eli ongelmana on nyt sellainen että olen ollut pian suhteessa kolme vuotta, ja minua on alkanut ärsyttämään mies ihan tosissaan.
hänelle tärkeintä on tietokone, pelit ja omat tarpeet ja se että minä laihdun ja laihdun ja näytän hyvältä.
olen jo itse asiassa laihtunutkin melko hyvin ja saanut kiinteytettyä, mutta ärsyttää miehen patistaminen ja syömisten vahtiminen kun jo itsekin harrastan sitä niin ei hänen tarvitse kytätä.
minä olen se joka pääsääntöisesti siivoaa, tiskaa, huolehtii eläimet, tekee ruokaa ja taas tiskaa.
mies pätee kotona nyt kun en ole saanut töitä kesäksi..vielä ja syyttää minua rahattomuudesta, ja valittaa kun ruoka maksaa ja kaikki maksaa ja miksi taas pitää tehdä tällaista ruokaa jne..hemmetin ärsyttävää..
yritän olla mieliksi mutta muuta ens saa palkaksi kuin valittamista..
ja eräs asia häiritsee ihan mielettömästi!hän suhtautuu seksiin kuin pikkupoika...käpälöi ja kourii jos tekee mieli ja sitten loukkaantuu jos minä en syty, ja ne seksistiset sanonnat häneltä ovat jokseenkin kuvottavia, en nyt meinaa tarkemmin kuvailla mitä sanoo mutta kuvailee alapää alueita ja puhuu tisseistä yhtä innostuneesti kuin teinipoika vaikka on lähemmä kolmikymppinen...
ja osittain kaikki nuo asiat vaikuttavat minun mielenkiintooni häntä kohtaan melko negatiivisesti, ei vain kiinnosta enää harrastaa seksiä hänen kanssaan kun tuntuu että "panisi" teinipojan kanssa.
ja se että minulta vaaditaan ihan pirusti asioita suhteen toimimisen edellytykseksi, mutta jos itse olen jotain parannusehdotuksia halunnut mieheltä, hän kuittaa ne "joojoo älä jaksa"- periaatteella..todella turhauttavaa..
olen itse pyrkinyt muuttumaan positiivisempaan suuntaan ihmisenä, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
kiinnitän huomiota nyt entistä enemmän ulkonäkööni, ja pyrin laihtumaan vielä normipainoiseksi, mitä en vielä ole, mutten enää läskikään ole. katson mitä vaatteita laitan päälle.
meikkaankin silloin tällöin ja katson etten ole ihan "peikon" näköinen.
treenaan päivittäin, jotta saan kiinteytettyä ja laihdutettua.
mutta silti kaiken tämän jälkeen mies latelee lisää vaatimuksia, ja kiukuttelee jos minua ei huvita harrastaa seksiä hänen kanssaan(onko ihme?).
nykyään vain iljettää ajatus seksistä hänen kanssaan..
saako tätä tilannetta enää millään korjattua?saako miehen päähän taottua järkeä vai ovatko miehet nykyään ikuisesti äidin pikkupoikia joita pitää paapoa jos meinaa kunnioitusta saada?
yksinkertaisesti onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja kannattaako tällainen suhde pitemmän päälle?
pitäisikö vain lähteä?
hänelle tärkeintä on tietokone, pelit ja omat tarpeet ja se että minä laihdun ja laihdun ja näytän hyvältä.
olen jo itse asiassa laihtunutkin melko hyvin ja saanut kiinteytettyä, mutta ärsyttää miehen patistaminen ja syömisten vahtiminen kun jo itsekin harrastan sitä niin ei hänen tarvitse kytätä.
minä olen se joka pääsääntöisesti siivoaa, tiskaa, huolehtii eläimet, tekee ruokaa ja taas tiskaa.
mies pätee kotona nyt kun en ole saanut töitä kesäksi..vielä ja syyttää minua rahattomuudesta, ja valittaa kun ruoka maksaa ja kaikki maksaa ja miksi taas pitää tehdä tällaista ruokaa jne..hemmetin ärsyttävää..
