Olisi mielenkiintoista kuulla mikä on OIKEA syy siihen että ihmiset jatkavat huonoja liittojaan pettämisten ja valheiden jälkeen? Nyt ei tarvitse tähän kenenkään sitten selitellä sitä tuttua ja turvallista eli kun on lapset ja ei voi rikkoa perhettä jne jne. Kertokaa mitkä ovat ne todelliset OIKEAT syyt?!
mikä on...
oikea syy?
10413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muutoksen pelko? Pelko siitä, että parempaakaan ei ole näköpiirissä? Halu uskoa siihen harhaan, että ne positiiviset puolet, joita jokaisessa liitossa on, voisivat olla vallitsevina ja halu unohtaa negatiiviset? Vaikeus uskoa, että kukaan oikeasti voisi niin toiselle ihmiselle tehdä?
Älä sitten lue minua tuohon kategoriaan. Minä laitoin petturin kävelemään enkä ota takaisin, vaikka on ottanut yhteyttä pari kertaa.
esimerkiksi. Ei vain jaksa toimia. Sääli kumppania kohtaan - etenkin jos hän on masentunut tai muutoin sairas.
Eikä ihmiset huonoa liittoa yleensä kovin kauan jatka. Mutta sellaista "arkiliittoa" kyllä, jossa ei ole kovin paljon (tai yhtään) hempeitä tunteita. Siinä on pääasia, että molemmat saavat jotain eikä kumpikaan ole kovin tyytymätön mistään. Arki hoituu.
on se etten näe mitään syytä erota, vaikka mieheni nyt onkin vähän vieraissa käyvää sorttia. Shit happens.
Kun näkee ympärillään ylpeydestä eronneita ihmisiä, jotka kamppailevat rahattomana eron jälkeen. Ja jaksavat jauhaa eroaan monta vuotta, ovat katkeria ja kateellisia aviopareille, joilla näyttää menevän hyvin. Jos toisesta välittää, vaikka se ei olisikaan intohimon tuisketta koko ajan. Yksi pääsky ei kesää tee , eikä yksi salasuhde kaada vakiintunutta paria. On taito katsoa kokonaisuutta.
Aikansa kun ihnmiset ovat yhdessä totutaan toisen läsnäoloon ja molempien hermostot alkavat olla enemmänkin yksi hermosto.
Kun sitten se toinen leikataan siitä niin siitä syntyy hermostolle trauma ja sen paraneminen kestää. Syy trauman syntymiseen on merkityksetön.
Itsestään leikkaaminen sattuu.
ja sosiaalista häpeää ja yksinjäämistä. Aluksi tosin ajattelin, että meneehän se näinkin, että kulissi ylhäällä jne, mutta toivottavasti jokainen tulee järkiinsä ajoissa. Lapset tekosyynä on helpoin tapa selitellä miksi jää.
Tuntuu niin hyvältä kun mies tekee kaikkensa mun eteen, ostaa kaikkee ihanaa, hellii, pussailee, juttelee, hieroo ja toteuttaa toiveitani..joka paikassa ;) , voisin melkein pussata sitä kakkosta joka aiheutti miehelleni niin huonon omantunnon, että mikäs tässä on prinsessoidessa :) Uuh..
Eipä se pettäminen niin yksiselitteistä ole. Tai ne syyt jotka siihen johtivat.
Kuliseissa elän, lapsen ja rahan takia. Pieni lapsi (alle 2v) jolle ei tee hyvää olla isästään erossa 2 viikkoa kerrallaan. Ero ajankohtaisempi muutaman vuoden päästä kun lapsi voi olla erossa minusta pidempiä aikoja kerrallaan. Puolet lomista ym.
Myös seksi meillä toimii hyvin. Tunteita ei ole miestä kohtaan hirveästi kun loukkasi minua todella pahoin.
Tietysti toivon että homma tästä vielä lutviutuisi, mutta saas nähä. Itse ajattelin olla uskoton jos sopiva mies sattuu kuvioihin.
miksi jää pettämisen jälkeen. En minäkään voi sanoa kuin omasta puolestani mitä ne syyt ovat.
Tällä hetkellä avioliittomme toimii hyvin, pettämisestä on jo pari vuotta aikaa, elämän tilanne ei ollut kovin otollinen erolle, neljäs lapsi oli vastasyntynyt, olimme ottaneet ison talolainan. Tuntui mahdottomalle lähteä, myönnän suoraan että pelkäsin jäädä yksin neljän lapsen ja valtavan velkataakan kanssa.
En usko rakastavani miestäni enää, en ainakaan sillä tavalla kuin rakastin ennen pettämistä, välitän kyllä miehestäni ja hän on minulle tärkeä. Ei elämä ole mitään kulissia kuitenkaan vaan normaalia perhe-elämää, normaalia parisuhdetta.
Voi olla että joku päivä lähden, koska joskus haluaisin vielä rakastaa ja tulla rakastetuksi joten luulen että jonakin päivänä minusta tulee ex-vaimo omasta halustani.
Pettäminen rikkoo koko avioliiton perustan ja minulle on aika selvää että meidän avioliittomme loppuu eroon, sitten kun siihen olen/olemme valmiita. Nyt kuitenkin elämä on ihan hyvää ja mukavaa, seksiä, läheisyyttä, yhteistä tekemistä ym, sitä kaikkea löytyy mutta totuus on ettei pettämisen jälkeen mikään ole ennallaan.
että yksi syy voi olla se, että itse ei vielä ole valmis. Sitä asiaa ei ole itse saanut pohtia tarpeeksi siten, että voisi erota tuntematta epävarmuutta sen suhteen tekikö oikein vai ei.
Ja ymmärrän toisaalta, että kun kyseessä on pitkä parisuhde ja yhteinen historia sekä lapsia, niin sitä tulisikin järkevästi pohtia asiaa eikä erota epävarmoin mielin. Ero ei tarkoita silloin sitä, että yhtäkkiä voi elää kuin puhtaalta pöydältä - vanhemmat silti ovat keskenään tekemisissä lapseen liittyvissä asioissa ja vaikka se avioliitto olisi helvetistä, niin voi olla se eron jälkeinenkin elämä. Eli vastakkain ei ole huoleton ihana elämä ja avioliitto.
En itse koe olevani huonossa liitossa eikä nyt valheita ja pettämisiä ole tässä suhteessa kohdattukaan, mutta onhan noi sellasia vakavia asioita, joista ITSE täytyy olla varma eikä vain parisuhteen ulkopuolisten ihmisten. En itsekään varmasti heti lähtisi eropapereita täyttelemään, jos paljastuisi että mies olisi hairahtanut. Sen verran mukana on myös posiitivisia hetkiä ja liitto muuten onnellinen.