Rakas
Jos olet kerrankin pettänyt:
Joka kerta kun sanon rakastavani sinua, tiedät ettei se ole totta.
Vaan rakastan jotain mitä ei ole olemassa.
Joka kerta kun sanon, että olet maailman ihanin mies, tiedät ettei se ole totta.
Sitä miestä ei oikeasti ole olemassa.
Joka kerta kun pesen vaatteesi, teen sen rakkaudesta, jota ei ole olemassa:(.
Joka kerta kun laitan sinulle ruokaa teen sen rakkaudesta, jota ei ole olemassa.
Joka kerta kun kehun sinua kavereillesi, teen sen ihailusta, joka ei oikeasti ole olemassa.
Joka kerta kun sanot, että rakastat minua.
Tiedät ettei se ole totta. Vaan rakastat vain itseäsi.
Joka kerta kun teet jotain hyväkseni, se ei ole rakkautta, vaan yrität tehdä itsestäsi paremman silmissäni. Hyvittää jotain, mikä ei ole hyvitettävissä.
Sinä sisimmässäsi tiedät, ettet ole arvoiseni, mutta jatkat elämäni varastamista, sillä en todellakaan
rakasta pettävää miestä, et ole maailman ihanin oikeasti, et ansaitse palveluani, ihailuani, kehujani...
Minä elän harhassa, elämässä jota ei ole olemassa.
Et ansaitse mitään hyvää, mitä sinulle annan...JA SE ON TOTTA!
Pystytkö vielä katsomaan silmiini, kun sanon, että rakastan.
Lapseltasi:
Minä rakastan isääni, joka laittaa meidän perheen kaiken muun edelle, en ”isää” joka laittaa omat halunsa perheen edelle. Sillä OIKEA ISÄNI ei laittaisi mitään oman perheen edelle!
Odotan isääni innolla töistä kotiin, isää joka on oikeasti se kunnon isä, joka on OIKEASTI ollut töissä (ei muualla), en isää, joka on halunnut tuhota perheemme omien halujensa takia.
Kunnioitan ja arvostan isääni, joka tekee kaikkensa perheemme eteen ja haluaa että olemme onnellisia. En isää, joka ajattelee vain omaa itseään, eikä oikeasti välitä meistä.
-Vaimokkeesi ja lapsesi kotona odottaa, oletko meidän odottamisen arvoinen?-
Tämä kirje voisi olla juuri sinun vaimosi/miehesi tai lapsesi kirjoittama!!! Miettikää 2 kertaa ennekuin tuhoatte kaiken kauniin!
Jos olet kerrankin pettänyt:
Joka kerta kun sanon rakastavani sinua, tiedät ettei se ole totta.
Vaan rakastan jotain mitä ei ole olemassa.
Joka kerta kun sanon, että olet maailman ihanin mies, tiedät ettei se ole totta.
Sitä miestä ei oikeasti ole olemassa.
Joka kerta kun pesen vaatteesi, teen sen rakkaudesta, jota ei ole olemassa:(.
Joka kerta kun laitan sinulle ruokaa teen sen rakkaudesta, jota ei ole olemassa.
Joka kerta kun kehun sinua kavereillesi, teen sen ihailusta, joka ei oikeasti ole olemassa.
Joka kerta kun sanot, että rakastat minua.
Tiedät ettei se ole totta. Vaan rakastat vain itseäsi.
Joka kerta kun teet jotain hyväkseni, se ei ole rakkautta, vaan yrität tehdä itsestäsi paremman silmissäni. Hyvittää jotain, mikä ei ole hyvitettävissä.
Sinä sisimmässäsi tiedät, ettet ole arvoiseni, mutta jatkat elämäni varastamista, sillä en todellakaan
rakasta pettävää miestä, et ole maailman ihanin oikeasti, et ansaitse palveluani, ihailuani, kehujani...
Minä elän harhassa, elämässä jota ei ole olemassa.
Et ansaitse mitään hyvää, mitä sinulle annan...JA SE ON TOTTA!
Pystytkö vielä katsomaan silmiini, kun sanon, että rakastan.
Lapseltasi:
Minä rakastan isääni, joka laittaa meidän perheen kaiken muun edelle, en ”isää” joka laittaa omat halunsa perheen edelle. Sillä OIKEA ISÄNI ei laittaisi mitään oman perheen edelle!
Odotan isääni innolla töistä kotiin, isää joka on oikeasti se kunnon isä, joka on OIKEASTI ollut töissä (ei muualla), en isää, joka on halunnut tuhota perheemme omien halujensa takia.
