En tiedä mitä pitäisi ajatella poikaystävän käyttäytymisestä riitatilanteissa. Nykyisin olen alkanut pelätä häntä, jos tappelemme kännissä. Poikaystävä saattaa siis sanoa, että haluaisi lyödä minua. Näin on tapahtunut nyt noin kolme kertaa ja aina olemme molemmat olleet humalassa. Kerran on alkanut myös tönimään minua.
En todellakaan tiedä mitä pitäisi ajatella ja kavereilla en edes kehtaa kertoa mitään. Poikaystävä ei muuten vaikuta väkivältaiselta ja selvinpäin ei varsinkaan. Hän on sanonut ettei koskaan löisi naista (ei ole lyönyt koskaan) ja tietää, että jos löisi, niin se olisi suhteemme loppu.
Jollain tavalla pelkään kuitenkin,että jossain vaiheessa lyö oikeasti :( Ollaan puhuttu asiasta ja poikaystävä on aina hyvin hiljainen ja häpeää omaa käytöstään. Ei siis paljon halua puhua koko asiasta. Ja olen sitten itsekkin lopettanut aiheesta puhumisen, mutta itseäni asia kuitenkin vaivaa.
Olemme kuitenkin seurustelleet niin kauan, että monet "pienet" mokat antaa helposti anteeksi. Mitä pitäisi tehdä? Miten asiasta voisi keskustella poikaystävän kanssa ja mitä voisin hänelle sanoa??
En todellakaan tiedä mitä pitäisi ajatella ja kavereilla en edes kehtaa kertoa mitään. Poikaystävä ei muuten vaikuta väkivältaiselta ja selvinpäin ei varsinkaan. Hän on sanonut ettei koskaan löisi naista (ei ole lyönyt koskaan) ja tietää, että jos löisi, niin se olisi suhteemme loppu.
Jollain tavalla pelkään kuitenkin,että jossain vaiheessa lyö oikeasti :( Ollaan puhuttu asiasta ja poikaystävä on aina hyvin hiljainen ja häpeää omaa käytöstään. Ei siis paljon halua puhua koko asiasta. Ja olen sitten itsekkin lopettanut aiheesta puhumisen, mutta itseäni asia kuitenkin vaivaa.
Olemme kuitenkin seurustelleet niin kauan, että monet "pienet" mokat antaa helposti anteeksi. Mitä pitäisi tehdä? Miten asiasta voisi keskustella poikaystävän kanssa ja mitä voisin hänelle sanoa??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö kukaan viitsi kommentoida..?
Huomasit siis itsekkin mikä lyömisvimman aiheuttaa. Alkoholi. Siksi usein riudutaan tällaisissa parisuhteissa kun selvinpäin kaikki on hyvin, yhdessä juominen on mukavaa, mutta aina päätyy samaan. Näin se varmasti monesti on alkanut. Ja kun kerran on lyönyt ja ylittänyt kynnyksen, on seuraavalla lyöminen jo helpompaa. Pitäisikö yhteistä aikaa viettää jotenkin muuten kuin juomalla? Yhteinen uusi harrastus? Uskon että parisuhteenne paranisi roimasti. Itse en juo juuri lainkaan eikä myöskään tyttöystäväni. Emme riitele oikeastaan koskaan. Nyt yli neljän vuden aikana ei ole huudettu eikä paiskottu ovia kertaakaan. Olemme osanneet aina puhua asioista toisillemme, hyvistä ja huonoista. Jos esimerkiksi parisuhdetta koskevat mieltään kaihertavat asiat pitää sisällään, ne yleensä purkautuvat ulos humalassa olessa (etenkin hiljaisilla kavereila). Silloin uskaltaa päästää pahat asiat ulos joita on pitänyt sisällään. Humalassa ihmiseltä vain puuttuu itsehillintä ja kontrolli. Lisäksi silloin se asia tuntuu pahemmalta kuin se oikeasti on.
Varatkaa aikaa jonakin päivänä tai iltana, syökää hyvin, ja istukaa rauhassa puhumaan. Ilman viinaa! Tiedän että hiljainenkin ihminen vapautuu ja alkaa puhumaan ja puhuminen tuntuu myös hänestä hyvälle kun muurin vain saa rikottua. Puhuessa täytyy muistaa kuunneella ja ymmärtää mitä toinen sanoo eikä vain miettiä mitä mieltä itse on. Ei syyttelyä eikä huutoa. Samalla kannattaa puhua asioista jotka ovat hyvin. Näin keskustelu ei jää mieleen vain hunot asiat. Puhuminenkin voi olla mukavaa ja erittäin vapauttavaa jos sen opettelee tekemään oikein.
Omasta kokemuksestani viisastuneena, sanon että pakene vielä kun olet hengissä. Exäni oli itse enkeli selvinpäin ja hullu pöhnäpäissään. Jos poikaystäväsi on jo kolmesti ääneen sanonut aikeensa, niin ei hän montaa kertaa enää varoittele, vaan tekee sen. Ja kun on tehnyt kerran, tekee toistekin.
Ei kukaan, ei edes poikaystäväsi tietenkään mene myöntämään, että no, saattaisinpa lyödäkin!!! Silloinhan ette olisi enää yhdessä, vai mitä? Mistä tiedät varmasti ettei ole lyönyt ennen??? Onko lyöminenkin vain pieni moka? Mieti sitä sitten, kun makaat puolitajuissasi poikaystäväsi hakattavana, ainoana ajatuksena se, että näetkö enää huomista aamua.. Tiedän, vaikea kuvitella.. En minäkään osannut...