Olen koko kevään tehnyt terapiakävelylenkkejä ystävättäreni kanssa. Hän sai kuulla miehensä haukkumista ja alistamista yhä enemmän ja enemmän, eikä ollut nukkunut kuukausiin enää kunnolla. Muuta en voinut kuin kuunnella ja vakuutella, että hän pärjäisi kyllä lasten kanssa muuallakin. Mutta niin pohjalle hänet oli lyöty, ettei uskoa omiin kykyihin ollut. Lääkäriä hän ei ymmärtänyt tarvitsevansa, eihän hän ollut tehnyt mitään väärin, ahkera emäntä ja hyvä äiti.
Sukunsa tuntien pelkäsin hänen puolestaan, enkä turhaan. Kuulin juuri, että hänet oli löydetty kuolleena kotoaan, keskellä päivää.
Kyllä järkytyin. Ja sitten vihastuin. Kuinka paljon on näitä luonnehäiriöisiä miehiä, jotka kohtelee naisia huonosti - ja naisia, jotka suostuvat siihen ??!!
Sukunsa tuntien pelkäsin hänen puolestaan, enkä turhaan. Kuulin juuri, että hänet oli löydetty kuolleena kotoaan, keskellä päivää.
Kyllä järkytyin. Ja sitten vihastuin. Kuinka paljon on näitä luonnehäiriöisiä miehiä, jotka kohtelee naisia huonosti - ja naisia, jotka suostuvat siihen ??!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Osanottoni ystäväsi vuoksi - voimia.
Mutta asia ei ole sukupuolisidonnainen. On jopa olemassa viitteitä siihen suuntaa, että naiset käyttävät henkistä väkivaltaa enemmän kuin miehet.
Miesten masennus, joka saattaa olla seurausta henkisestä väkivallasta, lisää paitsi alkoholin käyttöä, myöskin altistaa väkivallalle - varsinkin epätyypillisessä masennuksessa.
et nyt tajua taas asiasta yhtään mitään. Onko hyväksyttävää alistaa ja haukkua, siis mitätöidä toisen minuus, jos on masentunut? Tai jos on ollut huono lapsuus, jos on alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä, jos on luonnehäiriöinen?
Minun ex-mieheni käytti myös henkistä väkivaltaa, päivittäistä haukkumista, mitätöintiä, huutamista. Siis kiusaamista.
No, minä tiesin koko ajan, että en ole niin huono, laiska tai tyhmä kuin mies antoi ymmärtää. Tiesin koko ajan, etten ansaitse kohtelua. Mutta kyllä sitä vahvempikin ihminen sulkeutuu ja masentuu jos lähin ihmisesi suoraan ja epäsuoraan antaa ymmärtää, että ajatuksesi ja mielipiteesi ovat idioottimaisia, tyhmiä, hävettäviä. Tekosi aina jotenkin väärin, vaikka kuinka teet kaiken aina paremmin ja paremmin, että joskus toinen olisi tyytyväinen.Tai kun se lähin ihminen kertoo, ettei sinulla ole arvoa, ennen kuin sen ansaitset. Sitten ihmettelet, että miten se ansaitaan. Siinä masentuu, sulkeutuu, ns.kuolee sisäisesti.
Minun onneni oli, etten koskaan uskonut ansaitsevani ex-mieheni kohtelua. Päätin, ettei minua haukuta, ei mitätöidä, ei alisteta, ei käytetä hyväksi. Erosin.
Mutta yritän tässä saada sinua ymmärtämään, kuinka alentavalta kommenttisi kuulostaa aloitusviestiin nähden.
Jos toinella on itsetunto niin mennyt, ja on niin paha olla, ettei keksi ratkaisuksi kuin itsemurhan. On taustalla jotain niin pahaa, ettet sinä opiskelija sellaista tule ikinä kirjoja lukemalla ymmärtämään. Joten, joskus on parempi olla vaan ihan hiljaa.
vikaa? Vai ymmärrätkö tahalleen väärin toisen kirjoittamiset, että pääset purkamaan pahaoloa?
Väkisin tulee nyt mieleen, että et lukenut mitä kirjoitin. Tai et halunnut sitä ymmärtää, mitä kirjoitin. Sinulla on siihen silloin jokin syy.
Ei ole kauaa aikaa kun kirjoitin täällä tuntikausia - satoja rivejä! - sen puolesta, että henkinen väkivalta on julmaa ja aiheuttaa paljon pahempia ja vaikemmin hoidettavia vaurioita kuin fyysinen koskaan. Ihmisen voi tappaa myös mieleltään - sisältä käsin. Silloin minun ajatustani TÄÄLLÄ vastustettiin ja pidettiin aivan hyväksyttävänä käyttää henkistä väkivaltaa.
Tässä yksi esimerkki aiemmin tälle palstalle aiheesta kirjoittamastani viestistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8106420/37790712
Sinun olisi kannattanut olla hiljaa.
