Kun vaimo on 47 ja yhteisiä vuosia 25 niin onko vielä mahdollista, että vaimokin ottaisi vastuuta tapahtumista sanomalla edes joskus esim. Kiitos, anteeksi olen pahoillani, näytät huolestuneelta haluatko jutella tai jotain saman suuntaista. Minulta alkaa aika loppua ja heitän kohta pyyhkeen kehään...saa joku muu jatkaa.
Arvio vaimosta
Sen mies
18908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näytät vähän väsyneeltä, onko kaikki hyvin. Mitä, jos pitäisit ylimääräisen vapaapäivän ja ottaisit ihan rennosti. Anteeksi, että olin eilen kireänä - tämä ei johdu sinusta. Toi on hyvä idea, oikeastaan onkin parempi tehdä noin. Ihanaa, että otit asian puheeksi, mä jo luulin vaikka mitä. Haluaisitko, että mä hieron sun hartioita. Ei meidän sinne tänä viikonloppuna tarvitse mennä, ollaan vain. Mä rakastan sua. Sä näytät komealta. Oon susta ylpeä.
Kiitokset näistä sanoista. Jaksan taas muutaman vuoden eteenpäin. Toivottavasti kukaan ei painostanut sinua.
Ei todellakaan painostanut, vaan ihan omasta halustani olen liikkellä. Olen pahoillani, että niin harvoin tulee sanottua näitä ääneen. Olethan kuitenkin elämäni tärkein ihminen, tukeni ja turvani.
Olet käynyt vieraissa ja olet nyt hyvällä fiiliksellä. Siitä liikeni nyt minullekin muutama ystävällinen sana.
jos vaimo ei kysykään yhtään mitään kun sieltä heti laukastaan ootko käynyt vieraissa! Mene hoitoon!
Kysytkö minulta vai oletatko suoralta kädeltä, että olisi joku toinen?
Riität minulle miehenä ihan täysin. Sen puolesta voit olla ihan rauhassa ja luottaa itseesi, kulta. On ehkä oma syyni, kun olen ollut niin kauan hiljaa ajatuksistani. Kokeillaanko kuitenkin, jos tottuisit tähän uuteen tapaan. Ei kai tämä ole vielä liian myöhäistä?
Ehkä se keskustelu kannattaa käydä siellä kotona , tästä se ei ainakaan jalostu...
Nimim 30 v keskustellut .....
Ootko puhunut toisen kanssa suhdekommunikoinnista
Olen yrittänyt 20 vuotta mutta en enää jaksa, varsinkin kun lapsemme sen keskustelun osaavat. Eiköhän ole aika sietää tai luovuttaa. Kyllä aikuinen on vastuussa suhteestaan ja sen vahvistamisesta. Jos keskustelu ei nyt suju niin ei se enää opi.
Mihin se kaikki kaunis puhe meidän väliltä sitten katosi? Vai oliko sitä koskaan. Minkälaista meillä oli silloin alkuvuosina. Minkälainen sinä itse olit, pystyitkö ottamaan vastaan kehuja ja rakastavia sanoja. Vai annoitko ymmärtää, ettet sellaisesta juuri välitä. Aloitko aina epäillä, että minulla on jotain taka-ajatuksia tai joku vieras mies kiikarissa.
En minä epäile mitään paitsi itseäni joskus. Uskottomuutta on ollut mutta se on unohdettu. Kehut ja kiitokset tulisi esittää jos niihin on katetta, kukapa niitä ei ottaisi vastaan. Mihin katosi kaunis ja kunnioittava, normaali puhe: en tiedä. Osin siihen että minä kyllästyin jatkuvaan arvosteluun. Vaimosta en tiedä. Taitaa olla liian myöhäistä yrittää mitään suhteen parannusta.
Jatkuva arvostelu on ikävää, sen myönnän. Vuosia jatkuneena se nakertaa kenen tahansa itsetuntoa ja vie suhteesta avoimuuden, läheisyydenkin. Jos on joskus pakko moittia, pitäisi olla myös hyvää sanottavaa.
Oletko ajatellut, että muuttaisit omaa suhtautumistapaasi vaimon arvosteluun. Älä ota niistä niin kovin itseesi. Vastaa niiden olevan vaimon mielipiteitä, mutta omasta mielestäsi olet kunnon mies ja kelpo tyyppi. Ei vaimosikaan ole täydellinen, muttet viitsi häntä jatkuvasti kaikista huonoista puolistaan muistuttaa.
Älä ota itseesi? Minä en jaksa enää kuunnella mielestäni väärää puhetapaa. Kuitenkin muiden ihmisten taholta saan ns. Normaalia keskustelua joka on ajoittain kriittistäkin mutta silti kunnioittavaa. Aika vaikea saada selville vaimon käsityksiä itsestäni. En tiedä arvostaako vai ei kun puheet on mitä on. Olen ristini hankkinut ja vielä hetken sitä kannan kuten kunnon miehen tuleekin. Vieraisiin pöytiin en ole huudellut koska se olisi väärin vaimoa kohtaan mutta sekin aika tulee.
Joo, just niin....älä ota itseesi eli valitse oma suhtautumistapasi vaimon arvosteluun. Jos sulla on hyvä kuva itsestäsi ja vaimosi on mielestäsi väärässä sinun suhteesi, älä todellakaan ota niistä niin itseesi. Itsetuntokysymys. Vai oletteko jo niin pitkällä, että olet alkanut uskoa itsestäsi sitä mitä vaimosi on sinulle vuosia syöttänyt. Suhde on silloin sinun kannaltasi haitallinen eli sille pitää tehdä jotain - irrottautua tuollaisesta kehästä tavalla taikka toisella.
Jos on jatkuvan arvostelun kohteena esim. 20 vuotta niin varmasti siitä jäljet jää. Terve ihminen ei jätä itseänsä sellaisen armoille vaan häipyy. Olennaista on kuitenkin se alkuperäinen kysymys. Voiko vaimoni muuttaa enää tapaansa puhua minulle? Toisaalta jos olen ihan paska niin silloin hän on ollut rehellinen, joka on toimivan suhteen yksi kulmakivi.
Vastauksen kysymykseesi, että voiko vaimosi muuttaa tapaansa puhua sinulle, voi antaa vain vaimosi itse. Minä luulen, että pystyy jos haluaa niin tehdä. Eri asia on sitten se, että haluaako muuttaa tapojaan ja suhtautumistaan sinuun. Se on yksin hänen vallassaan. Sille sinä et mitään voi. Minä oletan, että olette puhuneet asiasta sen verran, että hän tietää minkälaista käytöstä sinä häneltä odotat ja, että hänen tapansa on sinua kohtaan huono ja loukkaava.
Oletko muuten ajatellut, että miksi hän on sinua kohtaan tuollainen? Miksei osaa tai halua olla paremmin. Eikö rakasta ja kunnioita sinua, onko tunteet kuollet. Sekin on yksi mahdollisuus eikä silloin kummankaan ole järkeä roikkua toistaan kiusaamassa.
Näihin sanoihin on hyvä lopettaa. Sisältää juuri oleellisen sekä vastauksen kysymykseen. Sinulla on selkeästi ajatusta tarinoissasi tunteiden lisäksi. Kertoo viisaudesta ja sydämen sivistyksestä. Hyvää kesää sinulle ja läheisillesi.
vaimollesi tai itsellesi tai kummallekkin luettavaksi John Gray, miehet ovat marsista , naiset venuksesta. Siitä kirjasta on ollut meille ja monelle muulle paljon apua!!