Kunnioitan ja arvostan isääni, joka tekee kaikkensa perheemme eteen ja haluaa että olemme onnellisia. En isää, joka ajattelee vain omaa itseään, eikä oikeasti välitä meistä.
-Vaimokkeesi ja lapsesi kotona odottaa, oletko meidän odottamisen arvoinen?-
Tämä kirje voisi olla juuri sinun vaimosi/miehesi tai lapsesi kirjoittama!!! Miettikää 2 kertaa ennekuin tuhoatte kaiken kauniin!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kirjoittamasi puhuu kyllä tunteista mutta edelleen puhut asioista koston ja rankaisemisen kielellä. Kyseessä on aivan vastaava tilanne, kuin jos ihmisiä uhataan voimatoimenpiteillä (ihan missä tahansa yhteydessä) ja pyritään herättämään jotain kautta pelkoa tai ahdistusta, mikä kontrolloisi yksilöä toimimaan kuten kuuluu. Erona tavassa toimia kuten kuuluu ja tavassa toimia oikein on, että vain oikea toiminta lähtee sydämestä.
En tiedä, mikä motivoi sinua yrittämään tuommoista, mutta sinun tulee vuorostaan ymmärtää se, että tuollaisella lähestymistavalla vain lukitaan sitä tilannetta tai tilanteita muille. Tähän paikkaan kuuluu toteamus: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Sen merkitys on siinä, että jos tuomitseen toisen teot niiden syitä ymmärtämättä, tekee sen vihoissaan ja oikeuttaa kaiken sen väärän, mikä on saanut sen vihan itsessä joskus liikkeelle. Näin tuomitsee aina myös silloin itsensä, eikä pysty olemaan vapaa, koska haluaa kokea sitä vihaa ja kostaa.
Kiitos alkuper.kirjoittaja "kirjeestäsi"! Antaa varmasti ajattelemisen aihetta näille pettäville perheen isukeille! He eivät monesti tajua sitä tuskaa ja murhetta minkä pettäminen voi saada aikaan, eivät ajattele miten loukkaavaa se on omaa vaimoa ja koko vaimon elämää kohtaan, sekä omia lapsia kohtaan. Kyllä pettäminen jättää aina sellaisen särön liittoon että siitä on hyvin vaikea jatkaa elämää ja liittoa niinkuin se on ennen pettämistä ollut. Jotain kaunista on mennyt lopullisesti rikki eikä sitä pysty mitenkään korjaamaan. Luottamus/kunnioitus/arvostus/rakkaus toiseen on iäksi mennyt. Anteeksi voi antaa mutta ei unohtaa!
ajattelee vain itseään ei tarvitse kun lukee sun kirjotust!!! jos ei välitä toisest sen vertaa et pitää housut jalas ennenku lopettaa suhteen on paskahousu eikä välitä muustakun omast elämäst!!!!!mies75
Imogen Heap - Speeding Cars:
http://www.youtube.com/watch?v=S3R0RHNHaU4
Sanat:
http://www.sing365.com/music/lyric.nsf/Speeding-Cars-lyrics-Imogen-Heap/B1138F1D4C0882904825715A0047E4E6
Niin kuka pystyy olemaan täydellinen puolisio tai vanhempi lapselle. Jos tunteet ovat muualla. Puhun nyt omasta kokemuksesta, eron jälkeen minulle ja puolisolleni avatui parempi ja voimakkaampi tarve tehdä todella lasten eteen kaikkemme, kun ei mennyt aika enää riidellessä tai omien asioidemme hoitamisessa. Tuo Alkup. kirjoittaja on hiukan hakoteillä, siinä vain toista yritetään pakottaa pysymään ja olemaan väkisin. Useimmiten ero on kuitenkin kaikille paljon parempi ja tasapuolisempi ratkaisu.
rakastaa miestä, jota ei ole olemassa - rakastaa siis vain haavekuvaa eikä miestä. Silloin on todellakin odotettavissa, että mies etsii rakkautta ja hyväksyntää muualta. Todennäköisesti löytääkin. Tai ainakin haavekuvat jonkun toisen kanssa saattavat kohdata paremmin :).
Luepa muuten itse uudestaan kirjoituksesi. Se on täynnä syyllistämistä ja osoittelua - ei rakkautta ollenkaan.
Uskoton=arvoton, ei oikeasti välitä MINUSTA!
Rakastan miestäni! Jos elää kaksoiselämää.. .sen takia kirjoitus, koska sitten minulla parempaakin tekemistä kuin hänen palvominen. Aikaa enemmän lapselle ja itselle.......kun tapanani on pitää mies tyytyväisenä ja tyydytettynä.
