Meillä on vaimon kanssa eroprosessi käynnistymässä ja on ollut puhetta minun pois muutostani yhteisestä kodista. Hän on kuulemma käynyt oikeusaputoimistossa kyselemässä neuvoja eroon liittyen. Itse olen halunnut tehdä omaisuudenjakoon liittyvän esisopimuksen tai avioehdon ennen muuttoa mutta hän sanoo, että sellainen sopimus voidaan tehdä vaikka päivä sen jälkeen kun olen muuttanut (katselen vuokra-asuntoja väliaikaiseksi majapaikaksi).
Mikä ajatusmalli tällaisessa voi olla taustalla – luulisi että sopiminen on helpointa kun vielä ollaan saman katon alla?!
Vaimoni on hyvin ansaitseva (useita kymppitonneja parempi bruttotulo vuodessa kuin minulla) mutta on silti puhunut omaisuuden puolittamisesta erossa. Hän ei ole 20 vuoden aikana juuri kyennyt talouttaan rajoittamaan ja säästämään, minä taas luonnostani arvostan säästeliäisyyttä ja ympäristöarvojen huomioon ottamista, sekä esim. osakesäästämistä vanhuuden varalle. Näin minulle on isosta tuloerosta huolimatta jäänyt säästöön runsaasti rahavaroja, perinnöstä alkaen ja omia säästöjä. Pojistamme juuri aikuiseksi ehtineelle vaimoni maksaa 50 euroa viikkorahaa – koulunkäynnin, ja täyden ylläpidon lisäksi. Tämäkään ei ole aina riittänyt baari-iltoihin ja öihin vaan lisärahaa pyydetään (äidiltä) liki päivittäin. Lukio ei ole motivoinut kolmeen vuoteen, koska toki näinkin tulee toimeen. Tästä kasvtusperiaatteesta meillä on suuri ristiriita. En esimerkiksi hyväksy pojan kotiintuloa umpijuovuksissa – vaimoni oli jo tästä syystä melkein muuttamassa pois tästä kodista keväällä (asuntoon, jossa ei moista rajoitusta olisi!). Omasta mielestäni rahoitukseen eli viikkorahaan pitäisi kuulua ”tulosvastuu” kunnollisen koulunkäynnin muodossa, muuten kasvatetaan vanhempien ja yhteiskunnan vastuulle jäävää sukupolvea. - Turha tietenkään mainita, että kesätöiden hakeminen yhdestäkään paikasta ei kiinnostanut, vaikka jo syksystä lähtien patistin. Rahoitus kun on kunnossa, 18-vuotiaalla! Äiti ei osaa sanoa EI tai komeentaa lapsia, mikä sitten näkyy pahasti ristiriitoina perhe-elämässäkin.
Asunnon omistamme puoliksi ja olen valmis nimenomaan neuvottelemaan korvauksesta, jos hän tuntee kustantaneensa enemmän näiden vuosien aikana ! Siitäkin huolimatta, että hän on halunnut ostaa kalliita merkkivaatteita lapsille, ja käytännössä kaikkea, mitä nämä ovat halunneet (oman vakaumukseni vastaisesti). Rahalla on valtaa eikä se todellakaan ole posiiivinen juttu jos ei osata rajoja laittaa ... Toki eron taustalla on paljon muutakin, mutta niistä ristiriidoista toivon omalta osaltani löytyvän tulevaisuudessa suuntaa vain parempaan päin.
Mutta tuo omaisuuden jaon esisopimus tai avioehdon laatiminen ennen avioeron hakemista, miten moisen saisi järkevästi alkuun?
Mikä ajatusmalli tällaisessa voi olla taustalla – luulisi että sopiminen on helpointa kun vielä ollaan saman katon alla?!
