Olemme nuoria, olleet kolmisen vuotta yhdessä ja asuneet yhdessä puolisentoista vutota. Olemme erittäin hyvä pari, vaikka näin itse sanonkin. Rakkautta, kiintymystä ja kaikkea riittää ja sovimmr hyvin yhteen, mutta ainut "ongelma" suhteessamme on mieheni naismaku.
Miehelläni on aina ollut selkeä näkemys siitä, millaisen naisen hän itselleen haluaa ja millainen nainen on kaunis ja seksikäs. Huvittavinta tässä on se, että minä olen lähes päinvastainen hänen unelmanaiseensa verrattuna, ulkoisesti siis. Ja minulta kuulemma puuttuu ratkaisevan tärkeä asenne. Olimme olleet jo melkein vuoden yhdessä, kun hän alkoi puhua näistä toiveistaan. Sanoin suoraan, etten minä ole hänen kuvailemansa nainen, enkä luultavasti pysty olemaankaan, sillä muuttuminen hänen unelmanaisekseen vaatisi minulta erittäin paljon työtä ja oman aidon itseni tukahduttamista (kokeiltu on). Erityisesti ulkoisesti minun pitäisi muuttua erittäin paljon, ja suunta olisi minun kauneusihannettani vastaan, kyseessä on ehkä jonkinlainen pieni fetissi. Hän taas halveksii näkemystäni siitä, millainen nainen tahtoisin olla, koska se kuulemma osoittaa, etten ole ajatellut asioita itse, vaan mennyt vain massan mukana ja niellyt kaiken, mitä naisista väitetään.
Mieheni mm. sanoi aikoinaan, ettei voi ajatella minua masturboidessaan ja ettei ehkä pysty saamaan täyttä tyydytystä seksistä kanssani ja hän myös loukkaantui hyvin paljon siitä, etten ollut hänen kanssaan samaa mieltä ihannenaisesta, sillä olin kuulemma antanut ymmärtää olevani samaa mieltä (vaikken ollut edes tiennyt hänen ihanteestaan). Jossain vaiheessa hän myös jatkuvasti jankutti luonteemme ja mieltymystemme eroista ja hänelle tuntui olevan maailman suurin ongelma se, ettemme ole täysin samanlaisia. Jossain vaiheessa hän yritti jättää minut, muttei pystynyt, kun ajatteli minun olevan niin heikko, etten kestäisi eroa. Kerran hän myös sanoi, että jos olisin hänen ihanteensa mukainen, hän olisi varmaan jatkuvasti kimpussani. Asia kirpaisi aika kovasti, sillä koen, etten saa todellakaan tarpeeksi seksiä suhteessamme, eikä hän pysty sitä enempää antamaan, koska hänen halunsa ovat niin paljon omiani pienemmät.
Minua ovat jo pitkään kalvaneet asiat, jotka hän on sanonut. Koen jatkuvaa painetta siitä, että minun pitäisi olla aivan toisenlainen kuin olen. Yritänkin muuttaa itseäni hänen haluamaansa suuntaan, mutta se on erittäin hidas prosessi, koska en oikeasti haluaisi tehdä niin ja välillä aina lopetan uurastuksen. Oudointa tässä on se, etteä nykyään mieheni käyttäytyy, kuin ei olisi ikinä sanonutkaan asioita, jotka hän sanoi. Hän vain selittää, että rakastaa minua ja olen aivan ihana ja hänen on vaikea kuvitella, että hän löytäisi yhtä ihanan naisen kuin minä. En vain enää pitkään aikaan ole uskonut mitään hyvää, mitä hän on sanonut. Luulen, ettei hän enää viitsi tai uskalla erota. Hän höpöttelee lapsista ja avioliitosta, ja kun kysyn häneltä, miksei hän muka enää ole samaa mieltä ihanteestaan kuin ennen, hän sanoo vain, ettei asia olekaan niin tärkeä kuin hän luuli. Ja kun joskus se oli maailman tärkein asia! Hän vain sanoo, että ongelmat ovat minun päässäni, eikä minun kannattaisi muistella vanhoja asioita niin paljon.
