Olen ollut nyt mieheni kanssa neljä vuotta yhdessä ja siihen aikaan mahtuu paljon.. yhteen muutettiin melkein heti alettuamme seurustelemaan ja kihloihin mentiin kahden vuoden jälkeen ja nyt meille tuli vauva..
Alusta asti olen ajatellut että en ikinä halua erota, koska en ikinä löytäisi ketään yhtä ihanaa miestä kuin hän on.. nyt kuitenkin tilanne ahdistaa ihan hirveästi. Mies on jäänyt kerran kiinni pettämisestä, vaikka siitä on jo pari vuotta niin silti se varjostaa suhdettamme, vaikka ajattelen että kaikki on jo unohdettu niin ei silti. ja nyt kun lapsi syntyi tuntuu,että asiat menee yhä vain huonommaksi..
mies tekee pitkiä työpäiviä ja on vain muutaman tunnin päivästä kotona, mutta viikonloput yleensä vapaata. olen olettanut että silloin viettäisimme aikaa yhdessä, mutta väärässä olen.. hän lähtee yleensä juomaan joka viikonloppu kavereiden kanssa ja seuraava päivä menee krapulaa potiessa.. olen tästä asiasta siitä hänelle maininnut, mutta hänen mielestään en saisi nalkuttaa joka asiasta.. tarpeeksi kauan jankutettuani saan aikaan jumalattoman riidan, joka johtaa siihen että mies lähtee jonnekin muualle..(tiedän siis että vikaa löytyy myös minusta) jos yritän hänelle kuitenkin puhua vastaukset ovat yleensä vain "jos sä niin haluat, ihan sama"
Vaikka hänkin sanoo ettei halua erota niin tuntuu hirveän pahalta kun hän voi huoletta kuitata asiat sanomalla noin.
myös jokapäiväinen kaljanjuonti käy hermoilleni, koska ei ainakaan puoleen vuoteen ole ollut päivää jolloin hän ei olisi tölkkiä avannut.. minun äitiyspäivärahat menevät ruokakauppaan ja miehen tili hänen omiin menoihinsa, ei siis ikinä meidän kauppareissuilla.. tuntuu pahalta vauvankin puolesta, vaikka ei sillä tavalla vielä asioita ymmärrä ( 2 kk:n ikäinen), koska minulle on kehittynyt sellainen ajatus että mies on silloin isä kuin hänelle sopii.. hän ajattelee, että hän saa mennä joka viikonloppu, koska tekee viikot töitä ja että mun kuuluu olla kotona.. mun mielestä se ei mene oikein.. mitä mieltä te olette?
kerran kysyin jos mies voisi herätä yöllä syöttämään vauvaan niin hän vastasi että ei viitsi, koska hänelle ei siitä makseta.. onko tuo oikeaa isä asennetta.. mieleen tulee raskauden alkuvaihe jolloin meillä oli kauhea riita ja hän kehotti tekemään abortin, vaikkakin jälkeenpäin on sitä sanonut katuvansa, mutta itselle on tullut sellainen olo, että tarkoittiko hän sitä tosiaan.. Haluan myös korostaa että me ei altisteta vauvaa meidän riidoillamme. vauva on nyt se tärkein asia elämmässäni ja tulevaisuuden suunitelmat tehdään vauvan parasta ajatellen.
Mitään fyysistä väkivaltaa meidän perhessä ei ole, mutta henkinen väkivalta on melkein jokapäiväistä.. tuntuu että ei enään jaksaisi tälläistä suhdetta, mutta ajatus erosta saa kylmänväreet aikaan ,sillä tosissani miestä rakastan ja haluisin saada jotain vastakaikua tunteilleni.
en tarkoita etteikö meillä olisi hyviä hetkiä ollut, on toki ja usein myös hauskaa yhdessä, mutta tuntuu että nykyhetki pystyy kaatamaan kaiken..
paljon olisi vielä purettavaa, mutta tämäkin tuntuu turhalta.. olisi kiva vaihtaa jonkun kanssa ajatuksia tai saada jonkun ulkopuolisen näkemyksen ja mielipiteen tähän asiaan
Alusta asti olen ajatellut että en ikinä halua erota, koska en ikinä löytäisi ketään yhtä ihanaa miestä kuin hän on.. nyt kuitenkin tilanne ahdistaa ihan hirveästi. Mies on jäänyt kerran kiinni pettämisestä, vaikka siitä on jo pari vuotta niin silti se varjostaa suhdettamme, vaikka ajattelen että kaikki on jo unohdettu niin ei silti. ja nyt kun lapsi syntyi tuntuu,että asiat menee yhä vain huonommaksi..