Jää niin moni kiva asia lapseltani ja minulta kokematta:(.
Toivon, ettei kuseta.
Oikeen ajatellen rakastat vain sitä mielikuvaa mikä on tullut jotain muusta kun aidosta ihmisestä.
Ihminen muuttuu myös rakkauden pitäisi sujuvasti tulla kokoajan mukana,
rakastaen ihmistä ei jotain haavekuvaa sadusta.
Teinirakkauskin muuttuu vähitellen oikeastaan aika nopesti aikuisten normaaliksi perhe-elämäksi murheineen ja ongelmineen. Satu muuttuu ihmisten pitää se hyväksyä.
Prinssikin alkaa kulkea hitaammin ja kumarammassa asennossa. Se on todellista.
Jatkuva vaatiminen ja haavekuvan palvominen tekee kenen vaan kulkemisen entistä raskaammaksi.
Älä rakasta prinssiäsi kuoliaaksi, anna myös tilaa hengittää ja elää.
liiaksi miehellesi. Elä omaa elämää, nauti siitä, äläkä pohdi onko mies uskoton, voiko häntä rakastaa. Pidä itsesi tyytyväisenä ja tyydytettynä.
näkökulma rakkauteen…
Itse asiassa kirje oli hyvin vakuuttava näyte omasta rakkaudettomuudestasi.
Kääntäen nuo asiat olisivat niin, että kun miehesi jättää jotain tekemättä sinun ja lastesi hyväksi, te olette ansainneet rakkaudettomuuden. Eli te olette tehneet jotain, miksihän ei enää halua rakastaa teitä ja vika on teissä.
Rakkaus ei ole kaupankäyntiä: kunhan sinä ensiksi, niin kyllä minä sitten…
Se ei ole manipulointia, kun olet inhottava, kiellän sinulta rakkauteni, ja kun käyttäydyt hyvin, annan sinulle rakkauttani.
Olen pahoillani mutta etenkin tuo lasten ”suusta” oli pahan kuuloista. Lapsi jos kuka, rakastaa aidosti ja oikeasti, tavalla jonka me aikuiset unohdamme. Tavalla johon meidän aikuistenkin tulisi pyrkiä. He rakastava SIITÄ huolimatta – vaikka isä olisi mikä gangsteri juoppo ja valehtelija.
Eli jos rakastat miestäni, rakastat häntä siitä huolimatta että hän pettää. Juuri siksi se koskee sinuun niin kovasti. Se kipu on niin suuri, että haluat suojella itseäsi ja sinun on lähdettävä pois hänen läheltään, ettei hän satuttaisi sinua enempää. Sinä lähdet siitä huolimatta että rakastat.
Toivon todella ettet kasvata lapsiasi noin, että rakkaus on palkinto siitä, että he toimivat sinua miellyttääkseen. Kun murkkuikäinen koettelee, juuri sitä hän koettelee, että rakastatko häntä siitä huolimatta - vaikka hän huutaa, on ilkeä, tekee väärin jne.. Sinun tehtäväsi on vain rakastaa siitä huolimatta, että sinuun sattuu, sinun tulee joskus rangaista tai olet vihainen.
Todellakin jos rakkautesi on tuollaista, elät harhassa. Se on vain sinun itsesi luoma tila, josta et voi syyttää ketään toista!
Isälleni...
Hän ei välittänyt mielestäni kun halut tärkeempiä.
Olen hänet hylännyt juuri uskottomuuden takia...luulin kunnon mieheksi vuosia ja arvostin...en enää.
Varasti äitini nuoruuden ja väitti ettei ole pettänyt...vaikka äiti näki hänen suutelevan toista...sanoi, että näki harhoja.
Äiti ja me oltaisiin oltu onnellisempia ilman häntä!
Ja kasvatan lapseni rehellisyyteen, sekä kohtelemaan muita hyvin, sekä kunnioittamaan itseään, ettei paskaa tarvitse sietää!
Antaisin lyömisenkin anteeksi, mutta en pettämistä.
Miksi siis mieheni tekisi sen AINOAN asian mitä EN ANNA ANTEEKSI.
Siis maailman miljadeista asioista sen yhden ainoan, mitä en antaisi anteeksi.
Toivon kovin, että ymmärtää sitten mieluummin vaikka jättää tai ehdottaa vapaata suhdetta.
vielä niin paljoa että et hahmota, mikä on pahaa ja mikä anteeksi annettavaa.
Minusta väkivaltaisuus, alkoholismi, muut addioktiot (kuten vaikka työnarkomania) ja jatkuva pettäminen on ihan samalla viivalla.