Olen pari kertaa melkein jo pettänyt miestäni, kun on ollut vaikea vastustaa kiusausta, kun on tavannut miehiä, jotka selvästi himoitsevat minua oman naisellisen itseni takia. En tiedä, kuinka kauan kestän, kun joudun nytkin masturboimaan ljoka päivä. Vituttaa myös ajatus, että hän varmasti seksiä harrastaessamme aina ajattelee unelmanaisiaan, hän on aina niin poissaoleva. Uskon myös, että hän olisi huomattavasti onnellisempi jonkun toisen kanssa ja hän tuhlaa vain aikaansa kanssani. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan ja hän valittaa, että vaikutan siltä, että yrittäisin painostaa häntä jättämään minut.
Asioita vaikeuttaa myös se, että mieheni on oikeasti ehkä maaiman hienoin ja hyväsydämisin ihminen, oikea kultakimpale muiden joukossa. Harmi vain, että jatkuvasti itkettää, kun on sellainen olo, etten kelpaa hänelle.
No tulihan juttua! Jos joku vielä jaksaa kommentoida, niin on melkoisen hieno asia.
Miehelläni on aina ollut selkeä näkemys siitä, millaisen naisen hän itselleen haluaa ja millainen nainen on kaunis ja seksikäs. Huvittavinta tässä on se, että minä olen lähes päinvastainen hänen unelmanaiseensa verrattuna, ulkoisesti siis. Ja minulta kuulemma puuttuu ratkaisevan tärkeä asenne. Olimme olleet jo melkein vuoden yhdessä, kun hän alkoi puhua näistä toiveistaan. Sanoin suoraan, etten minä ole hänen kuvailemansa nainen, enkä luultavasti pysty olemaankaan, sillä muuttuminen hänen unelmanaisekseen vaatisi minulta erittäin paljon työtä ja oman aidon itseni tukahduttamista (kokeiltu on). Erityisesti ulkoisesti minun pitäisi muuttua erittäin paljon, ja suunta olisi minun kauneusihannettani vastaan, kyseessä on ehkä jonkinlainen pieni fetissi. Hän taas halveksii näkemystäni siitä, millainen nainen tahtoisin olla, koska se kuulemma osoittaa, etten ole ajatellut asioita itse, vaan mennyt vain massan mukana ja niellyt kaiken, mitä naisista väitetään.
Mieheni mm. sanoi aikoinaan, ettei voi ajatella minua masturboidessaan ja ettei ehkä pysty saamaan täyttä tyydytystä seksistä kanssani ja hän myös loukkaantui hyvin paljon siitä, etten ollut hänen kanssaan samaa mieltä ihannenaisesta, sillä olin kuulemma antanut ymmärtää olevani samaa mieltä (vaikken ollut edes tiennyt hänen ihanteestaan). Jossain vaiheessa hän myös jatkuvasti jankutti luonteemme ja mieltymystemme eroista ja hänelle tuntui olevan maailman suurin ongelma se, ettemme ole täysin samanlaisia. Jossain vaiheessa hän yritti jättää minut, muttei pystynyt, kun ajatteli minun olevan niin heikko, etten kestäisi eroa. Kerran hän myös sanoi, että jos olisin hänen ihanteensa mukainen, hän olisi varmaan jatkuvasti kimpussani. Asia kirpaisi aika kovasti, sillä koen, etten saa todellakaan tarpeeksi seksiä suhteessamme, eikä hän pysty sitä enempää antamaan, koska hänen halunsa ovat niin paljon omiani pienemmät.
Minua ovat jo pitkään kalvaneet asiat, jotka hän on sanonut. Koen jatkuvaa painetta siitä, että minun pitäisi olla aivan toisenlainen kuin olen. Yritänkin muuttaa itseäni hänen haluamaansa suuntaan, mutta se on erittäin hidas prosessi, koska en oikeasti haluaisi tehdä niin ja välillä aina lopetan uurastuksen. Oudointa tässä on se, etteä nykyään mieheni käyttäytyy, kuin ei olisi ikinä sanonutkaan asioita, jotka hän sanoi. Hän vain selittää, että rakastaa minua ja olen aivan ihana ja hänen on vaikea kuvitella, että hän löytäisi yhtä ihanan naisen kuin minä. En vain enää pitkään aikaan ole uskonut mitään hyvää, mitä hän on sanonut. Luulen, ettei hän enää viitsi tai uskalla erota. Hän höpöttelee lapsista ja avioliitosta, ja kun kysyn häneltä, miksei hän muka enää ole samaa mieltä ihanteestaan kuin ennen, hän sanoo vain, ettei asia olekaan niin tärkeä kuin hän luuli. Ja kun joskus se oli maailman tärkein asia! Hän vain sanoo, että ongelmat ovat minun päässäni, eikä minun kannattaisi muistella vanhoja asioita niin paljon.
