Enpä olisi tälle palstalle haluunnut enää palata. Meni edellisen avioeron jälkeen jo "niin" hyvin että rupes tämä väylä oikeasti tuntumaan ihme nyyhkyttäjien palstalta, sori, sain muistutuksen, kyllä se sattuu.
Erosin n. 4v. sitten reilu 10v. suhteesta. Olin täälläkin, kärvistelin ja tietenkin hiljalleen siitä jaloilleni nousin. Olen miespuolinen, unohtu mainita. Sit laulettuani ja "nauhoittaessani yli" sitä mennyttä. Tuli yksi nainen, erionnut hänkin ja ilmeisen petettynä pitkän suhteen jälkeen. Iski minuun kiinni, siis katsoi sen ajan menoani "läpi sormiensa" ja sai minut pikkuhiljaa jonkinlaisesta vastustuksestani huolimatta kiinnostumaan hänestä, teki siis työvoiton. Sitten oikeesti rupesin huomaamaan hänen "erinomaisuutensa", oli ihan erilaista kuin kipeässä edeltäneessä suhteessamni, kuin eri planeetalta.
Perinteinen meno, yhteen ja kimpassa tulevaisuutta luomaan, vanhoista virheistä oppineina molemmat. Sovittiin ettei mitään pidetä silsällämme, puhutaan ja selvitetään asiat samointein. Aikaa piti järkätä ihan vaan toisilemme, ihan suunniteltiin ettei vanhoihin virheisiin sorruta. Sorruttiin kuitenkin. Kaikki jäi hiljalleen ja ihan vuoden sisään. Kännissä riideltiin, ei opittu arkielämässä toisiamme, luottamus ja toisen tunteminen eivät täyttyneet.
Ja nyt tuli se samanlainen purkaus mihin vain nainen pystyy. Kärsinyt ja uskonsa menettänyt jo jonkin aikaa. Saavilla niskaan sitä skeidaa. Just noista sovittiin ettei jemmata sisälle vaan puhutaan ennen tota tilannetta.
Paskan marjat. En kaipaa mitään saarnaa, olen ollut vaikea toisinaan, olen ollut vittumainen toisinaan, mutta sama yhtälö on toteutunut myös toisin päin, ei siitä sen enempää.
Kertokaa hyvät, eritoten veljet, kokemuksia vastaavasta. Ihan oikeesti tiedän mitä on tulossa, olen konkari, en haluaisi mutta silti.
Aina tekee kipeetä ja lujaa tietysti tämmöset jutut, ei niihin kuole. Mutta alaikäiset muksut, raha-asiat, huonekalut, uuden kämpän hankinta, muksujen koulut, yms paskajutut, tiedän kyllä mitä on tulossa.
Nyt tulevat viikot "pakosta" samassa osoitteessa. Hirmuista riitelyä, kyyneleitä, eri sängyissä nukkumista, panetuskin tulee ja siihenkin saatetaan hakea apua toisistamme ja sitten kuitenkin se homman loppuminen siellä päälimäisenä taustalla, ei tulevaisuutta tässä suhteessa, taaskaan.
Niin, tulipa tekstiä, ja kirjoitusvirheitäkin ties kuinka, mutta kokemuksia siitä kuinka nämä liian usein toistuvat avio-avoerot liian lyhyellä aikavälillä vie uskoa koko touhuun ja siihen että se "oikea" on jossain kuitenkin olemassa. Siltä pohjaltahan näihin uusiin suhteisiin kuitenkin aina antaudutaan, että tässä se nyt on...
Erosin n. 4v. sitten reilu 10v. suhteesta. Olin täälläkin, kärvistelin ja tietenkin hiljalleen siitä jaloilleni nousin. Olen miespuolinen, unohtu mainita. Sit laulettuani ja "nauhoittaessani yli" sitä mennyttä. Tuli yksi nainen, erionnut hänkin ja ilmeisen petettynä pitkän suhteen jälkeen. Iski minuun kiinni, siis katsoi sen ajan menoani "läpi sormiensa" ja sai minut pikkuhiljaa jonkinlaisesta vastustuksestani huolimatta kiinnostumaan hänestä, teki siis työvoiton. Sitten oikeesti rupesin huomaamaan hänen "erinomaisuutensa", oli ihan erilaista kuin kipeässä edeltäneessä suhteessamni, kuin eri planeetalta.
Perinteinen meno, yhteen ja kimpassa tulevaisuutta luomaan, vanhoista virheistä oppineina molemmat. Sovittiin ettei mitään pidetä silsällämme, puhutaan ja selvitetään asiat samointein. Aikaa piti järkätä ihan vaan toisilemme, ihan suunniteltiin ettei vanhoihin virheisiin sorruta. Sorruttiin kuitenkin. Kaikki jäi hiljalleen ja ihan vuoden sisään. Kännissä riideltiin, ei opittu arkielämässä toisiamme, luottamus ja toisen tunteminen eivät täyttyneet.