Eläintä jos osaa tarkkailla liikaa vakoilematta, tajuaa, että pelko vastapuolessa haastaa aina eläimen hyökkäykseen.Sadismia, ei, vaan eläimellisyyttä, aggressiota ja halveksuntaa, jossa on isokokoisemman eläimen voitonraivoa.Fasismia luonnonpohjilla.
...miksi se menee niin aikuisella miehelläkin, tai naisella yhtä lailla. Mutta se ei tee toimintaa hyväksyttäväksi.
Tosin heiltä puuttuu jokin kontrolliosasto aivoista. Jokin, joka tervejärkisiä estää tekemästä pahaa heikommilleen.
Tunteet erottavat meidät eläimistä.
Ihminen kiusaa lajitoveriaan ja tuntee siitä hyvää mieltä - eläin - ei koskaan.
Ihminen myös tappaa monista muista syistä kuin pelosta.
On aika yksioikoista sanoa, ettei eläimillä ole tunteita. Mielihyvä on vahva tunne ja se ohjaa eläinten käyttäytymistä, ihminen mukaanlukien. Elämää ylläpitävät toimet tuottavat suurta mielihyvää juuri siksi, vrt. syöminen, suvunjatkaminen.
Emme me ihmiset niin kovin erilaisia ole...
Mikä eläin ajattelee - muu kuin ihminen?
Mikä tahansa eläin oppii asioita. Tyttäreni papukaija on arka, mutta on oppinut sietämään minua, koska tietää että minä tuon ruokaa. Se muistaa myös, missä huoneessa oli se herkullinen huonekasvi.
Esim. koira on nk. tapaeläin. Kaikki reagoiminen ei seuraa ajattelua ihmiselläkään. Itselläni on kaksi koiramaailman älykkäimmistä roduista, mutta eivät ne valitettavasti osaa ajatella. Ne reagoivat käskyääniin (sanojakaan ei tarvita), ja erilaisiin usein toistuviin tapahtumiin, jotka aina seuraavat toinen toistaan. Joskus ne reagoivat täysin väärin tapahtumassa olevaan nähden (=jokin ääni muistuttaa jotain toista).
Edellinen, joka kanssa olit yhtä mieltä, kertoi eläimen sen tietävän, että pelko toisessa haastaa hyökkäämään ja käymään aggressiivisesti päälle. Miten tämä on yhdistettävissä ihmisten väliseen kanssakäymiseen? Mielestäni ei mitenkään. Jos ihminen tuntisi vain alimmilla tasolla neljä perustunnetta, niin ehkä sitten, mutta ihminen, tuntee perustunteiden lisäksi vielä niiden variaatiot ja viidellä eri tasolla.
Kirjoitin:
"Ihminen kiusaa lajitoveriaan ja tuntee siitä hyvää mieltä - eläin - ei koskaan."
Vastasit:
"Mielihyvä on vahva tunne ja se ohjaa eläinten käyttäytymistä, ihminen mukaanlukien. Elämää ylläpitävät toimet tuottavat suurta mielihyvää juuri siksi, vrt. syöminen, suvunjatkaminen."
Eläimen saalistamiskäyttäytyminen ei ole aggression ilmaus!! Enkä ole kuullut eläinlajista (muista kuin ihminen), joka tuntisi mielihyvää toisen kiusaamisesta ja addiktoituisi tunteeseen voimakkaasti.
Eläin ei hae mielihyvää syömisestä (oletko nähnyt ylilihavia luonnoneläimiä?), eli se ei hae mielihyvää ruuasta. Se syö, koska sen on nälkä. Nälkä ajaa saalistamaan.
Eläin tietysti puolustaa omia etujaan suhteessa lajikumppaneihinsa (se on ihmisenkin elinehto), mutta se ei alenna muita tarkoituksenaan ylentääkseen itsensä.
Oma kokemusmaailmamme määrittää aina toiseuden - eli maallikko usein inhimillistää eläimen toiminnan, jolloin omat tunteet projisoidaan eläimeen. Tekeekö eläin samoin ihmiselle? Kerro ihmeessä, jos tällaisesta on olemassa tutkimustietoa!
ero on siinä, että ihminen kykenee ajattelemaan. Eläimen "ajattelu" perustuu tarpeisiin ja se toteuttaa opittuja keinoja tarpeet tyydyttääkseen. Joten jos siis leijonalauma saalistaa "suunnitelmallisesti", se ei sitä kuitenkaan ole.
Psyk.opisk. on siis omalla tavallaan oikeassa, mutta myös niin väärässä. Eläimet tuntevat. Ne tuntevat pelkoa, kiintymystä, jopa surua. Ne tuntevat mielihyvää, mikä taas liittyy niiden tarpeeseen olla omalla paikallaan laumassa. Ne hakevat hyväksyntää "ylemmiltään".
Eläinten tappamisesta sen verran, että kun leijonauros valtaa lauman toiselta urokselta, se tappaa hävinneen jälkeläiset, siis pentuikäiset. Siitä voitaisiin sanoa vaikka mitä, mutta se liittyy ainoastaan tarpeeseen taata oman geeniperimän voitto.
