Kertokaas naiset nyt ihan omin sanoin miksi miehen kova itsetunto on ellei tärkein niin ainakin top3 tärkein ominaisuus miehessä?
Miksi huonon itsetunnon omaavaan mieheen tutustuminen on yhtä vastenmielistä kuin nuppineulojen tökkiminen kynsien alle.
Onko se joku machomaisuus ja äijämäisyys mikä herättää jonkun alkukantaisen himon jossain sisimmissä vai mikä?
Ihmettelen vain kun miehille se nyt on ihan sama onko se nainen puhelias vai ujo, molemmat käy, mutta naisille on tärkeää miehessä tämän kova itsetunto. Esim miehen täytyy pystyä mennä puhumaan täysin tuntemattomalle naiselle tai hän on luuseri.
Kuitenkin ne miehet joilla on kaikista kovin itsetunto on myös niitä kaikista kovimpia pelimiehiä jotka yleensä ottavat naisesta tasan sen reijän ja loput jätetään.
Katsos kun mies huomaa olevansa haluttu naisten keskuudessa niin hänen itsetuntonsa kasvaa ja siinä vaiheessa kun mies huomaa saavansa naisia niin ei hän todellakaan tyydy vain yhteen jos useampaa on tarjolla.
Eikä kannata alkaa sössöttämään mitään "ei sillä oikeasti ole mitään väliä" kun ton sanominen on yhtä turhaa kuin miehen sanominen "ei me miehet oikeasti tisseistä tykätä". Menee vain turhaa aikaa ja energiaa kaikilta tuohon.
Haluan siis tietää syitä.
Miksi huonon itsetunnon omaavaan mieheen tutustuminen on yhtä vastenmielistä kuin nuppineulojen tökkiminen kynsien alle.
Onko se joku machomaisuus ja äijämäisyys mikä herättää jonkun alkukantaisen himon jossain sisimmissä vai mikä?
Ihmettelen vain kun miehille se nyt on ihan sama onko se nainen puhelias vai ujo, molemmat käy, mutta naisille on tärkeää miehessä tämän kova itsetunto. Esim miehen täytyy pystyä mennä puhumaan täysin tuntemattomalle naiselle tai hän on luuseri.
Kuitenkin ne miehet joilla on kaikista kovin itsetunto on myös niitä kaikista kovimpia pelimiehiä jotka yleensä ottavat naisesta tasan sen reijän ja loput jätetään.
Katsos kun mies huomaa olevansa haluttu naisten keskuudessa niin hänen itsetuntonsa kasvaa ja siinä vaiheessa kun mies huomaa saavansa naisia niin ei hän todellakaan tyydy vain yhteen jos useampaa on tarjolla.
Eikä kannata alkaa sössöttämään mitään "ei sillä oikeasti ole mitään väliä" kun ton sanominen on yhtä turhaa kuin miehen sanominen "ei me miehet oikeasti tisseistä tykätä". Menee vain turhaa aikaa ja energiaa kaikilta tuohon.
Haluan siis tietää syitä.
Vastaukset 144
Vanhimmat
huolimatta niin pissahousumainen huono itsetunto ja myös epätietoisuus mitä elämältään haluavat että tarvitsevat miestä näyttämään elämälleen suuntaa ja osoittamaan että nainen on olemassa.
Onhan se nyt aivan selvä kun naiset pyrkivät pukeutumisellaan luomaan osoitusta siitä että ovat olemassa ja hakevat huomiota.
Jos se toinen magneetin puolisko puuttuu niin he seilaavat merellä ilman kompassia.
Miehen osoittama itsevarmuus myös kuvastaa miehen mahdollista kykyä käsitellä ja dominoida naista jota naiset lopulta tiedostamattomasti kaipaavat.
Naiset myös vihaavat häviäjiä jopa enemmän kuin miehet koska eivät ymmärrä kunniaa.
Tietysti osa miehistä osaa hyödyntää tätä sillä tavoin että kun esittävät itsevarmaa ja saavat osumia naisista niin heidän luottamuksensa siihen että he saavat naista myös jatkossa kasvaa.
Toisaalta nykynaiset voivat luottaa siihen että miesasioissa heillä on hyväkin itsetunto kun voivat olla varmoja että he saavat miestä tarvittaessa. Heitä enemmän pelottaa se etteivät löydä sopivaa miestä kun taas miehiä että he eivät löydä naista ollenkaan.
Miesten ja naisten itsetuntoa on vaikea vertailla kun se perustuu usein eri asioihin mutta usein huomaa kuinka naiset tarvitsevat miesten huomiota mutta toisaalta varautuneesti jakavat sitä miehille.
En usko olevani kovinkaan viehättävä naisten mielestä miehenä vaikka minulla hyvä itsetunto onkin. Toisaalta tiedän monia naisia jotka pitävät itseään viehättävinä miesten mielestä mutta heillä lopulta on todella surkea itsetunto jota täytyy sen uberitservarman miehen koko ajan pönkittää muuten he kaatuvat maahan kuin dominopalikat.
Naisten huono itsetunto tulee esille sitten naljailuna, välinpitämättömyytenä, liikana itsensä esilletuomisena sekä tietynlaisena itsensä arvostamisena jolle ei ole realistisia perusteita.
On häkellyttävää nähdä itseään tosi naisellisena pitävä nainen joka ei kestä yhtään kritiikkiä itseään kohtaan ja joka kuolaa itsevarmojen miesten perään samalla ollen itse henkiseltä vahvuudeltaan itikan vastaavan, samalla kuitenkin kertoen kuinka "vahva hän on".
Naiset siis heijastelevat omaa heikkouttaan miehiin ja pyrkivät tukeutumaan näihin etsiessään tuollaista miestä.
Huvittavinta ehkä tuossa on se että naisten kanssa itsevarmat miehet voivat olla muuten elämässä täysiä tussukoita ja lapasia mutta eihän sillä väliä kunhan nainen uskoo että tässä on kulmin kovin kundi. :D
beefcaken ikä.. - Nimittäin tuo vaatimus "kovasta itsetunnosta" pätee silloin, jos haluaisit lähestyä sitä luokan kauneinta ja suosituinta tyttöä. - Syy on siis se, että hänelle on muitakin tarjokkaita, joten jollakin tavalla pojan täytyy erottua muista uroksista. - Jos taas kaveri voisi kiinnostua myös niistä tavallisista, tai jopa takarivin tytöistä, niin terve itsetunto riittää. - Syy on se, että naisen vaikea kertoa miehelle pitävänsä hänestä kuitenkaan säikäyttämättä miestä tiehensä :) Se nyt vaan on niin, että jos nainen käyttäytyy aggressiivisesti, häntä aletaan pilkata tyrkyksi. - Kun mies tekee aloitteen, on naisen, ujonkin naisen, helpompi lähettää signaalia ja vaikka jatkaa tutustumista, kun on päästy jutun alkuun.
Vaikket halunnutkaan kuulla, ettei sillä oikeasti ole mitään väliä, niin silti lainaisin sulle tässä kohtaa vanhaa kunnon Murkun tapatietoa :)
"Reilusta pojasta tytöt pitävät, sellaisesta joka ei rähjää vaan pikemminkin selvittelee toisten välejä. Ujot silmäykset tehoavat tyttöihin ja katsominen vähän pidempään kuin vilkaisun verran jää heille mieleen. Silmänisku, jos sen osaat tekee aina säväyksen. (Julkea flirtti on liian avointa iskemistä ja miehekkyydellä mahtailua. Se ei aina yllytä toista vastaamaan ilahtuneena, päinvastoin saattaa ällöttää.)"
Toimii myös joihinkin aikuisiin ;)
että kauneinta naista tahdotaan ja sitten kun hän ei innostu, vänistään täällä. Kuitenkaan vaatimattomamman näköistä naista ei itse haluta, sitten on turha vänistä!
toisen itsetunnon kohottamiseen (kehut erikseen,kyllähän aina kehua voi jos on aihetta, mutta en jaksa ihailla olemattomia, niin kuin naiselta yleensä odotetaan)
Itsetunto:
- uskaltaa olla oma itsensä sosiaalisesta paineesta huolimatta
- omaa OMAT mileipiteet, jotka osaa perustella ja joita pystyy puolustamaan ilman että haukkuu ala-arvoisesti toisen mielipiteen maan rakoon
- ei hermostu jokaisesta miehestä joka ympärilläni pörrää
- ei vietä peilin edessä enempää aikaa kuin minä (ymmärtää että KAIKKI me joskus vanhenemme ja rupsahdamme, kauneus/komeus on muutakin kuin pelkkä ulkonäkö)
- ei arvostele/hauku muita omaa itseään pönkittääkseen (ei lutkittele!! koska lutkien elämä ei kosketa millään tavalla!)
En vaadi mieheltä älyttömiä itsetunnolta, minulla on jo tuollainen ns. rautainen itsetunto. En voisi vähempää välittää mitä minusta ajatellaan, elän omalla tavallani ja kuinka ikinä haluan.
jutun kohdalla:
"- ei hermostu jokaisesta miehestä joka ympärilläni pörrää"
Niin.
Nainen saa kuitenkin hermostua jos miehen ympärillä pyörii edes yksi nainen.
Kyllä näissä asioissa vastavuoroisuus pelaa. Todellisesta hyvästä itsetunnosta ja kun kumppanilla on hyvä itsetunto seuraa järkähtämätön luottamus, mitä ei ravistele mikään.
Yrität luoda epäsymmetriaa. Jos seuraat lähdettä rehellisesti löydät itsesi.
ilmoitin omaavani juuri tuollaisen itsetunnon. Ei voisi vähempää kiinnostaa naiset jotka pörräävät mieheni ympärillä, tyhmä se mies, joka minut toiseen(huonompaan naiseen) vaihtaa. Tämänkaltaista itsetuntoa vaadin myös mieheltäni.
jokaiseen suhteeseen.
Ei kannata sinisilmäisesti luottaa toiseen ja pullistella "hyvällä itsetunnolla".
Se tunto voi romahtaa sinä päivänä kun löydät hänet sängystä toisen kanssa.
Hyvä itsetunto säilyy vaikka toinen pettäisikin ja vaikka elämä kolhisi kuinka. Siinä on palstalaisilla nähtävästi vielä paljon oppimista.
Ketään EI voi omistaa. Ketään et voi 24/7 päivystää. Ainoa johon voit luottaa, olet sinä itse. Siis rakasta ja kunnoita itseäsi ja elä kuinka olet aina halunnut muiden mielipiteistä huolimatta(toisia kunnioittaen tietysti). Et voi elää kenenkään toisen kautta. Hyvä itsetuntoiset tietävät nämä mainitut. Vinkkinä vain.
hyvästä itsetunnosta voit unohtaa kun toinen pettää.
Hyvä itsetunto on luottamusta itseensä EI TOISEEN.
Jos et pyri omistamaan edes osittain jotakuta ja elämään elämään myös hänen kauttaa ja olemaan myös mustasukkainen hänestä niin et tuota ihmistä myöskään rakasta ja totta kai silloin toisen pettäminen ei satuta.
Sinä voit selittää hyvästä itsetunnosta vaikka kuinka ja selviämisestä mutta paskaltahan se tuntuu jos mies kävelee pois kotoa 10 vuoden yhdessäolon jälkeen 10 vuotta nuoremman naisen kanssa jonka kanssa on kaksi vuotta maannut jättäen taakseen kaksi lasta.
Sinun hyvä itsetuntosi on valetta. Se on itsepintaista välinpitämättömyyttä. Vinkkinä vaan.
Sulla taitaa olla vielä tuo elämä kokematta ja sen kolhut.
Tai oikeastaan kuulostit vitun itserakkaalta joka ei tajua elämästä yhtään mitään.
että tokihan ihminen selviää mistä hyvänsä mutta sinällään vaikka kuinka hyvä itsetunto olisi niin kyllä se elämä voi kohdella kaltoin ja paskalta tuntua.
Tässä tulee nyt tunne että vain hyvä itsetuntoiset osaavat elää elämäänsä oikein ja että ei saisi olla mustasukkainen koska muuten ei ole hyvä itsetuntoinen.
Mikä vitun arvo hyvä itsetuntoisuudesta on tullut jota määitään yhtenään?
Jos ihminen arvostaa itseään hän myös VAATII että hänestä välitetään ja toiseen voi luottaa. Toki hän ei ota itseensä sitä jos häntä petetään mutta on ihmisellä luonteenomaista ja täysin hyväksyttävää syyttää myös itseään vaikka ei ehkä pitäisi.
"Hyvästä itsetunnosta" on tullut joillekin termi jolla ihmisille asetetaan vaatimuksia ettei vain annettaisi "huono itsetunto" leimaa otsaansa samalla kun osa kuten sinä hehkuat hyvää itsetuntoasi.
Minusta se kuulostaa helvetin ontolta.
herätti sinussa vihan tunteita. Tiedätkö mitä, kirjoituksesi on minulle evvk-osastoa. Minulla on hyvä itsetunto. Onneksi olen minä.
ketään toistakaan. Olen päälle 30, eli kouluja käyty jo tovi ;)
aivan aiheellisia jos toinen kirjoittaa vaikkapa tyhmästi ja sitten esittää että ne ovat hyvä itsetuntoisen ja oikeassa olevan tekstejä.
Ihan sama mitä lopulta sinä ajattelet koska kaiken perusteella olet idiootti.
toisin, hän on idiootti. Aika moni on tuon perusteella idiootti. (en se jolle vastasit)
että osaa ajatella eri tavoin.
Idioottimaisuus nousee oman erinomaisuuden esittelystä ja siitä että uskoo jonkun hyvän itsetunnon olevan kaiken a ja o vaikka noiden sanojen mukaan vaikutti että kyseessä on itsekkyys ja välinpitämättömyys jolla myös vähäteltiin mahdollisia toisten ihmisten tuntemia negatiivisia tunteita.
