Sivistäkää

heitä, jotka ovat lähimpänä kulloistakin asiaa.

puolen soturia hakkaa toisiaan sapeleilla on kumpikin ruohonjuuritasolla. Kukkulalla teetä siemailevat johtajat taasen ovat jotakin muuta. Kukkulalta ehkä näkee paremmin kokonaisuuden, mut silti sotilaat tietää miltä se rauta oikeasti tuntuu.

Usein "ruohonjuuritasolla" tarkoitetaan olennaisimpia elementtejä jossakin asiassa. Yleisesti tiedetään esimerkiksi sanonta "palata ruohonjuuritasolle", jolla tarkoitetaan monasti mm. sitä, että jostakin asiasta riisutaan ns. tarpeeton käsitteellinen mystiikka - sellainen, joka ainoastaan turhaan mutkistaa asiaa koskevan informaation käsittelyä.

Termiä "ruohonjuuritaso" saatetaan kyllä usein käyttää väärinkin. Kortti "ruohonjuuritasolle palaamisen" tarpeellisuudesta saatetaan siis joskus - esimerkiksi vaikkapa poliittisessa julkisessa debatissa, nostaa esille ainoastaan siksi, ettei edes haluta käsitellä niitä ulottuvuuksia jostakin asiasta, joihin ei kyetä esittämään loogista ja perusteltua vastaväitettä, vaikka oltaisiin jostakin asiasta eri mieltäkin.

Ja luultavasti alhaisinta asioiden "ruohonjuuritason" käsittelyn puoltamista on sitten sellainen, jossa vedotaan vastapuolen täydelliseen tietämättömyyteen sellaisella kategorisella yleistyksellä, että itse tunnetaan jonkin asian perusolemus (eli asian "ruohonjuuritaso") subjektiivisesti niin, ettei toinen ja asiasta mahdollisesti eri mieltä oleva edes saisi muka tietämättömyytensä vuoksi edes esittää vastaväitettä. Pitkään aviossa olleilla pariskunnilla esimerkiksi on joskus tuontyyppisiä huvittavia ja joskus surettaviakin keskinäisiä valta-asetelmia.;) Suhteen toinen osapuoli saattaa esimerkiksi aina tietyissä tilanteissa todeta, ettei toinen osapuoli nyt vain osaa ajaa autoa ja sen toisen osapuolen asema on sitten pitkäaikaisen tottumuksenkin perusteella muotoutunut siten, että "Osaanhan! Pää kiinni!"... Tuossa tapauksessa kumppaninsa autolla-ajotaidot kyseenalaistava osapuoli luulee, ettei se toinen kässää autolla ajamisen "ruohonjuuritasoa" yhtään.