Olen pari kertaa melkein jo pettänyt miestäni, kun on ollut vaikea vastustaa kiusausta, kun on tavannut miehiä, jotka selvästi himoitsevat minua oman naisellisen itseni takia. En tiedä, kuinka kauan kestän, kun joudun nytkin masturboimaan ljoka päivä. Vituttaa myös ajatus, että hän varmasti seksiä harrastaessamme aina ajattelee unelmanaisiaan, hän on aina niin poissaoleva. Uskon myös, että hän olisi huomattavasti onnellisempi jonkun toisen kanssa ja hän tuhlaa vain aikaansa kanssani. Olen puhunut asiasta hänen kanssaan ja hän valittaa, että vaikutan siltä, että yrittäisin painostaa häntä jättämään minut.
Asioita vaikeuttaa myös se, että mieheni on oikeasti ehkä maaiman hienoin ja hyväsydämisin ihminen, oikea kultakimpale muiden joukossa. Harmi vain, että jatkuvasti itkettää, kun on sellainen olo, etten kelpaa hänelle.
No tulihan juttua! Jos joku vielä jaksaa kommentoida, niin on melkoisen hieno asia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Olemme erittäin hyvä pari, vaikka näin itse sanonkin. Rakkautta, kiintymystä ja kaikkea riittää ja sovimmr hyvin yhteen,"
Ketä sinä oikein yrität pettää? Itseäsi ainakin! Ettehän te mikään hyvä pari ole, ettäkä tosiaankaan sovi yhteen. Seksiäkään hän ei halua kanssasi ja mollaa sinua naisihannekuvitelmillaan. yms.
Kuinka kauan sinä aiot pettää itseäsi?
tuhlaat elämääsi tuossa suhteessa?!??!?!?
Miehesi on siis hyvin selkeästi ilmaissut, ettet ole hänen unelmanaisensa, ja tuolta välistä saa sen kuvan, että hän on kanssasi lähinnä vain säälistä! Ja sinä kutsut häntä maailman hienoimmaksi ja hyväsydämiseksi..? Miksi?? Mieshän on itseään ja ihanteitaan täynnä oleva kusipää, anteeksi brutaali ilmaukseni! Et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet vaan sinun pitäisi puristautua miehen ihannenaisen muottiin - uskomatonta potaskaa!
No... Hän ei ilmeisestikään ole sinua jättämässä - joten sinun on oman itsesi vuoksi tehtävä ratkaisu! Jossain lähistöllä voi olla se mies, joka haluaa sinut juuri sellaisena kuin sinä olet. Kirjoitustavastasi päätellen olet fiksu nuori nainen, joka on vain ajautunut täysin hakoteille etsiessään onnea parisuhde-elämässä. Miehen tyhmät höpinät eivät todellakaan ole sinun syytäsi, vaan hänen oman vinoutuneisuutensa tulosta! Herää vihdoin huomaamaan, että tuon "hienon ja hyväsydämisen" miehen sisällä on täysin itsekäs idiootti, joka kuvittelee, että maailmassa on kaikki häntä varten valmiina ilman, ettei hänen tarvitse juuri eväänsä heilauttaa. Tee palvelus teille molemmille ja päätä suhde - jollei muu auta, ajattele tulevia vuosia... Voitko todellakin perustaa kaiken tuon jälkeen perheen tuollaisen ihmisen kanssa?!
Niin, kun sanon, että hän on hyväsydäminen ja hieno ihminen, tarkoitan sitä, enkä ole todellakaan ainut ihminen, joka sitä mieltä on. Hän on todella ainutlaatuinen ihminen .Hän on vain rehellinen, ei hauku tai halua alistaa tai mitään, hän vain toteaa asiat niinkuin ne hänen mielestään ovat. Luulen, että hänelle oli paha paikka, kun hänen rakastamansa nainen ahdistui hänen unelmistaan. Ei tässä nyt ole kyse siitä, että hän olisi paha ja minä olisin uhri. Enkä nyt tiedä, ovatko hänen puheensa tyhmiä, onhan kaikilla omat unelmansa. Hänelle tuntuu olevan erittäin tärkeää, että nainen on hyvin samankaltainen kuin hän. Johtunee siitä, ettei hänellä ole elämänsä aikana ollut kauheasti läheisiä ystäviä, koska hän on ollut niin ujo. Kokemus läheisestä "laumasta" on jäänyt väliin. Tai en minä tiedä, kunhan teoretisoin.