Jokainen näistä tekee elämästäsi pienen helvetin. Jatkuva varuillaan olo, milloin toinen taas lähtee, lyö tai jättää raha asiat hoitamatta. Aina kun menet kotiin, alkaa arpominen onko toinen paikalla, ellei missä hän on milloin tulee? Tai yrität olla kiltisti ja ärsyttämättä, mutta et siitä huolimatta tiedä, milloin SE taas tapahtuu.
Alkuun kaikki menee hyvin, sitten hiljalleen alkaa tapahtua. Yritetään, se toinen voi yrittää niin toisissaan, mutta sitten se TAAS tapahtuu. Et ikinä voi tietää ajankohtaa. Et pysty lopulta rentoutumaan missään, no ehkä töissä. Moni tunnistaa tämän vuoristoradan.
Mielenkiintoista oli, että kun itse erosin väkivaltaisesta miehestä, niin minulle sanottiin, ettei se ole riittävä syy. Hänhän ei PETTÄNYT, siis harrastanut seksiä jonkun muun kanssa. Ajattelin silloin, että se olisi ollut helpompaa kestää. Ei olisi tarvinnut elää jatkuvassa pelossa varautuneisuudessa. Ei olisi tarvinnut pelätä milloin sähköt katkeaa ja ruoka loppuu ennen tilipäivää, kun toinen ei hoitanut raha-asioitaan. Tai milloin on hetki (päivä tai yö) kun taas pinna palaa.
tuo kirjoituksesi käännettiin sinua itseäsi vastaan. Sinun rakkautesi kyseenalaistettiin, mutta itse pettäminen jäi sivuseikaksi eli taas pääsi yksi mies pälkähästä, naisten toimesta.
Olemme me naiset "hauskaa porukkaa", olemme aina syyttämästä toisiamme milloin mistäkin: rakastamisesta, vääränlaisesta rakastamisesta, anteeksiantamisesta, siitä ettei anneta anteeksi, kakkosena olosta, vaimona olosta ja ties milloin mistäkin. Täysin mahdotonta olla tehdä mitään oikein.
kirjoituksen pointin, mutta en oikein näkökulmaa. Rakkaus ei ole mitään, mikä me ansaitaan.
Pettymys sisältää paljon muutakin kuin vain pettymyksen siihen mitä toinen on luvannut. Tämä kirjoittaja mielestäni kuvaa sitä, mitenkä oma käsitys jostain ideaalista on romahtanut. Me tulkitsemme todellisuutta usein näiden omien toivomusten ja mielikuvien avulla. Toisin sanoen me haluaisimme todellisuuden olevan jotain muuta, kuin se ehkä onkaan. Kun tuo kuva romahtaa, tunnemme syvää pettymystä. Ne omat haaveet ne pettivät, elämä ei. Todellisuus vain on, eikä se ole hyvä tai paha, ennekuin sen niin tulkitsemme.
Itse olen kokenut että aikuisuuteen kasvaminen on juuri tuon reaalitodellisuuden ymmärtäminen. Totta kai nuorella on valtavat määrät erilaisia haaveita ja ihanteita joiden mukaan hän kuvittelee elävänsä. Kun elävä elämä sitten näyttää ne ikävät kasvonsa, se koskee. Se voi jopa masentaa toisia pahastikin – maailma aletaan nähdä vain mustana paikkana. Jos säilyttää myös kyvyn nähdä hyvääkin (ei siis kyynisty), löytää tasapainon. Maailmassa on sekä pahoja että hyviä asioita. Kaikessa pahassa on hyvää ja hyvässä aina jotain pahaa.
Sen hyväksyminen että se kohde jota itse vilpittömästi rakastin, ei vastannutkaan sitä mitä olisi hänen halunnut olevan, ei siis ole kenenkään muun kuin minun syyni. Itse kirjoittaja sanoo useaan kertaan: ”rakastan jotain mitä ei ole olemassa.”. Eli hän loi itselleen mielikuvan jota hän rakasti. Kun se oikea ja todellinen mies tuli esiin, ei se ollutkaan mielikuvan mukainen.
Tämä on aina riski kun me ilmennämme (sanoin/teoin) rakkautemme. Siellä alkuvaiheessa pyritään selvittämään, voiko toiseen luottaa ja missä asioissa. Meillä on kova kiire, siksi rakkautta sanotaan sokeaksi. Rakastetuksi tuleminen on hivelevää ja jotkut luulee sitä rakkaudeksi. Annetaan lupauksia, joita ei sitten kyetä pitämään.