Vaimoni on hyvin ansaitseva (useita kymppitonneja parempi bruttotulo vuodessa kuin minulla) mutta on silti puhunut omaisuuden puolittamisesta erossa. Hän ei ole 20 vuoden aikana juuri kyennyt talouttaan rajoittamaan ja säästämään, minä taas luonnostani arvostan säästeliäisyyttä ja ympäristöarvojen huomioon ottamista, sekä esim. osakesäästämistä vanhuuden varalle. Näin minulle on isosta tuloerosta huolimatta jäänyt säästöön runsaasti rahavaroja, perinnöstä alkaen ja omia säästöjä. Pojistamme juuri aikuiseksi ehtineelle vaimoni maksaa 50 euroa viikkorahaa – koulunkäynnin, ja täyden ylläpidon lisäksi. Tämäkään ei ole aina riittänyt baari-iltoihin ja öihin vaan lisärahaa pyydetään (äidiltä) liki päivittäin. Lukio ei ole motivoinut kolmeen vuoteen, koska toki näinkin tulee toimeen. Tästä kasvtusperiaatteesta meillä on suuri ristiriita. En esimerkiksi hyväksy pojan kotiintuloa umpijuovuksissa – vaimoni oli jo tästä syystä melkein muuttamassa pois tästä kodista keväällä (asuntoon, jossa ei moista rajoitusta olisi!). Omasta mielestäni rahoitukseen eli viikkorahaan pitäisi kuulua ”tulosvastuu” kunnollisen koulunkäynnin muodossa, muuten kasvatetaan vanhempien ja yhteiskunnan vastuulle jäävää sukupolvea. - Turha tietenkään mainita, että kesätöiden hakeminen yhdestäkään paikasta ei kiinnostanut, vaikka jo syksystä lähtien patistin. Rahoitus kun on kunnossa, 18-vuotiaalla! Äiti ei osaa sanoa EI tai komeentaa lapsia, mikä sitten näkyy pahasti ristiriitoina perhe-elämässäkin.
Asunnon omistamme puoliksi ja olen valmis nimenomaan neuvottelemaan korvauksesta, jos hän tuntee kustantaneensa enemmän näiden vuosien aikana ! Siitäkin huolimatta, että hän on halunnut ostaa kalliita merkkivaatteita lapsille, ja käytännössä kaikkea, mitä nämä ovat halunneet (oman vakaumukseni vastaisesti). Rahalla on valtaa eikä se todellakaan ole posiiivinen juttu jos ei osata rajoja laittaa ... Toki eron taustalla on paljon muutakin, mutta niistä ristiriidoista toivon omalta osaltani löytyvän tulevaisuudessa suuntaa vain parempaan päin.
Mutta tuo omaisuuden jaon esisopimus tai avioehdon laatiminen ennen avioeron hakemista, miten moisen saisi järkevästi alkuun?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei,
kävin oikeusaputoimistossa juttelemassa myös osituksesta pari tuntia.
Pääasiat on kuitenkin nämä;
- ylös kirjataan omaisuus-asiat, talot, mökit, autot, veneet ja muut kalliit asiat
- säästöt (jos olet säästänyt, ne menee fifti-fifti)
- ja sen jälkeen aletaan ynnäämään velat.
Konkreettinen lopputulos on, että omaisuus jaetaan täysin tasan.
Jos jotain lusikka-sarjaa jne, niistä voi sopia erikseen ilman paperia, mutta jos varman päälle, niin nekin kai sitten paperille. Käytännössähän muilla romppeilla ei ole arvoa sen jälkeen, kun ne on haettu kaupasta.
Tässä jotain esimerkkiä;
http://209.85.129.132/search?q=cache:rpjOlsFb1_YJ:www.lakiopas.com/asiakirjamallit/mallit/rtf/ositussopimus_sovintojakona_osituslaskelma.rtf ositussopimus malli&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
Oikeusaputoimistoon sun ei kannattane mennä, koska jos on normaalit tulot, on myös normaalit kustannukset oikeusaputoimiston palveluista. Ehkä sitten ihan yksityiselle lakimiehelle, ainakin saa, mistä maksaa. Mutta ehkä kannattaa valmistautua vaikka tuolla esimerkillä ja sen jälkeen näyttää sitä vaimolle ja sen jälkeen käydä näyttämässä lakimiehehelle ennen allekirjoittamista. Paperi on pätevä, kun allekirjoitukset löytyy.
Eipä sillä osituksella taida olla kiirettä, ei sitä tarvitse tehdä lainkaan, ellei halua realisoida omaisuutta. Ellei sitä tehdä, olette kumppaneita ja jos jompi kumpi kuolee, omaisuus menee ex-aviopuolisolle, niin taisi lakimies kertoa.
Harmi, että teilläkin asiat solmussa. Meillä meni niin, että mies halusi eroa marraskuussa, mutta ei suostunut siihen, että hän muuttaa tai edes siihen että minä muuttaisin. Tai ilman muuta saisin muuttaa, mutta kaikki laskut pitäisi laittaa puoliksi. Viime kuussa alkoi II-vaihe ja eilen hän kävi muutamssa minuutissa raivonpuuskassaan viemässä paperit eteenpäin. Varmaan sitten ensi viikolla ero astuu voimaan, kunhan posti tuo minulle paperit.