Nämä "hyvä itsetuntoiset" eli "mä oon mä" narsistiset egoistit loistavat majakan tavoin kilometrien päähän.
Ehkä korostuneenkin voimakasegoinen "mä oon mä"-tyyppi, jolla kuitenkin on jotain katettakin egolleen
vai
Muka-vaatimaton "mä oon todella komea, mikseivät naiset huomioi upeuttani riittävästi"-tyyppi, jonka ego pysyy kuoren alla vain reaalielämässä
Itse veikkaisin kumpaakin aika rasittavaksi.
selvää että hyvä itsetunto ja itsevarmuus luo kateutta ympärille. Varsinkin jos nainen on itsevarma ja ottaa elämänsä haltuun, eikä välitä muiden akkojen juoruilusta eikä juokse miesten perässä, eikä elä miehiä palvellen eikä heitä miellyttäen.
mitä hyötyä on olla mustasukkainen? ei se kuule pettämistä estä ;) ne, jotka pettävät, tekevät sen kyllä ihan riippumatta siitä, onko kumppani mustis vai ei.
pelastaako se vai ei pelasta?
Mustasukkaisuus on luonnollista eli tuntemus siitä että toinen kuuluu itselle.
Luottamus rakentuu hiljalleen mutta aina voi olla varovainen.
Jatkuva epäily ja kyttäily taas ei ole enää mustasukkaisuutta vaan vainoharhaisuutta.
Aika kohtalonomaista ajattelua että ne jotka pettävät pettävät joka tapauksessa.
Vaikuttaa ettet tiedä mitä rakkaus on johon mustasukkaisuus kuuluu osana sekä myös tietysti luottamus. On kuitenkin hyvä joskus vähän miettiä asioita ja siten varmistaa selustansa jos käykin niin että partneri pettää.
kohdillaan, ei tarvitse murehtia toisen pettämisestä. Jos toinen pettää, se pettää oli sitten mustasukkaisuutta suhteessa tai ei.
En murehdi partnerini pettämisistä. Ketään ei voi omistaa. Rakastan häntä, ei rakkaus aina vaadi mustasukkaisuutta. Mielestäni mustasukkaisuus ilman syytä on lapsellista ja itsetunnottoman ihmisen hapatusta. (en se jolle kirjoitit)
tekstisi.
Ei ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä jos tuntee mustasukkaisuutta.
Toki jos sinä et sinä mustasukkaisuutta tunne niin ehkä luottamuksesi häneen ja suhteeseenne on niin hyvä.
Minusta tosin tuon sanomasi perusteella vaikutat aika lapselliselta ja itsetunnottomalta joka yrittää tehdä itsestään parempaa ihmistä kun rakastaa noin vaivattomasti.
Mustasukkaisuus ei ole vahvuutta eikä heikkoutta vaan luonnollinen osa rakastumista samoin kuin tunne että omistaa toista.
Ehkä rakkautesi kohdetta ei ole yritetty ottaa sinulta pois eikä sitä ole uhattu niin et noita ole vielä tuntenut. Ehkä se päivä koittaa vielä. ;)
pieni ongelma ettet tunne minkäänlaisia menetyksiä elämässä.
Se ei ole hyvää itsetuntoa vaan tunnottomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Rakkauden todellinen vastakohta....ehket rakastakkaan häntä ja hän ei rakasta sinua niin paljon kuin kuvittelet. ;)
Ei ketään voi "ottaa toiselta pois" ilman, että hän itse ei haluaisi lopettaa suhdetta. Jos joku lähtee toisen matkaan, siinä on kumppanin paha estellä. Jos kumppanisi oikeasti haluaa olla kanssasi, ei siinä tartte mitään "taistella" hänet pitääkseen. Ei tämä elämä mitään saippuasarjaa ole.
jos ei tunne menetyksen pistosta kun toinen lähtee niin ei se rakkautta ollut.
sinulla rakkaudesta.
Luottamukseni häneen on erittäin hyvä, hänellä myös minuun.
Juuri tämän vuoksi hän on minun ja rakastaa minua. Itsetunto viehättää niitä joilla itsellään on hyvä itsetunto.
Mustasukkaisuus=epävarmuus=epäily...
mustasukkaisuus liittyy tuohon ajatukseen mahdollisuudesta menettää toinen.
Se on hyvin luonnollinen tunne.
Itse ihmettelisin kovasti jos ihminen ei tunne omistusoikeuttakin toiseen jos kuitenkin elämää jaetaan puolin ja toisin pitkällä aikavälillä.
Omistusoikeutta nimenomaan varsinkin toisen seksuaaliseen kiinnostukseen ja rakkauteen joka kohdistuu nimenomaan kumppaniin eikä muihin.
Aika merkityksetön toisen täytyy olla tai sitten umpisokean luottavainen jos ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta tai halua omistaa toista.
Siitähän kuitenkin rakkaudessa on kysymys eli omistautumisesta toiselle.
ehkä hän ei rakasta sinua niin paljon kuin kuvittelet ;)
Ehkä huonommalla itsetunnolla varustetut sopivat toisilleen ja hyvällä itsetunnolla varustetut toisilleen.
että rakastat kumppaniasi ja hän rakastaa sinua.
Lakkaa söpöttämästä tuosta itsetunnosta jo kun ei sillä ole tämän kanssa tekemistä.
Mustasukkaisuus ei johdu epävarmuudesta itseen vaan toiseen sekä suhteeseen ja sen kestävyyteen. Toisaalta mustasukkaisuuteen liittyy myös tunne että toinen kuuluu kiinteästi osaksi itseä.
Olet niin luottavaisen sokea omassa suhteessasi rakkauteenne ettei ole tarvinnut epäillä. Yleensä juuri kaltaisiasi kusetetaan mutta toisaalta eipähän sillä väliä kun sulla on se hyvä itsetunto jolla selviät sitten kun hän lähtee sen nuoremman matkaan. ;)
Kuulostaa pikemminkin läheisriippuvaisuudelta.
Ei ole umpisokeaa luottamista jos on täysin rakastunut toiseen ja sitä kautta LUOTTAA. Ihan turhaa rakastaa jos epäilee toista, ei se ole rakkautta ollenkaan.
"Ei ole itsetunnon kanssa mitään tekemistä jos tuntee mustasukkaisuutta."
Itse olen ollut mustasukkainen vain, kun itsetuntokin oli alhaalla. Elin kautta, jolloin olin aika epävarma monesta asiasta, ja tulin mustasukkaiseksi, kun huomasin, että poikaystävän ympärillä pyöri joku nainen, jota en tuntenut ennestään ja tiesin tuon naisen olleen kiinnostunut poikaystävästäni. Nainen oli todella kaunis ja mukavan oloinen. (Mitä nyt etäältä pystyin toteamaan.) Tunsin olevani jotenkin huonompi kuin hän ja pelkäsin että hänen ja poikaystäväni välille kehittyy jotain.
No sitten, kun tutustuin tähän naiseen vähän paremmin, niin huomasin, että hän on tosiaan tosi mukava ja kaunis ja hauska, mutta myös ihan täysin deeku. Häntä ei oikeastaan nähnyt muuten kuin kännissä. Tuo huonommuuden tuntu meni sitten ohi ja samalla myös mustasukkaisuus.
Koskaan muulloin en ole ollut mustasukkainen, joten minulla tuo tosiaan liittyy lähinnä omaan itsetuntoon, mutta voihan toisilla ihmisillä olla eri tavalla.
Ei se minua haittaa, jokainen tyylillään. Ihme, että sinä päätät mitä tulee rakkaudesta ja itsetunnosta ajatella. Suvaitsevaisuutta peliin ;)
Kyllä olen onnellinen ja itsetuntoni on kunnossa :) Minulla on nuorempi mies... ;)
Kato kato, täytyihän sinun alkaa provoamaan kun ei muuten pärjää.
Ketään ei todellakaan voi vahtia. Mustasukkaisuus on usein suhteen syöpä. Monesti mustasukkaisuus ajaa toisen pois. Toki mustasukkaisuutta on monenlaista, mutta pahimmillaan se tuhoaa suhteen.
Ketään ei voi omistaa. Monesti miehilä on outo ajatus siitä että nainen on omaisuutta ja eron tapahtuessa sattuu kauheita. Onhan näitä ollut lehdissäkin. Mustasukkaisuus on epävarmuutta.
kerroin tosiasioita.
Teidän suhde varmaan on kunnossa enkä sitä yhtään nyt epäile. Totta kai vitsailin sillä että hän löytäisi jonkun nuoremman mutta kysymys kuuluu eikö tuntunut ikävältä ajatukselta?
Jos ei tuntunut niin sitten miettisin "rakkauttasi" uudelleen...
Pikkaisen ei vain jaksa sinun "mulla on hyvä itsetunto ja se tarkoittaa että mä en tunne mustasukkaisuutta blaa" juttuja.
En suvaitse tyhmyyttä joka liittyy noihin juttuihin.
Mistä lähtien tyhmyyttä pitäisi suvaita suvaitsevaisuuden nimissä? ;)
Mustasukkaisuus ei välttämättä liity huonoon itsetuntoon. Se liittyy usein siihen miten luottavainen toiseen on ja toisaalta miten voimakkaasti kokee tarvitsevansa nimenomaan sitä toista.
Joissakin tapauksissa mustasukkaisuus häviää taustalle kuten näillä inttäjillä tässä ketjussa mutta todellisuudessa hekin tuntevat mustasukkaisuutta tai sitten eivät rakasta ollenkaan.
Mustasukkaisuus on aivan yhtä luonnollinen ja terve tunne kuin suru tärkeän ihmisen kuoleman myötä. Jos ei tunne noita niin ei ole kovin terve ihminen.
Totta kai huonon itsetunnon omaava tuntee kaikki tuollaiset voimakkaampana ja mahdollisina itsesyytöksinä jne.
vain nimenomaan sen kautta että tuntee omistavansa toisen.
Toisin sanottuna hallitsee toisen elämää ja hän hallitsee myös sinun elämää tai ainakin sitä rakkauden osa-aluetta.
Jos siihen ei kuulu edes pientä epäilystä niin se on naiivisuutta.
omistautuminen kuuluu asiaan kun puhutaan rakkaudesta ja kestävästä parisuhteesta.
Eri asia on hulivili-suhteet jossa ollaan vilpottelemassa.
Kun ei tunne menetystä toisen lähtiessä niin ei varmasti tunne tarvetta omistaa eikä tunne mustasukkaisuutta.
Tottahan toki on eroa mustasukkaisuudella ja sitten sairaalloisella vainoharhaisella mustasukkaisuudella sekä omistushalulla.
Mutta niin kauan kuin suhde kestää niin toisen haluaa omistaa. Sitähän rakkaus on. Yksinoikeutta toiseen ja hänen ruumiiseen.
Kaunis päivä ja paljon rakkautta tiedossa, täytyy poistua :)
Hyvää päivänjatkoa! ;)
Tämä on juuri tätä, joku kuvittelee omaavansa ainoan oikean vastauksen ja huutaa sitä jokaiselle palstalla. Niin puuduttavaa..
oikeat vastaukset ja toiset esittävät mutu-mielipiteitä. ;)
Arvaa kumpaan ryhmään sinä kuulut? :D
Varmasti siinä puutuu jos huomaa toisen olevan oikeassa...
pro(vo)digy
Ketään ei voi omistaa, ihminen ei ole tavara tai omaisuus. Kenenkään elämää ei voi hallita. Ihminen on toisen kanssa vain niin halutessaan ja lähtee toisen luota niin halutessaan. On kai vain pakko luottaa.
kuvittelevat tietävänsä toisten parisuhde-elämän paremmin kuin henkilöt itse.
Mutta ainahan on olemassa niitä, jotka luulevat tietävänsä kaiken, miksei siis tällä palstallakin.
Olen kylläkin mies, mutta voisin olla joskus nainen. Ehkä universumissa on mahdollista elää useita elämiä. Naisena voisi olla kans hauskaa! :D Jos et muuten keksi asioita niin mieti vaikka millaisen elämän haluaisit, jos olisit nainen?
Sanon tämän nyt täydellä myötätunnolla ja ilman herjaa:
Itsetunto. Et ymmärrä oikeasti edes, mitä se tarkoittaa. Eipä silti, aika monella meistä se on joskus aika perhanan hakusessa.
Ajattelet sitä vähän kuin se olisi pokkaa tai tehoja kuten jossain moottorissa löytyy. Ei se ole. Et ymmärrä varsinaisesti edes ihmisyydestä puhuvia sanoja oikein, koska maailmankuvaasi vääristävät kokonaisuudessaan ne asiat itsessäsi, mitä et hyväksy.
Jos kysyt naisilta asiaa, kysyt sitä ensinnäkin ihan törkeästi. Se kuulostaa kuin joku mörkö örisisi jotain agressivista. Sanon tämän vain osoittaakseni suoraan sisällesi, tehokkaasti! Kun puhut muista miehistä, joilla on mielestäsi hyvä itsetunto, kiinnität huomiosi vain ulkoisiin piirteisiin ja kadehdit jotain heiltä itsellesi. Ihmisellä voi olla hyvä itsetunto ja ulkoiset piirteet ovat vetoavia mutta itsetunto voi olla myös alhainen ja pönkitetty niin, että ne ulkoiset vetoavat piirteet toisintuvat riittävän tarkasti muita ihmisiä huijatakseen. Mutta sellainen ei koskaan kestä, koska pönkittämistä on jatkettava aktiivisesti. Se ei tule luonnostaan. Kaikki se yritys on pois muualta.
Jos jotain haluat, haluat tuntea siis itsesi ja sillä selvä.