Ihmetyttää tässä tosiaan eniten se, kun mies nykyään käyttäytyy, kuin ei olisi mitään negatiivista ikinä sanonutkaan. Hänestä huomaa, että hän on alkanut arvostaa minua enemmän omana itsenäni, mutta en tiedä, onko se tarpeeksi. Hän sanoo,että luuli minun ennen esittävän jotain, kun oikeasti olin vain oma itseni. Ehkä hän on alkanut ajatella jotenkin erilaisella tavalla, enpä tiedä. Minussakin saattaa toki olla jotain vikaa, kun en ikinä usko mitään hyvää, mitä hän minusta sanoo sen takia, että pari vuotta sitten hän sanoi minusta jotain ei-niin-positiivista.
Ja tiedän vallan hyvin, että minua arvostavia miehiä olisi tarjolla, ei tarvitse edes kaukaa etsiä. Kuten sanoin, olen jo melkein pettänyt häntä pari kertaa, kun on tuntunut niin ihanalta, kun mies on arvostanut minua ja pitänyt minua viehättävänä oman itseni takia. Miehenikin nykyään väittää rakastavansa minua minun itseni takia, mutta en usko.
Ihmettelen sitä miksi kirjoitat asioista tänne ja sitten kun ihmiset kommentoivat asiaa siten kuin ulkopuolisena tuo näkyy, alat sitten puolustelemaan miestäsi.
Jos miehesi on mielestäsi täydellinen niin miksi kirjoitat asiasta tänne jos et kestä sitä että esim. minun mielestäni sinun miehesi alistaa, manipuloi sinua. Jos joku toinen nainen on parempi kuin sinä (se ihannenainen) kehottaisin sinua vakavasti jättämään miehesi koska tuollainen käytös ei ole normaalia.
Kyse on vauva-asteelle jääneestä lapsesta, jota pitää miellyttää kaikin tavoin.
Miehen pitää seurustella sellaisen naisen kanssa joka on 100 pros. mieluinen eikä valittaa naisen epätäydellisyydestä.
Huom! Se että mies on muidenkin ihmisten mielestä ihana ei tarkoita sitä että hän olisi ihana sinua kohtaan. Moni ulospäin mukava ihminen on ihmishirviö kotona, tiedoksesi.
Haaskaat elämäsi parhaat vuoden miehen kanssa joka ei rakasta sinua (jolle et kelpaa omana itsenäsi) ja eräänä päivänä huomaat olevasi vauvakuumeinen keski-ikäinen nainen ilman rakkautta.
Omahan on asiasi jos pysyt noin huonossa suhteessa.
melkoinen puolustuspuheenvuoro..!
En ymmärrä, mikä on ylipäätään tämän jutun pointti?! Ilmeisesti te kumpikin olette ihmisinä raakileita - sinä esim pidät rehellisyytenä sitä, että toinen laskettelee ääneen älyttömimmätkin ajatuksensa vaivautumatta miettimään sitä, loukkaako niillä sinua... Kypsä ihminen on rehellinen - mutta myös hienotunteinen, ja pitää älyttömyydet omana tietonaan! En minäkään ole miehelleni reilun 10 yhteisen vuoden aikana sanonut, että hei muuten, olet itseasiassa 10 cm ihannettani lyhyempi tai että oikeastaan pidän paljon karvaisemmista miehistä...
Miksi muuten ylipäätään aloitte seurustella?
Mies ei selvästikään ihastunut/rakastunut sinuun oikopäätä, kun kerran alkoi noita älyttömyyksiä suustaan päästellä... Ja sinä - ihastuitko/rakastuitko sinä heneen noista lätinöistä huolimatta..?
No, kaiketi teidän tapauksessanne vakka ja kansi ovat yksinkertaisesti kohdanneet... Ehkä itse saat tyydytystä siitä, että mies kohtelee sinua verbaalisesti kaltoin - ja nyt olet hämilläsi, kun mies on ehkä alkanut käyttäytyä niin kuin muutkin..?