yritän olla mieliksi mutta muuta ens saa palkaksi kuin valittamista..
ja eräs asia häiritsee ihan mielettömästi!hän suhtautuu seksiin kuin pikkupoika...käpälöi ja kourii jos tekee mieli ja sitten loukkaantuu jos minä en syty, ja ne seksistiset sanonnat häneltä ovat jokseenkin kuvottavia, en nyt meinaa tarkemmin kuvailla mitä sanoo mutta kuvailee alapää alueita ja puhuu tisseistä yhtä innostuneesti kuin teinipoika vaikka on lähemmä kolmikymppinen...
ja osittain kaikki nuo asiat vaikuttavat minun mielenkiintooni häntä kohtaan melko negatiivisesti, ei vain kiinnosta enää harrastaa seksiä hänen kanssaan kun tuntuu että "panisi" teinipojan kanssa.
ja se että minulta vaaditaan ihan pirusti asioita suhteen toimimisen edellytykseksi, mutta jos itse olen jotain parannusehdotuksia halunnut mieheltä, hän kuittaa ne "joojoo älä jaksa"- periaatteella..todella turhauttavaa..
olen itse pyrkinyt muuttumaan positiivisempaan suuntaan ihmisenä, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
kiinnitän huomiota nyt entistä enemmän ulkonäkööni, ja pyrin laihtumaan vielä normipainoiseksi, mitä en vielä ole, mutten enää läskikään ole. katson mitä vaatteita laitan päälle.
meikkaankin silloin tällöin ja katson etten ole ihan "peikon" näköinen.
treenaan päivittäin, jotta saan kiinteytettyä ja laihdutettua.
mutta silti kaiken tämän jälkeen mies latelee lisää vaatimuksia, ja kiukuttelee jos minua ei huvita harrastaa seksiä hänen kanssaan(onko ihme?).
nykyään vain iljettää ajatus seksistä hänen kanssaan..
saako tätä tilannetta enää millään korjattua?saako miehen päähän taottua järkeä vai ovatko miehet nykyään ikuisesti äidin pikkupoikia joita pitää paapoa jos meinaa kunnioitusta saada?
yksinkertaisesti onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja kannattaako tällainen suhde pitemmän päälle?
pitäisikö vain lähteä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kun tällaisia tekstejä lukee, niin pistää ihmetyttämään että mistä tuollaisia urhoja oikein löytyy... sinä tiedät parhaiten mitä tehdä. tiedät varmasti myös että huonoon parisuhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan. kai miehessä edes joitain hyviä puolia oli? punnitse hyviä ja huonoja puolia ennen kuin teet ratkaisusi.
paapottavia löytyy naisistakin. Ensin ollaan aivan lääpällään ja kehutaan maasta taivaaseen, mutta pian huomaat, että saat tehdä kaiken naisen hyväksi. Ei siinä mitään.. Kyllähän parisuhteen eteen pitääkin asioita tehdä, mutta siinä vaiheessa kun se hyyssäminen ja huomioiminen on vain toiseen suuntaa valtaa mielen yksi ja ainoa asia... Äkkiä pois ennen kuin se imee viimeiseksi energiat.
Syyttää sinua kaikesta kun et tee sitä tai tätä, mutta ei huomaa lainkaan kuinka jättää itse huomioimatta toisen...
Liian hyvä alku vain ummistaa silmät, ettei totuutta näe heti. Myös toisen hyvät näyttelijän lahjat auttavat ja sen ne kyllä osaa...
Parempi vain poistu hiljalleen taka vasemmalle ja tätä nainen ei varmaa edes huomaa kun on jo seuraava uhri hyppysissä
Ei kai se ole ongelma sinänsä jos ärsyttää. Se on viesti. Otat sä sen vastaan tai et. SE on sun asia ja päätös. Ensinnäkin kysyn sulta, miks sulle on tärkeää se, että sä olet tollanen alistuvainen vässykkä tossu? Mikset kuule joskus sano, että en laihduta, näin on hyvä ja piste ja tänään en lähde lenkille vaan teen tänään muuta. Ja että jos mulla on tänään tällanen kroppa ja tällaset vaatteet ja tällanen aikataulu, että EN TISKAA, niin mitäs sitten.