Eilen raivoissaan hän kehotti minua muuttamaan niin pian kuin mahdollista, uhkaili pesäpallomailalla, haukkui persereijäksi muutaman kymmentä kertaa ja
haluaa haastaa kärjäjille. Kunhan vain pääsee minusta eroon ja mahdollisimman kauas. Tänään homma jatkui, haluaa sosiaalityöntekijöiden kanssa keskustella, miten hän voi jäädä omakotitaloon asumaan lasten kanssa ja vielä aikoo hakea lähestymiskieltoakin kärjäjäoikeudelta. Aika innokas kärjäjille menijä.
Eilinen riita alkoi siitä, kun piti hakea pojalle henkkarit yhdessä. Olisin sen hoitanut kahdestaan pojan kanssa, mutta suostumus-paperista puuttui nimi, vaikka sen olin antanut jo 4 päivää aikaisemmin hänelle, jotta saisin hoidettua asian itse omalla kustannuksella. Nimmaria ei ollut, joten hän joutui tulemaan kotiin aikaisemmin klo 16, koska klo 17 poliisilaitos meni kiinni. Meidän olisi pitänyt käydä ensin valokuvassa passikuvaa hakemassa, sitten vasta poliisille.
Oli kiire ja siinä tuli sitten sanakopua, sanoin, että hoitakaa asia ensi viikolla keskenänne ja menin katsomaan telkkaria. Keittiöstä hän huuteli persereikää ja vakuutti, että hän olisi mennyt hakemaan sen henkkarin, jos minä olisin vaan lähtenyt. Poika oli jo aikaa sitten kaikonnut paikalta...
Mä sanoin etten ole persereikä eikä kukaan ole antanut hänelle lupaa minua haukkua miksikään. Persereikä-huutelu jatkui ja jatkui, kunnes ärsyynnyn ja tulin keittiöön, läimäsin poskelle. Ja siitä se lähti, hän säntäsi suoraan hakemaan avioeropaperia, jonka oli jo viime kuussa tulostanut ja täytti sen kahtena kappaleena, aikaa tais mennä minuutti, sen jälkeen ryntäsi autolle ja postiin, aikaa taisi mennä 10 min. Eli eropaperi lähti noin 15 min riidasta.
Jaa, nyt sitten odotellaan kärjille kutsua, poliisia muuttoavustajaksi ja lähestymiskieltoa. Sekä ositussopimusta, avioero-paperia ja mitähän muuta.
Sinä kuullostat rehdiltä mieheltä, onnea sinulle!
Kiitokset viestistäsi! Tavallaan helpottaa ja antaa toivoa kuulla samantapaisia kertomuksia! En ole ehtinyt kirjoitella enempää eikä tilanne ole sinänsä miksikään muuttunut (eikä välttämättä ihan heti muutukaan) mutta toivon jaksamista ja valoisampaa tulevaisuutta myös Sinulle!
2. vaiheen paperin käsittelee oikeus ja teidät tuomitaan avioeroon ja aikaa kuluu ainakin 1 kuukausi joten ei se niin äkkiä käy.
Meillä käräjäoikeus käsittelee paperit samana päivänä tai jo seuraavana päivänä, kun se tulee kirjaamoon. Tuskin menee kuukautta, vaan alle kaksi viikkoa, ellei ole jotain kesäloma-juttuja välissä.
Ykkösvaiheessa paperi lähti torstaina ja heti maanantaina se oli jo palautunut minulle. Miehelle tuli lasku pari viikkoa myöhemmin, eräpäivä taisi olla kuukausi laskun kirjoittamisesta. Joten Hyvinkäällä ollaan tosi nopeita avioeroprosessissa, mutta laskut jäävät vähän junnaamaan.
ei missään ole niin nopeeta kirjaamoa jot päivässä toimis...
peruste ositukseen muodostuu siitä päivästä, kun avioeron ensimmäinen vaihe pannaan vireille käräjäoikeudessa? Joten vaikka muuttaisit huomenna pois yhteisestä asunnostanne, se ei ole peruste ositesopimukselle. Ja avioehto tuossa vaiheessa..? Miksi? Tuskin vaimosi suostuu siihen, että sulkisit häneltä pääsyn osakesäästöihisi avioehdolla..?
Jäin miettimään tuota tilannettanne... Sinä olet "tarkan markan vartija", vaimosi suht huoleton raha-asioissa... Eihän se ole hänen ansionsa, että sinulle on jäänyt rahaa säästöön toisin kuin hänellä hänen syytäessään sitä ylimääräisesti... Joten miksi sinun pitäisi hänelle rahallisesti korvata jotain vuosien varrella kustannetuista..? Elämä kun on täynnä valintoja ja hänen valintansa on ollut tuhlaavaisuus!
