Kulta viikon työmatkalla...

No niin, maanantaiaamuna halattiin hyvästiksi ja hän lähti. Hirveä tyhjyydentunne valtasi minut. Soitin hänelle ennen koneen lähtöä ja vannoin rakastavani häntä ja hän minua.

Olen soittanut monta kertaa päivässä ja viestejä satelee niin että peukalossa tuntuu. On hirveää olla yksin.

Nyt on jo neljäs päivä menossa... :( Hirveä ikävä. Kauheaa ajatella, että vasta huomeniltana nähtäisiin... En tiedä jaksanko, olisiko ollut viisaampaa pistää suhde poikki...tai jotain...toisaalta tekisi mieli lähteä baanalle...toisaalta kärsiä ja odottaa...

Haluan kuitenkin jaksaa huomisiltaan asti. Mistä ihmeestä vaan saisin voimia siihen asti???
19740
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

lapsellisin viesti ikinä!

Äänestä

No olisiko aika vähän itsenäistyä, niin ei täytyisi olla aina ihan murtunut, jos ei pysty joka sekunti siinä kumppanissa roikkumaan?

Eikö sinulla ole lainkaan omaa elämää? Kyllä viikon pärjää vaikka päällään seisten. Ajattele asiaa positiivisesti: Nyt sinulla on aikaa tehdä omia juttuja ilman että täytyy jatkuvasti ottaa myös toinen huomioon. Vai oletko sellainen vässykkä, joka ei saa mitään aikaiseksi itse, vaan aina täytyy toisen olla raahaamassa perässään?

Äänestä

Siis viikon kaukosuhde? Onko tämä vitsi..?

Ei pahalla, mutta tuollaista en ole koskaan ymmärtänyt. Olen aina huuli pyöreänä kuunnellut, kun kaverit selittävät, että ei olla viikkoon nähty poikaystävän kanssa ja ikävä raastaa. Ehkäpä siksi olen sinkku :D. Ahdistaisi olla koko ajan toisen kanssa. Kyllä minä ainakin tarvitsen omaa aikaa. Ehkä olen joku erakko sitten, en tie, hahaa.

Äänestä

edellisistä vastauksista, eivät ole samaa kokeneet. Olla viikko erossa niin että itse jää elämään yhteistä arkea yksinään, tekee yllättävän kipeää kun se ensimmäisiä kertoja osuu kohdalle.

Itse olin ensimmäisen kerran yhteenmuuton jälkeen erossa miehestäni kun lähdin keisarinleikkaukseen esikoista saamaan, itkin jo edeltävän illan tulevia yksinäisiä öitä ja ikävääni, ei edes ajatus vauvasta lohduttanut... Aika harvakseltaan olimme sen jälkeen erossa, ja jokainen kerta, viikkokin, koski kyllä. Sydän on sokea ja typerä, ja niin määräävä.

Noh, elämä heitti meidät sitten erilleen, ja nyt on mies joka viettää viisi kuukautta vuodesta toisella puolen Suomea. Pakko on ollut sopeutua ja tosissaan keksiä kaikenlaista tekemistä kun kuitenkin hänet haluan pitää.

Sinnittele vaan huomiseen, kun näet rakkaasi, niin viikolla kärsitty ikävä unohtuu ja kaikki on taas hyvin:)

Äänestä
  • Hei ihan oikeasti, VIIKKO!!!!!!!!!! Aloittaja mietti jo suhteen katkaisemista, kun ei viikkoa kestä erossa! Ei hyvältä kuulosta, jos on noin kiinni toisessa ihmisessä. Voiko tuo olla tottakaan?

    Äänestä

  • helou, hello kirjoitti:

    Hei ihan oikeasti, VIIKKO!!!!!!!!!! Aloittaja mietti jo suhteen katkaisemista, kun ei viikkoa kestä erossa! Ei hyvältä kuulosta, jos on noin kiinni toisessa ihmisessä. Voiko tuo olla tottakaan?

    voisko olla provo :D:D:D!??

    Äänestä

Ei jestas, get a life!

Olisi ehkä hyvä harkita sitä suhteen lopettamista. Sinusta tulee todellinen riippakivi kumppanillesi tuollaisella suhtautumisella. Jätä se, opettele elämään itseksesi ja etsi sen jälkeen uusi kumppani.

