Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Minä en omista mitään, puolisoni omistaa asunnon ja auton. Hän käy töissä, itse jäin kohtalon oikusta työttömäksi enkä yrityksistä huolimatta työllisty ikinä.
Tahtoisin oman asunnon, jotta tuntisin olevani turvassa ja oman elämäni herra. Vaan ei.
Vuokralle en muuta enää koskaan, se on varmaa. Ennemmin menen kiikkuun.
Tahtoisin oman asunnon, jotta tuntisin olevani turvassa ja oman elämäni herra. Vaan ei.
Vuokralle en muuta enää koskaan, se on varmaa. Ennemmin menen kiikkuun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ikäviä juttuja, kun elää avoliitossa eikä ole ollut mahdollista huolehti ns. "pahan päivän varalle" hoitamiseksi.
Toivottavsti työllistyt vielä.
Nyt sulla on vitsit todella vähissä ja olet tavallaan avokkisi armoilla.
Miksi et omista puolta kodista?
Vaikka mekin alettiin rakentaa omaa taloa ja toinen oli sillä hetkellä opiskelija (ei vakityötä), niin talo on silti molempien nimissä. Nykyään molemmilla on työpaikat, mutta alkutilanteessa vain toisella oli vakityö ja toisella pätkätyötä. Yhteiseen pankkilainaan riitti, että toisella oli vakityö. Nyt vuosia myöhemmin olisi ollut tosi tyhmää, että vain se vakityössä oleva olisi yksin omistanut kotimme.
Tietystikään tämä ei sinun tilannetta auta, kun kerron, mutta kerron sen muille varoituksena ja neuvona, ettei kukaan jäisi tyhjän päälle. Kyllä sinäkin voisit vielä saada asiasi järjestykseen, mutta työtä olisi saatava. Voisiko puolisosi antaa sinulle puolet asunnosta?