Haluaisin kuulla muita joilla kokemusta Irakin kurdeista. Itse seurustellu puol vuotta ja haluaisin kuulla muiden suhdeista irakin kurdiin. Ongelmia ei ole ollut paitsi välillä kultani mustasukkaisuus. Onko kaikki muka pettäviä, huijareita ym ym mitä saa lukea päivittäin täällä palstalla.. joten Asiallisia vastauksia odotan..
irakin kurdi
....
8661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, itselläni on omakohtaista kokemusta irakin kurdimiehestä. Auttaa kovin kotitöissä ja on mukava ja miellyttävä viedä häntä sukulaisia tapaamaan. Innokas vuoteessa, ja muutenki. Yli-isänmaallisuus omaa kurdistania kohtaan joskus menee yli hilseen, kun faktat on kuitennii olemassa. Samoin on hyvin mustasukkainen mikä itseäni ihmetyttää koska itse en ole, tosin tykkään joo miehistä että aihettaki voi olla. Aika hiljainen näin naisrintamalla, siis ei ole ollut ällö-liimakieli ikinä. Hänellä ollut vähemman naisia kuin minulla miehieä, ja karsastaa kovin yhdenyönjuttujani kun olen jossain heikolla hetkellä mennyt kertomaan mieskokemuksistani ja näin ollen saa minut tuntemaan ajoittain erittäin alhaiseksi ja huonoksi naiseksi, lisäksi ottaa kaikki "heikkouteni" joka riidassa esiin, mm. nussimani miesten määrän tms. Toisin sanoen saa minut kyllä tuntemaan itteni niiiin paskaksi kun olla ja voi, ja useimmiten ajattelen lopulta itsekin niin. Siksi koen että minulla on ongelmia tämän asian kanssa. Harrastaa uskontoaan välillä hyvinkin tosissaan, mikä ei tietty haittaa kuin kesäterassi-kaudella. Kun hänen kavereita on kylässä niin käyttäytyminen heti muuttuu, yrittää mukamas komennella et käverit näkee et sillä on homma hallussa, välillä on sitten niin rassukkaa->Normi mies. Huom- alussa vaikutti hyvinkin avoimelta ja eurooppalaistuneelta mutta nyt ajan kuluessa lapsuudesta opitut piintyneet tavat ja sukupolvelta toiselle perityneet maneerit pulpahtaa esiin kuin kumisorsa ammeesta.
nyt tekstin luettuani en voi uskoa että itse kirjoitin sen. Niin negatiivinen sen viesti on. Huom. siis olen tämän miehen akka edelleen.
No ajatustensa kirjoittaminenhan auttaa usein näkemään asioiden todellisen laidan. Jos äijä saa sinut tuntemaan itsesi paskaksi, niin ei silloin suhteessa ole kaikki kunnossa. Kannattaa miettiä tarkkaan jatkoa, ennen kuin teet ittelles pysyvää vahinkoa.
Minun ystäväperheni on Irakin kurdeja.
He ovat eritäin mukavia ja vieraanvaraisia ihmisiä.
Minun ystäväperheeni avioliitossa molemmat ovat Irakin kurdeja.
Tunnen koko suvun ja kaikki ovat naimisissa omien kansalaistensa kanssa.
Hyvä niin.Kunnollisia ja tunnollisia.Kasvattavat lapsensa oikein hyvin.
Toivoisin vain että miettisit , todella kannattaako sitoutua Irakin kurdiin.
Ajatusmaailma on toisenlainen ja heillä on oikeus mustasukkaisuuteen.
Ymmärrät kai että et voi muuttaa miehesi ajatusmaailmaa.Joten parasta vain totella mitä mies sanoo ja myöntyä miehen puheeseen.
