Moi olen tässä miettinyt pitkänaikaa jo että onko treffailusta tullut tiedettä jota haetaan kaiken maailman treffi jutuista kuten nämä ysi yhdistää ja muut vastaavat?
Onko treffien saaminen nykyään vaikeampaa kuin ennen vaikka on nykyään on kännyt ja tietsarit joiden pitäisi helpottaa elämää eikä suinkaan vaikeuttaa. Odotetaanko toiselta osapuolelta enemmän kuin toiselta?
Kertokaa omia kokemuksianne :-) Onko mielestänne sitä yhtä ja oikeaa henkilöä olemassakaan vai onko se vain jotenkin romantisoitua höpinää niiltä ajoilta kun mummomme olivat naimaiässä.
Omalta kohdaltani voin vain sanoa että olen yh ja se tuntuu olevan monelle miekkoselle kompastuskivi joten onko yksinhuoltajuudesta tullut treffi markkinoilla jonkinlainen kirous? Luulin että olisimme ohittaneet sen aikakauden kun emme elä enää ns: pimeitäaikoja mutta olen päättänyt henkkoht että en enää jaksa juosta treffien perässä että olen mielummin kahdestaan muksun kanssa kuin kahlaisin treffi viidakon läpi ;-)
Mutta kukin tavallaan ja tyylillään ja jos se oikea on jokaiselle niin miksi häntä ei löytäisi vaikka kaupankassalta tai jopa puistosta tai jostain muualta vai mitä?
Mutta kaikille erittäin hyvää keväänalkua ja kohta sitä rakkautta on taas ilmassa joten tsemppiä kaikille sukupuoleen katsomatta :-)
Onko treffien saaminen nykyään vaikeampaa kuin ennen vaikka on nykyään on kännyt ja tietsarit joiden pitäisi helpottaa elämää eikä suinkaan vaikeuttaa. Odotetaanko toiselta osapuolelta enemmän kuin toiselta?
Kertokaa omia kokemuksianne :-) Onko mielestänne sitä yhtä ja oikeaa henkilöä olemassakaan vai onko se vain jotenkin romantisoitua höpinää niiltä ajoilta kun mummomme olivat naimaiässä.
Omalta kohdaltani voin vain sanoa että olen yh ja se tuntuu olevan monelle miekkoselle kompastuskivi joten onko yksinhuoltajuudesta tullut treffi markkinoilla jonkinlainen kirous? Luulin että olisimme ohittaneet sen aikakauden kun emme elä enää ns: pimeitäaikoja mutta olen päättänyt henkkoht että en enää jaksa juosta treffien perässä että olen mielummin kahdestaan muksun kanssa kuin kahlaisin treffi viidakon läpi ;-)
Mutta kukin tavallaan ja tyylillään ja jos se oikea on jokaiselle niin miksi häntä ei löytäisi vaikka kaupankassalta tai jopa puistosta tai jostain muualta vai mitä?
Mutta kaikille erittäin hyvää keväänalkua ja kohta sitä rakkautta on taas ilmassa joten tsemppiä kaikille sukupuoleen katsomatta :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kai treffeille pääsy vaikeampaa ole kuin ennenkään, mutta sen olen huomannut, ettei ne johda mihinkään.
Siitä syystä olen itsekin lopettanut moisen harrastuksen, en tosin ole koskaan kovin innokkaasti treffaillut.
Meikäläiselle ei yksin eläminenkään ole ongelma.
Tutustumiset baarissa ja treffit ovat siksi tiedettä, että ne ovat selkeitä tilanteita missä toimitaan tietyllä tavalla. eikö se olis hankalaa käydä kaupassa jos kassajono olisi kaikkien mielestä hyväksytty iskupaikka? yritä siinä tehdä ostoksia varsinkin varattuna miehenä, kun joku muija keimailee edessäsi ja viereisessä jonossa vinkataan meikattua silmää niin että rähmä lentää. Vielä kun sitten vaimo saapuu siihen paikalle sitruunoita punnitsemasta...
Monille lapsettomille ajatus yh:sta voi olla vieras mutta ei lapsi kaikkia haittaa, varsinkaan sellaisia joilla on oma. Mitä olen kuullut on että yh:t itse monesti tuntuvat vierastavan toista yh:ta tai yhteishuoltajaa. Lisäksi yh:lla on aina lapsi - vähänkään vastuuntuntoinen ihminen ei voi tavata yh:ta pelkän seksin merkeissä jne. vaan siinä täytyy mieltää itsensä tulevan vanhemman rooliin lapselle, joka ei ole oma. Se ei ole helppo pala, joten älä syyllistä.
Ei kannata luopua jos kiinnostaa. Itse löysin kumppanini, naisen jonka kanssa todella kuulun yhteen niin varmasti, että sen tuntee koko ruumiilla. En helpolla ja hetkessä, vaan vasta yli kolmikymppisenä ja monesti jo toivoni heittäneenä. Varsinkin kun olin aika tarkka vaatimuksieni kanssa (kaunis tai ainakin söpö, älykäs, luova, lujaluontoinen mutta herkkä, hauska eli saa minut oikeasti ja helposti nauramaan, pitkä, isorintainen ja -pyllyinen ja seksikäs, heh).
En toki pitänyt yksinäisyyttä kestämättömänä, pääosin nautin sinkkuudesta mutta alkoi jo harmittamaan. Enkö löydä unelmieni naista? Tapailin kyllä naisia, mutten viihtynyt suhteissa kovin pitkään. Sitten melkolailla varoittamatta se tapahtui. Treffaaminenkin oli nautinto, kun varmaan kummastakin paistoi koko ajan hurjaa vauhtia kasvava ihastus ja kiinnostus.
No, tsemppiä sulle Johanna...
Treffien saaminen on helpompaa kuin koskaan. Pienen opettelun jälkeen chatista, sinkkupalstoilta, deittinetistä, mobiilideiteistä, tekstitv:stä ym. pääsee treffeille aika nopeastikin.
Tuon takia ihmisistä tullut myös nirsompia. Mitä järkeä ottaa ekana treffattu, kun tietää, että maailma on täynnä ihmisiä ja sähköisten medioiden avulla heihin pääsee tutustumaan. Jos ei vaikka toinen tunnu ihan täydelliseltä niin mennään vaan seuraavan kanssa treffeille.
Treffailu siis jo liian helppoa ja se lisää nirsoutta.
Myös sitoutuminen vähentynyt. Nykyaikana on taloudellisesti hyvin mahdollista elää yksin. Myös sosiaalisesti yksineläminen on paljon hyväksyttävämpää. Pitkään kouluttautuminen, omat harrastukset, ystävät ja oma uraputki edesauttavat myös sitä, ettei moni koe pakottavaksi tarpeeksi sitoutua ja perustaa perhettä. Elämässä siis niin paljon sisältöä muutenkin.
voin kertoa, että treffaileminen on aina ollut joillekin helppoa ja joillekin todellinen tuskien tie. Pitkän avioliiton jälkeen en todellakaan halua sitoutua, kun lapsetkin on tehty. Nautin elämästä käymällä yhden miehen kanssa hiihtämässä, toisen kanssa harrastan kirjallisuutta ja ruokaa (ihana yhdistelmä!) ja kaikenlaisia tuttavuuksia mahtuu elämääni. Onneksi ikäiseni miehet eivät ole hekään halukkaita sitoutumaan.