Itsellä ei olekaan halua antaa rakkautta toiselle, toisaalta se että toinen on niin rakastunut, niin ei ”hennota” pudottaa häntä tästä maailmasta pois. Hänkin on näin osallistunut sen ”kauniin ” ylläpitämiseen. Lopulta pettäjä ahdistuu huijaamisestaan ja alkaa etsiä ulospääsyä. Siksi hän tekee sen salaa, sillä ei halua ”satuttaa”, ja haluaa pitää tuon "kauneuden" yllä edelleen. Ei, kuin vasta sitten uskaltaa paljastaa todelliset kasvonsa kun on ajanut itsensä nurkkaan (pettänyt ja paljastunut). Kaikki eivät tee sitä tietoisesti, vain harvat.
Mutta se rakkaus, jota petetty tunsi, oli aitoa ja hän sentään sai kokea niin. Hän itse tahtoi näyttää rakkauttaan, antaa sitä ja käyttää sen voimaa. Se on ihana ja hyvä asia, ei se mihinkään häviä eikä katoa, vaikka pettymys siihen tuleekin. Se on koettua ja todellista. Pettymys tulee siitä, ettei se toinen halunnutkaan ottaa tätä lahjaa vastaan, hän heitti sen menemään halpana ja mitättömänä. Hänelle se ei ollut niin arvokasta.
Lapsella harvoin on vertailupohjaa sille, minkälainen isän pitäisi olla. Hänelle se oikea isä se, jonka hän tuntee. Vasta myöhemmin, kun hän voi vertailla, hän tietää minkälainen pitäisi isän olla. Kun hän oppii/opetetaan ja saa vaikutteita erilaisista käsityksistä, vasta sitten hän voi tehdä valintansa. Ikävä kyllä, rakkaus useimmiten säilyy, eihän se muutoin niin koskisi.
Rakkauden varjolla ei saa kenenkään antaa tehdä itselleen liikaa pahaa. Jokainen päättää itse, missä se raja menee. Jos todella on ollut rakkautta, se pohja säilyy, vaikka ei enää ikinä eläisi tämän ihmisen kanssa. Vuosien mittaan se haalistuu ja antaa sijaa uudelle. Opitaan luopumaan, luovutaan siitä että emme saa sen toisen rakkautta ehkä koskaan. Ehkä saamme sitä vähän, vaillinaiselta ihmiseltä. Meidän tehtävä on päättää, riittääkö se vai ei!
Heippa,
itse petettynä sanoisin, että pahinta ei ollut pettäminen, vaan valehtelu. Kun pettäjä valehtelee, hän riistää toiselta mahdollisuuden tehdä omia ratkaisujaan todellisuuden pohjalta. Minun kunnioitukseni ex-puolisoani kohtaan katosi juuri tämän valehtelun vuoksi.
Omaa kuvaansa toisesta ihmisestä rakentaa omien mielikuvien ja odotusten pohjalta, mutta eniten sen perusteella, mitä toinen on valmis paljastamaan itsestään. Todellisuus voi olla aivan toista kuin se, mitä puolisolle kerrotaan.
"Sen hyväksyminen että se kohde jota itse vilpittömästi rakastin, ei vastannutkaan sitä mitä olisi hänen halunnut olevan, ei siis ole kenenkään muun kuin minun syyni. Itse kirjoittaja sanoo useaan kertaan: ”rakastan jotain mitä ei ole olemassa.”. Eli hän loi itselleen mielikuvan jota hän rakasti. Kun se oikea ja todellinen mies tuli esiin, ei se ollutkaan mielikuvan mukainen."
Tämän oikean ja todellisen miehen olisi pitänyt pystyä olemaan rehellinen. Mielikuvat rakentuvat sen mukaan, mitä haluamme itsestämme paljastaa ja kertoa eli vastuu ei ole yksin ap:llä vaan, myös ex-miehellä.
mielikuvat ovat aikamoinen voima meissä (sitähän markkinointikin käyttää hyväkseen). Voisin väittää että viisautta on erottaa todellisuus ja mielikuvat toisistaan. Mikä meidät pettää – ne meidän omat odotukset!
Miten paljon olimme valmiita ottamaan vastaan noita odotuksen vastaisia piirteitä, vaikka toinen olisikin halunnut niitä ilmaista? Tyrmäsimmekö sen jo ennekuin hän ehti niitä ilmaista? Ehkä hän yritti arasti tuoda niitä, mutta emme kuunnelleet, se oli liian ahdistavaa? Ehkä häntä pelotti että hylkäämme hänet, jos hän oikeasti näyttäsi itsensä? Hän itsekin halusi nähdä itsensä vähän paremmassa valossa ja uskoi vilpittömästi muuttuvansa.