Miun ukolla oli kans ongelma exänsä kans et se eukko yritti muuttaa siippaani joksikin ihan muuksi eikä tämä exä ollut mikään avokkini käsitys unelmanaisesta. Vihdoin älysivät erota ja kappas - molemmat saivat mieleisensä kumppanit. (Minähän olen mieheni mielestä täydellinen, ei oo valittamista ulkonäössä eikä esim. musiikkimaussa :D)
Jos ukkos ei tajua erota, nosta sinä kissa pöydälle ja sano et tämä oli nyt tässä. Löydätte molemmat onnen, mitäpä tuota ainutkertaista elämää haaskaamaan huonossa suhteessa. Tsemppiä!
miten tuntuu niin yleiseltä, että naiset valitsee epäsopivan kumppanin itelleen? ilmeisen vastausta vailla oleva kysymys. sitten, kun nostetaan suhteen ongelmat esiin ja niistä puhutaan, niin hetken päästä ollaankin jos sitä mieltä, että syy on naisen itsensä ja hänen pitää yrittäää miellyttää miestään, olla sitä, mitä mies haluaa ja unohtaa oma itsensä ja omat tarpeensa. (syyllinen itsekin) kaiken tän päälle vielä puolustellaan miehen käytöstä, oli se sitten miten törkeää tahansa ja oletetaan, että itse pitää yrittää, olla vahvempi, kauniimpi, miellyttää, miellyttää, miellyttää.
kuinkahan suomen syntyvyyden kävisi, jos jokainen nainen odottaisi sellaista suhdetta, jossa olisi tasavertainen kumppaninsa silmissä ja vasta sitten perustaisi perheen ja sitoutuisi tähän ihannekumppaniinsa aikojen loppuun asti?
jossain vaiheessa luulisi miestenkin heräävän hieman ajattelemaan, miten naista kohdellaan ja huomioidaan, kun suvun jatkamisen halut ois kovat ja naiset oikeasti vaatisivat miehiään olemaan vähemmän itsekkäitä ja pitämään naistaan kuin kukkaa.
tai sitten muhun on iskeny jokin 3-kumpin romantiikan ja hellyyden nälkä kaikkien näiden kusipäiden jälkeen sitten lopulta kuitenkin.. voi,voi.
Ninhän se on. Valitettavasti nainen kestää kaikenlaista "kökköä" tai muuten ei ole miestä. :( Ellei sitten löydä jostain kummasta muun, jolla on taas omat ongelmansa. tai sitten ei.
Puolustelen siksi, ettei mieheni ole mikään ihmishirviö, vaikka onkin sanonut asioita, joista en ole pitänyt. Eikä hän nykyään enää puhu sellaisia. Ja asiaa silmissänne muuttanee se, että olen itse kauheasti kysellyt, että millainen hän haluaisi minun olevan yms. Hän on sitten vastannut rehellisesti. Ei siis mitään sellaista, että hän olisi muuten vain alkanut yllättäen selittää, että et muuten hei ole ihan sellainen kuin ajattelin.
Ja mieheni rakastui minuun ensisilmäyksellä. Hän sanoo aina hävenneensä ihannettaan ja ajatteli, että pystyisi ehkä unohtamaan sen, muttei pystynyt. Ihmettelen, mistä hän tuollaisenkin sai päähänsä, kun on kuulemma ihan pikkupojasta lähtien tykännyt samantyyppisistä naisista. Ei vain sitten kertonut minulle ennen kuin melkein vuoden päästä. Ja nykyään tosiaan käyttäytyy, kuin ei olisi ikinä mitään sellaista sanonutkaan.
Hyvän jutun joku tuossa sanoi, kun kysyi, mikä on juttuni pointti :) Ehkäpä jotain sellaista, että miten on mahdollista, että mieheni ihanne olisi muka yllättäen muuttunut. Tai se, että onkohan muilla ollut samantyyppisiä kokemuksia. Olen kyllä nostellut kissaa pöydälle, mutta mies sanoi, että yritän selvästi painostaa häntä jättämään minut, vaikkei hän haluaisi. Että näin sekavaa meillä, siksi nämä viestitkin ovat erittäin sekavia.
Jos sua joku häiritsee puhu. Ehkä selvittää
yrittää saada kumppania eroamaan.
En tajua sellaista pointtia lainkaan.
Jollei natsaa yhteen, niin on itse aloitteellinen ja eroaa.
Teillä nyt aika sekavaa etkä itsekään tiedä mitä haluat.
