Kirjoitan tätä lukittautuneena huoneeseeni valtavan aggressiopurkauksen jälkeen. Meidän perheessä on kaksi lasta, minä ja siskoni, olemme 14 ja 15-vuotiaita. minä olen se vanhempi.
me hakkaamme toisiamme, vahingoitamme keinoja kaihtamatta, päivittäin. eiliseltä kädessäni on seitsemän syvää verinaarmua ja jalassani mustelma.
pelkään, että meidän päissämme on vinksahtanut jokin todella pahasti. perheemme on ehjä ja mukava, mutta isämme on ollut aina etäinen ja joskus pienenä jopa lyönyt meitä.
Vanhemmat eivät huomaa miten rankkoja tappelumme ovat, sillä yleensä he ovat poissa, kun hakkaamme. Heille kertominen aiheuttaa vain lisää riitaa siskon kanssa, ja nykyäään he jaksavat enää vain huokailla. mielestäni vinksahtanut suhde siskooni ei todellakana ole heidän syytään, vaan jonkilaisten patoutumien mitä meissä molemmissa on.
Me aloimme hakata toisiamme vasta tässä puolitoista vuotta sitten, aivan käsittämättömistä jokapäiväisistä syistä, viimeksi siitä kun lainasin siskon paitaa ilman lupaa. jos siskoni tekee jotain vastaavaa, suutun niin hirveästi, että haluan vain vahingoittaa vahingoittaa vahingoittaa häntä, ja samalla hän on kuitenkin rakkain ihminen minulle ikinä. silloin, kun emme tappele, olemme ystäviä, kerromme toisillemme kaiken.
on kuitenkin muodostunut luottamuksenpettämis- ja kostonkierre, ja siksi emme ikinä opi. kerran uhkasimme toisiamme jopa veitsellä.
auttakaa ! en jaksa enää ollenkaan. haluan muutta pois.
me hakkaamme toisiamme, vahingoitamme keinoja kaihtamatta, päivittäin. eiliseltä kädessäni on seitsemän syvää verinaarmua ja jalassani mustelma.
pelkään, että meidän päissämme on vinksahtanut jokin todella pahasti. perheemme on ehjä ja mukava, mutta isämme on ollut aina etäinen ja joskus pienenä jopa lyönyt meitä.
Vanhemmat eivät huomaa miten rankkoja tappelumme ovat, sillä yleensä he ovat poissa, kun hakkaamme. Heille kertominen aiheuttaa vain lisää riitaa siskon kanssa, ja nykyäään he jaksavat enää vain huokailla. mielestäni vinksahtanut suhde siskooni ei todellakana ole heidän syytään, vaan jonkilaisten patoutumien mitä meissä molemmissa on.
Me aloimme hakata toisiamme vasta tässä puolitoista vuotta sitten, aivan käsittämättömistä jokapäiväisistä syistä, viimeksi siitä kun lainasin siskon paitaa ilman lupaa. jos siskoni tekee jotain vastaavaa, suutun niin hirveästi, että haluan vain vahingoittaa vahingoittaa vahingoittaa häntä, ja samalla hän on kuitenkin rakkain ihminen minulle ikinä. silloin, kun emme tappele, olemme ystäviä, kerromme toisillemme kaiken.
on kuitenkin muodostunut luottamuksenpettämis- ja kostonkierre, ja siksi emme ikinä opi. kerran uhkasimme toisiamme jopa veitsellä.
auttakaa ! en jaksa enää ollenkaan. haluan muutta pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai sinä tajuat että tuollainen ei ole tervettä. Arjen tullen soita terveyskeskukseen tai Mannerheimin Lastensuojeluliittoon ja pyydä apua.
suosittelen ihan menemään puhumaan jollekkin asialle, vaikka varmasti kuulostaa noin nuorelle tosi pahalta että kehotetaan mennä puhumaan. mutta tuosta voi tulla TOSI iso ongelma vanhempana, siis TODELLA ISO ONGELMA joka vaivaa sinua vielä vanhana mummonakin.
ei ole normaalia tapella verille sisartusten tai kenenkään muunkaan kanssa. nyt siis äkkiä juttelemaan ja seuraavan kerran kun tekee mieli hakata siskoasi niin hakkaa vaikka sänkysi tyynyä, yritä koota itsellesi ITSEHILLINTÄÄ mikä näyttää puuttuvan sinulta ja siskoltasi.