Jos joku kokee viehtymystä ihmiseen, jolla on hyvä itsetunto, se johtuu siitä, että siinä paljaan ihmisyyden päällä ei ole rihmankiertämää.
Rihmankiertämät ovat niitä juttuja, joita on jostain kerätty mukaan ja sieltä alta ei aina ihan nää koko ihmistä.
Jos joku karkaa ihmisen luota, jolla on huono itsetunto, se johtuu siitä, että se ihminen koettaa asetella ne rihmansa tahtomattankin sen toisen hartioille. Ei se niitä halua. Se haluaa juosta alasti. Se on täysin vaistomaista eikä siitä neuvotella. Miksi eläimet ovat aina kauniita? Jos neuvottelee niin puhuu sen puolesta, että saisi lastata niitä rihmoja toisen niskaan. Onpa hyvä hiton hyvä diili! Monet niistä rihmoista on sellaisia, että jos ne laskee harteilleen niin niiden ominaisuudet on pakko hyväksyä omiksi tai ne ainakin kamppailee sillä tavalla hallinnasta aina niin kauan kunnes ne heittää pois harteilta taas. Kyseessä on aivan fyysinen ominaisuus. Ei pelkkä kirjoitettu sopimus.
ei saanut mitään selvää.
Lässytit jotain muka älykästä ja esitit ihmisen eläimenä jossa sitten joku mies on kai jotenkin vaistomaisesti hyvä itsetuntoinen kuin on niin "uhokas".
Kuulostaa nimenomaan kirjoitetulta sopimukselta ja mielikuvituksen tuotteelta koko sinun tekstisi.
Kannattaa ehkä miettiä asioita ennen kuin alkaa haaveitaan esitellä faktoina.
Kannattaa kokeilla muutosta.
Jos joku päivä onnistut etsinnöissäsi (mitä sitten etsitkin) niin huomaat, että naiset vaan ilmaantuu paikalle. Vielä mitä, ne tulee hakemaan.
Monttu auki.
Kiinni.
Ehkä itkun tirauttaa, kun tajuaa. Ei se haittaa. Epäreilua? Ei ole. Kieroa? Ei ole. Usko pois!
Rakkautta vain.
miehelle, ei oikein nappaa.
sitä isää elämääsi. ;)
En etsinyt itselleni isää, enkä myöskään lasta. Etsin kumppania, ja sellaisen löysin.
Se voisi käydä. Maksun hoitaa...Divinie Brown ?
Takaapäin vaginaalisesti.Olet macho.
Minua eivät Manolot kannattele, vaan Crocsit.
eikä suinkaan machomaisuutta tai äijämäisyyttä, usein on juuri päinvastoin, että stereotypisen mieskuvan taakse on helppo kätkeytyä ja käyttäytyä roolin mukaisesti.
Terveella itsetunnolla varustettu mies uskaltaa olla oikea mies, jota taas pelittäminen tai muu ihmissuhdeleikki ei ole.
Mielestäni sinulla on täysin väärä kuva siitä, mitä itsetunto on.
Mun mielestä hyvä itsetunto ei todellakaa tarkoita äijämäisyyttä ja machoilua. Nimenomaan toisten päin. Eli hyvällä itsetunnolla varustetun miehen ei tarvitse esittää mitään, ei myöskään sitä yliäijää. Uhoavat ja äijäilevät miehet esittää aina jotain. Kun mies on sinut tunne-elämänsä kanssa, voi jopa siis itkeä. Voi puhua vaikeistakin asioista, ottaa vastuun omasta elämästään ja pystyy tasa-arvoiseen suhteeseen, ilman tarvetta alistaa ketään, tällöin hänellä on hyvä itsetunto.
Ujous ja hiljaisuus ei välttämättä liity tähän. Ujollakin voi olla hyvä itsetunto, hän ei vain niin välitä olla suunapäänä joka paikassa. Ei pidä sekoittaa asioita.
Useampi nainen pitää siitä, että mies on sinut itsensä kanssa, eikä tällöin sorra naisia, lapsia tai seksuaalisia vähemmistöjä jne. Ei miehen tarvitse mennä juttelemaan kaikille naisille esim baarissa. Eiköhän se muutama riitä, kuten naisillekin. Pirun tylsää siellä on jos könöttää vaan omassa pöydässä eikä mitään kotakteja luo. Niin naisella kuin miehelläkin.
En usko, että itsetunto välttämättä edes on se asia, josta nainen kiinnostuu ensisijaisesti. Mainitset äijämäisyyden ja machoilun. Tällaisella miestyypillä ei välttämättä ole hyvää itsetuntoa (itsetuntohan tarkoittaa sitä, että ihminen tuntee itsensä mahdollisimman hyvin ja osaa suhtautua oikealla tavalla myös omiin vajavaisuuksiinsa), mutta silti juuri tällaisella "eläimellisellä" tavalla miehekkäät miehet usein vetoavat naiseen. Asia voi olla paljon yksinkertaisempi kuin ajatteletkaan. Ehkä naiset käyttävät tätä sanaa "itsetunto" tekosyynä etsiessään oikeastaan mahdollisimman äijämäistä miestä.
Itsekin pidän ihan perinteisessä mielessä miehekkäistä, "raamikkaista" miehistä. En etsi mitään tyädellisen näköistä miestä, vaan pikemminkin miestä, jossa testoteroni virtaa näkyvästi. Haluan, että mies "ottaa" minut: tällä en tarkoita, että olen itse passiivinen pikku prinsessa, joka odottaa prinssiään. Ei, odotan vain mieheltä seksuaalisessa mielessä jonkinlaista aloitetta, viettelyä.
Jos tapaan treffeillä miehen, joka on vähän sellainen passiivinen, flegmaattinen, eli tämä testosteroni-ominaisuus puuttuu - eli siis miehen taholta ei tule minkäänlaista viitettä "miehuudesta", niin silloin minä ainakin koen käyneeni pikemminkin tapaamassa naista tai homoa. Vaikutelma on ihan sama - se tärkein, seksuaalinen vetovoima puuttuu kokonaan.
se että vaikka mies muuten olisikin aktiivinen mutta jos hän ei ole nimenomaan naisen suhteen aktiivinen ja seksuaalisesti aggressivinen niin nainen ei tykästy mieheen.
Testosteroni ei siis tee miestä vaan se että osoittaa olevansa valmis tässä ja nyt panemaan naista eikä nainen mahda mitään => naisen raiskausfantasia?
Just noin kuin sanoit!
Kyllä miehessä pitää olla se "otan ja omistan".juttu....
homo jos tiedät noin asian hyvin?
Se äijämäinen machoilu ja esittäminen kuitenkin toimii ainakin nuoriin tyttöihin ja naisiin. Ei niillä myöhäisteini-pahiksilla, joilla oli kouluvuosina menestystä tyttöjen keskuudessa, välttämättä itseTUNTOA sanan varsinaisessa merkityksessä useinkaan ollut, uhoa ja pokkaa kylläkin. Kai se feikki silti usein upposi tyttöihin. Vanhemmat naiset ovat ehkä tämän tunnistamisessa viisaampia, mutta kun mies on vaikutuksille alttiissa iässä nähnyt, mikä puree, niin se vaikutelma syöpyy kyllä tehokkaasti muistikuviin.
Susta tää on huvittavaa, musta tää on ihan perusjuttu. Miks nainen olis kiinnostunu miehestä, jolla on paljon harrstuksia mutta josta ei löydy mitään aktiivista suhteessa naiseen. Kyl miehen pitää osottaa se, et nainen kiinnostaa. Musta miehet voi jakaa vaikka kahteen kategoriaan: naisista kiinnostuneet miehet jotka tekee alotteita, ja naisilta alotetta odottavat, passiiviset, vähän feminiiniset miehet, jotka naisen pitää itse kaataa sänkyyn. Mulle tulee mieleen yks homokaverini joka on tosi aktiivinen tyyppi ja kiva mies mut koska homo, niin tää jännite puuttuu meidän väliltä...
mielestä jakaa oikein kahteen kategoriaan.
Mielestäni naisetkin voi jakaa kahteen kategoriaan: Madonnat ja huorat.
Madonnien kanssa mennään naimisiin ja huorien kanssa voi lähinnä maata.
Sinä vaikutat jälkimmäiseltä.
Miksi mies olisi kiinnostunut huorasta vaimona?
No sinulla ainakaan ei ole pelkoa, että sinut lokeroitaisiin niihin kiinnostaviin. Tyhmyys ei ole ominaisuus, jota naiset arvostavat ja sitä sinulla piisaa.
he ovat madonnia joita kukaan ei halua tai he eivät halua ketään ;)
Jos mies kerran käy huorissa, hänen kuuluu silloin olla kiinnostunut huorasta vaimona. Vain niille miehille, joita huorat eivät kiinnosta, kuuluvat madonnat vaimoiksi, ei millekään huoripukeille.
Olen paljon mieluummin tuo "jälkimmäinen" - sillä edellytyksellä, että ei tarvitse maata sinun kanssasi.
Luulet, että madonnamainen vaimona olo on naiselle jokin autuuden tila. Enempää et voisi olla väärässä. Moni nainen on seksuaalisesti aktiivinen, ja se riittää. Vaimoksi kaltasellesi miehelle ryhtyminen ei ole kovin monen nykynaisen unelma.
Olen tehnyt lukuisia aloitteita.
Lähinnä on naisilta tullut paskaa niskaan.
vaikka olen ollut itsevarma ja salaperäinen sekä hyvätapainen.
Voi olla että en ole mikään sikaniska kusipää, jonka alle 30 vnaiset ehkäpä sitten haluavat.
naikkoset menee esim.shokkiin kun kysyy: Tuuks panee?
Fakta on se, että miehen seksuaalisesti aktiivisin kausi on 16-20 vuotiaana.
naisen yli30v.
Joten tästä seuraa se, että miehet kärsii ja naiset kärsii.
Naiset käyttäytyvät kuten bitchit ja torjuvat alle 20v miehet. Osa miehistä katkeroituu ja jää rannalle ja heistä tulee tappajia tai muuten vaan väkivaltaisia. Naiset kun fanittavat heitä. Surkea loppu heilläkin.
Sitten 30v naiset lähtevät katkerina baanalle, ja itkevät kun tietävät kohta jo rupsahtavansa.
Plakkarissa on muutama fuckbuddy joilla kehua tyttö kavereille. Tähän suuntaan on maailma menossa yhä enemmän ilmeisesti. Miksei kukaan ymmärrä seksuaalisuuden normaaliutta?
Miksi huonon itsetunnon vastakohta olisi "kova" itsetunto? Asetelmasta syntyy sellainen kuva, että miehiä on vain kahdenlaisia: huonoitsetuntoisia luusereita ja kovaitsetuntoisia pelimiehiä.
Tosielämässä kannattaa pohtia ihmisen itsetunnon terveyttä. Ne, joilla itsetunto on terveellä tasolla, seurustelevat mielellään toisten samanlaisten kanssa. Muiden pitäisi ottaa vähän aikaa ja kasvaa ihmisinä, niin elämä olisi helpompaa.
Minäkään en liitä sanaa "itsetunto" parinetsintään. Se kuuluu pikemminkin yleisesti ihmisten välisiin suhteisiin. Koska itselläni on hyvä itsetunto, tapaan mieluiten kaltaisiani, miehiä ja naisia.
Koko sana itsetunto on joskus ymmärretty väärin. Ei itsetuntoa pysty toteamaan välittömästi toisesta, kun ensimmäisen kerran menee treffeille. Eli se, että joku on ns. pelimies tai macho, ei tarkoita, että hänellä on hyvä itsetunto. Hän on pikemminkin itsevarma, eli varma omasta viehätysvoimastaan.
Pelimiehellä voi olla huonokin itsetunto. Hän sisimmissään on epävarma ja pelkää epäonnistumista ja sitä, mitä muut silloin hänestä ajattelisivat.
Kun tapaan miehen ensimmäisen kerran, katson enemmän sitä, onko mies aito oma itsensä. En mieti vielä tässä vaiheessa, onko hänellä hyvä itsetunto. Se selviää vasta myöhemmin.
kanssasisarillesi jotka etsivät sitä superitsevarmaa tapausta vaikka näiden superitsevarmoilla voi olla maailman huonoin itsetunto.
Nykyään jos et tee heti vaikutusta niin hylky tulee.
Ja suurin syy on juuri ettei miehellä ollut sitä kiven kovaa itsevarmuutta jolla nainen saadaan pehmeäksi.
Voi olla, että olet oikeassakin joidenkin naisten suhteen. He etsivät miestä, jolla on superitsevarman miehen ego.
Epäilet, että jos mies ei tee heti vaikutusta, hän saa jäädä. En kyllä sanoisi näin. Puhun nyt vain omasta puolestani, mutta minua kyllä eniten häiritsee sellainen passiivinen, epäinnostunut asenne miehessä. Se ei houkuta jatkamaan suhdetta. Kyse ei ole miehen epävarmuudesta tai itsetunnosta, vaan jostakin muusta.
Olin hiljaittain treffeillä miehen kanssa, joka jo ennen treffejä ei juuri millään lailla ilmaissut aktiviisuttaan, kiinnostustaan, innostustaan tms. Sain häneltä pari s-postiviestiä, joissa oli yhden rivin lause. Mies ei kertonut mitään itsestään ennakkoon. Hänelle ei tuntunut sopivan oikein mikään päivä, mutta itse hän ei myöskään oma-aloitteisesti ehdottanut päivää, vaikka hän oli se, jolla tuntui olevan aika kortilla. Kun sitten tapasimme, niin vaikutelma tästä miehestä oli ennakkokäsitykseni mukainen: vaikka hän oli periaatteessa ihan mukava ja fiksu, niin jokin sellainen "innokkuus", jota voisi kuvitella odottavan ihmisestä, joka kuitenkin etsii kumppania, puuttui kokonaan. En tarkoita tällä, että hänen olisi pitänyt olla juuri minusta kiinnostunut.
