Tuetteko rahallisesti ja kuinka paljon sitä aviopuolisoa, jolle erossa jäivät yli 18-vuotiaita lapsia? Ajatellaan tässä tapauksessa, että ko. nuori opiskelee, mutta asuu siis edelleen eksän kanssa.
Mielestäni on täysin kohtuutonta jättää oman lapsensa menot eksän harteille; yhdessähän ne on hankittu.
Mielestäni on täysin kohtuutonta jättää oman lapsensa menot eksän harteille; yhdessähän ne on hankittu.
Vastaukset 17
Vanhimmat
hommatkoon ruokansa itse.
Kovaa on, mutta näin laki sanoo.
Lapsemme oli melkein 18 v lukiolainen, kun erosimme pari vuotta sitten. Etä on tukenut rahallisesti koko ajan, mutta suoraan lapselle - ei ex-puolisolle. Se vanhempi, jonka luona nuori asuu sopii tämän nuoren kanssa kuinka talouden kulut jaetaan. Meillä on niin, että minä maksan talouden viulut ja nuori kustantaa omilla rahoillaan omat henk.koht. menonsa ja loput säästää vastaisen varalle.
Minulla on 17-vuotias ja hän aikoo mennä opiskelemaan vuoden kuluttua. Tietenkin autan häntä, minkä pystyn. Mutta jos sitten ajat vielä kiristyvät ja hanat kuivuvat, niin ensin autan nuorempia ja vasta sen jälkeen täysi-ikäistä. Hänellä on kuitenkin viime kädessä vastuu itsestään.
LÄhtökohta on se, että kaikissa tilanteissa asetan lapseni itseni edelle. Välillä on ollut todella vaikeaa.
kun erosimme.
Hänen isänsä koskaan antanut markan markkaa eikä auttanut millään tavalla.
Tämä tapahtui markka-aikana.
Isänsä oli työtön alkoholist, joten mahdollisuudet auttaa rahallisesti olivat olemattomat.
Tytär kävi lukiota ja teki iltaisin töitä muutaman tunnin viikossa sekä myös lauantaisin. Niillä rahoilla hän rahoitti lukionsa, koska minulla = äidillä oli maksttavana kovat asuntovelat.
Hoiti itse omat raha-asiansa sitten opiskeluaikana tekemällä töitä opiskelun ohessa.
Itse pystyin auttamaan vain rajallisesti, mutta sai asua kotona kunnes itse halusi itsenäistyä myös siinä suhteessa.
Mikä on yhdelle kohtuullista voi olla toisella kohtuutonta.
Ei ole yhtä oikeata tapaa hoitaa tai auttaa.
Jokainen tapaus on omanlaisensa ja riippu paljolti myös nuoresta ja onko mahdollista työskennellä opiskelun ohella vai haluaako opiskella täyspäiväisesti.
ylimääräistä, hänen opiskellessaan, saman summan kuin elatustuki oli, mutta hänelle suoraan. Kun opiskelu loppui, lopetin maksamisen. Koulutarvikkeet kirjat maksoimme puoliksi exän kanssa, kuten myös skootterin(aikaisemmin) ja autokortin 18;sta vuotiaana.
jatkuu, mikäli lapsi opiskelee. Tämä huomioidaan muuten toimeentulotuessakin alle 25 vuotialla, mikäli he asuvat yksin.
Se ei kyllä kirjaimellisesti pidä paikkaansa, että elatusvelvollisuus jatkuisi yli täysi-ikäisyyden. Ihminen on täysivaltainen täytettyään 18-vuotta ja vastaa siten itse itsestään ellei ole todettu ei-täysivaltaiseksi.
Että elatusvelvollisuus huomioitaisiin toimeentulotuessa alle 25 vuotiailla koskee a) nimenomaan ei-täysivaltaisia ja b) niitä, jotka saavat (vapaaehtoisesti) tukea vanhemmiltaan. Kuinkahan moni on niin hölmö, että ilmoittaa saavansa tukea vanhemmiltaan, kun hakee toimeentulotukea?