Me olemme vastuussa omista mielikuvistamme, toinen siitä mitä hän on ilmaissut.
Aikuisina olemme itse vastuussa siitä, mitä olemme ja mitä muille viestitämme. Jos pelkää paljastaa itseään, on turhaa odottaa läheisyyttä. Enempää ei voi saada kuin on itse valmis antamaan. Jos ei itse hyväksy itseään sellaisena kuin on, ongelma on omassa itsetunnossa, ei parisuhteessa.
mitä tahdoin sanoa. Me voimme kuvitella ihan mitä tahdomme, ja se on riippuvainen meidän omasta ymmärryksestä, kokemuksesta ja tiedosta. Siitä ei kukaan toinen voi ottaa vastuuta.
Jos ei hyväksy itseään sellaisina kuin olemme, on toinen juttu kuin se mitä muut hyväksyvät. Harvalla meistä on niin korkea itsetuntemus. Ei edes sillä petetyllä.
Kyllä, juuri nämä asiat ovat niitä parisuhteen ongelmia. Ihmisenä oleminen ja eläminen ei ole niin yksinkertainen juttu. Parisuhde on kaksi yksilöä yhdessä. Kaikki mikä meissä on, tuomme sinne parisuhteeseen. Parisuhde ei ole meistä irrallinen asia!
Pitkän parisuhteen eläneenä, petettynä ja eronneena ja uuden rakkauden löytäneenä vastaan jotain.
Ex mieheni oli peilikuvani yli 15 vuotta ja minä olin hänen. Viimeisinä vuosina toimme toisistamme huonoja puolia esille enemmän kuin tarpeeksi.
Joku toinen nainen näki hänessä jotain mitä minä en nähnyt.
Silti olisin pitänyt kiinni hänestä loppuun saakka. Unohtanut itseni ja vaikka mitä.
Kolme pientä lasta. Arvaa pelottiko?
Hän teki sen mitä minä en uskaltanut. Otti eron.
Antoi minulle mahdollisuuden kasvaa.
Niin hassua kuin se onkin me kuitenkin muokkasimme toisistamme tälläisiä mitä nyt olemme. Molemmat nyt onnellisina uusissa suhteissamme. Sanoisin jopa tasapainoisina. Nykyinen mieheni rakastaa minua osittain siksi että minua on petetty.
Nämä kokemukset kasvattivat minusta tämän ihmisen.
Niin paljon kipua se vaati ja itseinhoa ja toisen vihaamista, katkeruutta, surua ja lopulta ymmärtämisen kautta anteeksiannon itselle ja toiselle.
Viisi vuotta.
Sillä mitä kohti sinä alkuperäinen olet menossa on tarkoitettu tapahtuvaksi nämä asiat. Usko että se on jotain paljon hienompaa mitä et ymmärtäisi muuten.
Kiitos ex mehelleni ja lasteni isälle siitä mitä minulla nyt on.
En ehkä ilmaisssut itseäni kyllin selkeästi. Kun tulemme parisuhteeseen, tulemme siihen kantaen kaikkea sitä painolastia ja niitä vuorovaikutustapoja, jota olemme erityisesti lapsuudenkodissamme oppineet. Nämä vuorovaikutusmallit voivat olla täysin riippumattomia parisuhteen toisesta osapuolesta. Aina ei ole kyse siitä, että parisuhde mättää, vaan kyse voi olla myös siitä, että toinen osapuoli toistaa niitä lapsuuden mallejaan kerran toisensa jälkeen. Valheellisuuteen voi oppia jo hyvin varhain ja se voi olla ollut ainoa selviytymiskeino.
kotikin vaikuttaa niin hyvässä kuin pahassa, muta ei pidä unohtaa että ihminen on hyvin oppivainen ”eläin”. Emme ole kuitenkaan vanhempiemme klooneja.
Kyllä meihin vaikuttaa hyvin moni muukin kuin pelkät vanhemmat. Aikuistuminen on juuri sitä, että luomme oman arvomaailmamme riippumatta vanhemmistamme. Ellei näin tehdä, emme myöskään itsenäisty. Omia vanhempia (tai toisen) on turha syyttää, sillä kyllä omista päätöksistä ja valinnoista vastataan itse.
Me muodostamme oman kuvamme siitä millaista vaikka rakkaus tai rakkaussuhde on. Väitän että tähän vaikuttaa erityisesti kaikki se mitä ympärillämme näemme. Luomme ideaalin niiden pohjalta. Se että ihmiset eivät toimikaan kuin elokuvissa tai kirjoissa, opitaan aikuistumisen yötä. Eiköhän melkein kaikki meistä ole haaveillut jos jonkinlaista.
