heipparallaa..
Olen seurustellu ihanan miehen kanssa nyt vuoden ja mua suoraan sanottuna kyrpii että olen muokkaantunut hänelle itsestäänselvyydeksi.
Hänellä on kaksi pientä lasta joilla menossa enemmän tai vähemmän uhmaikä. Alussa mies ei koskaan vienyt minua mihinkään syynä: en saa lapsia hoitoon. sen lisäksi jouduin kuuntelemaan hänen ja hänen ex.naisystävänsä riitoja jatkuvalla syötöllä ja mihen murheita ja valituksia naisesta.
Jatkuvaa txt.viesti sotaa jatkunut tähän päivään asti..
pidän lapsista vaikka vaikeaa on ollut (piloille hemmoteltuja erolapsia jonka vanhemmat ostavat lapsien hyväksyntää leluilla ym) Minun pitäisi ymmärtää ja olla onnellinen tässä suhteessa..
olisin mieluusti lasten kanssa ja viettäisin aikaa heidän kanssa mutta mies on niin " ylisuojelevainen" heitä kohtaan että se käy harvoin..
Ymmärrän että lapset on 1 ja tulee aina olemaan,, siihen ykköspallille en ole hamuamassakaan. Jos soitan hänelle, puolet puhelusta menee siihen että hän keskustelee lasten kanssa. Jos menen hänen luokseen hän ei koske muhun välttämättä koko päivänä.. siivoon, tiskaan, teen ruoan..
hän puhuu aina omista menoistaan lasten kanssa.. mihin millonkin suuntaamassa.. ilman että minä kuulun siihen.
ja tuntuu että hän todistelee jatkuvasti minulle sitä kuinka tärkeitä hänen lapset on hänelle (aivan kuin en sitä ymmärrä)
Lapset menee edelle myös keskusteluissa.. esim. istutaan autossa ja kerron jotain asiaa ja kun 3v pikkunen tuhahtaa niin minun puheet keskeytyy ja isä kysyy lapselta et mitä olit sanomassa?? eli minulla ei vain ole merkitystä.. Pahalta tuntui se kun hän sanoo tahtovansa viettää Laatuaikaa lasten kanssa ilman minua.. eli onko se laatuaikaa mihin minä en kuulu vaikka seurustellaan.. kun hän on hyötynyt minusta tarpeeksi niin sitten hän jättää oman onneninojaan.. en koe olevani hänelle tärkeä..
hän haluaisi perheen mutta miten se mahtaa onnistua jos kaikki asiat menee jatkuvasti meidän edelle.. ei meidän kahden ajalla ole väliä.. hän ei ole koskaan yllättänyt tai nähnyt vaivaa minun eteen.. hän vain olettaa että se riittää, se kelpaa naiselle joka tahtoo ja välittää miehestä.
poistunko hänen elämästään?
Olen seurustellu ihanan miehen kanssa nyt vuoden ja mua suoraan sanottuna kyrpii että olen muokkaantunut hänelle itsestäänselvyydeksi.
Hänellä on kaksi pientä lasta joilla menossa enemmän tai vähemmän uhmaikä. Alussa mies ei koskaan vienyt minua mihinkään syynä: en saa lapsia hoitoon. sen lisäksi jouduin kuuntelemaan hänen ja hänen ex.naisystävänsä riitoja jatkuvalla syötöllä ja mihen murheita ja valituksia naisesta.
Jatkuvaa txt.viesti sotaa jatkunut tähän päivään asti..
pidän lapsista vaikka vaikeaa on ollut (piloille hemmoteltuja erolapsia jonka vanhemmat ostavat lapsien hyväksyntää leluilla ym) Minun pitäisi ymmärtää ja olla onnellinen tässä suhteessa..
olisin mieluusti lasten kanssa ja viettäisin aikaa heidän kanssa mutta mies on niin " ylisuojelevainen" heitä kohtaan että se käy harvoin..
Ymmärrän että lapset on 1 ja tulee aina olemaan,, siihen ykköspallille en ole hamuamassakaan. Jos soitan hänelle, puolet puhelusta menee siihen että hän keskustelee lasten kanssa. Jos menen hänen luokseen hän ei koske muhun välttämättä koko päivänä.. siivoon, tiskaan, teen ruoan..
hän puhuu aina omista menoistaan lasten kanssa.. mihin millonkin suuntaamassa.. ilman että minä kuulun siihen.
ja tuntuu että hän todistelee jatkuvasti minulle sitä kuinka tärkeitä hänen lapset on hänelle (aivan kuin en sitä ymmärrä)
Lapset menee edelle myös keskusteluissa.. esim. istutaan autossa ja kerron jotain asiaa ja kun 3v pikkunen tuhahtaa niin minun puheet keskeytyy ja isä kysyy lapselta et mitä olit sanomassa?? eli minulla ei vain ole merkitystä.. Pahalta tuntui se kun hän sanoo tahtovansa viettää Laatuaikaa lasten kanssa ilman minua.. eli onko se laatuaikaa mihin minä en kuulu vaikka seurustellaan.. kun hän on hyötynyt minusta tarpeeksi niin sitten hän jättää oman onneninojaan.. en koe olevani hänelle tärkeä..
hän haluaisi perheen mutta miten se mahtaa onnistua jos kaikki asiat menee jatkuvasti meidän edelle.. ei meidän kahden ajalla ole väliä.. hän ei ole koskaan yllättänyt tai nähnyt vaivaa minun eteen.. hän vain olettaa että se riittää, se kelpaa naiselle joka tahtoo ja välittää miehestä.
poistunko hänen elämästään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
että lapset ajaa tärkeysjärjestyksessä edelle. Sehän on ihan itsestään selvyys, mutta jos sitten edelle ajaa vielä harrastukset ja kaverit, niin kuin täällä... Sellainen tilanne on täällä mutta ainoa ero, että olen mies ja lapsi(et) ovat naisen.
Ko. tilanne on vaikea, koska iso osa ajasta menee aivan muuhun kuin kahdenkeskiseen olemiseen. Usein tulee tilanteita, jossa todellakin tuntee olevansa vain joku jossakin sohvan nurkassa. Itse uhraat kaiken liikenevän vapaa-ajan toisen hyväksi, mutta vastineeksi saat vain sivusta seurata kuinka toinen touhuilee kaikkea muuta.
Tässä tilanteessa tuntee todellakin olevansa vain hyväksikäytettävänä jolta aikansa lypsetään ja lopulta hylätään. Varovaisuus astuu kuvioihin väkistenkin kun alkaa tilannetta miettimään. Asiasta on keskusteltukin, mutta sama meno näyttää jatkuvan pienen tauon jälkeen... Mihinkäs "koira" karvoistaan pääsee, vaikka puhuu aivan toista. Kertoo välittävänsä todella paljon, mutta ei osoita sitä ainakaan tekemisillään.
Vaikea tilanne joka laittaa miettimään jatkoa...