Selvitä nyt ensin omat tunteesi ja se että onko mies se jonka kanssa haluat jatkaa.
Älä kysele mieheltä mahd. ihanteesta ja onko se muuttunut. Ei kai se ole se pääasia.
Pääasia on miten teillä synkkaa ilman että sun tarvii kysellä pitääkö sun muuttua ja mihin suuntaan.
Hei haloo.... ei kai kenekään ole pakko muuttua miellyttääkseen jotakuat toista.
Ei se mene niin.
Jos muuttuu niin tekee sen omasta halusta ja tarpeesta.
Nyt nainen järki käteen ja mieti kannattaako jatkaa tuollaisessa suhteessa, jossa joutuu jännittämään kelpaako vai ei ja men mies haluaa naisen toimivan.
Komppaan taas "kaimaani". Ei tuo tilanne oikeasti ole sekava, vaan varsin selvä.
Pöhköä on tietysti mennä kyselemään vasta vuoden seurustelun jälkeen millainen toisen ihannenainen on, ja vielä pöhkömpää on vastata "rehellisesti", jos se ihanne on jotain aivan muuta kuin mitä se oikea tyttöystävä on.
Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Aloittajan poikaystävä kai on suhteessa lähinnä siksi että tyytyy aloittajaan ikäänkuin paremman puutteessa. Poika on riittävän tyhmä selostaakseen millainen se oikea ihannenainen olisi, mutta yrittää kuitenkin olla välittämättä siitä ihannekuvastaan kun kuitenkin on tullut ryhtyneeksi seurustelemaan aloittajan kanssa ja tykkää hänestäkin.
Mutta todennäköisesti poikaystävä vaihtaa naista jos sellainen ihannetyyppi osuu sopivasti kohdalle. Ei hän varmastikaan mikään ihmishirviö ole eikä narsisti tai muuta kamalaa, mutta selvästikään ei aloittajan kanssa yhteen sopiva kumppani. Vai huolisitko, aloittaja, elämänkumppaniksesi ihan kenet tahansa kunhan vaan ei ole ihmishirviö?
Kun kerran täällä neuvoja kyselet, niin ei tuohon muuta voi neuvoa kuin että vaihda miestä jos haluat säilyttää itsekunnioituksesi. Poika voi olla ihan kiva kaveri mutta sinun elämänkumppaniksesi hän ei sovi.
Voi kun olisi ollut tällaisia keskustelupalstoja silloin kun minä olin nuori ja hoopo ja retkahdin ihan väärään mieheen. Onneksi tajusin silloin lopulta itsekin erota, mutta olisi ollut kiva kun joku olisi sanonut minulle paljon aikaisemmin että kannattaisi erota eikä jäädä odottamaan että asiat sittenkin kääntyisivät hyväksi.
Musta tämä höpinä ihannenaisesta tai ihannemiehestä kuulostaa ylipäänsä aika typerältä ja lapselliselta.
Kalvakat suomalaismiehet haaveilevat ihanista tulisista etelän misseistä ja kalvakat suomalaisnaiset tummista kohteliaista prinsseistä. Lisäksi kumppanin tulisi tietenkin olla hyvännäköinen, ikuisesti nuori, ystävällinen, älykäs, urheilullinen, aina energinen ja positiivinen, ei missään nimessä kalju tai ohuttukkainen, möhömahainen, ilmavaivoista kärsivä, migreenin omaava jne.
Kuinkahan moni meistä vastaa tällaisia ihanteita? Kuinkahan järkevää tällaisista mahdottomista ihanteista toitottaminen kumppanille on? Kuinkahan järkevää itsensä vertaaminen näihin ihanteisiin on?
Jokaisella on tietenkin oma tyyppinsä, josta pitää. Joku pitää pitkistä, toinen pätkistä, joku hoikista, joku pyöreämmistä, joku pyöreistä kasvoista, toinen kapeammista, mutta jos sattuukin löytämään kullan, joka ei aivan vastaa näitä omia aiempia "tyyppivaatimuksia", niin turha näitä vanhoja "tyyppivaatimuksia" on selitellä kumppanille tai jos kumppani on niin hölmö, että sanoo "et oikeastaan ole tyyppiäni", niin ehkä kannattaa kysyä vähän tarkemmin ja jos kumppani on sitä mieltä, että hänen "tyyppinsä" on sitten ilmeisesti muuttunut, niin antaa asian olla sillään.