Mies saa minun puolestani olla ensitreffeillä vaikka vähän aggressiivinenkin, kunhan hän jotenkin välittää kiinnostustaan itse asiaan. Kyse on asenteesta, joka näkyy ulospäin. Sitä on vaikea määritellä muuten kuin sanomalla, että ihmisen pitäisi laittaa itsensä täysillä likoon aina kumppania etsiessään, on sitten mies tai nainen, vaikka kaikki menisikin pieleen. Pasiiviinen, epäinnostunut käytös ei inspiroi ketään.
Kyse voi toki olla persoonallisuuden ominaisuuksista, mutta ihan vain noin neuvoksi miehille sanoisin, että älkää olko ainakaan liian passiivisia ja epäinnokkaita, jos tosissanne haluatte naisen. Me naiset emme oikein pidä sellaisesta.
samalla naiset vaikuttavan itse antavan itselleen luvan olla passiivisia ja kiinnostumattomia.
Toisin sanottuna: tee sinä työt niin minä katson ja valvon miten sinä ne teet. Sitten ehkä voidaan tehdä sopimus.
Toinen tapa on se että kuten sinustakin huokuu että miehen pitää heti olla todella kiinnostunut että itse kiinnostut.
Tuo tapaamasi mies kuulosti innottomalta mutta sitten taas jos miehenä laitat liian tiuhaan viestiä ja yrität aktivoitua niin sitten onkin yli-innokas ja epätoivoisen oloinen.
Itselleni tulee tunne monista naisista että miehen pitäisi olla aktiivinen koska nainen ei oikeastaan tiedä mitä haluaa. Oikeastaan naiselle tuntuu olevan aivan uskomattoman tärkeää se että mies huomioi häntä mutta naisen ei tarvitse huomioida häntä takaisin. Miehen tulee siis olla peloton ja käytännössä mitä enemmän mies tuntee jo naista kohtaan niin sitä enemmän häntä pelottaa. Naisen ei tarvitse tietysti pelätä koska hän vain odottelee että toinen näyttää kiinnostuksensa ja sitten toteaa että kiinnostaako vai ei. Jos nainen ei ole itse epätoivoinen hän tietää että kulman takana häntä odottaa seuraava mies häntä iskemässä.
"Sitä on vaikea määritellä muuten kuin sanomalla, että ihmisen pitäisi laittaa itsensä täysillä likoon aina kumppania etsiessään, on sitten mies tai nainen, vaikka kaikki menisikin pieleen. "
Tämä on totta ja hyvin sanottu mutta vaikuttaa siltä että naisiin pätee paljon paremmin suoranainen aggressiivisuus kuin varovainen lähestymistapa. Aivan kuin miehen pitäisi olla naisesta kiinnostunut sillä hetkellä kun mies on naiseen silmänsä iskenyt eikä niin että mies voisi yhtään harkita asiaa. Toisin sanottuna ennen kuin edes tunnetaan. Tämä suosii tietysti sitä että miehen tulee kiinnostua naisen ulkonäöstä ennen kaikkea.
"samalla naiset vaikuttavat itse antavan itselleen luvan olla passiivisia ja kiinnostumattomia. Toisin sanottuna: tee sinä työt niin minä katson ja valvon miten sinä ne teet. Sitten ehkä voidaan tehdä sopimus."
"Itselleni tulee tunne monista naisista että miehen pitäisi olla aktiivinen koska nainen ei oikeastaan tiedä mitä haluaa. Oikeastaan naiselle tuntuu olevan aivan uskomattoman tärkeää se että mies huomioi häntä mutta naisen ei tarvitse huomioida häntä takaisin."
Naiset on passiivisia ja kaksinaamaisia prinsessoja: "Miesten kuuluu tehdä kaikki työt ja olla aktiivisia koska... ööh... koska se nyt vaan on miesten tehtävä, se kuuluu miehille! En mä halua olla se mies siinä suhteessa, tajuux sä?"
Nythän on niin, että oma kaveripiirini koostuu jokseenkin terveellä itsetunnolla varustetuista naisista ja miehistä. Toki jokaisella on ne omat epävarmuuden ja hermoilun paikkansa, mutta kun itsetunnon perusta on kohdallaan, ne eivät kaada maailmaa. Minun näkökulmastani siis suurin osa naisista ei millään tavalla edellytä superitsevarmuutta.
Ja vähemmistön tekemisistä en ota mitään vastuuta vain siksi, että satun itse olemaan nainen. Tai okei, jos joku tämän palstan miehistä lupaa mennä neuvomaan parempia tapoja öykkäröiville pelimiehille, minä ja kaverini lupaamme lähteä vastapalvelukseksi opettamaan vähän elämän perusasioita näille tarkoittamillesi kanssasisarille.
enemmistö eikä vähemmistö?
Mutta kuten sanottu, minun näkökulmastani katsoen enemmistöllä on jokseenkin terve itsetunto. Missään kohtaa en väittänyt sitä universaaliksi totuudeksi, kuten joillain toisilla kirjoittajilla tässäkin ketjussa tuntuu olevan tapana...
on sitä luokkaa että suurimmalla osalla ihmisistä on terve itsetunto josta seuraa nuo mainitsemasi asiat.
Näin kuitenkaan ei ole.
En tiedä johtuuko se itsetunnosta vai mistä mutta nuo mainitsemani asiat pitävät paikkansa useamman kuin muutaman naisen kohdalla.
Ehkä se sinun kaverijoukkosi on se poikkeustapausten ryhmä?
Sinun yleistyksesi on totuus ja minun on poikkeustapausten aiheuttama harha? Keskustelua ei varmaan kannata jatkaa näistä asetelmista :)
sinä yritit kumota sanomaani ensin yleisenä totuutena. :D
Mieheni on hyvällä itsetunnolla varustettu, mutta ei tasan tarkkaan menisi muihin naisiin koskemaan. Kohtalaisen puhelias hän on mutta ei sekään mikään itsetunnon mittari ole. Ja totta kai hän saisi myös muita naisia ja minä muita miehiä, mutta hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse pönkittää sitä egoa pomppimalla kukasta kukkaan. Katsos kun se ei ole hyvää itsetuntoa että "itsetunto kasvaa kun huomaa saavansa huomiota vastakkaiselta sukupuolelta". Itsetunto on jotain ihan muuta...Ja vähän käyt sääliksi jos et mitään muuta elämässäsi näe
Mä en tykkää oikein tosta termistä "hyvä itsetunto", koska se tunnutaan juuri mieltävän noin, että se itsetunto on katossa ja jopa epärealistinen - itseä ei tunneta pätkääkään.
Mutta miksi pidän siitä, että miehellä on terve itsetunto? Koska terveen itsetunnon kanssa (omalla kokemuksella, joka ei ole niin kattava, että yleisesti voisi puhua) mies on rento, avoin ja hänellä ei ole tarvetta pönkittää itsetuntoaan. Mies on sinut itsensä kanssa, tietää itsessään olevan heikkouksia ja vahvuuksia.
Pidän enemmän terveen itsetunnon omaavasta miehestä kumppanina kuin epäterveen tai huonon itsetunnon omavaasta, koska en kokisi oloani mukavaksi mainitsemasi "machon" kanssa, jonka tarvitsisi jatkuvasti pönkittää itsetuntoaan, koska se ei ole terveellä tolalla. En jaksaisi ehkä kuunnella sellaista itsekorostusta, jos se olisi se epäterveen itsetunnon purkautumisen muoto. Suosin (huom sanavalinta - ei pitää) terveen itsetunnon omaavaa miestä enemmän, koska se on helpompi ratkaisu. Jos kumppanilla on huono itsetunto eikä hän millään vakuutteluista huolimatta halua uskoa, että häntä rakastetaan ja huomaa sitä samaa, jonka kumppani hänessä näkee, voi se olla pitkällä tähtäimellä rasittavaa. Olisi itsellekin henkisesti rasittavaa, jos näkisi jatkuvasti kumppaninsa olevan tyytymätön itseensä. Pahimmassa tapauksessa tämä tyytymättömyys voisi purkautuna turhautumisena ja äksyilynä - epäsopuna. Jos olisi kaksi muuten täysin samanlaista miestä ja toisella olisi se terve itsetunto ja toinen olisi jatkuvasti pessimistinen ja negatiivinen ja ankara itseään kohtaan, niin tulisihan sitä se terveen itsetunnon omaava ihminen valittua. Näin uskon myös miesten tekevän.
Mutta en ala "sössöttämään". Merkitseehän se toki paljon parisuhteessa, jos kummallakin on suht terve itsetunto ja siten nuo huonon itsetunnon (oli se machoilua tai tyytymättömyyttä itseensä) oireet ei rasita arkea ja luo juopaa pariskunnan väliin.
ei ole rento ja avoin vaan jäykkä ja sulkeutunut niin hänellä ei ole terve itsetunto?
Just joo. Kuvittelin joskus että erilaiset persoonat ja luonteenpiirteet kiinnostavat mutta nyt tervettä tai hyvää itsetuntoa kaupitellaan olevan vain niillä jotka ovat ekstroverttejä ja itsevarmoja naistenmiehiä.
Parempi siis vain niin hieman syrjäänvetäytyvien ja liian suorakulmaisten miesten vain luovuttaa tai kehittää itselleen terve itsetunto joka naiselle kelpaa = olla monta kertaa avoimempi ja puheliaampi kuin suomalaiset puhumattomat sisaret.
Eli jos sinulle sanotaan, että hauki on kala, niin sinä ymmärrät sen niin, että kaikki kalat ovat haukia?? Just joo.
Ehkä sinun ei minun, yksittäisen naisen, perusteella kannata naisten kelpuuttamisista päätellä mitään. Minäkin puhuin ainoastaan tilanteesta, jossa olisi mahdollista että kelpaisi itse muuten vastaavalle yksilölle, jolla olisi terveempi itsetunto. Sinä saat toki valita samassa tilanteessa toisin naisista.
Terve itsetunto on tärkeää miehille ja naisille. Huonolla itsetunnolla varustetut kärsii alemmuskomplekseista eikä niistä tule hyviä poikaystäviä tai ystäviä jos naisista on kyse. Pienetkin asiat saattaa aiheuttaa ongelmia parisuhteessa tai ystävyyssuhteessa jos toinen koko ajan pitää itseään huonompana kuin kaikki muut. Nämä eivät osaa oikein iloita muiden menestyksestä eikä se ole oikein hyvä perusta minkäälaiselle suhteelle.
Hyvällä itsetunnolla varustetut saavat naisia koska uskaltavat heitä lähestyä. Ei se tarkoita sitä että ne on kaikki pelimiehiä.
Täysin psykologien höpökeksintö.
Toki voidaan puhua omanarvontunnosta eli siitä että ihminen hyväksyy oman olemassaolonssa sekä toisaalta itsearvostuksesta että osaa arvostaa itseään verrattuna muihin. Samoin voidaan puhua itseluottamuksesta tai itsevarmuudesta.
Ehkä lähimpänä olisi sellainen tunne että miltä tuntuu olla omissa nahoissa mutta siihen vaikuttaa vahvasti ihmisen elämäntilanne ja on luonnollista että jos elämä on syvältä voi ihminen tuntea myös masentuneisuutta ja alakuloisuutta.
Mutta mitään yhteistä nimittäjää näille jota voidaan kutsua "hyväksi", "terveeksi" tai "huonoksi" itsetunnoksi ei ole olemassa.
Toki on niitä kauppureita jotka myyvät ihmisille lupausta hyvästä elämästä ja hyvästä itsekkyydestä jonka avulla selviää kaikesta mukamas noin vain. Sitten listataan ominaisuuksia joita ihmisellä tulee olla että on hyvä itsetunto tai muuten on huono itsetuntoinen eli huonompi ja väheksyttävämpi tai ainakin surkuteltava ihminen.
Tässäkin tapauksessa esimerkiksi osa naisista heti omaksuu että jos mies ei uskalla iskeä tai on varovainen naisten suhteen että miehellä ei ole terve tai hyvä itsetunto vaan hän on heikompi muita ihmisiä.
Kätevä keino monille psykohöpöttäjille tienata rahaa sekä luoda uusi "omatunto" tyyppinen ilmaus onko ihminen hyväksyttävässä henkisessä kunnossa vai ei.
Vähän kuin läski tai ylipaino fyysisissä ominaisuuksissa. Jos on läski tai on huono itsetunto toisten mielestä niin ei tarvitse kelvata ihmisille vaan täytyy "terveyttää itsensä".
Sairas käsite jota terveyden ammattilaiset ovat osittain olleet omalta kohdiltaan luomassa markkinavoimien ja menestyjien kanssa.
Kun tajuaa ettei mitään itsetuntoa ole eikä mieti sitä niin asiat ovat jokaisen kohdalta jo lähtökohtaisesti paremmin.
pahimmista alemmuuskomplekseista kärsivät ihmiset joilla siis on huono itsetunto ovat oikeasti "sairaita". Tuo ilmaus "hyväksyttävässä henkisessä kunnossa" on erittäin hyvä. Jos ei pidä itsestään ei tule toimeen muidenkaan kanssa. Siinä mielessä asian psykologisointi on aivan oikein. Huonoa itsetuntoa pidetään luonteenpiirteenä kun se oikeasti on haava sydämessä joka kannattaisi hoitaa pois että voisi muodostaa tulevaisuudessa terveitä ihmissuhteita.
voidaan puhua omanarvontunteen puuttumisesta.
Nykyinen itsetunto höpötys on mennyt liian pitkälle ja se liitetään mitä ihmeellisimpiin asioihin.