mies tekee pitkiä työpäiviä ja on vain muutaman tunnin päivästä kotona, mutta viikonloput yleensä vapaata. olen olettanut että silloin viettäisimme aikaa yhdessä, mutta väärässä olen.. hän lähtee yleensä juomaan joka viikonloppu kavereiden kanssa ja seuraava päivä menee krapulaa potiessa.. olen tästä asiasta siitä hänelle maininnut, mutta hänen mielestään en saisi nalkuttaa joka asiasta.. tarpeeksi kauan jankutettuani saan aikaan jumalattoman riidan, joka johtaa siihen että mies lähtee jonnekin muualle..(tiedän siis että vikaa löytyy myös minusta) jos yritän hänelle kuitenkin puhua vastaukset ovat yleensä vain "jos sä niin haluat, ihan sama"
Vaikka hänkin sanoo ettei halua erota niin tuntuu hirveän pahalta kun hän voi huoletta kuitata asiat sanomalla noin.
myös jokapäiväinen kaljanjuonti käy hermoilleni, koska ei ainakaan puoleen vuoteen ole ollut päivää jolloin hän ei olisi tölkkiä avannut.. minun äitiyspäivärahat menevät ruokakauppaan ja miehen tili hänen omiin menoihinsa, ei siis ikinä meidän kauppareissuilla.. tuntuu pahalta vauvankin puolesta, vaikka ei sillä tavalla vielä asioita ymmärrä ( 2 kk:n ikäinen), koska minulle on kehittynyt sellainen ajatus että mies on silloin isä kuin hänelle sopii.. hän ajattelee, että hän saa mennä joka viikonloppu, koska tekee viikot töitä ja että mun kuuluu olla kotona.. mun mielestä se ei mene oikein.. mitä mieltä te olette?
kerran kysyin jos mies voisi herätä yöllä syöttämään vauvaan niin hän vastasi että ei viitsi, koska hänelle ei siitä makseta.. onko tuo oikeaa isä asennetta.. mieleen tulee raskauden alkuvaihe jolloin meillä oli kauhea riita ja hän kehotti tekemään abortin, vaikkakin jälkeenpäin on sitä sanonut katuvansa, mutta itselle on tullut sellainen olo, että tarkoittiko hän sitä tosiaan.. Haluan myös korostaa että me ei altisteta vauvaa meidän riidoillamme. vauva on nyt se tärkein asia elämmässäni ja tulevaisuuden suunitelmat tehdään vauvan parasta ajatellen.
Mitään fyysistä väkivaltaa meidän perhessä ei ole, mutta henkinen väkivalta on melkein jokapäiväistä.. tuntuu että ei enään jaksaisi tälläistä suhdetta, mutta ajatus erosta saa kylmänväreet aikaan ,sillä tosissani miestä rakastan ja haluisin saada jotain vastakaikua tunteilleni.
en tarkoita etteikö meillä olisi hyviä hetkiä ollut, on toki ja usein myös hauskaa yhdessä, mutta tuntuu että nykyhetki pystyy kaatamaan kaiken..
paljon olisi vielä purettavaa, mutta tämäkin tuntuu turhalta.. olisi kiva vaihtaa jonkun kanssa ajatuksia tai saada jonkun ulkopuolisen näkemyksen ja mielipiteen tähän asiaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
unohdin tuossa tohinassa, että tunnen itseni epäonnistuneeksi, koska raskaudesta on jäänyt hiukan vielä kiloja (synnytyksestä 2,5kk) ja siitä olen saanut kuulla meheltäni. voin kertoa, että itseluottamus on aivan nollissa ja täältä on vaikea lähteä ylöspäin.. tuntuu että voimat alkavat jo nyt olla lopussa, mutta kaikkeni yritän antaa ihanalle tyttövauvalleni ja hänen takiaan jaksan yrittää.
mutta miehesi ei ikävä kyllä ole ihan täysillä mukana:-(. VAikuttaa lapselliselta ja epäkypsältä tyypiltä. Anteeksi vain, mutta ei mitenkään ihanalta mieheltä....:-/. Toivottavasti tilanne muuttuu, saat hänet ymmärtämään oman vastuunsa perheessä jne. Tai sitten jonkin ajan kuluttua huomaat, ettei kannata enää yrittää. Tärkeintä, että jaksat lapsen kanssa, älä anna miehesi tyhmän käyttäytymisen viedä voimia siitä suhteesta. Muista se, ettet ainakaan ole mitenkään huono! Vaan hyvä äiti tyttärellesi, joka sen ansaitsee.