Suomalainen sosiaalipraktiikka on täynnä hassuja ja "lainvastaisiakin" käytäntöjä. Se kertoo byrokratiasta ja julmetun monimutkaisista tukirakenteista.
useat kunnat käyttävät tätä lakia hyväkseen. Lapsen on toimitettava molempien vanhempien viimeisimmät verotus tiedot tai tulotositteet liitteeksi.
3§
Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.
Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750704
Ainakin Espoon käytäntö on että ilman muuta etävanhempi maksaa kun lähivanhemman luona asuva nuori jatkaa opiskelua. Laki lasten elatuksesta on heidän mielestään selkeä tässä kohtaa, ja maksut jatkuvat kunnes on ylioppilas tai suorittanut ensimmäisen ammatillisen tutkinnon. Tai kunnes täyttää 22, mikä näistä tuleekin ensin...
Espoossa lastenvalvoja auttaa sopimusten teossa tarvittaessa. Sopimukset tehdään nuoren ja etävanhemman välille toisen vahtiessa sivusta.
paikkaansa, jos maksaa, niin se on kyllä vapaaehtoista. Sopimus voidaan kyllä tehdä sosiaalitoimistossa.
Jaksat inttää perättömiä, vaikka mummeli jo sinulle lakitekstinkin pani luettavaksi (laki lapsen elatuksesta). Kyllä se velvollisus vaan 18 vuoden jälkeenkin on - mikäli se lapsen ja vanhemman olot huomioon ottaen harkitaan kohtuulliseksi. Jos kohtuulliseksi katsotaan, niin koulutusavustuksen voi kyllä tuomioistuinkin määrätä. Se ei siis perustu vain maksajan vapaaehtoisuuteen.
Nuori ei saa opiskellessaan mitään tukia ennenkuin täyttää 20-vuotta, jos vanhemmilla on hyvät tulot. Vaikka asuisikin omillaan, joten eikö ole reilua että vanhemmat silloin avustavat.
Onneksi itselläni on fiksut vanhemmat jotka kannattavat koulutusta. Täytettyäni 18-vuotta minulle maksettiin 300 ekee kuussa tilille. Tällä hetkellä ollessani 23-vuotias opiskelen ammattikorkeassa. Vanhempani maksavat vuokrani ja koulukirjani jne. Siitä on iso apu, että voin vaativassa koulussa keskittyä vain koulunkäyntiin. Numerot pysyvät hyvinä ja valmistuminen ei myöhästy. Näin kesäisin kun olen töissä, en vanhemmiltani rahaa ota vastaan, vaan pärjään omillani. Ja muutenkin turha tulla väittämään, että olen nuori joka on saanut aina kaiken minkä haluaa... Olen töitä tehnyt 15-vuotiaasta saakka niska limassa.
Mutta saattaapi olla, että juuri ne joiden vanhemmat eivät minkäänlaista tukea anna... Jäävät huono-osaisiksi yksinhuoltajaäideiksi.
niin.. Elatusvelvollisuus päättyy kun lapsi täyttää 18. Elatusvelvollisuus ei jatku automaattisesti jos lapsi on opiskelija(niin kuin melkeimpä kaikki siinä iässä on), VAAN, siihen täytyy olla erillinen päätös. Jos etävanhempi kieltäytyy, silloin sitä käsitellään käräjäoikeudessa ja mahdollisesti vielä hovioikeudessa.
Elatustuen jatkuminen ei ole mikään läpihuutojuttu tai itsestään selvyys, vaan siihen vaikuttaa monta eri asiaa, kummankin tulot ja muut asiaan liittyvät olosuhteet, ihan samoin kuin muissakin oikeusjutuissa. Oikeus voi pyytää lausuntoa sosiaaliviranomaisilta mutta se lausunto ei sido mitenkään oikeutta. Etävanhempi voidaan siis myös vapauttaa maksuista. Yleensä... se perustuu vapaaehtoisuuteen, ehkä aikaisempi sanamuoto oli väärä.
vähävaraiset tai keskituloisetkaan vanhemmat eivät voi tukea 18v täyttänyttä lastaan, jolla on liuta nuorempia sisaruksia. Ja jos nuori käy töissä, ei tukeen ole tarvettakaan.