Tärkeämpää olisi itsensä hyväksyminen tai oikeammin oman olemassaolonsa hyväksyminen ilman reunaehtoja. Sen jälkeen voidaan toki miettiä miten paljon arvostaa omia saavutuksia tai omia piirteitä erikseen.
Nykyisen itsetunto käsityksen ongelma on se että ne kaikki ovat yhtenä sössönä tuossa ja nämä psykohöpöttäjät ovat ottaneet asian omakseen puhumattakaan sitten näistä markkinamiehistä ja erilaisista puoskareista joilla muuten terveen psyykkeen omaava ihminen menee sekaisin.
Sitten se vielä tuo esille näitä persoonaia jotka kuvittelevat olevansa jotenkin erikoisen hyviä ihmisiä kun heillä on niin erikoinen itsetunto.
Kannatan koko termin hävittämistä ihmiskunnan kaikista sanastoista.
Minusta itsetunto, omanarvontunto, itsekunnioitus, itsensä hyväksyminen ovat vain saman asian vähän toisistaan poikkeavia nimityksiä. Tuskin mitään niistä on niin tarkkaan määritelty, ettei sanoja voisi käyttää ristiin, vaikka tarkoitetaan periaatteessa samoja juttuja.
Tai no, jos ajatellaan, että joku tuntee realistisesti oman arvonsa, niin ehkä se on kirjaimellisesti kumpaakin sanaa maisteltuna vähän suppeampi käsite kuin itsetunto, joka sisältää sen ja lisäksi vaikka käsityksen siitä, mitä elämältään haluaa (*tuntee itsensä* omien tavoitteittensa osalta, esim. haluaako perheelliseksi vai ei).
Yritin käyttää termiä omanarvontunto vain sen takia että se erotettaisiin itsetunto termistä.
Omanarvontuntoon ei liity muut ihmiset vaan se että olen tässä ja nyt. Toisin sanottuna "minä hengitän, minä ajattelen, minä olen, minulla on oikeus olla olemassa näin".
Mitään muuta siihen ei liity.
Itsekunnioitus on sitten taas asia hieman erikseen mutta voihan itsekunnioitus mennä jos tekee kunniattomia asioita. Se ei ole aivan yhtä ehdoton kuin omanarvontunto.
Syy minkä takia itsetunto-termi on täysi susi on se että sen varjolla pyritään kuvaamaan kaikkia noita ominaisuuksia. Pahimmillaan se on sitä että itseään hyvän itsetunnon omaavina kertovat millaisia toisten ihmisten tulisi olla että heilläkin olisi hyvä itsetunto.
Voisiko joku edes kertoa mitä on ei itsensä hyväksyminen? Miten se on edes mahdollista?
"Tai no, jos ajatellaan, että joku tuntee realistisesti oman arvonsa, niin ehkä se on kirjaimellisesti kumpaakin sanaa maisteltuna vähän suppeampi käsite kuin itsetunto, joka sisältää sen ja lisäksi vaikka käsityksen siitä, mitä elämältään haluaa (*tuntee itsensä* omien tavoitteittensa osalta, esim. haluaako perheelliseksi vai ei)"
Sisältää tuon ja tuhat muuta asiaa jotka vain on liitetty tähän täysin perseestä olevaan termiin "itsetunto".
Kun katsoo joitakin niitä juttuja mitä hyvä itsetunto on ja mitä se ei ole niin ensimmäinen ajatus joka minulle tulee mieleen on luonnehoroskoopit. Aivan yhtä houruista touhua.
Moni ihminen varmasti tuntisi jo olonsa paremmaksi kun luovuttaisiin itsetunto käsitteestä ja ihmisen psyykettä sekä huonoa oloa omasta tilanteesta alettaisiin arvioida uudenlaisten käsitteiden kautta.
Itsensä hyväksyminen nimenomaan on hyvää itsetuntoa. Sama asia.
:D mä en ole koskaan kuullut kenenkään kehuskelevan siitä että hänellä on aivan erikoinen itsetunto :D Kaikkea kuulee, esim. mulla on hieno auto tai mä olen ylpeä koska olen hyvä äiti mutta itsetuntonsa erikoisuudesta en ole vielä kuullutkaan.
Tosin alemmuuskompleksin omaava henkilö olisi varmaan kateellinen siitäkin, siksi toi sun mainitsemasi itsensä hyväksyminen onkin niin tärkeää.
Katselet asiaa eri näkökulmasta. Ymmärrän jos tarkoitat että ihmisten vaivoihin tarjotaan jos jonkinlaista lääkettä ja se onkin puoskarointia. Mä taas puhun siitä tuskasta mitä tuhoa se itsetunnon puute aiheuttaa tällaisen henkilön elämässä ja ihmissuhteissa. Ei valitettavasti ole mitenkään harvinaista. Pahimmat tapaukset kiduttaa muita oman alemmuuskompleksinsa takia vuosia esim. vaimojaan. Eikö joissain tapauksissa olisi hyvä myöntää että se kannattaisi hoidattaa kuntoon?
Haluat erotella omanarvontunteen ja itsekunnioituksen itsetunnosta. Selvä. Olet näköjään pohtinut asiaa.
Itsensä tunteminen on sitten kuitenkin aivan eri asia kuin itsetunto. Olen samaa mieltä että nämä tunnetko itsesi -testit sun muut menee sinne luonnehoroskooppien joukkoon. Kun keskustelun aiheena on kuitenkin itsetunto niin suurin osa käsittää asian eri tavalla eli ei nyt ole kyse siitä itsensä tuntemisesta vaan itsensä hyväksymisestä kyseenalaistamatta, esim. kelpaanko minä, onko tuo parempi yms. Tällainen itsensä asettaminen kilpailutilaan muiden kanssa on jotain vakavampaa varsinkin kun huonolla itsetunnolla varustettu kokee aina häviävänsä kilvan. Itse asiassa kun en itse satu olemaan tätä kilpailijatyyppiä niin en oikein ymmärrä edes niitä jotka kuvittelevat voittavansa nämä tilanteet. Eikös sekin ole vain merkki huonosta itsetunnosta että ylipäätään vertailee itseään muihin?
Kyllä ne muuten ne huonolla itsetunnolla varustetutkin ovat muita neuvomassa. Hyvällä itsetunnolla varustettu vain neuvoo muita auttaakseen koska se ei ole itseltä pois. Huonolla itsetunnolla varustettu räyhää muiden tekemisistä epätoivoisesti yrittäen nostaa itseään sieltä paskaojasta jonne on itse itsensä asettanut tai jonne hänet on tyrkätty jatkuvan väheksymisen johdosta joka valitettavasti alkaa jo nuorella iällä ja joskus siihen syyllistyvät jopa omat vanhemmat.
...itseluottamus ja itsevarmuus pitkälti sama asia kuin itsetunto, vai näetkö niissä jotain eroja?
Kuten tästäkin on jo huomattu, näistä sanoista tuntuu syntyvän kovin monenlaisia mielleyhtymiä.
haluan erotella kaikki muutkin termit eroon itsetunnosta kunnes itsetunnosta jäljelle vain se tyhjä säkki jota se on jonne on tungettu erilaisia asioita.
Varmasti moni käyttää itsetunto-termiä eri merkityksissä kun sitä tekevät psykologitkin. Sitä suuremmalla syyllä voidaan luopua koko termin käytöstä.
Tunnetko itsesi ja tuntuuko elämäsi hyvältä ja oletko tyytyväinen omaan oloosi ja oletko tyytyväinen tiettyyn asiaan sinussa ovat kaikki eri asioita.
Jos tuosta kilpailutilanteesta
Täysin eri juttu on sitten jos kärsii eriasteisista alemmuuskomplekseista tai psyykkisistä häiriöistä esimerkiksi ei luota siihen että tulee menestymään elämässä jne.
Mutta näiden nivoaminen yhteen yhden termin alle ja määrittely onko hyvää vai huonoo itsetuntoa on sitä puoskarointia jota ajan takaa.
Se olisi vähän sama kuin henkilö jolla on maha kipeä kertoo lääkärikin olevan mahan kipeä eikä sitä johtuuko mahan kipeys suolistovaivoista vai ehkäpä tulehtuneesta umpilisäkkeestä. Mitä sellaisella lääkärillä tekee?
Sitten on vielä se elementti itsetunnossa että yleensä nämä joiden elämä on kunnossa ja ovat sosiaalisia menestyjiä kertovat kuinka vaikkapa ujot, hiljaiset, vähänkään epävarmat jne. ovat huono itsetuntoisia. Tätä ajoin takaa sillä että miten jotkut kokevat olevansa erityisen hyviä itsetunnoltaan ja ovat valmiina kertomaan mitä vaaditaan niiltä jotta itsetunto ja ihminen olisi hyväksyttävissä.
Itsetunnosta on siis tullut jonkinlainen ihmisen mitta josta kaiken järjen mukaan tulisi luopua.
Itsetunto on kätevästi syrjäyttänyt omatunto käsitteen ja sosiaalisesta kontrollista on tullut nyt sitten ihmisen psyykeen erottamaton osanen. Kaikkea vähänkään negatiivista voidaan sitten määritellä olevan huonon itsetunnon tulosta ilman selityksiä.
(tarkoitan koko ketjua) kilpailutilanteen, aina on joku tai muutama jotka ovat aivan varmasti oikeassa, vaikka kyse olisi pelkkä mielipide esim.mustasukkaisuudesta? Mielestäni se on käsittämätöntä. Mitä inttäjä voittaa? Itsetunnon? ;)
Ei keskustelun pitäisi olla "sotaa" vaan mielipiteiden vaihtoa. Ehkä yliopistoihmiset tykkäävät väittelystä, mutta en tiedä kannattaako mielipiteistä väitellä..
"Kyllä ne muuten ne huonolla itsetunnolla varustetutkin ovat muita neuvomassa. Hyvällä itsetunnolla varustettu vain neuvoo muita auttaakseen koska se ei ole itseltä pois. Huonolla itsetunnolla varustettu räyhää muiden tekemisistä epätoivoisesti yrittäen nostaa itseään sieltä paskaojasta jonne on itse itsensä asettanut"
Täysin samaa mieltä!
ei kyllä ole paljoakaan tekemistä keskenään.
Omatunto = sisäinen äänesi, joka sanoo, onko jokin teko oikein vai väärin.
Näin äkkilseltään heittäisin etteivät ole sama asia. Itsetunto on itsenä hyväksymistä sellaisen kuin on ilman että kyseenalaistaa itseänsä jatkuvasti ja käyttää ulkoisia mittatikkuja oman arvonsa mittaamiseen. Tämä taas auttaa itseluottamuksen ja itsevarmuuden kokemisessa varmaankin, mutta ovat eri asioita. Ajattelumallina "kelpaan itselleni sellaisena kuin olen eikä muulla ole väliä" varmaan johtaa siihen että jonkinlaista itseluottamusta syntyy.
Itseluottamuksen ja itsevarmuuden välilläkin varmasti on pieni nyanssiero mutta sen kummemmin sitä erottelematta...
tekemistä keskenään että molemmat ovat sosiaalisen kontrollin alaisia.
Ihmisille opetetaan että
Omatunto = sisäinen äänesi, joka sanoo onko jokin teko oikein vai väärin perustuen yhteisön standardeihin
Itsetunto = sisäinen äänesi, joka sanoo onko sinulla hyvä olla ja oletko ok perustuen yhteisön standardeihin
Molemmissa asioissa falskaa ja pahasti koska ihminen voi kokea huonoa omatuntoa asioista joista ei pitäisi ja myös huono itsetunto voi johtua muista kuin itsestä. Kuitenkin jälkimmäisessä on hieno mekanismi jolla syyllisyys ohjataan huono itsetuntoiseen.
Todella käteviä termejä joilla hallita ihmisiä ja arvottaa heitä. Myös täyttä fantasiaa suurimmaksi osaksi.
Ujot ja hiljaiset eivät tosiaankaan ole sama kuin huonon itsetunnon omaaminen. En ole koskaan ajatellut noin. Omien kokemusten perusteella se tuntuu menevän vähän toisinpäin, kovin ekstroverttejä ja sosiaalisia tapauksia paremminkin. Ujous ja epävarmuus voi johtua monesta asiasta. Ei sillä ole mielestäni välttämättä mitään tekemistä itsetunnon kanssa.
"Tätä ajoin takaa sillä että miten jotkut kokevat olevansa erityisen hyviä itsetunnoltaan ja ovat valmiina kertomaan mitä vaaditaan niiltä jotta itsetunto ja ihminen olisi hyväksyttävissä."
Tämähän on juuri sen hyvän itsetunnon perusta, tietää olevansa hyväksyttävä ihminen ilman että jonkun muun pitää sitä kertoa hänelle. Kukaan ei voi antaa hyvää itsetuntoa. Siksi sitä ei saa psykologiltakaan lahjaksi vaan pitäisi pyrkiä selvittämään miksi ei hyväksy itse itseään. Usein on varmaan vain liian kauan joutunut kuuntelemaan sitä miksi ei ole tarpeeksi hyvä.
Sosiaalinen hyväksyminen muiden ihmisten taholta on sitten asia erikseen. Hyvä itsetunto tarkoittaa sitä ettei mittaa omaa arvoaan sen perusteella hyväksyvätkö muut ihmiset. Huono itsetunto taas varmasti syntyy juuri jatkuvasta torjutuksi tulemisen tunteesta sosiaalisissa tilanteissa(?)
"Kaikkea vähänkään negatiivista voidaan sitten määritellä olevan huonon itsetunnon tulosta ilman selityksiä."