Ja nyt tuli se samanlainen purkaus mihin vain nainen pystyy. Kärsinyt ja uskonsa menettänyt jo jonkin aikaa. Saavilla niskaan sitä skeidaa. Just noista sovittiin ettei jemmata sisälle vaan puhutaan ennen tota tilannetta.
Paskan marjat. En kaipaa mitään saarnaa, olen ollut vaikea toisinaan, olen ollut vittumainen toisinaan, mutta sama yhtälö on toteutunut myös toisin päin, ei siitä sen enempää.
Kertokaa hyvät, eritoten veljet, kokemuksia vastaavasta. Ihan oikeesti tiedän mitä on tulossa, olen konkari, en haluaisi mutta silti.
Aina tekee kipeetä ja lujaa tietysti tämmöset jutut, ei niihin kuole. Mutta alaikäiset muksut, raha-asiat, huonekalut, uuden kämpän hankinta, muksujen koulut, yms paskajutut, tiedän kyllä mitä on tulossa.
Nyt tulevat viikot "pakosta" samassa osoitteessa. Hirmuista riitelyä, kyyneleitä, eri sängyissä nukkumista, panetuskin tulee ja siihenkin saatetaan hakea apua toisistamme ja sitten kuitenkin se homman loppuminen siellä päälimäisenä taustalla, ei tulevaisuutta tässä suhteessa, taaskaan.
Niin, tulipa tekstiä, ja kirjoitusvirheitäkin ties kuinka, mutta kokemuksia siitä kuinka nämä liian usein toistuvat avio-avoerot liian lyhyellä aikavälillä vie uskoa koko touhuun ja siihen että se "oikea" on jossain kuitenkin olemassa. Siltä pohjaltahan näihin uusiin suhteisiin kuitenkin aina antaudutaan, että tässä se nyt on...
Vastaukset 9
Vanhimmat
*
Enää en pelkää eroa. Osaan seistä omilla jaloillani!
Tämän kun oivallat, et enää kulje vain ojasta allikkoon.
*
En kuule pelkää minäkään. Seison myös jaloillani, meni vähän toi sinun aforismisi hukkaan. Siitä ei ollut edes kyse vai onko rouvalla lukihäiriö?
Onhan tää tietysti vähän väärä foorumi tällaisia kysellä. Ei täällä oikeasti käy ne ketkä ovat jo selvinneet siitä, ihan oikeesti paskasta tai helvetistä yli, sitä en väheksy tai kiistä.
Tässä yksinkertainen syy alkuper.kirjoittajalle. Olet tehnyt sen saman virheen mitkä monet,monet eronneet tekevät! Eli liian nopeasti uuteen tiiviiseen suhteeseen, se on ns.laastarisuhde ja nämä suhteet tosi harvoin kestävät! Lukekaa alan kirjallisuutta, eron ja suhteen loppumisen jälkeen ON annettava itselle aikaa ja PITÄÄ OSATA OLLA YKSIN!! Yksin olo ja itseensä tutustuminen on hyvinkin vapauttavaa ja pitäisi aina muistaa tämä eli jos ei osaa olla itsensä kanssa, ei osaa myös olla kahdenkaan! Kaikki tuntemukset ja tunteet eron jälkeen on hyvä käydä ihan yksin omassa rauhassa läpi, totta kai ne käsittelemättä jääneet tunteet siirtyvät seuraavaan suhteeseen jos niitä ei ole itselleen selvittänyt!
Ja myös ne samat virheet siirtyvät uuteen suhteeseen. Antakaa hyvät ihmiset, sekä miehet että naiset, itsellenne sitä tärkeää omaa aikaa, ja yksin oleminen on jokaiselle tärkeää ja vapauttavaa.
Olen eronnut 5 vuotta sitten 20 vuotta kestäneestä avioliitosta ja tämän eron jälkeisen yksin olemisen olen kokenut erittäin tärkeänä ja hyvänä elämän vaiheena, tietty jotakin "säätöä" ja pientä ihastumista on ollut mutta ei mitään vakavaa enkä olisi vieläkään missään nimessä valmis tiiviiseen, vakavaan seurustelu suhteeseen. Ehkä senkin aika vielä joskus tulee mutta nyt on hyvä näin, olen yksin mutta EN suinkaan yksinäinen! Ja olen saanut kaipaamani mielenrauhan ja olen ns.löytänyt itseni uudelleen! Suosittelen!
nämä suhteet jos aloitettu jo kun toinen on aviossa eli salasuhteena.
Kun sitten tulee ero ja juuri tuon salasuhteen takia,kysynkin.
Voiko se salasuhteena alkanut kestää,on yhdessä jo koti hankittu ja päästy ex-stä eroon.
Voiko olla totta,että uusi suhde kestää?
Siis ei yhtään yksinoloa,vann suoraan suhteesta suhteeseen?
Miten sitä voi vaihtaa tuosta vaan pitkäaikasen kumppanin?