Miks sä yrität ostaa toisen rakkautta temppuilmalla kuin marionetti ja aivan yli-imelyyteen asti miellyttämällä. Kyllä kai aikuinen ihminen osaa normaalisti itsekin esimerkiksi vaatteensa valita. Ei niitä aleta valitsemaan sen jälkeen, kun mies tulee taloon. Ei se susta välitä aidosti, jos on noin pienestä kiinni.
Sitten nuo piianhommat. Sano, että nyt riitti, että mies tehköön osansa. Se on aivan normaalia, että kahden aikuisen ihmisen taloudessa molemmat ottaa vastuun asioista. Miksi sulle pitää ihan näitä perusasioita edes selvittää? Se ei ole mikään kriisin paikka vaan normaali asia. Ja on täysin normaali asia edes keskustella asiasta.
Kukaan ei pakota sua olemaan mieliks. Miks ihmeessä sä niin teet? Ja ei toista lopen kiinnosta kuitenkaan. Tolle raha-asialle nyt on vaikea tehdä kovin paljon. Tää aika nyt on sellasta ettei töitä ole välttämättä vaikka miten hakisi. Eikö mies pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa hän jäis työttömäks ja sinä joutusit kustantaan asioita enemmän?
Yhteiselämä nyt vaan maksaa aina. Ja kaikilla. Jos ne rahat on rakkaammat kuin se, että ylipäätään on joku jonka kans syö samasta kattilasta, silloin voit myös miettiä, mitä mieltä suhteessa on.
Jostain syystä ihmettelen sitäkin, miks sä valitat tosta seksiasiasta. Ei ihmiset muutu ja hän on ollut varmasti aina noin lapsellinen. Silloinkin kun olet hänet valinnut ja alkanut suhteeseen. Ei se ole uutta, josta nyt pitäis hermostua. Sun olis vaan pitänyt pitää silmät itse auki ennemmin. Ja monessa muussakin asiassa, etkö sä edes tutustunut toiseen, kolme vuotta ja nyt vasta ärsyttää. Mua ärsyttäis uusi ärsyttävä ihminen kolmessakymmenessä minuutissa tai parilla tapaamiskerralla, jos tietäisin, ettei tule ikinä synkkaamaan. Mutta kun sä et kuuntele itseäsi, vaan miellytät toista ja kuuntelet sitä. Roikut vaan epätoivoisena huonossa suhteessa, joka ärsyttää. Moni ei olis edes alkanut. Mikshän sä aloit ja kolme vuotta olet katsellut tota hommaa, ei kukaan aidosti pohjimmiltaan muutu ikinä. Se on sitä mitä se on ollut, ja tulee olemaan samaa.
Sulta vaaditaan tasan se, minkä annat vaatia. Sähän itse tossa just selitit, että yrität miellyttää minkä ehdit. Ei siinä ole mitään ongelmaa, sinä itse miellytät, sitten valitat, että vaaditaan. No ei vaadita, kun sanot, että nyt riitti ja alat ajattelemaan omilla aivoilla, ja lopetat tuon lobotoidun pään käytön ja otat aivot käyttöön.
Ihan positiivista että olet muuttunut asioissa. Positiivista sinun kannalta. Mutta jos mieheltä ei arvostusta tai välittämistä heru eikä sitä oikeeta vastavuoroisuutta ja sun elämästä välittämistä, niin ei toisen vuoksi tarvi muuttua. Omaa oloa se voi parantaa. Toisaalta sulla olis käsittämättömän paljon vielä muututtavaa. Ensinnäkin tuo sun itsearvostus. Aivan nolla.
Sä kerrot täällä liudan ärsyttäviä asioita, ja kysyt muuttuuko toinen. Sit sä kysyt, että pitääkö erota. En kerro vastausta. Luulen, että ihan itse keksit sen.
Jos jatkat suhteessa, tiedät, millainen toinen on ollut JO ALUSTA asti. Ei se mikään yllätys ole. Kolmessa vuodessa on hiottu jo ne yhteiselämän raamit. Tota samaa se on sit nyt sulla loppuelämä, jos tohon jäät. Heh, menetkö huomennakin muuten lenkille.. Ja tiskaa vain oikein mielissäsi. Hoida kaikki kuuntele valitusta ja vaatimusta ja törkeitä seksistisiä kommentteja.
Miellytä ja alistu ja älä edes itse vaatteitasi valitse..
Tossa oli asioita, mitä itse kirjoitit. Niin jos ei sulla sytytä yhtään, että mitenkähän on ton suhteen kanssa, eipä se meidänkään mielipide taida vaikuttaa. Lopen varmaan nöyristelisit ikuisesti sen itsekkään tunteettoman miehes kans ja leikkisit onnellista.
Jos toisen suhdekäsitys on tuo, ja sun käsitys se, että kaikki on okei, kaikki varmaan silloin teille on okei.
PS: Ajattelin, etten sano, mut vähän käyt sääliksi ja siksi sanon ehkä nyt kuitenkin, että JÄTÄ SE TUNTEETON SIKA ja ala arvostamaan itseäsi ja etsi oikeasti jotain hyvää elämääsi! Eipä sitten muuta.
papukaijamerkki tästä kirjoituksesta.
Kävis vastaukseksi monellekin epätyydyttävässä suhteessa elävälle.
Jokainen osoittaa omalla toiminnallaan miten antaa itseän kohdella.
Joko jatkaa huonossa suhteessa tai tekee asialle jotain.
Pitää arvostaa itseään....
liian myöhäistä. Mitä teet tuollaisella miehellä? Minä en kestäisi omalta mieheltäni yhtään huomautusta työttömäksi jäämisestä (metalli potki väkeä pihalle jne.) ei ole helppoa, tarviiko sitä nyt veistä kääntää haavassa?
Kirjoitit sen mitä minä näen turn-offina; miehelle tärkeintä omat tarpeet, pelit ja tietokoneet..ja että SINÄ laihdut(missähän kunnossa mies ite on). Näyttelyesinekö olet hänelle vai? Seksissäkin tuntuu olevan aika tumpelo tapaus vaikka ikää on.
Mieti nyt MIKSI jäät jos jäät. Mieti myös mitä voit saada jos ja kun lähdet. Voit tulla onnelliseksi, eikö se olisi kaikkein tärkeintä. Olisi hyvä kun sinua kiinnostaisi OMAT tarpeet eikä vain miehesi tarpeet.
varmaan juuri pahimpina päivinä iskee tuo ylenmääräinen vitutus ja näkee ne pahimmat puolet miehessä ja kaikki ärsyttää, ja kun vitutus laantuu niin ei enää ajattele edes noita asioita.
varmaan molemmat enää siedämme toisiamme, en välttämättä sanoisi että tämä mikään toimiva suhde enää on, muuta kuin joskus kaveripohjalla ja kun joskus on hauskaa yhdessä.
olisihan se kivaa taas olla onnellisempi, ja ihastua ja olla itsekseen ilman kenenkään toisen ihmisen komenteluja ja "suhdesääntöjä".
joskus ajattelenkin kuinka kivaa voisi olla sinkkuna.
kai sitä ei vaan tajua itse kuinka päin peetä asiat joskus ovat.
mutta toisaalta sekin että tietää oman miehen olevan luotettava(ei ikinä pettäisi) sekä tuttu ja turvallinen, niin ei vaan uskalla lähteä yksin maailmalle!?
ja kun toista ei haluaisi loukata/satuttaa...
no tämä kyllä pitää itse vielä miettiä tarkkaan vaikka oma kämppä kiinnostaa jo kovasti...ja oma elämä..
sinulla on todistetusti vain yksi ainoa elämä, käytä se onnellisuuteesi ja tottakai kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Ymmärrään että toinen on tuttu ja turvallinen ja että uusi pelottaa. Niin ikävää kuin se onkin, lopulta olemme kuitenkin kaikki yksin, omine valintoinemme jne. Koskaan ei saisi elää elämää toisen kautta kun ketään ei voi omistaa eikä vahtia 24/7. Vaikeaa on, sen tiedän, mutta lopussa kiitos seisoo. Hyvää kesää!
Tässä kirjoituksessa on parikin erittäin loistavaa juttua.
Olen ylpeä sinusta, että olet aloittanut muutoksen. On hienoa, että olet alkanut huolehtimaan itsestäsi fyysisesti. Harmi vain, että miehesi ei sitä osaa nähdä oikein ja vaatii vaan lisää. Mutta toivon, että jaksat pitää yllä omaa fyysistä hyvinvointia, niin tulevaisuudessa sinulla aivan uskomaton mahdollisuus tehdä mitä vain.
Toinen tärkeä juttu on tuo henkinen kasvaminen. On aivan normaalia, että parisuhteessa on tapahduttava jotain aikuisuutta, eli suhteen molemmat osapuolet alkavat ottamaan vastuuta. Se teinimäinen tissienpuristelu ja mekaaninen pano on tässä vaiheessa ilman muuta jo out. Varsinkin kun tietokoneella istuva miehesi todennäköisesti hakee vaikutteita internetin seksisivustoilta.
Eli jos miehesi yhtään olisi tosissaan suhteenne kanssa, hän alkaisi tekemään muutakin kuin istumaan tietokoneella ja vittuilisi sinulle. Sillä vittuiluahan tuollainen syömisestä huomauttelu on, jos toinen ihan oikeasti jo tekee asian eteen jotain. Kannustusta ja yhteisiä kävelylenkkejä sitä silloin luultavasti kaipailisi.
Mitä on tehtävissä? Se riippuu nyt ihan sinusta, mitä haluat? Neuvoisin sinua jatkamaan oman fyysisen hyvinvointisi eteen rakentamista. Jo muutaman kuukauden päästä huomaat itsetuntosi kasvaneen siihen malliin, että on aika pistää miehesi seinää vasten. Sanot sitten suoraan miehellesi, että tilanne on nyt tämä, että sinä olet yrität tämän suhteen eteen jo niin paljon, että saakelin äijä olisi jo parasta sinunkin alkaa tehdä jotain. Jos miehesi yhtään osaa tulkita mitä on tapahtunut, niin hän luultavasti ymmärtää asian. Eli ota homma haltuu ihan tässä muutaman kuukauden sisään ja ala sinäkin vaatimaan jotain.
Ei sinua voi syyllistää siitä, että miksi aikanaan valitsit kyseisen miehen, niin kuin eräät tässä viestiketjussa tekevät. Suhteet alkavat yleensä jostain pienestä jutusta ja jatkossa joko syvenevät sekä muuttuvat kahden aikuisen tasapainoiseksi suhteeksi tai sitten suhde jää teinitasolle joka johtaa täysin vääristyneeseen parisuhteeseen. Parisuhteeseen jossa on aikuisen ruumiissa oleva teinipoika, joka hakee virikkeet internetistä ja toteuttaa vain fyysisiä fantasioitaan aikuisessa naisessa. Ja koska sinä et ole enää mikään pano, vaan aikuinen ihminen, niin sinulla on oikeus muuttua ja vaatia.
Eli pysy henkisesti ja fyysisesti siinä kunnossa, että pystyt vielä laittamaan jossain vaiheessa ehdot suhteelle tai muuten suhde laittaa pysyvät ehdot sinulle ja ne ehdot ei näytä olevan kovin kummoset sinun osalta kirjoituksestasi päätellen. Kirjoitan sinulle miehenä, miehen näkökulmasta, itse ainakin arvostan juuri tuota sinun muutosta ja siitä sinua pitää siis kannustaa. Tsemppiä :)