Jos et ole vielä oppinut elämään sovussa ihan vain itsesi kanssa, siitä on hyvä aloittaa. Sen jälkeen voi tarjota toisellekin suhteessa jotain. Siirtyminen suoraan äidin helmoista kumppanin nilkkaan roikkumaan ei missään tapauksessa voi tuottaa hyvää suhdetta. (Juuri siksi on äärimmäisen tervettä pojille, että edes armeijan ajan on pärjättävä omillaan ennen kuin voi kuvitella olevansa aikuinen.)

Äänestä

perjantai ja näette taas.
Kyseessä oli vain 3 kokonaista päivää, jolloin olitte erossa.
Näitte maanantaiaamuna ja nyt taas perjantaina.

Hyvää itsenäistyä ja keksiä tekemistä ilman että toinen on koko ajan kyuljessä kiinni. Se kasvattaa noin ihmisenä.

Äänestä

ai mietit miten kestät??? et oo tosissas. ja kirjotat vielä siitä tänne!!!!! mietippä vittu vähän miltä tuntuu ku oma kulta lähtee taivaaseen eikä koskaan palaa. mitäs sä sitte mahdat miettiä?!?! säälittävää rypee tollesen asian kans, ku tiiät et kohta se tulee takas. ei saatan tarvi tulla tollasta skeidaa kirjotteleen tänne ku et ymmärrä mitää. se varmaan pettääki sua ku oot noin vitun tyhmä!

Äänestä
  • Näyttää siltä, että tänne kirjoittelee vaan keskenkasvuiset lapset. Jokaisessa tekstissä, paitsi parissa, oli katkeran ihmisen vuodatusta ja ei suoda jollekkin ihmiselle oman kullan ikävöintiä ja rakastumista. Jos on yhdessä oltu kaiken aikaa ja vasta tavattu, niin se yksi viikkokin tuntuu pahalta olla erossa. Ja tiettävästi ihmiset kehittyvät ja kasvavat ja muuttuvat suhteen kehittyessä ja viikko ei tunnut miltään. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia kuin suurin osa ap viestiin vastanneet, herkkyyttä ja sydämmellisyyttä löytyy, samaa ei voi sanoa näistä; "vittu, säälittävää, rypeä, et ymmärrä mitään, hanki elämä vittu joo ja oot tyhmä.... "

    Äänestä

Mä ymmärrän täysillä mitä sä tarkoitat, siis mun ukko lähti aamupaskalle, enkä mä nää sita kokonaiseen tuntiin...on hirveetä olla yksin...toisaalta onneksi on kännykkä keksitty ja jos oikein ahistaa, voin oven läpi huudella...mistä saisin voimia siihen asti että ukko könyää ulos huussista.....?

Äänestä
  • :)

    Äänestä

Viikon työmatka EI ole kaukosuhde.

Äänestä

ei saatana repesin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! xDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Äänestä

Trolliii..

Äänestä
  • Ei voi tietää...

    Jos tää on läppä, se on hauska x) Jos taas totta, en tiedä mitä sanoa...

    Äänestä

Toivottavasti on ihan huvikseen ja vitsillä naputeltu.

Muuten suosittelen hankkimaan elämän.

Äänestä

Kiitos siitä, aivan hauska.

Äänestä

prööööt..Ei mutta vakavasti puhuen jos tuo olis totta kannattais hakeutua nopeasti jollekkin terapeutille!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lissu... kirjoitti:

No niin, maanantaiaamuna halattiin hyvästiksi ja hän lähti. Hirveä tyhjyydentunne valtasi minut. Soitin hänelle ennen koneen lähtöä ja vannoin rakastavani häntä ja hän minua.

Olen soittanut monta kertaa päivässä ja viestejä satelee niin että peukalossa tuntuu. On hirveää olla yksin.

Nyt on jo neljäs päivä menossa... :( Hirveä ikävä. Kauheaa ajatella, että vasta huomeniltana nähtäisiin... En tiedä jaksanko, olisiko ollut viisaampaa pistää suhde poikki...tai jotain...toisaalta tekisi mieli lähteä baanalle...toisaalta kärsiä ja odottaa...

Haluan kuitenkin jaksaa huomisiltaan asti. Mistä ihmeestä vaan saisin voimia siihen asti???

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu