Kuinka ollaan huonoitsetuntoisen kanssa ilman että aiheutetaan katastrofia?
Kuinka....
Kukkonen.
32145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tiedät! Hiljaa ja kiltisti...
En tiedä. Muuten ei tarvisi kysyä ok?
tiedät! Itselläsi huono itsetunto? Ok.
"Hiljaa ja kiltisti" ei jotenkin vakuuta mua. Perusteluja?
En väittänytkään,että se vakuuttais mua. Miksi sitten toimit kuin toimit?
Siitä se itsetunto kasvaa, kun menee katastrofeista läpi.Säälillä teet toisesta vain entistä avuttomamman.
valitat vaivoistasi muutenkin!
Buahhhaaaaaaaaa!!! XD
täyssi ilman kanssuutta o paree
parempi aiheuttaa katastroofi ?
Kuulostaa mahdollisesti rikkirepivältä joka taas ei ole toivottavaa.
ongelmat lakaisis vain maton alle ?
on?
vähäsen ohi. Käsititköhän jotain väärin ?
Niin pitäisi tehdä?
Ongelmia voi myös ratkoa tai niiden kanssa oppia elämään tai hahmottaa että itseasiassa on luullut että on jokin ongelma - mutta itseasiassa ongelmaa ei sitten ole oikeasti. Toisen henkilökohtainen ongelma ei välttämättä ole ongelma jollekulle toiselle vaikka se olisi läsnäoleva kokonaisuus, sitten se toinen painiskelee ongelman kanssa ja toinen katsoo vierestä ja asia on sillä ok (etenkään jos asiaan ei pysty vaikuttamaan). Siinä on läjä ratkaisumalleja joista yksikään ei perustu piilottelemiseen.
Tää on ehkä vähän nuiva esimerkki mutta mun lenkkareiden nauhoissa on umpisolmuja. Ne ei estä nauhojen sitomista, eikä niitä solmuja edes sillee huomaa. Mutta siis ne voisi ajatella ongelmaksi ja koittaa aukoa ne ja suoristaa nauhat mut se olis ongelmien tekemistä asiasta joka oikeasti ei ole ongelma.
noinkin. Lähinnä mietin (tarkoitin) itse sitä ongelman ratkaisua ja se saattaa aiheuttaa kipua. Toisaalta se saattaa myös mahdollisesti pahentaakin asioita, jos niistä ei pääsekään yli. Tukeminenhan olisi yksi (huono) vaihtoehto, jolla toisaalta ruokitaan lisää toisen ongelmia. Siksi näkisinkin parempana vaihtoehtona sen katastroofin ja tukemisen yhdistelmän.
Toki se riippuu paljon myös ihmisestä ja asiasta. Jos asia on kulkenut mukana esim. koko elämän, niin sitä ei sitten ihan helpolla ratkaistakaan ja silloin saattaa ollakin parempi jättää umpisolmut nauhoihin. Pidemmän päälle uskon kuitenkin että siinäkin tapauksessa avaaminen kannattaa (mikä usein aiheuttaa ensin sen katastrofin), mutta kannattaako toista lähteä "sorkkimaan" ihan omin päin onkin sitten toinen juttu.
Riippuu paljon syistäkin.
että siliät nauhat on aina siliät.Helposti itelleen selittelee,että ihan kivat nauhathan nämä on,oikeastaan jänniä nuo solmumöykyt,huonommatkin nauhat vois olla tai - jos ei ois nauhoja ollenkaan.Niin sitten tyytyy niihin klumppisiin nauhoihinsa ja itkee joskus kännissä,että kun lenkkarinnauhatkin on niin surkeet...
Alkaa sorkkia asioita vaan olla kanssa.
nyt suutu, mutta kun mulle se tarkottaa ongelmien maton alle lakaisemista.
Hyväksymällä ongelma olisi tietenkin ensimmäinen lähtökohta kysymykseesi.
Toisen huono itsetunto ei ole minun ongelmani eikä se ole minun ratkottavissani (vaikka minulla saattaa olla siihen näkemys tai tukeakin). Koska lisäksi itse saatan nähdä asian niin että mitään ongelmaa ei edes ole on silloin outoa puhua "maton alle lakaisemisesta".
Minulle oletus on silloin olla aivan niinkuin ennenkin, kohdella aivan niinkuin ketä tahansa muutakin. Vihjaatko siis että tämä on virhe ja minun tulisikin itseasiassa osallistua siihen huonon itsetunnon noteeraamiseen ja antaa sen muokata käyttäytymistäni suuntaan jota en pidä itse oikeana tai tarpeellisena tilanteessa?
Tuleeko huonoitsetuntoisia kohdella eri tavalla?
Koska lisäksi itse saatan nähdä asian niin että mitään ongelmaa ei edes ole on silloin outoa puhua "maton alle lakaisemisesta".
No jonkunhan se ongelma on nähtävä, että voit edes puhua siitä. Muutenhan koko kysymystäkään ei enää ole, jos ei ole ongelmaakaan.
