Toinen nainen

Niinpä, niin. Säälittävää todellakin on roikkua ukkomiehessä. Mutta minkäs teet jos rakastut, oma järki ei aina silloin pelaa. Ihan vaan neuvoksi, jos vain kerran kuussa näette, olet sinä vain hetken hairahdus, ei se mies eroa.

Itse näin rakastani useita kertoja viikossa, reilun parin vuoden ajan. Mies puhui ja puhui erosta, mutta puheeksi jäi. Lopulta en vaan jaksanut, pyysin valitsemaan; minä tai vaimo.
No, tietäähän sen, vaimonhan tuo valitsi. Vaikka minua mukamas rakasti enemmän kuin ketään koskaan. Onnea hänen valinnalleen.

Älä siis turhaan ukkomiestä haikaile, pelasta itsesi kun vielä ehdit. Sydänsuruja tuosta vaan seuraa.

Ja ajattele, vaikka sillä on vaimo, niin se pirulainen on vielä mustasukkainen sinusta, jos muita miehiä katselet!! Käsittämätön yhtälö, jota en koskaan ole tajunnut.

Kyllä vaan - kokemusta löytyy toisena naisena olemisesta muutaman vuoden ajalta. Tänä aikana mies on jättänyt silloisen avovaimonsa kertaalleen, palannut takaisin, mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Ja kaiken nämä ajan olen ollut toinen nainen. Ja miksi? Siksi että minä rakastuin aikoinaan ja hän taisi kaivata piristystä seksielämäänsä ja jännitystä arkeensa.

Nyt mies korostaa vahvasti, että hän ei tule koskaan eroamaan vaimostaan. Mutta jos minulle sopii, käy mielellään silloin tällöin purkamassa paineitaan. Raadolliseltahan tämä kuulostaa, että joku suostuu tällaiseen sopimukseen. Mutta ei tämä nyt niin raadollista ole. Nautin hänen seurastaan fyysisesti ja psyykkisesti - ja osaan jo elää elämääni surematta "menetystäni" (=eroa hänestä, sitä että hän valitsi silloisen avonsa minun sijaani.)

Minäkin olen pahoillani hänen vaimonsa puolesta. Ja toivon etten ikinä itse joudu vastaavaan tilanteeseen - jossa mies elää "salattua" elämäänsä selkäni takana. Luvattuaan tuhat ja sata hyvää... Vaikka se, mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Toisaalta sopimus on miehen ja minun välinen. Minun ja hänen vaimonsa välillä on sopimukseton tila, enkä tunne velvollisuudekseni olla lojaali vaimoa kohtaan. En häiritse hänen perhe-elämäänsä ja se on kunnioitustani vaimoa kohtaan.

Mies on "sika", mutta inhimillinen sika. Miksi hän pettään rakainta ihmistään, en tiedä. Emme keskustele aiheesta, emme pysty keskustelemaan. Miehelläkin kuitenkin näyttää olevan normaalit tunteet ja hän kärsii - tavalla tai toisella - syyllisyydestä.

Jos ihminen toimii pelkästään järjellä, tällaisiin kuvioihin ei ryhdy. Sen verran henkisesti rankkaa välillä on. Mutta itsesi takia, älä rakenna ajatuksiisi pilvilinnoja. Kyllä mies tekee sen selväksi sanoin ja teoin, jos on eroamassa. Jos ei aio, et voi muuta kuin hyväksyä tilanteen. Kukaan ei rakasta käskemällä ja toista naista ei rakastateta. Se kannattaa muistaa. Muuten toisena naisena oleminen voi olla ihan antoisaakin. Kun on realistinen :)

olin se toinen nainen, vakipano..... Ja kun olin niin helvetin rakastunut, niin odotin ja odotin, että jonain päivänä..... Sitä päivää ei olisi vieläkään, vaikka kuinka olisin jatkanu odottamista. En antanut hänelle edes vaihtoehtoa, vaimo tai minä. Avasin silmäni, tajusin, että hän teksisi saman myös minulle, jos suhde alkaa maistumaan puulta. En olisi ikinä pystynyt luottamaan häneen. Olisiko se sitten ollut tasapainoinen onnellinen suhde? EI! Avaa nyt hyvä tyttö itekki silmäsi, maailma on täynnä vapaita miehiä, kun niille vaan uskaltaa antaa tilaisuuden. Voimia päätöksellesi.

Miehelläni oli toinen nainen muutaman kuukauden, ja vaikka hän väittääkin suhteen loppuneen ja haluaa jatkaa minun kanssani, olen varma että he tapailevat edelleen. Eivät kovin usein, mutta varmasti ainakin muutaman kerran kuukaudessa.

Nyt elämäni on pelkkää tuskaa ja kyyneliä aamusta iltaan. Kaikki menee päin helvettiä. Lapset kärsivät kun äiti kärsii. Luottamus on mennyt ikiajoiksi ja tulevaisuudessa näkyy vain mustaa.

Miehet - vapaat tahi varatut - tulevat aina metsästämään muita naisia. Eri asia on, lähteekö tällaisen miehen matkaan. Kiitos teille, jotka ryhdytte suhteeseen varatun miehen kanssa. Turmelette monta perhettä, ja vaikka ette välittäisi vaimoista tuon taivaallista, ajatelkaa edes niitä pieniä lapsia, jotka kärsivät teidän takianne.

Kiitos, ja haistakaa pitkä paska!

Olen tapaillut puolisen vuotta itseäni kymmenkunta vuotta nuorempaa naista. Itse olen eronnut, mutta hän on avoliitossa.

Näemme toisiamme usein, ja olemme yhteydessä päivittäin. Voimakas ihastuminen on molemminpuolinen, mutta hän ei ole pystynyt irrottautumaan turvallisesta, mutta pystyyn kuolleesta parisuhteesta. Sanoin jokin aika sitten, etten tahdo jaksaa tätä, ja suhteemme on nyt suvanto/miettimisvaiheessa.

Suosittelen sinullekin samaa. Tapaaminen kerran kuussa on todella vähän; ei kai se riitä rakkaudennälkääsi?!

Ei vaikuta siltä, että mies harkitsisi vakavissaan eroa. Mieti siis, tyydytkö varaventtiilin rooliin.

Tuntuu tuskaiselta ajatuskin luopua siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on yhdessä. Hyviä vaihtoehtoja ei tällaisessa tilanteessa olekaan :(.

Olen lähes samassa tilanteessa. Tosin en edes odota miehen eroavan. Tilanne on hyvä tälläisenään. Ei sitä järki selitä kehen ihastuu ja kehen ne himot kohdistuu. Myönnän, että välillä iskee kunnon itsekunnioituksen puute, mutta se on ohimenevä ilmiö....tuleehan hän taas käymään. Hetken nautinnosta voi saada ilon pitkäksi aikaa. Koita vain olla toivomatta enempää kuin mitä voit saada!

kun tämä pienimuotoinen suhteemme ei ole seksiä?