Jep. Ei se ole mikään tekosyy, mutta se kyllä taitaa aiheuttaa aika paljon ongelmia jos lähtökohdat ja ajattelumalli on aina että "ei tästä mitään tule, en onnistu kuitenkaan, mä en pysty tähän." Huonolla itsetunnolla on hyvä selitellä asioita kun ei halua sanoa toisen käyttäytyneen kuin täysi kusipää. Sen sijaan sillä "taitaa olla vähän huono itsetunto". :) mutta sehän saattaa kuitenkin pitää paikkansa ainakin kroonikoiden kohdalla.
>Itsetunto = sisäinen äänesi, joka sanoo onko sinulla hyvä olla ja oletko ok perustuen yhteisön standardeihin
Mun mielestä asia ei ole noin, vaan hyvään itsetuntoon kuuluu hyvä olo riippumatta siitä, miten ympäristö suhtautuu sinuun.
Meillä oli lukiossa luokalla yksi tyttö, joka seurusteli vakavasti itseään monta vuotta vanhemman miehen kanssa ja oli syrjässä kaikesta biletyksestä. Mielestäni hänellä täytyi olla vahva itsetunto, koska ryhmäpaineet eivät vaikuttaneet häneen.
on juuri sitä että uskaltaa olla oma itsensä sosiaalisen paineen allakin. Esim. teini ei ota tarjottua tupakkaa vastaan, vaikka kaikki muut kaverit polttavat ja sanovat tarjouksesta kieltäytynyttä nynnyksi.
Juuri näin mäkin näen eli noista yhteisön standardeista riippumatta vai mitä kirjoittaja tuolla tarkoittaa?
Tämähän ei tarkoita sitä että olisi yhteisöstä tietämätön tai piittaamaton mutta pystyy ajattelemaan omilla aivoillaan ja hyväksymään itsensä silloinkin kun yhteisöstä tulevat signaalit näyttävät negatiivista. Hetkinen, vai onko tuo sittenkin itseluottamusta? :)
oikeaksi.
Ei sillä ole merkitystä miten ympäristö suhtautuu välttämättä sinuun mutta miten se määrittelee mitä tuolta itsetunnolta vaaditaan jotta sinulla voidaan todeta olevan hyvä itsetunto tai sinä voit itse todeta olevasi hyvä itsetuntoinen.
Senhän takia se onkin niin pirullisen ovela systeemi.
Olisko tuon tytön itsetunto ollut yhtään heikompi jos hän olisi ryhmäpaineiden alaisuudessa ollut bilettämässä eikä ollut sen vanhemman miehen kanssa?
Toisaalta jos käytetään itsetunto-tulkintaa hänellähän saattoi olla huono itsetunto jota hän paikkasi esittämällä erilaista kuin muut ja olemalla vanhemman miehen kanssa joka eristi häntä toisista miehen tukien näin hänen heikkoa psyykettään.
Mutta kun tajuaa ettei tuolla asialla ole mitään tekemistä keksityn termin kanssa kuten itsetunto niin asiaa voi jo tarkastella muista näkökulmista ja löytyä muita motiiveja ja vaikutustekijöitä ihmisen käytökselle ja luonteelle.
Ihmisen käyttäytymisestä ylipäätään ei pitäisi mennä vetämään johtopäätöksiä niistä syistä miksi hän sitä tekee yksittäisten esimerkkien perusteella. Tuo lukiotyttö olisi saattanut bilettää siksi että halusi bilettää tai sitten ryhmäpaineiden alaisena.
"Ei sillä ole merkitystä miten ympäristö suhtautuu välttämättä sinuun mutta miten se määrittelee mitä tuolta itsetunnolta vaaditaan jotta sinulla voidaan todeta olevan hyvä itsetunto tai sinä voit itse todeta olevasi hyvä itsetuntoinen."
En ole ihan varma mitä haet tuolla takaa. Tarkoitatko että ei ole ylipäätään oikein että ihmiseltä vaaditaan kykyä hyväksyä itsensä muista ja heidän mielipiteistään huolimatta.
Vai yritätkö luoda kaikenkattavaa listaa siitä mitä terve itsetunto sisältää noin niinkuin leikkitieteellistä tutkimusta varten?
ole järkevää siis täysin järjen vastaista olla hyväksymättä itseään siis omaa olemassaoloaan. Jos tähän ei kykene niin selvästi tarvitsee apua ja hoitoa jolloin kyseessä voi olla ns. heikko identiteetti tai suoranainen masennus. Ihmisen tällöin vain pitäisi pyrkiä nollaamaan itseensä että hän on olemassa ja se riittää. Sen jälkeen voidaan lähteä pohtimaan niitä ongelmia joita ihmisellä on.
Yritän nimenomaan päästä eroon että tehdään mitään listaa mistään jotta ihminen hyväksyisi itsensä koska on järjetöntä olla hyväksymättä.
Toisin sanottuna täydellisen negaation kautta jossa hylätään kaikki pyrkimykset eritellä omaa hyväksymistä, hyväksytään itsensä ilman reunaehtoja. Toisin sanottuna paras keino päästä pois huonosta itsetunnosta on negatioida koko itsetunnon käsite ja oma huonommuus tai huono olo itsestä. Tämän jälkeen voidaan oikeasti lähteä etsimään ratkaisua niihin kimurantteihin ongelmiin jotka toisen saavat tuntemaan huonoa oloa itsestä.
Sitten esimerkiksi kun puhutaan sellaisista asioista kuin itseluottamus niin niitä ei pitäisi liittää niinkään itseensä vaan niihin asioihin joihin se liittyy.
Ongelmana on siis se että itsetunto ei sisällä vain tuota ydintä ja itsensä ehdotonta hyväksymistä vaan sille asetetaan ehtoja esimerkiksi käyttäytymisen suhteen. Nyt jos arvostelen täällä jotain ihmistä vaikkapa niin saatetaan vedota että minulla on huono itsetunto kun niin teen.
Itsetunto yrittää selittää terminä liian monta asiaa kerralla ja samalla sisältää kestämättömän arvo- ja kilpailuasetelman. Joissakin tapauksissa tuntuu että huono itsetunto selittää jotain sairaalloista tilaa joissakin sitä että jollakin on huono itsetunto kun esittää parempaa kuin on tai arvioi itseään "väärin.
Kun puhutaan ihmisen psyykeestä ja kognitiivisesta ongelmanratkaisusta niin pahinta on epäselvät termit joilla tuota psyykettä ja omaa käsitystä omasta olosta, tilasta ja ylipäätään itsestä sotketaan.
Mielestäni myös se onko psyykkisesti hyvässä kunnossa on täysin eri asia kuin se miten hyvää itsetuntoa käytetään.
Joissakin tapauksissa hyvällä itsetunnolla näytetään viittaavaan myös siihen kuinka ihmisen odotetaan toisten osalta käyttäytyvän
Sitten viimeinen kysymys: Miksei ihmisellä joskus saisi olla joskus paska olla omasta itsestään ja miksei joskus itseään ja omaa riittämättömyttään saisi epäillä?
Tiedän että joku tulee selittämää että terve itsetuntoinen kykeneekin siihen mutta sitten taas pyritään luomaan jonkinlainen "kohtuu-termi" itsetunnosta ja yhä enemmän määrittelemään ominaisuuksia sen alle.
Olenpa kuullut jo senkin että ihmisen fiksuus on hänen itsetunnostaan kiinni. Nähtävästi kohta kaikki ihmisen psyykeen ilmiöt ovat alisteisia itsetunnolle.
paljon monimutkaisempana jossa hyvin ristiriitaiset asiat kilpailevat keskenään ja ainoastaan itsensä ehdoton hyväksyminen sen oman olemassaolonsa ja ytimen osalta voi tuottaa järkeviä lopputuloksia.
Ajatus että ihmistä voi selittää hyvä/terve - huono itsetunto akselilla on puistattava.
"ei ole järkevää siis täysin järjen vastaista olla hyväksymättä itseään siis omaa olemassaoloaan. "
Itsetunnolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että tietää olevansa olemassa yleisen käsityksen mukaan.
"...ihminen hyväksyisi itsensä koska on järjetöntä olla hyväksymättä."
Huonosta itsetunnosta puhuttaessa oletetaan että juuri tällaisia tapauksia on eli ihminen alkaa kuvitella että hänessä on jotain vikaa ja sen sijaan että tekisi asialle jotain hän masentuu ja hyväksyy negatiiviset ajatukset itsestään osaksi omaa identiteettiään. Meillä on varmaan kaikilla näitä ajatuksia ajoittain. Huonolla itsetunnolla kuvataan kai ääritapauksessa sitä että ryhmäpaine ja ympäristön negatiiviset signaalit menee liian usein läpi sinne henkilön identiteettiin tavalla joka tuhoaa tätä yksilöä. Mutta en kiellä etteikö olisi mielenkiintoinen ajatus että tällaista kaavaa ei olisi.
"Toisin sanottuna paras keino päästä pois huonosta itsetunnosta on negatioida koko itsetunnon käsite ja oma huonommuus tai huono olo itsestä. Tämän jälkeen voidaan oikeasti lähteä etsimään ratkaisua niihin kimurantteihin ongelmiin jotka toisen saavat tuntemaan huonoa oloa itsestä."
Terapeuttisesti näkökulmasta varmaan. Tätä mä yritin just sanoa yhdessä aikaisemmassa viestissä. Ei vaan ollut muotoiltu noin suoraan oppikirjasta :)
"Sitten esimerkiksi kun puhutaan sellaisista asioista kuin itseluottamus niin niitä ei pitäisi liittää niinkään itseensä vaan niihin asioihin joihin se liittyy."
Hyvä pointti. Joissain tilanteissa kokee enemmän itsevarmuutta kuin toisissa mutta se ei poista sitä etteivätkö toiset ihmiset osoittaisi huomattavasti enemmän itseluottamusta useammissa tilanteissa kuin jotkut toiset. Sillä tavalla kai se liittyy myös siihen ihmiseen itseensä. Ja miten se on selitettävissä? Tähän käytetään usein myös itsetuntoa selittäjäksi mikä ei sinulle kelpaa se on tullut selväksi.
"Ongelmana on siis se että itsetunto ei sisällä vain tuota ydintä ja itsensä ehdotonta hyväksymistä vaan sille asetetaan ehtoja esimerkiksi käyttäytymisen suhteen. "
Ok eli sulla on hyvä itsetunto mutta teet jotain jonka perusteella joku alkaa huudella että sulla on huono itsetunto? Kirjotin jo aiemmin tonne mun mielipiteen eli johtopäätösten vetäminen käyttäytymisestä yksittäisten tapausten perusteella on vähän kyseenalaista. Itsetunnon todentaminen käyttäytymisen perusteella saattaakin olla melko mahdotonta. Onko se edes tarpeen? Eikö kysymykset riittäisi jos tieteellisesti halutaan tätä ilmiötä tutkia? Selittäviä tekijöitä erilaiselle käyttäytymiselle kun on monia. Eikö itsetunto ole enemmänkin ajattelumalli joka paljastuu puhumalla.
"Joissakin tapauksissa tuntuu että huono itsetunto selittää jotain sairaalloista tilaa joissakin sitä että jollakin on huono itsetunto kun esittää parempaa kuin on tai arvioi itseään "väärin."
Voiko itseään arvioida väärin? Sinä voit vetää johtopäätöksiä minusta tämän keskustelun perusteella mutta jos mielipiteemme eroavat olet sinä loppujen lopuksi kuitenkin heikommilla koska minä tunnen itseni paremmin kuin sinä minut. Tosin vuosien jälkeen voi olla niin että joku näkee jotain mitä ei itsekään aina ole huomannut.
"Kun puhutaan ihmisen psyykeestä ja kognitiivisesta ongelmanratkaisusta niin pahinta on epäselvät termit joilla tuota psyykettä ja omaa käsitystä omasta olosta, tilasta ja ylipäätään itsestä sotketaan."
Eri mieltä. Omille tuntemuksille sanojen antaminen ei voi mun mielestä vahingoittaa. Niitä on helpompi käsitellä jotain taustaa vasten. Tosin sitä ei varmaan olisi hyvä jättää siihen, että mulla on huono itsetunto ja sillä siisti vaan lähteä siitä eteenpäin työstämään.
"Sitten viimeinen kysymys: Miksei ihmisellä joskus saisi olla joskus paska olla omasta itsestään ja miksei joskus itseään ja omaa riittämättömyttään saisi epäillä?"
Ei varmaan ole kiellettyä terveen itsetunnon omaavalta. Kyse on vaan siitä kuinka suurta osaa nämä tunteet pelaa sen ihmisen arjessa. Tuo ihmissuhteita hajottava osa huonoa itsetuntoa onkin juuri se että tuossa paskassa olotilassa oleva alkaa purkaa sitä tiedostamattaankin ympäristöönsä.
"Olenpa kuullut jo senkin että ihmisen fiksuus on hänen itsetunnostaan kiinni."
Muna vai kana? Oppiiko lapsi paremmin koulussa koska sillä on hyvä itsetunto vai kasvaako terve itsetunto siitä että onnistuu mm. koulussa? Toki fiksuus on muutakin. Geenitkin käsittääkseni vaikuttaa äo:ään. Oletko jo ratkaissut liittyvätkö geenit itsetuntoon. Joku tutkimus kai paljasti että geenit vaikuttaa siihen kuinka onnellisiksi me tunnetaan itsemme. En tosin tunne tutkimuksen taustoja.
"Nähtävästi kohta kaikki ihmisen psyykeen ilmiöt ovat alisteisia itsetunnolle."