Diskossa hilluminen ja niukka ulkoasu ei kuulu kulttuuriin.
oletteko kuulleet tai löytyykö omakohtaista kokemusta että ovatko Turkin kurdit kovin samanlaisia kulttuuriltaan kuin Irakin kurdit? Olen kiinnostunut lähinnä tuosta vahvasta mustasukkaisuudesta ja naisen kontrolloinnista... Vai ovatko tässä suhteessa ns. edistyksellisempiä?
Sitten toinen kommentti äskeiseen:
En muuten oikein usko että näistä kirjoittavat naiset hilluvat diskoissa tai pukeutuvat niukasti - kyllä tuntuu että kontrolli ulottuu aivan tavalliseen länsimaiseen elämään johon kuuluu naisillekin julkinen rooli kodin ulkopuolella.
Irakin kurdeista en tiedä mitään, mutta oma ukko on Turkin kurdi..
"Olen kiinnostunut lähinnä tuosta vahvasta mustasukkaisuudesta ja naisen kontrolloinnista.."
Meillä mies on "sopivasti" mustasukkainen, eli jos vaikka kaupassa joku mies tulee moikkaamaan, niin kyselee kyllä että "kukas toi oikein oli" ja pyörittelee silmiään ja ottaa kainaloonsa, jos joku jossain osoittaa kovasti huomiota (vislaa tmv perään). Muuten ei mitään ihmeitä.
Pukeudun ihan normisti, tai, ehkä peittävästi, mutta yleensä aika tyköistuviin (piukkoihin) vaatteisiin. Miehellä ei ole koskaan ollut tästä mitään sanottavaa. Ihan varmasti sanoisi jotain jos lähtisin minihameessa jonnekkin viipottamaan..mutta tuo on sinänsä ihan absurdi scene, koska en tosiaan siis käytä mitään megapaljastavia vaatteita muutenkaan.
Meillä on vauveli, niin eipä kumpikaan ole viime aikoina missään kapakoissa hillunut, mutta tuokin onnistuu. Eli, ukko on lupautunut kyllä hoitamaan joku yö poikaa, kunhan vaan jätän heille tarpeeksi evästä kotirintamalle. Jos siis minulle iskisi ihan hillitön tarve päästä ulos jorailemaan ja vähän sidukkaa nautiskelemaan.
Meillä ei lätty lätise, eikä lautaset lentele. Käytetään lähinnä sitten noita murjota, tai valita turhasta- moodeja (molemmat).
En mä muuta nyt keksi. Eiköhän tuossa ollut taas niistä kaikista stereotyyppisimmistä jotain.
Jatkokyssäreitä saa heitellä ilmoille, otan vastaan, jos saan kiinni :)
Omakohtainen kokemukseni pitemmästä 3 vuoden suhteesta irakilaiseen mieheen päättyi todella ikävällä ja surullisella tavalla.
Suhteen alussa mies oli mitä ihanin ja huomioi kaikin mahdollisin tavoin ja osteli lahjoja yms.
Oli koko suhteen ajan ( viimeistä 6 kuukautta lukuunottamatta ) erittäin avulias kotihommissa yms.
Loppuaika menikin siinä, että mitään ei tehty, eikä mies tehnyt koko suhteen aikana päivääkään töitä, vaan lusmusi ties missä milloinkin "kavereidensa" kanssa.Aluksi en sanonut työ asiasta mitään, mutta kun mies sitten jonkinajan kuluttua muuttui ja rupesi puhumaan minun menemisistäni ja siitä miten heidän kulttuurissaan naiset käyttäytyvät, otin puheeksi sen että eikös miehet tienaa ja tuo leivän pöytään heidän kulttuurissaan.Siitäpä mies veti herneen nenäänsä, ja alkoi helvetillinen suhdesolmu.