On tosiaan vaikea käsittää, ettei omat vanhemmat tukisi lastaan taloudellisesti niin kauan kuin tämä opiskelee. On tietysti vanhempia, jotka eivät anna lanttiakaan nuorelle, kun tämä täyttää 18 v riippumatta siitä ovatko eronneet vai eivät. Heillä ei joko ole mistä antaa tai muusta syystä eivät halua antaa rahallista apua. Mutta, jos nyt ajatellaan sitä, että avioliitossa ja yhdesä oltaessa nuoren opiskelua tuettaisiin, niin miksi se tilanne eronneilla etävanhemmilla sitten muuttuu suhteessa omaan lapseen. En käsitä.
ei suostu auttamaan edes alaikäistä, niin miksi sitten täysi-ikäistä...?
Omalla kohdalla exä ei ole tikkua ristiin laittanut, vaikka tienaa puolta enemmän kuin minä. Olen auttanut täysi-ikäisiä sen kun voin ja tuolta alaikäiseltä olen joutunut epäämään joitakin hankintoja, kun on aina rahat loppu. Hiukan ennen seur. tiliä on pakko sanoa, ettei nyt ole varaa. Eikä meillä kuluteta turhuuksiin, mutta joskus vaan "tekisi mieli" ostaa jotain.
Hauska kysymys. Pani miettimään miten erilaisia taustoja ihmisillä on.
Erosin jokin aika sitten. Vanhin lapsi oli silloin 17v ja käynyt töissä opintojensa ohella 14-vuotiaasta lähtien. Vaikka tulimme taloudellisesti huonosti toimeen, en pyytänyt häneltä kotitalousrahaa, koska hän halusi nimenomaan säästää rahaa myöhempiä opintoja varten. Ja työnteosta oli kuitenkin suuri apu koska vastasi 14vuotiaana omista vaatteistaan ym. henkilökohtaisista kuluista.
Ex (silloin asuimme vielä yhdessä) vain osoittautui varsinaiseksi murheenkryyniksi. Hänen raha-asiansa ja työasiansa olivat olleet rempallaan 20 vuotta. Ei vain saanut niitä järjestymään, vaikka rukoilin ja anelin häntä etsimään vaatimattomampaakin työtä, josta saa palkkaa säännöllisesti. Teki vuosia kotona työtä provisiopalkalla (josta sai varmasti 50 senttiä tunti... ).
Yritin lasten syntymän jälkeen säästellä rahaa heidän tileilleen. Ex kuitenkin aina keksi niille jotain muuta käyttöä, eikä maksanut takaisin, kun ei ollut mistä maksaa... Lopetin siis säästämisen.
Lopulta homma meni niin, että ex lainasi vanhimman lapsen tililtä hänen itseansaitsemia säästörahoja, jotka lupasi maksaa takaisin. No, takaisinmaksu venyi, milloin pidempään milloin hieman lyhyempään. Kaikkien hermot olivat kireällä. Minun palkkani ei meinannut millään riittää exän ylöspitoon, söikin paljon enemmän kuin kaikki kolme lasta yhdessä ;).
Joten eron jälkeen oli todella taloudellisestikin helpottavaa, kun ei tarvinnut kusi sukassa miettiä mihin ex seuraavaksi pummaa rahaa ja koska maksaa takaisin. Ruokakulut vähenivät puolella, asumismenot 40%. Myös sähkölasku pieneni 110esta (2kk) 80 euroon (2 kk) kun ex ei ollut kotona: Teki töitäään vanhalla koneella, tulosti n. 200 arkkia päivässä, piti telkkaria auki varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan asti, ja poltti valoja joka huoneessa, myös kesäisin.
Eiköhän suurin piirtein jokainen vanhempi tue taloudellisesti yli 18v lastaan, jos heillä vain siihen on mahdollisuus - ja apua tarvitaan. Exkin on nyt joutunut turvautumaan iäkkään isänsä taloudelliseen tukeen.... kun vanhin tytärkin on laittanut rahahanat kiinni. Suuttui isälleen, koska tämä ei edes hae töitä vaan heittäytyi työvoimakortistoon jonon jatkoksi. Eli useinmiten tämä tilanne on toisinpäin: vanhemmat laittavat rahaavustuksilleen stopin, kun nuori ei suostu opiskelemaan eikä etsimään töitä...