Mä olisin valmis sanomaan että jos itsetunnolla tarkoitetaan ajattelumalleja niin niillä on suuri vaikutus ihmisen päätöksiin, koettuun onneen ja osittain siihen miten käyttäytyy tai kohtelee muita.
baarikärpästen elämän kyttäilyn kun siitä saa vain vääriä käsityksiä ;)
Se, mitä minä itsetunnolla käsitän on ihmisellä tietty tila, jossa muiden mielipiteet eivät enää kosketa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täydellistä välinpitämättömyyttä vaan sitä, että sosiaalinen paine ei vaikuta liikaa yksilöön. Se ei myöskään tarkoita sitä, että nuijitaan toiset omilla mielipiteillä maan rakoon ja ollaan "oikeassa" kun muut ovat "väärässä" (se taas viestii epävarmuutta), vaan että ollaan suvaitsevaisia ja eletään kuten tahdotaan muista ja heidän mielipiteistään huolimatta (ei tietenkään tarkoita sitä, että lakia ei noudatettaisi).
Terveeseen itsetuntoon kuuluu itsensä kunnioittaminen ja rakastaminen muttei kuitenkaan toisten haukkuminen/vähättely sen varjolla. Esim. lutkittelijamiehet tai muut vastaavat kommentoijat palstalla jotka haukkuvat toisia idiooteiksi tms. pönkittävät itsetuntoaan väärällä tavalla, se ei ole vahvuutta eikä itsetuntoa. Se on ainoastaan törkeää käytöstä ja antaa kyseisestä henkilöstä huonon kuvan.
Terveen itsetunnon omaava ei anna toisten kävellä yli muttei itsekään koe tarvetta kävellä kenenkään yli. Verbaalinen puolustus on aina paikallaan tilanteen niin vaatiessa, mutta tapahtuessaan sekään ei ylitä mauttomuuden rajaa. Fyysinen koskemattomuus on terveen itsetunnon omaavalle ykköskäsite, terveen itsetunnon omaava ihminen ei välitä nyrkkitappeluista vaan pyrkii ensisijaiseti pois väkivalaisesta tilanteesta.
Tottakai mies jolla on itsetunto kohdillaan ja joka osaa käyttäytyä vetoaa naisiin.
Kohteliaisuus antaa ihmisestä varman kuvan, enkä tällä tarkoita mitään etikettimäistä käytöstä vaan ihan perusjuttuja ja hyväntuulisuutta sekä toisen kunnioitusta (toistan itseäni, pahoittelut siitä). Ei kukaan jaksa katsella tyyppiä, jolla on naama mutrussa ja perusnegatiivinen asenne tai riidanhaluista öykkäriä tai "minä, minusta, minulle"-ihmistä.
Ihmisellä on tietty hehku, jos on itsetunto kohdillaan. Hän on varma, hänessä ei ole epätoivoa. Itsevarma ihminen ei pelkää ottaa riskejä, hänelle esim. rakkaudenosoitus ei ole mahdoton suoritus tai esim. aloitteen tekeminen. Itsevarma ihminen ei myöskään murru lopullisesti mahdollisten pakkien tai muun vastoinkäymisen alla, hän ymmärtää että elämäähän se vain on ja että elämä jatkuu eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta.
asioita ja etikettisääntöjä ainakin sulla lista täynnä mikä on tervettä itsetuntoa ja mikä ei.
Osoitus nykyaikaisen itsetunto-ajattelun höpö-luonteesta.
"Itsetuntoinen ihminen ei tee näin ja toimii näin" listojen tekijöillä on huono itsetunto, hyvä itsetuntoiset laativat omat sääntönsä ja vähän välittävät sellaisista keksityistä käsitteistä kuin itsetunto.
ovat keksittyjä. Mieti hetki sitä, ajatuksella.
miettiä.
Osa sanoista kuvaa oikeita, olemassaolevia sekä totuudenmukaisia käsitteitä ja osa taas on höpötystä.
Jos itsetunto ei kuvaa totuudenmukaista olemassaolevaa ihmisen tilaa joka voidaan määritellä tarkasti niin sitä ei ole olemassa.
ja joku sille vastas, sä et diggaillu..sul on varmaa huono itsetunto!
täsmällisin käsittein: esim. metrin määritelmä. Kaikki muu on sopimuksenvaraista, ja jokainen muodostaa nämä sopimukset oman mielensä mukaan hieman eri tavoin, vaikka toisin kuvittelet.
Ihmisen ruumiin tilat vaikkapa tietty sairaus jota psyykkinen sairaus voisi myös olla voidaan määritellä tarkalla termillä. Siten tulisi tehdä myös psyykkeen kanssa eikä käyttää epämääräisiä täysin keksittyäjä termejä kuten "itsetunto" johon liitetään erilaisia härveleitä vielä lisäksi.
Sitä paitsi metrin määritelmähän on sopimuksenvarainen!
Ethän sinä tajua näistä asioista yhtään mitään!
huono itsetunto joo.
Onneksi en usko moiseen termiin niin ei tarvitse miettiä asiaa ja hyvältä tuntuu!
kaikki sanat ja käsitteet ovat keksittyjä, niin myös metrin määritelmä. Mutta toisin kuin muiden sanojen kohdalla, standardisuureiden osalta niiden sisältö on määritelty eksaktisti. Metrin merkitys on prikulleen sama Suomessa ja Swazimaassa. Edes lääketieteessä asia ei ole näin selvää: esim. tautiluokituksissa on eroja Euroopan ja USA:n välillä. Itsetunto ei edes ole mikään lääketieteellinen termi, joten sen ottaminen mukaan tähän vertailuun on sinänsä turhaa. Se on yhtä subjektiivinen käsite kuin vaikka uskollisuus.
Eli siis kun Euroopassa ja Usa:ssa puhutaan sikainfluenssassata niin puhutaan eri tautiluokituksesta kokonaan ja mahdollisesti eri taudista?
Onkohan asia noin?
Mitä eksaktimpaa määritelmä on niin sitä tarkemmin osataan löytää asiaan korjaus ja vastaus.
Jos itsetunto on subjektiivinen käsite niin miksi ihmiset uskovat siihen?
Miksi sitten sitä yritetään mainostaa tieteenalan tuotoksena?
Simsalabim ja sitä ei enää ole eikä kukaan häviä mitään. Nyt voidaan määritellä ihmisen psyykettä eksaktimmin kuin itsetunto-termillä kyetään saavuttaen lopulta tuota metriä.
Nyt tämä itsetunto vastaisi sitä että joka kerta kun metrin matka pitää mitata niin se mitataan omalla askelen pituudella.
kuvaus, ajattelen pitkälle samoin
että jotkut ihmiset määrittävät toisille ihmisille sitä ihmisen metriä joka ihmisen tulee saavuttaa tai muuten "ei kelpaa".
Tämä voi liittyä luonteenpiirteisiin tai vaikkapa siihen kuinka toinen käyttäytyy.
Kätevä tapa ohjata ja ruoskia ihmistä siihen suuntaan kuin lauma haluaa.
Ei nyt vedetä sikaflunssaa tähän, kun kyse oli psykologiasta. Siltä puolelta löytyy eroja luokituksista; kts. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
"Jos itsetunto on subjektiivinen käsite niin miksi ihmiset uskovat siihen?
Miksi sitten sitä yritetään mainostaa tieteenalan tuotoksena?"
Miksi puhutaan esim. uskollisuudesta, vaikka senkin sisällölle on lukemattomia vastaajasta riippuvia määritelmia?
Missä itsetunto-käsitettä mainostetaan tieteenalan tuotokseksi?
Onko olemassa jokin itsetuntoa koskeva lääketieteellinen tai tieteellisen psykologian määritelmä? Miksi arkikielen sanoja pitäisi ryhtyä kieltämään?
Minä laadin oman listani, mitä minä mieheltä haen ja itsetunnolla ymmärrän, aloittajan "pyynnöstä".
Sinä sanot että itsetunto on keksitty käsite ja sitten sanot, että minulla on huono itsetunto. Osoitus mielipiteen höpö-luonteesta?
Aspergerin oireyhtymästä joka on saman tieteenalan alaisuudessa ja jonka luonteesta on epäselvyyttä?
Eikös tuo tue sitä mitä sanoin eikä päinvastoin...
"Missä itsetunto-käsitettä mainostetaan tieteenalan tuotokseksi?
Onko olemassa jokin itsetuntoa koskeva lääketieteellinen tai tieteellisen psykologian määritelmä? Miksi arkikielen sanoja pitäisi ryhtyä kieltämään?"
Oletko yhtään perehtynyt asiaan?
Psykologiahan vilisee itsetunnon määritelmiä.
"Miksi puhutaan esim. uskollisuudesta, vaikka senkin sisällölle on lukemattomia vastaajasta riippuvia määritelmia?"
Uskollisuus on ihmisen käyttäytymiseen liittyvä termi eikä pyrkimys kuvata ihmisen psyykettä ja kyllä sille yhteinen nimittäjä varmasti löydetään.
Kuinka moni ihminen pitää mielestäsi yhdyntää uskollisuuden osoituksena kumppanille vaikka sen suorittaa vieraan ihmisen kanssa?
Harvempi. Aika moni tietää missä raja uskollisuuteen muuten kulkee mutta se raja alkaa hämärtyä kun luovutaan juuri siitä että ei määritellä termiä tarkasti.
Jos kysytään että haluatko että kumppanisi tekstiviestaa vieraalle ja lääppii häntä niin kuinka moni sanoo että se ei ole uskottomuutta?
Valitettavasti nykyajan kaikki menee ympäripyöreys ja kaikkia täytyy suvaita ja hyväksyä niin mitään ei saa määritellä liian tarkasti ja jokaisella on oma mielipide kuten persereikäkin.
Lopputuloksena on sellainen sössötermi kuten itsetunto joka ei oikeastaan tarkoita mitään tai kuvaa asioita mitä kulloinkin jonkun päähän sattuu juolahtamaan.
oli ironiaa ja sarkasmia joka nähtävästi heilahti hilseesi yli.
Itsetunto on keksitty mitään määrittämätön höpö-käsite.
Sinähän saat pyytää mieheltä mitä haluat ja se ei ole minun ongelmani.
On vain niin huvittavaa kuulla kuinka ihmiset kertovat millainen hyvä itsetunoinen ihminen on että tulee hyväksytyksi hänen osaltaan kumppaniksi ja miten muissa on jotain "vikaa".
Itseasiassa itselläni kumppanissa on yksi vaade: hän ei usko itsetuntoon käsitteenä.
En minä pienistä hätkähdä. Halusin vain nähdä, reagoitko käyttämääni höpö-termiin joka vastasi aiemmin käyttämääsi.
Otin aspergerin esimerkiksi, kun lähdit puhumaan tautimääritysten eksaktiudesta.
Psykologiassa varmasti puhutaan usein esim. normaalista itsetunnosta, mutta sanan yleiskielisessä merkityksessä. Samoin kuin vaikka potilasta tutkittaessa voidaan luonnehtia, että hänellä oli "normaali lapsuus". Ei kaiken tarvitse olla millilleen määriteltyä, ja sanoilla voi silti olla välinearvoa.
Näillä palstoilla näkee hyvin erilaisia käsityksiä esim. mikä on uskollisuutta tai mikä ei. Jonkun mielestä huumoritekstareiden lähettelyssäkään ei ole mitään pahaa, toisen mielestä ollaan jo puolivälissä kohti pettämistä.
Kuka määrittelee, mikä on sössötermi ja mikä ei? Itse käytät aiemmissa mm. termiä omanarvontunto, mikä tekee siitä ei-sössötermin?
kirjoittajan/mielipiteen haltijan omasta. Näin olen ymmärtänyt tässä sivusta seuranneena.
Sun on aina saatava viimeinen sana, vaikkei se johtaisi mihinkään-syndrooma.
Tiatoo meinaa o!
Aspergerin oireyhtymä kuitenkin on enemmän neuropsylogiaa kuin sellaista harhaista kaikki menee psykologiaa jota itsetunto valitettavasti on.
Toisin sanottuna mitkä ovat ne huonon itsetunnon fysiologiset tilat erotettuina muista termeistä.
Se minkä takia käytin sanaa omanarvontunto oli vain esimerkki siitä kuinka termi voidaan rakentaa vähän järkevämmälle pohjalle kuin nykyinen itsetunto termi on. Sen täytyy liittyä kuitenkin yhteen selvästi koherenttiin asiaan eli esimerkiksi omanarvontunto on vain sitä että tajuaa olevansa ainutlaatuinen ihminen, ajatteleva ja tiedostava olento.
Tämän pitäisi olla jo riittävä sysäys sille että ihminen voi ilman tätä "ydintä" arvostelematta sitten tehdä asioita. Jos ihmisen tuo ydin toisaalta ei ole kunnossa lainkaan niin siinä tarvitaan sitten jo oikeasti apua. Itsensä tunteminen, itseluottamus, varmuus sun muut ovat sitten erillisiä asioita.
Siis vain erotuksena termistä itsetunto termistä jossa mukana näyttää olevan tuota ydinajattelua ja kaiken maailman muutakin horsmaa.
Lisäksi omanarvontunto kuten minä sitä käytän ei sisällä arvoasetelmaa kuten hyvä/huono/terve itsetunto sisältää.
Tässä on jo suuri ero esimerkiksi aspergerin oireyhtemään joka siis on kllininen termi kuvaamaan jotain neurofysiologista tilaa kun taas itsetunto termi on täyttä höpöhöpöä kuvaamaan ihmisen kuvitteellista tilaa johon liittyy myös tietynlainen arvoasetelma sekä kontrolli sen lisäksi että suurena vaarana on että esimerkiksi hämillää oleva, epäröivä tai ristiriitaisuuksia tunteva henkilö leimataan huonolla itsetunnolla varustetuksi.
En näe mitään syytä miksei kyseisestä termistä voisi luopua ja uudelleen määritellä sellaisesta pohjalta termejä jotka paremmin kuvaavat ihmisen todellista psyykettä sekä myös tukee ihmisen psyykettä.