Vuorovaikutus on vuorotellen vaikuttamista, eli vaikutamme toiseen ja toinen vaikuttaa meihin. Sen mukana me kasvamme ja muutumme. Parisuhteessa luomme uuden tilanteen, kumpikin tuo sen oppimansa (arvonsa, mielipiteensä, käsityksensä jne.) ja niistä sitten muovautuu se SUHDE. Siksi ne ”peritytkään” mallit eivät toimi ilman sitä vastapuolta, joten kyllä se on riippuvainen siitä toisesta.
Valheellisuus on tuon toisen ihmisen yksi ominaisuus. Riippuu siis paljon kuinka se näkyy, onko se arvo (kuten ”kohteliaisuutta” tai ”sivistynyttä käytöstä”), onko se kenties vääristynyt asenne (niin kuuluu tehdä, näin muutkin tekevät, en muutoin saa ”lupaa”…), onko se todellakin persoonallisuutta hajottava tekijä (suojamekanismi). Vastapuoli joutuu päättämään, kuinka tuohon vastaa. Huomaako sen, osaako lukea toisen käytöstä, kuinka reagoi siihen omalla käytöksellään… suuttuuko, mököttäkö, puolustautuuko, onko muka huomaamatta…
Tästä taas on vastaanottaja itse vastuussa.
Kirjoitin kylläkin nyt vain normaaleista tilanteista. Kuten painotin, en niistä tapauksista kun ollaan persoonallisuushäiriöisen kanssa yhdessä, sillä siinä toimii vallan muut pelisäännöt.
Meillä ihmisillä on vain tapana alkaa luomaan mielikuvia vähän hatarin perustein. Me oletamme ja tulkitsemme toisinaan ihan jotain muuta kuin mitä se todellisuus on.
"Omia vanhempia (tai toisen) on turha syyttää, sillä kyllä omista päätöksistä ja valinnoista vastataan itse."
Syyttämisestä ei kai ole kyse, vaan nimenomaan vuorovaikutuksen pelisääntöjen ymmärtämisestä. Vuorovaikutuksen perusta luodaan lapsuudenkodissa (ne kolme tärkeää ensimmäistä vuotta) ja halusimme tai emme, se on meillä aina mukanamme.
"Siksi ne ”peritytkään” mallit eivät toimi ilman sitä vastapuolta, joten kyllä se on riippuvainen siitä toisesta." Tästä olen täysin eri mieltä. Saatamme asettaa parisuhteen toisen osapuolen rooliin, joka ei kuulu tälle ollenkaan ja pyrkiä tämän asetelman avulla ratkaisemaan lapsuudessa selvittämättä jääneitä asioita.
"osaako lukea toisen käytöstä"
Parisuhde ei kai voi rakentua muuten, kuin että molemmat tuovat siihen rehellisesti oman itsensä ja kommunikoivat mahdollisimman selkeästi. On parempi olla kuvittelematta, että osaa lukea toisen käytöstä ja ajatuksia.
"Kirjoitin kylläkin nyt vain normaaleista tilanteista. Kuten painotin, en niistä tapauksista kun ollaan persoonallisuushäiriöisen kanssa yhdessä, sillä siinä toimii vallan muut pelisäännöt."
Persoonallisuushäiriöt ovat liukuva käsite: meistä kaikista löytyy persoonallisuushäiriöiden piirteitä ja vääristyneitä vuorovaikutusmalleja eli kyllä niitä sairaita pelisääntöjä on ihan tavallisissakin suhteissa.
tavalla näiden asioiden parissa. tämä mene jo psykologisoinnin puolelle ja riippuu nyt suuntauksesta mistä sitä tarkastelee. Tunnetuin lienee tuo Freudin kehittämä analyysitapa. Eri näkemyksiäkin on.
Toki me opimme malleista, mutta ei se ihan noin yksioikoista ole. Roolimallit toki vaikuttavat, mutta juuri siitähän on kyse että me tapamme olettaa enemmän kuin ottaa selvää ja tietää. Arvot ja asenteet luovat pohjan, mitä mallia kulloinkin haluamme toteuttaa. Aikuinen siis valitsee itse. Tämä on hyvä ymmärtää että tajuaa myös että vastuu omasta käytöksestä on itsellä – ei niillä vanhemmilla.