Hmm... Osituksessa tosiaan kaikki pannaan tasan - jollette itse toisin sovi. Laki ei määrää panemaan kaikkea 50-50, jos toisin sovitaan. Mutta mustaa valkoisella on hyvä tehdä, niin ei tule myöhemmin mitään häiriöitä.
Omassa tapauksessani - ero laitettiin vireille kolmisen viikkoa sitten, kun löysin itselleni ja lapselle sopivan asunnon, jonka halusin ostaa - kävimme teettämässä juristilla "basic-mallisen" ositussopimuksen, johon ei merkitty muuta kuin yhdessä omistamamme okt ja kummankin henkilöautot merkintä, että muusta irtaimmistosta olemme sopineet yhdessä. Mies siis maksoi minut ulos yhteisestä asunnosta otti pienen jäljellä olleen asuntolainaosuuden vastatakseen.
Ilmeisestikään et halua, että vaimosi pääsisi käsiksi osakesäästöihisi huolettomasta rahankäytöstään johtuen..? Easy come, easy go... Kannattaisiko tässä vaiheessa "jemmata" varallisuutta esim lasten tulevaisuuden varalle? Tekisit rahaston/rahastot lasten nimiin, ja jos epäilet heidän omaksuneen äitinsä leväperäisen tavan käyttää rahaa, asetat ehdon, ettei rahoja voi nostaa kuin vasta XX-ikäisenä?
Mitenkäs tuo rahastointi lasten nimiin ... Toinen on nyt täysikäinen ja toinen pian rippi-iässä. Voiko rahojen nostolle laittaa jotain ehtooja, ikä vaikka vaikka 30 vuotta? Entäs peruminen jos pojan elämä mahdollisesti on menossa päin prinkkalaa eli ei työ maista ja rahat kaaatuu kurkusta alas (ihan vaan yleinen kuvitteellinen tilanne)? (Kuten kerroin tällä hetkellä motivaatio on hukassa ja yhdeksi syyksi näen "tulosvastuun" puutteen kotirahoituksessa eli rahaa tulee ilman suorituspaineita. Itse haluaisin nähdä oikeata koulunkäyntiä ja edes jotain yritystä esim. kesätyöpaikan suhteen).
Ja tuleeko jotain verotusjuttuja mietittäväksi (varainsiirto, lahjavero ...)?
Kiitokset muuten sullekin vastauksestasi!
meillä oli isän holtittomuuden takia tehtävä pojalle tili johon isä luopui käyttöoikeudestaan, tälle tillille saimme kätkettyä pojan mummonperinnön. poika saa käyttää tiliään vain yhdessä minun kanssani kunnes on täysi-ikäinen. varo vain nuoremmastasikin voi tulla loinen kuten isoveli.alkuperäiseen juttuusi sanoisin mutujutulla jot ensin pitäs tosiaan tehdä avioehto ja sitten täyttää eropaperit muuten se menee tasajakoon niin velat kuin varatkin, ja muuttopäivät eivät vaikuta mihinkään mekin asuimme vielä tuomion jälkeen yhdessä yli kolme kuukautta jolloin talo myytiin, talorahoilla maksettiin velat pois muu omaisuus jakamatta yhä (autot,veneet yms.) mies vaan pitkittää kun ei pysty hoitamaan asioitaan edes käymällä pankissa.
muuten säästöhenkivakuutuksesta tai mikähän se nimitys onkaan voi edunsaajat "periä" 35000e verovapaasti eli laita rahat sellaiseen niin lapset saavat jotain sinultakin jos satut delaan ennen ositusta.en tiedä olisiko sekin juttu pitäny tehdä ennen eroprosessin alkua, mutta kusase vakuutusyhtiön lakimiehiltä niin saat tavallaan "ilmaisia" neuvoja.vakuutusrahat muuten maksetaan vain sen edunsaajan omalle tilille, tämäkin oli meillä se miksi lapsenlapset perivät mummonsa veroitta.kysele vakuutuksista onko niissä olevat varat turvassa tulevalta ex-vaimoltasi.
ja muista jot omaisuus lasketaan myös sen avioeron ykkösvaiheen alkamispäivän arvosta, eli hukkaaminen on turhaa.
niin ja vielä nuoremmalle voi hommata edunvalvojan ja maistraatti hommaa sen alaikäiselle automaattisesti kun saa tiedon rahoista, isompikin jos kykenemätön huolehtiin asioistaan/rahavaroistaan voi saada edunvalvojan jos hänet hommataan holhouksenalaiseksi.
en tiedä oliko näistä apua mihinkään kellekkään mutta itse painin näissä asioissa 2004 erottuani ja ositus siis yhä tekemättä.