Toisaalta siinä jäisi se sosiaalinen kontrolli pois ja markkinamiehet eivät saisi rahaa.
oli sitten tuo nähtävästi.
Jos olet muuten yksi palstan seriffeistä niin ole hyvä ja painu helvettiin.
Nyt noi luonnontieteistä tutut ajattelumallit ei oikein päde tähän. Aurinkokunta on olemassa koska niin on todistettu. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi käsitteitä kuvaamaan asioita jotka ei ole niin konkreettisia tai todistettavissa laboratorio-olosuhteissa mutta kuitenkin olemassa. :)
Jos itsetunnon olemassaoloa ei ole todistettu kuten se nykyisin määritellään niin kyseessä on satu eikä mitään muu.
Tarkoitan sitä että psyykkeessä vaikeasti havaittavissa olevat rakenteet täytyy määritellä tarkasti eikä keksiä höpötermejä kuvaamaan sitä sun tätä kuten itsetunto on.
Näen myös äärimmäisiä haittoja nykyisessä itsetunto-ajattelussa.
Se johtaa nimenomaan loputtomaan kilpailuasetelmaan josta aiemmin olin jo tuossa aikeissa mainita.
Tahtoisin nyt sanoa että itsetunto-käsitettä on myös arvosteltu tunnettujen psykologien taholta.
Minä en usko omalta kohdaltani käsitteeseen ja voin loistavasti. Samalla tavoin yritän parantaa kaikki ne jotka tuntevat alemmuutta sekä muuten elämä kolhii siltä ansalta että he uppoavat kuvitteluun itsetunnon olemassaolosta.
Ihmiset ovat kilpailleet toistensa kanssa aikojen alusta milloin milläkin alueella. Ei se lopu vaikka itsetunto terminä muuttuisikin.
realiteeteissa kuin höpöhöpö-kategorioissa ja sitä kautta myös pilata toisten elämä uskomalla tuon kilpailun olevan kannattavaa.
itsetuntoon ja sen merkityksiin joten saat taistella valtavirtaa vastaan aika kauan.
Jos itsetuntoa ei olisi olemassa, sille ei olisi ollut tarvetta keksiä nimitystä. Jotakin on siís ilmennyt tai tapahtunut joka on luonut tarpeen keksiä tällainen nimitys. :D Vrt. jumala-käsitteeseen, jumala on käsitteenä ja sanana olemassa siitä huolimatta että sen olemassaoloa ei ole voitu todistaa siksi että sitä sanaa on tarvittu selittämään aikoinaan erilaisia eriskummallisia tapahtumia ja täyttämään ihmisten hengellisyyden tarpeita.
Kerro noi äärimmäiset haitat itsetunto käsitteen käytössä. Ei ole tullut selväksi vielä. Jos elämä kolhii niin mihinkä ansaan ihminen uppoaa jos se kuvittelee että itsetunto on olemassa. Tarkoitatko että taputetaan elämän kolhimaa olkapäälle ja tokaistaan että hanki itsetunto. Kyllä se siitä sitten lähtee?
Onhan markkinavoimat varmasti jyllänneet myös monien kasvattajien ohella kyseisen termin käyttöönsä.
Mutta kuten eräs on sanonut: pelasta yksi ihminen kerrallaan.
Jos kirjoitukseni vaikka täällä foorumilla saavat jonkun kyseenalaistamaan tuon sairaan kultin jota itsetunnoksi nimitetään niin se on hyvä.
siihen että ennen kun jonkun mahaa kouristi niin sanottiin että hänen massu on kipeä. Nykyään osataan kertoa mistä se johtuu ja lääkitä sitä.
Ihmisellä on kouristus psyykkeessä ja sitä nyt kutsutaan massun olemiseksi kipeänä, minä en kyseenalaista kouristusta vaan määritelmän sille.
Varmasti itsetunto käsite on monille tärkeä kuten jumalatkin. Uskotko sinä vanhan kansan Ukko-ylijumalaan? Minä en enkä enää palvele häntä enkä tee juhannustaikoja että hän leppyisi. Sama itsetunnon kanssa.
Pitäisi puhua enemmän ehdottomasta itsensä hyväksymisestä, itsensä tiedostamisesta sekä identiteetistä kuin jostakin "mistä multa tuntuu ja miten mua luokitetaan nyt" -ilmiöstä.
Äärimmäisiä haittoja voisi kuvailla sillä että joku kuvittelee ruuvaavansa ruuvin vasaralla hajoittaen niin kohteensa kuin ruuvin kierteetkin.
Jossakin vaiheessa ehkä tuo itsetunto käsite on vastannut jotain määritelmää muttei varmasti enää. Sen haittapuolia on enemmän kuin hyötyjä. Mutta tietysti niille jotka siihen uskovat se varmasti luo helpotusta kun ei tarvitse miettiä psyykeen rakennetta sen pitemmälti mutta niile joilla on vaikeaa asioidensa kanssa niin se on jo hankalampaa kun se ei vastaa tarkoitustaan.
Esimerkkisi tapauksessa kerrotaan kuinka sinun niellä se elämäsi paska ja sitten että hyvä itsetuntoinen kestää sen mitä tuleman pitää ja sitten ohjeita miten parantaa itsetuntoa. Samalla ihmisen sisällä käy kamppailu asioiden välillä jotka eivät sovi yhteen itsetuntokäsitteen kanssa.
Itsetunto on loistoesimerkikki siitä kuin johonkin joka toimii niin uskotaan mutta kun ei toimi niin se murtuu ja aiheuttaa vain lisää ongelmia.
Vertaisin itsetunto-käsitettä siihen kuinka Freudin alkuperäiset teoriat psyykeestä ovat muuttuneet ja tarkentuneet. Sama asia tarvitaan itsetunto-käsitteelle, kaikki ei johdu hyvästä tai huonosta itsetunnosta, oikeastaan mikään ei johdu siitä kun sitä ei ole.
Toki ihmisellä voi olla hyvää oloa omasta itsestä ja elämästään mutta se voi perustua moniin eri asioihin ja olla hyvin hetkellistä. Tuon tunteen nimittäminen itsetunnoksi on kuitenkin virheellisetä sen vuoksi koska itsetunto-termi on räjähtänyt käsiin jo aikaa sitten.
Vastasin jo tuolla aiemmassa kohdassa vähän tyhjentävämmin tähän eli terapiamielessä tietenkään huono itsetunto ei riitä selitteeksi vaan sitten kaivellaan syvempää.
Vertauksesi mahakipu voi johtua myös esim. stressistä eli joskus hyvän itsetunnon omaava voi käyttäyä tavalla johon voi keksiä selitykseksi huonon itsetunnon mutta se onkin jotain muuta.
Epätieteelliisessä arkikielessä hyvällä itsetunnolla tarkoitetaan kai kuitenkin niitä ihmisiä jotka useammin kuin harvemmin kokevat hyvää oloa omasta itsestään joskus myös ympäristöstään huolimatta.
"Tottakai mies jolla on itsetunto kohdillaan ja joka osaa käyttäytyä vetoaa naisiin.
Kohteliaisuus antaa ihmisestä varman kuvan, enkä tällä tarkoita mitään etikettimäistä käytöstä vaan ihan perusjuttuja ja hyväntuulisuutta sekä toisen kunnioitusta (toistan itseäni, pahoittelut siitä). Ei kukaan jaksa katsella tyyppiä, jolla on naama mutrussa ja perusnegatiivinen asenne tai riidanhaluista öykkäriä tai "minä, minusta, minulle"-ihmistä.
Ihmisellä on tietty hehku, jos on itsetunto kohdillaan. Hän on varma, hänessä ei ole epätoivoa. Itsevarma ihminen ei pelkää ottaa riskejä, hänelle esim. rakkaudenosoitus ei ole mahdoton suoritus tai esim. aloitteen tekeminen. Itsevarma ihminen ei myöskään murru lopullisesti mahdollisten pakkien tai muun vastoinkäymisen alla, hän ymmärtää että elämäähän se vain on ja että elämä jatkuu eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta."
Ei pidä paikkaansa.
Tosi asiassa kalut ja pillut kohtaavat gaussin käyrän mukaan. Suurin osa saa kohtuullisesti, tietty osa ei saa ja tietty osa panee muiden edestä.
Tämä tarkoittaa että niiden (miesten, koska naiset ei tee aloitteita, eikä heille kelpaa "luuseri") jotka ei saa pillua, kannattaa raiskata tai eliminoida ne hyvin pärjäävät fuckbuddyt pois tieltään ja olla väkivaltaisia miehiä mieluummin kuin passiivisia odottajia mikäli haluavat tyydyttää seksuaalisen viettinsä naisen kanssa.
Näinhän se meneekin. Miehiä syntyy alussa enemmän mutta 20vuotiaitten kohdalta miesten osuus vähentyy radikaalisti suhteessa naisiin. Perustarpeiden tyydytys on tietenkin tärkeää kaikille riippumatta "itsevarmuudesta" tai muusta piirteestä. Jos jotain haluaa niin kaikki keinot saa käyttää.
Jumala sitten rankaisee viimeisellä tuomiolla.
Taisteluun luuserimiehet ja raiskaamaan!!!
Kun miehellä on hyvä itsetunto, heijastuu se moneen asiaan: hän itse tietää, että hän on hyvä. Hänen ei tarvitse todistaa muille omaa hyvyyttään millään ulkoisilla tekijöillä. (Mieti itse, mitä kaikkea ne voivat olla. Tarkoitan millaisilla asioilla huonompi itsetuntoisen pitää osoittaa muille, että on hyvä.) Hän kykenee itsenäiseen ajatteluun ja itsenäisiin ratkaisuihin ja on vaikuttumasta muitten mielipiteistä. Hän pystyy arvostamaan muita ihmisiä: hänen ei tarvitse kateellisena lähteä panettelemaan muita. Hän kestää myös pettymyksiä ja epäonnistumisia ilman, että vaimo tai kukaan muu saa turpiinsa tai muuta vastaavaa.
Olen kyllä sitä mieltä, että hyvä itsetuntoisen miehen ei tarvitsee todistaa itselleen omaa hyvyttään olemalla naistenkaataja. Itsetuntovaurioisille ei yksi nainen riitä. Minusta hyvä itsetuntoisen itsetunnossa ei ole kasvattamista aina vaan uusien valloitusten myötä. Itsetuntoa ei ole riittävästi, jos sitä pitää jollain konsteilla (kuten naiset) vielä kasvattaa.
Naiset arvostavat hyvä itsetuntoista miestä, koska hyvästä itsetunnosta seuraa niin miehelle kuin tämän naisellekin ja sitä kautta myös heidän lapsilleen vain hyviä asioita.
tätä :)
muilla äijäilijöillä on pohjimmiltaan huono itsetunto.
Olet näköjään lisännyt terveen, hyvän ja huonon itsetunnon jatkoksi "kovan" itsetunnon??? Eli onko kovilla kundeilla kova itsetunto? Mielestäni kova tarkoittaa huono tässä tapauksessa.
Huomasin vasta siinä kohtaa kun uudelleen myöhemmin luin tuon tekstin, että oli tullut pieni oikosulku ja siinä oli väärä sana, Grankygeek tuossa ylempänä oli (viesti on näköjään poistettu) päätellyt oikein sen mitä alkujaan hain taka.
Sitten kun nykyään täällä ei saa koko ketjua poistettua niin ajattelin antaa ton olla, mutta en jaksa itse vastata tähän kun kuitenkin puhuttaisiin eri asioista. Toisaalta ihan mielenkiintoisia kommentteja tästäkin aiheesta on tullut joten ei sinällään haittaa. :)
Piti siis alkujaan kirjoittaa itsevarmuus eikä itsetunto, jostain syystä silti kirjoitin itsetunto vaikka hain aivan muuta takaa. :) Muuuutta virheitä sattuu ja se on vain inhimillistä ja kerta tässä vain tavallisia kuolevaisia ollaan niin varmaan saan virheen tällä kertaa anteeksi? ;)
Itsetunto on ihan sama kuin itsevarmuus!
kato vaikka wikipediasta.
Naikkoset pitää tärkeänä sitä, mutta enemmän on tärkeää se, ettei ole yksin vaan sosiaalisen tilanteen "kingi".
eli kun on paljon ihmisiä ympärillä niin on se mies jota kaikki kuuntelee ja "pelkää". itsevarmuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa. vaikka olisi superitsevarma ja iskisi yksikseen naisia pitkin maita niin harva nainen innostuu koska tosiasiassa heidän (naisten) mielestä itsevarmuutta on se, että tyrkyttää itseään ja on sellainen dominoiva.
Ihan sama vaikka olisit komea ja itsevarma ja ihana luonne, mutta jos sosiaalisissa tilanteissa et pärjää niin naiset pitää sinua luuserina ja jopa vihaavat.
Näin ainakin baareissa ja kouluissa ja kaikkialla. paitsi ei aina ja ikuisesti. löytääpä moni mies vaimon koska vakiintuvaa miestä on heidän niin helvetin vaikea löytää.
jos haluat panna niin raiskaa,
jos haluat seurustella niin pyri samaan "statusta".
tai odota että naiset on yli 30 v ja tajuavat seksuaalisuuden paremmin,.
Keskustelustahan tuli hyvä just siks kun käsitteet oli mitä oli =P
Näis keskusteluis itsetunnos on kyll aina sama kaava; ne joilla ei ole väittävät ettei sellasta olekkaan ja ne joilla on takertuu pilkku ym. virheisiin =D
on paras tässäkin tapauksessa. Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen on haluttua tavaraa. Ei kukaan ylimielistä kusipäätä ja kukastakukkaan hyppijää jaksa kauaa katsella, eikä myöskään vätystä, jolla menee pissa housuun naisen kanssa puhuttaessa. Ihastuessa miehen pieni/normaali ujous ja tunarointi on vaan söpöä.