En nyt tiiä liittyykö tää taas tähän palstaan ollenkaan, mut antaapi mennä.. Niin sellasta vaan oon ihmetelly/miettiny et miten multa tulee usein kaikki tuntemattomat kysymään tietä tai pyytämään apua ku liikuskelen tuola kaupungilla. Kirjastossa et miten tuo lainausautomaatti toimii ja marketissa joku nainen vaan kysy multa et mitä eroa joillaki itseruskettavilla voiteilla on..ym. Ja aika usein mut pysäytetään kadulla ja kysellään tietä ties minne. Kyllähän mää mielelläni autan jos vain osaan, ei siinä mitään. Mut jotenki vaan ihmetyttää tuo, miten usein multa on siis ihan tuntemattomat kysymässä apua. Lukeeko mun otsassa kenties jotain " Minä tiedän kaiken, kysy mitä haluat", vai satunko aina vaan jotenki kummasti kohdalle sillon ku joku tarttee apua? En käsitä :D
No tässä ois vielä kysymys kaikille: Jos te ootte eksyssissä ja kysytte tietä joltain, niin kysyttekö siltä ensimmäiseltä joka sattuu siinä lähimpänä olemaan vai valikoitteko jotenki että hmm.. tuo on liian kiireisen näkönen, en mää siltä viitti kysyä, kysympä sittekin tuolta joka tulee sen perässä, se vois ehkä tietää?
No tässä ois vielä kysymys kaikille: Jos te ootte eksyssissä ja kysytte tietä joltain, niin kysyttekö siltä ensimmäiseltä joka sattuu siinä lähimpänä olemaan vai valikoitteko jotenki että hmm.. tuo on liian kiireisen näkönen, en mää siltä viitti kysyä, kysympä sittekin tuolta joka tulee sen perässä, se vois ehkä tietää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ongelma.
Nykyään vähän harvemmin mutta aikaisemmin aivan yhtänään.
Joku on joskus tokaissut että olen kuulemma luotettavan, rauhallisen, helposti lähestyttävän ja tietäväisen oloinen. Siitä se kai johtuu.
Hyvä tietää että meitä "käveleviä tietotoimistoja ja opaskarttoja" on muitakin.
juttu naisesta joka kyselee voiteiden perään oli omituista...oletko varma ettei yrittänyt iskeä sinua?
Jos joudun kysymään neuvoa, kuten joskus matkoilla on käynyt, niin tottakai yrittää ensin etsiä näköpiiriin jotain sen verran fiksun ja tietävän oloista, että tulee oikeaa tietoa eikä vaan "emmätiedä"-vastausta paikallisella kielellä. Liian kiireisen näköiset ovat heti pois laskuista, heiltä saa vain ylimalkaisia ohjeita, jos niitäkään. Ja sitten on tietysti plussaa, jos neuvoja sattuu vielä olemaan muutenkin viehättävä tapaus...
se ainakaan mua iskemässä ollu :D oon itsekin nainen ja tämä joka kysyi multa voiteista oli jo vanhempi nainen. Kai se sitte kuvitteli et tiedän niistä voiteista jotain ku kattelin siinä vieressä niin keskittyneenä yhtä toista purnukkaa :)
Siskoni ja äitini otsassa ilmeisesti lukee jollain taikamusteella "sosiaalityöntekijä". (Eivät tosin oikeasti ole alalalla.) Heille tulevat aina kaikki elämänkolhimat kertomaan juttujaan. Kerran jopa kaupan kassamyyjä alkoi avautumaan äidilleni kuinka on vaikeaa. Jos heidän kanssaan on jossain kahvilla tai oluella, niin eiköhän siinä ole kohta joku kertomassa elämäntarinaansa, kun tahtoisimme vain viettää rauhassa mukavan hetken, kun näemme niin harvoin.
Minulta ei kovin usein tulla kysymään mitään, mutta tuntemattomat saattavat jututtaa kaupassa ihan muuten vaan. Lyhyt sananvaihto säästä tai jostain vastaavasta jonkun _selvän_ tuntemattoman kanssa on ihan mukavaakin välillä.
aina joku jotain kysymässä mutta sitte huolestuttavampi on tämä että nämä viinamäen miehet tai muuten vaan känniset päättää aina päätyä mun juttusille vaikka kuin yrittää katsoa poispäin ja tehä omiaan, aina on joko tupakkia pummimassa tai muuten vaan viinalemuissaan tunkeutuu seuraan ja tarjoaa tai muuta, sitte pitäis olla turisemassa ihan jonninjoutaa. kaupassaki oon varmaan joku osaanopastaasinuakaikkialle -tyyppi enkä ees kamalasti hymyile yksin kulkiessani saati muuten vaan oo pirteen näkönen.
ja jos oon jotenki eksyny tai muuten tarvin pikaista helppiä niin enpä juuri valikoi keltä kysyn ellei se sitte oo ihan hirveen nokka pystössä kävelevä kana tai kukko ja onneks neuvo on yleensä aina tullukki. :)
Ei nyt kyllä Suomen kamaralla, mutta muuten kun tarvitsen neuvoa, niin tuleehan sitä vähän pärstän perusteella katsottua keneltä menee kysymään. Jos ihminen vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole kiire ja jotenkin antaa "lempeän" vaikutelman, niin häneltä menen todennäköisimmin kysymään. Sellaisen, jolle se auttaminen ei mahdollisesti olisi omasta mielestään maailman suurin uhraus. Eli kyllä katson.
....Että on olemassa miehiä, jotka kokevat pelkoja, milloinkahan joutuu saamattoman naisen "avunpyynnön" kohteeksi - he mieltävät tämän kikkelinkaipuuksi.
En aio avustaa miehiä, vaan savustaa miehiä - ovi on vastaukseni.
Kyllä varmaan muutkin ihmiset kuin minä, katsovat vähän keneltä apua kysyvät. Ylimielisen-, omahyväisen- tai kiireisen näköiseltä ei kannata kysellä. Apua kysytään ihmiseltä, joka on helposti lähestyttävän-, sympaattisen näköinen.
Eräs nuori mies ihmetteli, kun mamut erityisen usein kysyivät häneltä neuvoa. Vastaukseni hänelle oli: et näytä rasistilta. Eikä hän kyllä näytäkään.
jos ei koskaan kysy? Samanlaista pärstäkerroinarvuuttelua on elämä kaikki tyynni.
Enemmän mä luulen, että kyse on ihmisen omassa päässä tapahtuvasta prosessista kuin todellisuudesta. Siis kuvitellaan että joku on esim. ylpeä, joten ei siltä voi kysyä, kun se olis kuitenkin niin ylimielinen ettei alentuis vastaamaan..
Ja kuinka moni rasisti näyttää rasistilta?
tekemään kuin sen perusteella näyttääkö joku ylimieliseltä, rasistilta, sympaatiselta jne. Tuollaisissa tilanteissa ei ihmisellä oikein ole intressiä ruveta testailemaan. Siltä kysytään neuvoa, joka NÄYTTÄÄ helposti lähestyttävältä. Ei voi mitään, näin se vain menee.
kai niin helposti lähestyttävän näköisiä, jotenkin harmittoman olosia? Multa tuskin koskaan tullaan kysymään yhtään mitään ja siitä vois taas päätellä.. no olkoon. Mun kaverilta (mieheltä) tullaan usein pummaamaan röökiä ja rahaakin, multa ei ikinä.