(Kirjoitan omia käsityksiäni ihmissuhteista ja sovellan niitä esittämääsi.)
n. 6 vuotta : Jos itsetuntemus ei ole kehittynyt riittävästi kummallakaan ennen tuota tai tuon aikana se kaikki on osaltaan myös poissa kyvystä tuntea toista. Sen hankalampi on myös ulottaa toiseen.
Pettäminen : Jos asiaa ei ole käsitelty riittävän perusteellisesti se kohoaa aina uudestaan ja uudestaan. Tämä liittyy itsetuntoon siinä määrin, että ihmisen jolla on hyvä itsetunto ei tarvitse pettää. Huono itsetunto tekee mahdottomaksi pettäneelle selvittää petetylle ne tunnesyyt, jotka johtivat pettämiseen. Niin kauan kuin ne syyt eivät tule ilmi, jatkuva syyllisyys voi pitää pettäjän aisoissa mutta potentiaali pettämiselle säilyy aina. Alkoholi voi murentaa tai muovata syyllisyyttä helpommin johonkin toiseen muotoon. Muoto voi muuttua muutenkin ajan ja elämänolosuhteiden myötä mm. vihaksi, minkä varjolla pettäminen voi jatkua.
Nalkuttaminen ja jankuttaminen : Kyse ei ole nalkuttamisesta ja jankuttamisesta vaan väärästä lähestymistavasta ja etenkin lähestymistavasta yhdistettynä vaikeisiin elämänolosuhteisiin, jotka johtuvat huonosta itsetunnosta. ”jos sä niin haluat, ihan sama” on hätäleimasin (ihan hätä), jolla vältetään tarttumasta asioihin, jotka voisivat nostaa ylös mitään, mikä uhkaa huonon itsetunnon lähteitä paljastumasta. Alkoholi ja krapula ovat riittäviä puuduttamaan tunteiden arvioimista ja silloin noita huonon itsetunnon lähteitä on aivan turha kalastella. Olennaisinta on päästä tilaan, missä alkoholi on poissa kuvioista sen ajan, kun tuota hoidetaan. Kaverit ovat kestämisen kannalta tärkeitä mutta sopivalla painostuksella huonoa itsetuntoa kohtaan siitä saadaan pakokeino.
Raha : Rahan kulutuksella ei hänelle ole merkitystä, koska kaikki on tehtävä tuon hänen tunteidensa kiemuroiden luoman salaisuuden peittelemiseksi. Se on peitelty niin hyvin, ettei hän itsekään tiedä, joten sitä on turha tuolla tavalla suoraan kysyä. Hän ei tiedä, miksi toimii kuten toimii. Eikä löydä sitä kuin ehkä jonkin tulevan pahan koettelemuksen rikkoessa hänet. Rikki hän menee joka tapauksessa. Kyse on vain koska ja kuinka se tapahtuu.
Kalja : Alkoholi on kyllä varmasti yksi pahimmista yhteiskuntaa ja ihmissuhteita rasittavista päihteistä, koska se tuhoaa yksilön kyvyn tehdä harkintaa. Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen kaiken lisäksi toimii huonommin alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä saa aikaan helposti kierteen, missä itsetuntoa rasitetaan uusilla komplikaatioilla elämässä. Ne vuorostaan saavat aikaan tarvetta juoda lisää alkoholia ja siinä se sitten on. Todella hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen voi olla helposti juomatta vaikka puoli vuotta tuosta vaan, koska ei todella tarvitse alkoholia mihinkään.
Työt, koti ja juhliminen, isä : Ei perhe tietenkään voi toimia niin, että yhteistä aikaa ei ole ja toiminta jaetaan erillisiin työasemiin, jossa 'perhe tapahtuu'. Isyys ei ole todellakaan mennyt perille. On mahdoton arvailla varsinaisia syitä tässä. Hänen asenteensa on huono mutta hän koettaa selviytyä jostain jatkuvasti ja se vaatii kamppailua. Mikä se jotain on, on se mitä pitäisi päästä tutkimaan.
Vauva : Vauva on onneksi jonkin verran sivussa ja säästynyt riidoilta mutta lapsen kehitys tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Jos vanhempien välillä on jotain ongelmia tai vanhemmilla itsellään on jotain ongelmia niin silloin se ainoa oppimisympäristö muuttuu aina hieman ikävämmäksi. Siinä tilanteessa äidinrakkaus on kyllä juurikin se oikea paikka panostaa, kun muuten on vaikeaa.