Suhde oli tulehtunut lähes koko ajan, ja sairastuin todella vakavasti masennukseen ja jouduin jopa sairaalahoitoon.Mies holhosi ja tarkkaili neuroottisesti menemisiäni ja loppujen lopuksi lopetin kaikki kaveri suhteeni, tai oikeastaan mies sen puolestani teki haukkumalla heidät, ja kaverini eivät loppujen lopuksi uskaltaneet ottaa minuun enää yhteyttä.Puhelinnrokin vaihtui vähän väliä, ja näin mies kontrolloi sitä, etten varmasti pidä yhteyttä ulkopuolisiin.
Olin pitkään sairaslomalla, jonka jälkeen sitten vihdoinkin sain kun sainkin töitä ja siinä vaiheessa suhde oli jo niin tulehtunut, ettei paluuta ollut enää takaisin ns. normaalin parisuhteeseen.
Fyysinen väkivalta alkoi jo heti suhteen alussa, mutta oli lähinnä tönimistä,nimittelyä ja 2lievää" päällekäyntiä.
Tilanne kuitenkin paheni koko ajan, vaikka mitään syytä ei ollut miehen käydä fyysisesti pahoinpitelemään.
Olin koko ajan kotona, mutta siitä huolimatta mustasukkaisuus nosti päätään koko ajan.Mies epäili, että minulla oli suhde yms. ja että koko ajan salaa tapailen mutia miehiä.
Tilanne meni aivan sairaaksi, ja jopa miehen sukulaiset yrittivät saada minut jättämään miehen.
Kävin 2 kertaa miehen kotimaassa, ja hänen perheensä on mitä ihanin.
Toisella kerralla lähtiessäni kurdistaniin, mies pahoinpiteli minut oikein kunnolla ennen matkaa, edellisenä iltana, ja syytä en edelleenkään täysin tiedä.Hänellä vain napsahti.
Nyt miehellä on lähestymiskielto minun ja pojan osalta (joka on edellisestä liitostani, luojan kiitos ) ja välit ovat täysin menneet miehen kanssa.
Yritin olla ystävä hänelle, mutta turhaan yritin.Hän edeleenkin yrittää kontrolloida minua ja heti kun kuulee, etä olen tavannut uusia ihmisiä, hän ottaa heihin yhteyttä ja käskee heidän jättää hänen "vaimonsa" rauhaan.Sairasta.
Edelleen hän sanoo odottavansa minua ja yhteistä tulevaisuuttamme, mutta itse olen niin lopen uupunut, että haluan vain jatkaa elämää ilman pelkoa siitä, että koska tulee taas seuraavan kerran nyrkistä.
Mutta sen sanon, että eivät kaikki ole samanlaisia, kyllä joka maasta löytyy näitä ns. mätiä kappaleita, ja kyllä se aurinko toivon mukaan vielä minhunkin risukasaankin paistaa:D:D:D
Joten häntä pystyyn vaikka hakaneulalla :)
on turkin kurdi ja yhdessä on oltu vajaat 2 vuotta, joista reilu vuosi naimisissa.
En tiedä johtuuko siitä, ettei hän ole islamilainen (paitsi papereissa), että ei ole mitenkään erityisen mustasukkainen, tottakait joskus kyselee jotain, mutta harvemmin.
Meidän suhteessa minä olen se mustasukkaisempi..
Kulttuurishokkia ei ole tullut, enkä usko että tuleekaan kun on saman katon alla asusteltu melkein koko suhteen ajan, aluksi Turkissa ja nyt reilu vuosi Suomessa.
Temperamenttisia olemme molemmat, ja kun riitaa tulee on vähän aikaa aikamoinen älämöly puolin ja toisin, mutta menee aina nopeasti ohi, riidan aiheet ovat kyllä yleensä aika lapsellisia, kun niitä jälkeenpäin miettii. Ns. tärkeistä aiheista ei ole koskaan tarvinnut riidellä, paitsi kerran mahdollisen tulevan lapsemme nimestä! ; ) Hän kun haluaa pojalle isänsä nimen, joka ei suomalaisen suuhun kuulosta kovinkaan kivalta.