Luulis joskus vaivaavan kun nukkuu uuden vieressä.
Pettämisellä alkanut,jossa syy on aina muissa,ei itssessä.
Ihmettelen vaan,on tietysti erilaisia ihmisiä ja usein näin menee miehillä,ei yhtään uskalleta olla yksin.
Miten nainen,voi myös mennä yhteen heti kun pettäjä pääsee ex.stä?
Eikö omatunto kolkuta yhtään kun on ollut salasuhteessa,vai miten näin voi toimia?
Onko vaan oma etu tärkein,muusta viis.
haittaa, on uusi tai vanha, ex tai nyx, kuha joku on, jonka viereen pään kallistaa. Nii ja saa sitä itteään toteuttaa! Uusi suhde heti toisen perään, tai vielä entisessä ollessaan, toiset oikein janoaa semmosta. Yksin ei parane olla, voipi alkaa hiukan liikaa miettimään ominta itseään. Siksi uus suhde vaan ja kiiruusti: voi elää siinä itsepetoksessa, että näin se kuuluukin mennä.
Joskus se romahtaa sekin korttitalo ja taas tulle riitaa, surua ja kaikkee törkyy. Mut eiku seuraava uhri vaan kierrokseen. Näin ne kiertää maailman tappiin, ellei järkeä ole päässä himpun vertaa. Aina joku suostuu olemaan se laastarilappu tai tukipilari, mihin toinen voi turvautua.
ei kannattaisi heti uuteen suhteeseen alkaa, käsittelyä nämä asiat tarvii, katsomista peiliin eikä miettiä vaan niitä toisen puoliskon vikoja. Liitossa on aina kaksi. Poikani erosi , ja on onneksi ollut yksin, tai ei ole alkanut mitään vakavaa seurustelua kenenkään kanssa. Ex-puolisolla oli jo uusi valmiina kun halusi erota, on tehnyt tämän aikaisemmissakin liitoissa, aina uusi valmiina kun ero edellisestä. Olen miettinyt mitä tällaiset ihmiset hakee, onko se rakkauden huuma joka pitää kokea aina uudestaan ja uudestaan, arkea ei kestetä. Lapset vaan ovat ymmällään kun isä lempattiin pihalle ja uusi kotiin tilalle. Äiti haluaa ilmeisesti olla aina vaan se palvottu prinsessa...
hääppösesti sulle.
Itsekin just eronneena päätin vakaasti, etten edes katsele toiseen osapuoleen, ennen kuin takuulla pääsen yli tästä p****sta. No, nyt olen huomannut, että mihinkäs ne silmänsä pistäis, mutta enpäs koske kuitenkaan. Kuinka ollakaan, koskin kuitenkin ja nyt ollaan sopassa korvia myöten. Toinen painaa päälle kuin veturi, vaatii sitä ja tätä. Yritän jarrutella ja hyssytellä, äläs nyt, just erosin, katotaan nyt ensin vaikka kesään asti. Olen hiukan heikko luonteeltani, en osannut torjua toista tehokkaammin ja yks kaks huomasin olevani avoliitossa, kun toiselta meni asunto alta. Vietävän hellä luonteeni, kun ei anna toisen jäädä tyhjän päälle. Nyt kärvistelen kimppakämpässä ja yritän keksiä keinon, millä toisesta pääsisi eroon loukkaamatta. On tarttunut innolla talon töihin, pursuaa energiaa ja tekemisen riemua, levittäytyi tavaroineen koko asuntoon, vaikka ensin piti punkata vain väliaikaisesti. Minua suoraan sanoen vituttaa. Itseäni saan syyttää tästä ahdisngostani. En vaan keksi keinoa, millä tavalla "hellästi" irtisanoutuisin tilanteesta. Jos otan asian puheeksi, niin saan kamalat syytökset päälleni, kun olen niin kauhean kova, enkä yhtään ajattele muita, itsestäni vaan välitän. Jne.
hellästi ettet ole selvinnyt edellisestä erosta ja haluat selvitellä sen,ennenkuin päätät perustaa avoliiton.:) Sitten pyydät/käsket tämän naisen etsimään mahdollisimman pian itselleen kämpän.
oman tiensä onneksi ja toisaalta ihanaa että ihmiset uskaltaa mennä uuteen suhteeseen ilman sitä fackin pakollista "suruaikaa" . Suurin osa näistä moralisoijista on vain ollut liian kauan ilman ihonkosketusta niin sitä sitten paheksutaan kaikkea ja kaikkia. Mun muori oli kuin ongenkoukun nielassu viimeiset vuodet ja sitten ihmetti kun löysin uuden kivan naisen jonka kanssa jo tunnettu nyt yli 5 vuotta viimeiset pari vuotta asuttu yhdessä,ongenkoukkua en kaipaa joten se vaihtaminen ainakin joskus kannattaa samoin uskaltaminen mennä elämässä eteenpäin.