Väkivalta : Henkistä väkivaltaa ei saa vähätellä suhteessa fyysiseen. Väkivallan riskiä, fyysiseen siirtymisen riskiä etenkin alkoholin yhteydessä, sitä on mahdoton arvioida tuntematta ihmistä.
Ero : Kannatta hakea apua ensin. Haet apua täältä. Suomessa on erittäin hyvät mahdollisuudet löytää apua ongelmiinsa. Kun seuraavan kerran olet lapsen kanssa lääkärissä (tai varaat ajan) voit tiedustella heiltä apua ongelmiin perhe-elämän järjestämisessä lapsen kannalta parhaimmalla tavalla. Jos haet nimenomaan neuvoja, mainitse se. Tärkeintä on ilmaista avun tarpeen aste juurikin oikein, jotta he osaavat suhtautua siihen asianmukaisesti. Oikeusmurhat tapahtuvat helpommin silloin, kun liioitellaan tai vähätellään tilannetta.
Hyvät hetket : Niitä kannattaa muistella silloin kun olette yhdessä mahdollisimman paljon ja niitä kannattaa viljellä. Muistelu on hyvä kytkös hyvän ilmapiirin luomiseksi ensin ja sitten niitä uusia hetkiä on aina helpompi viljellä siihen jatkoksi.
Oma paino : Laihduttaminen ei ole niin olennaista, koska se ei ole kuin tekosyy sinun itsetuntosi murentamiseksi. Mitä huonompi itsetunto sinulla on sen paremmin myös miehen oma sisin on piilotettuna. Laihduttaminen tietysti parantaisi omaa oloa ja ehkä parantaisi miehen oloa mutta se olisi sitten ehkä yksi ainoa tekosyy vähemmän. Tarvittaessa uusia löytyy ellei varsinaiseen ongelmaan puututa.
Miehen huono asenne on oire. Pakonomainen alkoholin juonti on oire. Huono itsetunto on oire. Ärtyvyys on oire. Itse sairaus on syvemmällä. Jos asioita ei saada puhuttua on haettava ammattilaisten apua. Sen ei tarvitse tarkoittaa eroa ja sotaa mutta sellaisen pelotteen uhka voi olla väline yrityksessä estää ammattilaisten mukaan tulo suhteen ongelmien selvittelyyn. Todellinen itse on oikeasti aina vain kiitollinen, että sekoiluun puututaan mutta matka sinne voi olla pitkä ja kivinen. Jos mietit miestäsi, kuten hänet tunnet, arvioi kuinka kaukana hän on murtumisesta itkuun (Mitä sellainen vaatisi?) ja osaat vähän arvioida kuinka kovat puolustukset siellä on sisällä. Ennen kuin hän osaa olla isä hänen täytyy osata olla puoliso ja ennen sitä hänen on osattava olla oma itsensä.
Sanoisin, että varsinaisen avun hakeminen on erittäin hyvä idea. Se on aina lapselle parempi.
Voit kirjoittaa omista tunteistasi paperille. Kirjoita ranskalaisin viivoin muutama virke per viiva kuvaamaan aina eri tunnetta tai jotain asiaa, mihin tunteet liittyvät, ja mitä haluat käsitellä. Kirjaa ylös tunteita kunnes joko ei tule mitään tai jokin aihe kohoaa muiden edelle merkittävästi ja sitä on selvitettävä pidemmälle. Kirjoita parin kappaleen laajennos omalle sivulleen aiheesta. Jatka ranskalaisten viivojen kehittämistä ja toista tuota. Kirjoittamalla opit jäsentämään ajatuksiasi ja tiivistämään niiden esityksen tiettyihin selkeisiin peruskohtiin. Opit tuntemaan niihin liittyvän tunteiden ja ajatusten maaston niin hyvin, että vaikka sinua haastettaisiin niistä voimakkaasti tiedät jo haastamisen alusta, minne se keskustelu on menossa ja osaat joko ohjata sen uudelle raiteelle tai tiedät, että haastetta on turha sillä kertaa toistaiseksi pysäyttää. Varmuutesi paranee ainakin.
Ala pitämään kirjanpitoa kuluista. Se on vaikeaa mutta kirjaamalla ylös tarpeelliset kulut ja turhat kulut on helpompi osoittaa tarvittaessa taloudellinen todellisuus toiselle ja tarvittaessa myös auttaville osapuolille.
