
puhun paljion asiaa yhteiskunnasta ja monesta asiasta.
Tunnen sisälläni ahdistusta kunnei voi auttaa muita tai muuttaa asioita yksin.
en itsekkään ole toivottu lapsi, oklin its.as ilman kotiakin äitini kanssa kun synnyin.
No täällä ollaan. elämä periaatteessa ollut päin persettä.
Äiti joka ei todellakaan ymmärtänyt miten tukea lastaan. vaatimuksia eikä antanut edes rahaa nuorena. pakko oli lopettaa lukio kunnei ilman rahaa todella tule toimeen, tai ainakin jäät monesta menosta pois. pieniä haaveita oli kuten elokuvat sun muuta.
Ilman sitä paskaa elämää' en ajattelisi asioista niin kuin ajattelen juuri tänään. Ja omiin ajatuksiini olen tyytyväinen.
olen vaan siivooja ja tällä hetellä vaan puolipäivätöitä. Jokainen ymmärtää ettei rahaa ole muuta kun ruokaan just ja just.
Itse kehitin vaan itseäni. En häpeä työtäni muutten ole siitä järin ylpeäkkään.
olisin halunnu tukea aikoinaan joka olisi kasvattanut itseluottamustani, sitä en saannut joten vanhoilla päivillä kasvatin itseni.
En tarvitse hienoaj autoja , en tarvitse ulkomaanmatkoja, en vaan voi auttaa ketään rahallisesti kunnen itsekkään tule toimeen. autan toisella tavalla.
Kaiken lisäksi menetin lapseni joka oli elämäni ilo ja valo , kaikkeni.
olen koonnuyt itseni palasista ja oppinut ymmärtämään itseni paremmin. Olen vaan luonut omat sääntöni enkä ajattele asioita enää mille en mitään mahda.
En tapa itseni koska kokemuksistani tiedän etten voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Voi olla pitkiä paskoja jaksoja sitten taas tulee valoa tunnelliin.
olen toki ajatellut itsemurhaakin vaihtoehtona mutta rehellisesti se olisi väärin muita kohtaan, itsehän pääsee helpolla. En voi tuottaa niin suurta tuskaa läheisilleni jotka myös he surevat kuollutta poikaani.
sanovat että joutuu takas tänne maan päälle oppimaan sitä mik' jäi kesken jos lähtee oman kädebn kautta. Sitä riskiä en ota :)
Jaksamista ja toivon että päädyt elämään omaa elämääsi miettimä'ttä mitä muut vaatii tai ajattelee sinusta ja valinnoistasi.
Minua ei määrää enää kukaan eikä koskaan..elän vaan itselleni ja läheisilleni nykyään. ja joskus jopa on hyviä hetkiä :)
Muutama sukulainen saattaa ruveta alkoholistiksi tai tulla hulluksi takiasi ja osa tehdä kans itsarin. Niin se menee...
lapsi. Ja paljon on mennyt vikaan sen takia, etten ole tuntenut itseäni hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Mutta elämänhalua se ei ole vienyt! Päin vastoin!
Jokainen päivä on lahja, olkoonpa masennuksessakin vietetty. Aina pullahtaa uusia pieniä ilon aiheita, onnen hetkiä.
Ei sitä voi joku yhteiskunta estää!!!Mitä paskapuhetta! Sanot ettei sinulla ole velkoja, itse räpiköin talon pakkohuutokaupan ies niskassa vuodesta toiseen!
Huolia on kaikenlaisia muutakin. Ja silti en ole onneton!
Minusta Sinun ongelmasi on, että olet ylisuoriutuja ja pelkäät elämää! Ei kaiken tarvitse mennä hienosti, ei kaikkeen pidä varautua! Rentoudu, mene nurmikolle, kävele paljain jaloin ja kuuntele puitten huminaa!
Ihanaa, tuon kaikenko jättäisit tilapäisen pelon ja masennuksen takia?????????