Tietenkin tämä voidaan erottaa ongelman hyväksymisestä, jolloin se ei enää haittaa normaalia toimintaa.
Toisen huono itsetunto ei ole minun ongelmani eikä se ole minun ratkottavissani (vaikka minulla saattaa olla siihen näkemys tai tukeakin)
Totta. Asia tietenkin vähän riippuu myös siitä, että kärsiikö toinen asiasta. Itse ainakin näkisin asian niin, että jos toinen siitä kärsii, niin silloin häntä saa auttaakin.
Voidaankin siis kysyä, että saako toisen elämään osallistua millään tavalla ?
Vihjaatko siis että tämä on virhe ja minun tulisikin itseasiassa osallistua siihen huonon itsetunnon noteeraamiseen ja antaa sen muokata käyttäytymistäni suuntaan jota en pidä itse oikeana tai tarpeellisena tilanteessa?
Kuten ylhäällä jo vastasin. Jos et tunne sitä tarpeellisena tai oikeana, niin en tietenkään.
Tuleeko huonoitsetuntoisia kohdella eri tavalla?
Mielestäni ei.
Mutta jos kohtelet kuten jotain toista voi syntyä katastofi. Joku muu voisi samasta asiasta selvitä olan kohautuksella, että sikäli vähän pyörrän vastaustani ;)
Toisaalta en missään nimessä kannata ongelmien tukemista, koska se vain lisää ongelmia.
syistä.
Koskeeko kaikkea ko. ihmisessä vai jotakin tiettyä asiaa?
esim. pienimunaisuus
Jos tuollaisen ihmisen kanssa kerran haluaa olla niin se tarkoittaa että välttämättä itse ei näe syytä siihen huonoon itsetuntoon lainkaan.
Olisko syy silloin huonosti tehty omakuva tai liian suuret odotukset itsestä tms?
aiheuttamatta katastrofia..
Jos ongelma on pienimunaisuus eikä se haittaa kumpaakaan osapuolta, eihän mitään katastrofiakaan silloin synny?
Jos huono itsetunto heijastuu elämän kaikilla osa-alueilla, silloin on varmaan parempi vaihtaa kumppania, ellei halua kukkakepiksi...
Jos silti haluaa yrittää, vaatii se sitä sietämistä ja ymmärtämistä jota kai rakkaudeksikin sanotaan.
Huonon itsetunnon syytä.
ellei jonkinlaista kohdetta ole määritelty.
Yleisen tason näkemysen asiaan ja laajentamalla vastauksen vaihtoehtoisuuksien määrää. Koska ihan manuaalia on turha ruinata tälläisellä palstalla niin vaikkapa jonkinlaiset nyrkkisäännöt olisivat kohtuuden rajoissa.
osaat vallan mainiosti vastata tähän itsekin.
Jos tarkoituksena on muuttaa ihmistä johonkin suuntaan (mikä on ei-suositeltava), mutta jos ongelma on vaikkapa läskiys (munajuttu vähän huono), on hyvä kriisiyttää tilanne kertomalla oma mielipide asiasta ja saada toinen motivoitumaan itsensä kunnioittamiseen. Vaikkapa.
Vain asioissa joissa omaan tarpeeksi tietoa ja kokemusta. Tässä asiassa voin sanoa että aukkopaikkoja on vaikka jonkinlainen oma näkemys asiaan on.
Kurotan siis kollektiivisesta ajatuskirjastosta lisämatskua jonka avulla valistua ja hahmottaa enemmän aiheesta jolla en ole niin pätevä, ja vaikka uusia ajatuksia ei syntyisi niin omani kenties vahvistuvat ja varmentuvat.
Varpaillaan? Hyväkuntoiset pohkeet auttaa asiaa...
niin normaalisti kuin on mahdollista? Huono itsetunto on vain yksi persoonan piirre. Sen lisäksi varmaan ihmisestä löytyy tukuttain normaaleja aikuisia piirteitä, tunteita ja käytösmalleja.
Luulisin olevan yleistä, että se huono itsetunto kulminoituu joihinkin tiettyihin tilanteisiin. Silloin sen oirehtiminen ovat ennakoitavissa ja jos ne tilanteet pystyy analysoimaan esiin, niin itsetunto-ongelmista voi jutella spesifisti, repimättä huonoitsetuntoisen koko persoonaa palasiksi.
Eli mielestäni asiasta täytyy voida jutella. Tuskin se itsetunto-ongelma sillä ratkeaa, mutta avoimien asioiden kanssa on helpompi elää kuin suljettujen.
viisas mies.
Luontevan oloista.
huomiota siihen seikkaan, että toisella on huono itsetunto. Jos siihen kokoajan jollain lailla toinen takertuu, niin ei se ainakaan paranna asiaa. Kuuluu olla, niinkuin muidenkin ihmisten kanssa.
Väärinkäsitykset ja epäselvyydet on puhuttavissa.