Aikuisina opimme lisää ja valitsemme sen oma tapamme. Itse muun muassa osittain toteutan enemmän isäni tapaa kommunikoida ja loput olen oppinut parisuhteistani. Samoin huomaan mieheni tekevän. Jouduimme opettelemaan sen meidän tapamme joka taas on variaatiota monesta mallista.
Sanaton viestintä on suurin osa vuorovaikutuksesta, eli kyllä me ”luemme” toisiamme halusimme tai emme. Ehkä se on keskeisin osa ihmissuhde ongelmista, että emme oikeasti osaa ilmaista, emmekä kuunnella? Ainakin minun kokemukseni mukaan.
Ehkä luet enemmän noista persoonallisuus häiriöistä. Esimerkkinä narsistisesta häiriöstä on, että hän manipuloi eikä vuorovaikuta. Diagnoosin teko vain on tehtävä asiantuntijan avulla. Tavallisissa suhteissa ei ole sairaita malleja, mutta vääristyneitä kyllä sekä repiviä tapoja.
En usko, että voit nettikeskustelussa vedota siihen, että työskentelet näiden asioiden parissa. Niin minäkin työskentelen. Taustateoriani ei ole freudilainen.
"Ehkä luet enemmän noista persoonallisuus häiriöistä."
Luulen, että psykologin koulutus riittää kyllä enkä tarvitse lisälukemista. Päivitäpä itse tietosi persoonallisuushäiriöistä, esim. DSMIV on hyvä lähde. Kehotan sinua myös myös kertaamaan yhdyssanojen kirjoitusohjeet (persoonallisuus häiriö, ihmissuhde ongelmat:)
Siinä tapauksessa ihmettelen varsin "tavis"näkemystäsi. Ehkä puhumme samasta asiasta mutta vähän eri näkövinkkelistä.
Yritän pitää erillään tämän nykyvillityksen nimitellä vähän kaikkia "häiriintyneiksi", siksi olen tarkka siitä. Itse olen törmännyt vain muutamaan tällaiseen ihmiseen.
Ja mitä kirjoitusvirheisiin tulee, se on jo takertumista lillukanvarsiin kun muuta sanottavaa ei keksi : ) Eikö?
En usko, että sinä olet siinä asemassa, että voit määritellä muiden näkemyksiä "tavis"-näkemykseksi. Kirjoitustesi sisällön ja kielioppisi pohjalta en usko, että sinulla on kovinkaan pitkää teoreettista koulusta psykologian alalta. Veikkaan, että olet korkeintaan amk-koulutuksen käynyt. Teet hallaa näillä palstoilla esiintymällä asiantuntijana, kun perusteita ei ole.Taviksia tässä ollaan varmaan kaikki, eikö:)
Taitaa olla uskottomuusteoriat ruodittu kun ei painavaa sanottavaa löydy
takerrutaan toisten sanomisiin kuka sono mitä häh ....!
ap:lle alkukirjoituksellasi oli tarkoitus varmaankin herättää pettäjissä
ja sitä aikovissa omantunnon tuskaa ja etukäteistä katumisen kokemusta.
Metsään menee opetusohjeet ja pahasti .
Kyllä aikuinen ihminen osaa
jo ihan itse määrittää omia tekemisiään ja seurauksiaan ja mikäli ei osaa
hän tekee tasantarkkaan omat virheensä jos hän ne tekee tietoisesti
suhteessa ollessa siinä ei neuvot ja opit paljoa paina.
Kirjoituksestasi sen verran itselleni jäi tunne kuin kirjoittaisit alaluokkalaiselle
ohjeita kuinka käyttäytyä koulussa.
tulee, pohjonmaalta : ), painava sana. Hyvä tiivistys!
Mielestäni ap:n alkukirjoitus oli täyttä asiaa. Pettäjä ei ole pettäessään aikuinen, vaan ajattelee vain ja ainoastaan itseään. Jos suhteen haluaa lopettaa, sen voi tehdä ilman pettämistä, rehellisesti. Tai vielä parempi: voi ilmaista toiselle omat halunsa ja tarpeensa ja keskittyä parantamaan omaa suhdettaan. Apua voi hakea terapeutilta, jos tuntuu, että omat keinot eivät riitä.
"Erona tavassa toimia kuten kuuluu ja tavassa toimia oikein on, että vain oikea toiminta lähtee sydämestä."
Mistä näitä murrosikäisiä tänne palstalle riittää? Tunteet voivat olle hyvinkin harhaanjohtavia, jos aina lähdetään TOIMIMAAN niiden mukaan. Lukekaa esim. Golemanin kirja Tunneälystä. On tärkeää tunnistaa ja tuntea omat tunteet, mutta toiminta tunteiden mukaan on ihan eri asia.