Liittyykö ihmisen tekemä surmatyö myös vain selviytymiseen?
eläimen tunteita. Eläimen tietoisuus vaan on aivan toisenlaisen kuin ihmisen - riippuen vielä siitäkin, mikä eläin on kyseessä. Kts. edellinen viestini.
"Ne hakevat hyväksyntää "ylemmiltään"."
Olen sen verran perehtynyt susitutkimukseen, ettei ainakaan sudella näin ole. Vaikka joskus on niin luultukin. Susijohtajan asema ei ole vankkumaton, eikä ehdoton määräämisoikeus ole välttämättä lauman johtajalla. Lauma voi päättää toisin ja silloin johtaja seuraa laumaa.
"Liittyykö ihmisen tekemä surmatyö myös vain selviytymiseen?"
Ei. Ihminen tappaa oman lajinsa edustajia JA muiden lajien edustajia muutenkin.
on eroja ja isoja. Ja luin kyllä viestisi.
Susilaumassakin on järjestys. Jokaisella sudella on laumassa oma paikkansa. Se, jos jossain tilanteessa lauma ottaa ohjat, ei tätä poista. Yksilöinä myös sudet ovat vain kokonaisuuden osia, jotka yhdessä muodostavat lauman. Alemmat nöyristelevät ylempiään osoittaen alamaisuuttaan ja hakien vahvistusta asemalleen.
Paikka määräytyy sen mukaan, kuinka kova yksilö on, noin yksinkertaistetusti sanottuna. Kaikilla on mahdollisuus haastaa ylempänä oleva jopa johtajaurokseen saakka.
Piru, heitin filosofisen tärpin, muttet tarttunut siihen.
Mutta palsta ei taida olla oikea - ei filosofiaan kuin ei myöskään susitutkimukseen. :)
Jos nyt pysymme sitten tuossa sudessa, niin susilauman johtaja - alfasusi - on enemmänkin aloitteentekijä kuin mikään mahtava johtaja, jonka paikkaa muut alati tavoittelevat ja jota muut pelkäävät kuollakseen.
Suomessa on ollut vallalla pitkään käsitys, että susilauma olisi hyvinkin hierarkkinen, mutta niin näyttäisi olevan vain, kun susi on vangittuna - luonnossa se on erilainen ja käyttäyminen on vähemmän hierarkkista.
Tämän kaiken 'opin' Raymond Coppingerin luennolla muistaakseni vuonna 2005. Hän on maailman johtava susitutkija.
Uusista tiedoista huolimatta, valtaosa koiranomistajista luulee edelleen, että heidän kotikoiransa vaanii hänen paikkaansa lauman johtajana, vaikka koiran aivot on n. nelikuisen sudenpennun tasolla, ajassa, jolloin sudenpennut eivät kuulu arvojärjestykseen - eivätkä näin ollen noudata hierarkiaa.
Uskon vahvasti, että tästä syystä ongelmakoiria on niin paljon, koska koira ei ymmärrä ihmisen luomaa keinotekoista hierarkkiaa ja johtajuuskohellusta.
Ihminen nimittään niin helpolla itsensä johtajaksi - haluaa hallita. Siitähän väkivallassakin on kyse.
todellakin on kyse.
Jokaisessa laumassa tulee olla johtaja. Myös ihmislaumassa, tässä tapauksessa perheessä. Kuitenkaan se ei tarkoita hallitsemista, vaikka siihen juuri mennään, kun joku perheessä "nimittää" itsensä johtajaksi.
Toimivassa perhelaumassa johtaja on koordinaattori, jonka ohjauksessa perustoiminnot kulkevat. Hänen asemaansa ei kyseenalaisteta eikä hän kyseenalaista muiden jäsenien asemaa eikä tärkeyttä. Tässä johtajan asema ei ole otettua, se on ennemminkin sitä, että itseohjautuvassa ryhmässä jokaisen paikka löytyy ilman, että joku sen asettaa. Toki ristiriitojakin on, lähinnä, kun jälkeläiset hakevat paikkaansa, mutta niin kauan, kun alfaparin, so. äidin ja isän keskinäinen "järjestys" on selvä, ei myöskään muissa portaissa heidän asemaansa kyseenalaisteta, oli heidän järjestyksensä mikä tahansa.
Tällainen toimiva systeemi on mahdollista vain, kun alfapari arvostaa toisiaan ja myös jälkeläisiään sekä yksilöinä että lauman jäseninä.
Alfaparin keskinäinen "mittelö" aiheuttaa levottomuutta koko laumassa ja sen toimivuus vaarantuu. Tällaisessa tilanteessa on se vaara, että toinen päättää "ottaa homman hoitaakseen", jolloin joudutaan avoimeen kriisiin.
Jokaisella on toki oikeus olla yksilö, mutta jotta lauma toimisi, on yksilön ymmärrettävä, että hänen todellinen ykseytensä on kiinteässä kontekstissa laumaan ja siihen arvostukseen, mitä hän muita jäseniä kohtaan tuntee ja toisinpäin.