Sen sijaan, että 'nalkuttaisit' miehelle voit koettaa tehdä hänen kanssaan väliaikaisen sopimuksen teidän keskinäisen suhteen parantamiseksi ja asioiden selvittämiseksi. Voit luvata rentoutumista joka toinen viikonloppu sillä ehdolla, että joka toinen viikonloppu on täysin ilman alkoholia. Voit sanoa, että olet täysin kädet pystyssä sen asian kanssa, nostat kädet ylös ja huudat ”rukiveer”. Sitten lasket kädet ja sanot miehellesi, että sinulla on oikeasti todella ikävä häntä. Ei vain häntä istumassa hetken töiden jälkeen vaan sitä yhteyttä häneen siellä sisällä. Voit kuvata sitä etäisyyttä tuhansilla kilometreillä ja sanoa, että siltä se tuntuu vaikka on samassa huoneessa. Voit kertoa olevasi kateellinen niille miehesi kavereille, koska he saavat kokea osansa siitä läheisyydestä ja ystävyydestä, mikä pitäisi hänellä olla ensisijaisesti parhaan kaverin, eli sinun kanssasi. Ei auta alkaa tuomitsemaan sitä mitä tapahtuu vaan on kerrottava sitä, miltä itsestä tuntuu. Pyydät vain, että edes alkuun saisit joka toisen viikonlopun kokea siitä jotain.
Jos hyviä viikonloppuja tulee ja niistä ei lipsuta niin siihen voi alkaa rakentamaan niitä hyviä hetkiä lisää. Niihin kannattaa valmistautua. Tarkoitus ei ole palvoa ja passata. Kyse on toisen mielentilan viettelemisestä sellaiseen, missä hän on valmis sanomaan jotain siitä, mikä tuntuu pahalle. Tuo on kaksiteräinen miekka, koska toisaalta halutaan luoda hyvää tilaa ja sitten heti kalastella pahaa oloa. Paha olo voi helposti karata käsistä ja sitten se varsinainen ongelma luo puolustusreaktion, millä koko tilanteesta pyritään hankkiutumaan eroon, koko asetelma havaitaan uhkana ja soppa on taas valmis. Tähän voidaan valmistautua sillä, että sen oireet pyritään tunnistamaan mahdollisimman ajoissa. Negatiivinen puhe pitää pysäyttää vaikka sormella suuhun ja sitten ollaan hiljaa ja tuijotetaan toista silmiin aivan hiljaa. Sitten taas kysytään, mikä tuntuu pahalta, tuodaan pahaa oloa esiin ja sitten sieltä tuleva tulva pysäytetään. Tätä toistetaan niin monta kertaa, että myös leikin kohde havaitsee leikin ja sen, että sillä on jokin mielekäs tarkoitus: Lopettaa paha olo hiljaiseen tuijotukseen toisen silmiin. Se rauha on siellä. Samalla on mahdollista, että hän oppii näkemään siinä omaan pahan olon kierteeseensä. Kun tuo näkemys hieman kehittyy on mahdollista tehdä aina hienovaraisemmin tarkennettuja kysymyksiä, kunhan palkkiona aina on paluu hiljaisuuteen toisen kanssa. Tarvittaessa jos hiljaisuutta ei ole mahdollista saavuttaa vain hiljentymällä ja dramatiikalla voi luoda 'hiljaisuutta' humisemalla rauhallisesti (vokaali UUU) ja pyytämällä toista mukaan vaikka se tuntuukin aivan typerältä. Häpeä ja nolous pelleilystä tässä kohtaa ovat pieni hinta siitä, mitä hetkellisillä välittömyyden kokemuksilla voi saada aikaan yhdistettynä tekniikkaan, jolla se voidaan tuottaa aina tarvittaessa uudestaan. Jos tekniikka toimii niitä on helppo alkaa keksimään lisää ja sitä kautta rakentaa mielekkäitä leikkejä todellisen rauhan luomiseksi.
Mikään ei korvaa tunteista puhumista. Puhu omista tunteistasi. Älä tuomitse tekoja vaan kerro ensin miltä sinusta tuntuu ja yhdistä se sitten johonkin muuhun. Ole utelias ja kerro olevasi huolissasi hänen stressistään ja siitä, että hän patoaa niin paljon sisälleen. Sano, että olet itse yksin avuton ja tarvitset hänen nerokkuuttaan ja ennen kaikkea sydäntään.
Pyydä sitä varsinaista apua, mieluimmin liian aikaisin kuin liian myöhään. Turhaa käyntiä avun luona ei ole.
Toivotan onnea ja uskallusta toimia!