Moi olen tässä miettinyt pitkänaikaa jo että onko treffailusta tullut tiedettä jota haetaan kaiken maailman treffi jutuista kuten nämä ysi yhdistää ja muut vastaavat?
Onko treffien saaminen nykyään vaikeampaa kuin ennen vaikka on nykyään on kännyt ja tietsarit joiden pitäisi helpottaa elämää eikä suinkaan vaikeuttaa. Odotetaanko toiselta osapuolelta enemmän kuin toiselta?
Kertokaa omia kokemuksianne :-) Onko mielestänne sitä yhtä ja oikeaa henkilöä olemassakaan vai onko se vain jotenkin romantisoitua höpinää niiltä ajoilta kun mummomme olivat naimaiässä.
Omalta kohdaltani voin vain sanoa että olen yh ja se tuntuu olevan monelle miekkoselle kompastuskivi joten onko yksinhuoltajuudesta tullut treffi markkinoilla jonkinlainen kirous? Luulin että olisimme ohittaneet sen aikakauden kun emme elä enää ns: pimeitäaikoja mutta olen päättänyt henkkoht että en enää jaksa juosta treffien perässä että olen mielummin kahdestaan muksun kanssa kuin kahlaisin treffi viidakon läpi ;-)
Mutta kukin tavallaan ja tyylillään ja jos se oikea on jokaiselle niin miksi häntä ei löytäisi vaikka kaupankassalta tai jopa puistosta tai jostain muualta vai mitä?
Mutta kaikille erittäin hyvää keväänalkua ja kohta sitä rakkautta on taas ilmassa joten tsemppiä kaikille sukupuoleen katsomatta :-)
Onko treffien saaminen nykyään vaikeampaa kuin ennen vaikka on nykyään on kännyt ja tietsarit joiden pitäisi helpottaa elämää eikä suinkaan vaikeuttaa. Odotetaanko toiselta osapuolelta enemmän kuin toiselta?
Kertokaa omia kokemuksianne :-) Onko mielestänne sitä yhtä ja oikeaa henkilöä olemassakaan vai onko se vain jotenkin romantisoitua höpinää niiltä ajoilta kun mummomme olivat naimaiässä.
Omalta kohdaltani voin vain sanoa että olen yh ja se tuntuu olevan monelle miekkoselle kompastuskivi joten onko yksinhuoltajuudesta tullut treffi markkinoilla jonkinlainen kirous? Luulin että olisimme ohittaneet sen aikakauden kun emme elä enää ns: pimeitäaikoja mutta olen päättänyt henkkoht että en enää jaksa juosta treffien perässä että olen mielummin kahdestaan muksun kanssa kuin kahlaisin treffi viidakon läpi ;-)
Mutta kukin tavallaan ja tyylillään ja jos se oikea on jokaiselle niin miksi häntä ei löytäisi vaikka kaupankassalta tai jopa puistosta tai jostain muualta vai mitä?
Mutta kaikille erittäin hyvää keväänalkua ja kohta sitä rakkautta on taas ilmassa joten tsemppiä kaikille sukupuoleen katsomatta :-)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä oon niin ujo etten mä uskalla pyytää ketään treffeille. ihastun kyllä helposti, mutku en uskalla ehdottaa edes kahvittelua.
Muhun ei pienet vihjaukset tehoa. Mua pitää ottaa korvista kiinni ja suudella kiihkeästi.
Mulle ainakin treffiseuraks lähes ketä vaan. Treffeillähän sitä vasta selvitellään niitä muita ominaisuuksia.
Netistä miehen on turha etsiä seuralaista. Naisilla on sen verran kovat vaatimukset.
Ei se treffien aikaansaaminen niin vaikeaa ole.
Netin kautta se on helppoa, kunhan on vaan rehellinen.
Ongelma on ehkä siinä että kun ikää ja kokemusta kertyy, niin vaatimukset kasvavat. En puhu nyt exäni virheistä, ehkä niitä ei ollutkaan, vaan siitä että nykymaailma tuntuu joskus olevan täydellisyyteen pyrkimistä. Vikaa on niin meissä miehissä kuin teissä naisissakin.. Medialla on myös näppinsä pelissä. Niiden luomat kuvat ihannemiehestä ja -naisesta sekoittavat kaikkien päät siitä, mitä todella haluaa/pitää haluta kumppaniltaan..
Tottakai se oikea henkilö on jossain olemassa, se vaan pitää oivaltaa.. Minäkin uskon vahvasti että se oikea voi löytyä yllättävästäkin paikasta.
Ei mun mielestä yksinhuoltajuus ole kompastuskivi.. enää, pitää rehellisesti myöntää lapsettoman pitkähkön avioliiton jälkeen suhtautuminen yksinhuoltajiin oli hieman kielteinen.. mutta nettideittailu viehättävän "sinkkuneidon" kanssa muutti sen totaalisesti. Monien meilien ja tekstiviestien ja parin tapaamisen jälkeen hän tipautti "pommin" ja kertoi että hänellä on kaksi muutakin ketä hän rakastaa, eikä se ollutkaan loppujen lopuksi pöhkömpi juttu :) Oli loppujen lopuksi hauskaa viettää "perhe-elämää" kun se oli jäänyt kokematta ed. suhteessa. Suhde vaan ikävä kyllä loppui.. Emme sopineetkaan toisillemme ja asuimme liian kaukana toisistamme. Lapsia tuli kyllä enemmän ikävä ;)
Enää sillä että onko yksinhuoltaja vai ei, ole merkitystä. Mulle siitä on tullu lisäpisteiden arvoinen juttu deitti-ilmoituksia selaillessa. Ovat meinaan ihmisinä lämpöisempiä.
Eli tässä mun kokemuksia..
Mukavaa kevään alkua myös Sinulle ja Johanna, ja muista, että se mies kuka seuraavan kerran kaupan kassajonossa hymyilee sinulle takanasi saatan olla minä ;)
Tartu tilaisuuteen, se on sitä kemiaa..
Johanna,
mulla on sama mielipide kuin sulla.. eli valitettavan usein yh jätetään nuolemaan näppejään vaikka ois kuinka hyvä ja kiva tahansa mutta se yksikin lapsi "vastuksena" menemiselle minne tahansa on kauhistus hyvin monelle miehelle ja naiselle. MIKSI? Sitä sopii kysyä sellaiselta naiselta/mieheltä jolle se on kauhistus.
Ei meitä ihmisiä voi omistaa eikä ikuisesti sitoa...
Missäpäin sinä asustelet ja aikaasi kulutat lapsesi kanssa?
Kirjoita kuulumisiasi osoitteeseen:
[email protected]