Mitä sinä tuossa suhteessa teet? MITÄ VARTEN OLET SIINÄ? Pelasta nyt itsesi sieltä välittömästi. Olet päässyt luonnevikaisen pyöritykseen, ja lopputulos tulee olemaan se että sinulta menee järki.
Etkö arvosta itseäsi tippaakaan? Missä ihmeen haavemaailmassa haluat elää, kun kuvittelet että sinulla on kiva mies ja hyvä suhde, kun itse asiassa miehesi on luonnevikainen hullu?
Nuoret miehet unelmoivat sexistä miestenlehtien kaunotarten kanssa. Kuvat ei
vaadi mitään, eivät liho ei laihdu, eivät ole eri- eikä mitään mieltä, eivät ole edes
elossa. Haaveita ihannenaisista ja - miehistä on kaikilla.
Välillä ihannemies ois psykiatri, jolle kertoa hulluimmatkin haaveet. Itselläsi ei ole
mitään hätää! Kierrät vain puukkoa haavassa, koska et aluksi ollut miehesi- TOP-
5 listan kärjessä! Tarinasi on tavallinen, ei muuta kuin rakastahan fiksua kaveriasi.
En halua tuomita teidän kummankaan tai yhteistä tilannetta.
Ongelmanne suhteessanne ei ole miehesi naismaku. Teillä molemmilla on ongelmia itsetuntonne kanssa ja se vääristää teidän kykyänne keskustella, miltä teistä tuntuu. Ette pääse eteenpäin, löytämään toisianne tai edes eroon, koska yritätte käydä oman itsenne ja toisen sisäisen maailmojenne välistä keskustelua omillanne (kaksi erillistä keskustelua), eikä sellainen koskaan johda mihinkään. Vain jaetusta tulee todellista.
Miestäsi on ylistettävä ainakin siitä, että hän on sanonut edes jotain, vaikka se sitten onkin aika karusti tullut ulos. Ainakin se on avannut teille edes sen oven ulos suhteestanne. Sitä pitää tarvittaessa osata käyttää. Pitää osata ajatella myös niin, että eroamisen jälkeen ihmiset voivat säilyä edelleen ystävinä ja mitä tahansa voi edelleen tapahtua. Ihmiset kasvavat uusien kokemusten kautta ja voivat myöhemmin nähdä asioita taas aivan toisin. Yritys johtaa väkisin onnellinen jatkumo, joka kuuluu mielessä, että ”mitä tässä pitäisi tapahtua”, kertoo sen puolesta, ettei tunteita välitetä suhteessa riittävästi ja eletään vain mielessä, ei sydämessä. Silloin alkaa ilmestyä pelkkiä umpikujia. Omaa 'epäonnistumistaan' ei tarvitse hävetä vaikka se sitäkin kyllä tekee, kun ihmiset kokevat kasvattavia kokemuksiaan.
Suhteissa toimii maaginen laki, että toista ihmistä ei saa muuttaa. Et voi alkaa juoksemaan miehesi haavekuvien perässä. Sopivasti kasvaneina molemmat teistä saattaisi todeta aikaisempien haaveidensa ja ajatustensa olleen aivan harhaisia johtuen huonon itsetunnon aikaansaamista vaikeuksista olla läsnä ylipäätänsä kenenkään kanssa merkittävällä tavalla. Miehesi voisi siis juosta haavekuviensa perässä loputtomiin ja sinä voisit koettaa sopeutua toisten ihmisten haavekuviin vaikka kuinka kauan siinä onnistumatta, ellei varsinaiseen ongelmaanne puututa. Te jaatte nyt tuon ongelman ja teillä on myös yhteinen onnellinen ja mahtava mahdollisuus oppia siitä todella paljon. Vaikka suhteenne ei jatkuisi sitten enää toistaiseksi, teille luultavimmin jäisi mahtava ystävyys, koska olette olleet toistenne apuna löytämässä sitä elämisen mielekkyyden ja yhdessä olemisen onnellisuuden perustaa, mikä sitten on paljon helpompi jo säilyttää.
Miehesi takertuu jollain tavalla sinuun. Ehkä hän ymmärtää haavekuviensa olevan pelkkiä haavekuvia. Hän yrittää tehdä ongelmastaan selkeästi ilmaistua mutta ilmaisee tunteidensa sijaan itsensä ulkopuolella kokemiaan ongelmia ja hänen todellisuutensa vääristymiä. Hänen todellisuuttaan vääristää jokin paljon syvempi tunnetason seikka, joka liittyy myös hänen ujouteensa sekä eristymiseen. Asiaa ei hänelle voi ratkaista mutta hänen on todella tehtävä sille jotain, jos hän aikoo kokea yhtään mitään oikeiksi kuvittelemistaan asioista missään suhteessa.
Hän kyllä rakastaa sinua, mistä osoituksena, että hän uskaltaa toimia myös yleisen intuition vastaisesti ja kertoo 'totuuden'. Totuus vaan ei oikein toimi hirveän hyvin silloin, kun tunne-elämän hankaluudet vääristävät koko todellisuuden. Kauneusleikkaukset ovat esimerkki tällaisesta tilanteesta: Havaitaan jotain vääristymiä ja niitä ilmaistaan kirurgille 'totuudenmukaisesti' mutta huonon itsetunnon ja sitä kautta tulevien tunne-elämän ongelmien kautta puhutaankin ulkoisesti havaittavista vioista, kun vika on itse havaitsijassa. Ihmiset tuomitsevat helposti tällaisessa, koska eivät kykene ymmärtämään, että vian havaitseva henkilö kokee koko maailman pyörivän vian ympärille ja on siten täysin harhainen ja tekee aivan luonnollisesti hyviä päättelyjä, jotka valitettavasti ovat vaan aivan vääriä todellisuuden kannalta.
Voit siis rentoutua heti. Sinun ei tarvitse muuttua toisten halun vuoksi vaan muutos tulee aina itsestä sisältä käsin, jos ylipäätään tulee ja omista syistä.
jatkuu --->
Pettämistä kannattaa välttää. Tässä pätee heti, että kaksi väärää ei tee oikeaa. Omista elämistään vihaisten tai katkerien ihmisten kannustusta tuollaiseen ei kannata ottaa itselleen. Voit kyllä aivan hyvin puhua asiasta miehellesi, seksistä ja haluistasi ja tarpeistasi. Hän on jo tehnyt esimerkin 'totuuden' puhumisesta tilanteessa, missä ei keksi puhua tunteistaan. Lopulta totuudenmukaisesti puhuminen, oli se sisältö tilanteessa totta tai ei, johtaa vääjäämättä sinne tunteisiinkin asti, jos totuus sallitaan sitten kummallekin. Parempi kuitenkin olisi puhua tunteista ja sitten yhdistellä niitä muihin seikkoihin. Se vipu sinne ihmisyyden ytimeen on, etttä saa jaettua toisen kanssa hetken, missä kumpikin on sanonut jotain merkittävää siitä, miltä tuntuu. Se helpotuksen tunne vie valtavasti eteenpäin uskossa siihen, että mistä tahansa voidaan silloin päästä ylitse.
Vaikka mies olisi hyväsydäminen hänen on opittava olemaan sitä myös itselleen. Jos sinua itkettää niin itke sitten hänen seurassaan. Se tunne, mikä itkettää, kerro siitä ja sitten itke niin perkeleesti.
Kaikilla ihmisillä on kokemuksia asioista, isoista ja pienistä, jotka ovat hyviä syitä elää mielen todellisuudessa ja ihmisvilinässä varsinaisen sijaan. Rakkauden lenkkireissu ja oppitunti on siinä, että käy läpi sen tarjotun haasteen, jotta sen jälkeen voi vain elää ja rakastaa. Sen jälkeen kuka rakastaa ketä ja mitä tapahtuu on toinen juttu. Olennaisinta on selvitä siitä haasteesta edes ensin. Sitten niitä haasteita tulee jatkossakin mutta silloin on ainakin kokemusta sellaisten kohtaamisesta ja hoitamisesta kotiin.
Puhukaa tunteista. Asiat ja totuus voivat auttaa mutta tunteiden ja siten rakastamisen kautta mikä tahansa on mahdollista.
http://www.youtube.com/watch?v=9_ALElMLpRA
Näin netin välityksellä en oikein saa kuvaa miehesi luonteesta. Kysy mistä hän pitää sinussa? Näytä hänelle SINUN hyvät puolesi, älä yritä muuttua sillä se ei tee sinua onnelliseksi. Kukaan ei ole täydellinen. Terveessä suhteessa kaksi ihmistä pystyy rakastamaan toista sellaisena kuin on, heikkouksineen ja vahvuuksineen.