Olemme parikymppinen pari. Ongelmani on se, että olen aivan liian mustasukkainen. Onneksi osaan pitää sen kihlatultani melko hyvin piilossa, koska luulen, että hän ahdistuisi. Hän on nimittäin enemmän järjellä ajattelija, eikä mustasukkaile niin kuin minä.
Joudun kurjan olon valtaan jo pelkästään siitä, että huomaan poikaystäväni katselleen jonkun naisen, joka on hänen tuttavansa, kuvia. Sorrun nimittäin usein siihen, että katson koneeltamme sivuhistorian ja tutkin, missä poikaystäväni on käynyt. Sieltähän tietenkin aina löytyy kuvia hänen tuttavistaan, näteistä tytöistä, joilla tissit tursuilevat ja asennot kuvissa ovat mitä ovat... Ja hän kun käy katsomassa usein näiden tiettyjen tyttöjen kuvia. Tiedän, etten näin saisi tehdä ja omakin olo siitä vain pahenee...
Itse olen tällainen tavallinen "kiltti tyttö" - yhden miehen nainen. En juo, polta tai pukeudu mitenkään paljastavasti. Välillä mietityttääkin, että olenko vähän liian tylsä kun kaikki poikaystäväni kaverit ja tuttavat ovat erilaisia. Poikaystäväni mukaan sellaiset "misut" eivät häntä puoleensa vedä, mutta asia vaivaa silti. Miksi hänen tyttökaverinsa ja entisensä ovat aivan erityylisiä kuin minä? En ole saanut häneltä tähän kysymykseen vastausta ja tuskinpa saankaan, koska olen sitä jo monta vuotta jankannut. Ja toisaalta, en viitsi aina jankuttaa, koska vähemmästäkin jo toinen ärsyyntyy, varsinkin kun ei ole koskaan antanut mitään aihetta epäillä mitään.
Vaikka muuten koen olevani hyvinkin itsevarma kun vertaan itseäni näihin tyttöihin, joilla elämä ei ehkä ole kovin nousujohteista, koen paineita lähinnä ulkonäön ja sukupuolisen vetovoiman takia vaikkei poikaystäväni ole antanut aihetta niin edes tuntea. Olen sitä paitsi mielestäni ihan kaunis, mutta en sellainen kuin "ne tytöt". Pelkästään jo se nostaa karvat pystyyn, että kokemukseni mukaan nämä tytöt eivät paljonkaan välitä, seurusteleeko mies vai ei. Kiinni iskevät silti. Poikaystäväni on kuitenkin aika innokas seksin suuntaan.
Kaipailisin siis kokemuksia samantyyppisistä tuntemuksista, ajatuksia erityisesti miehen näkökulmasta, mutta toki kaikki ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita.
Joudun kurjan olon valtaan jo pelkästään siitä, että huomaan poikaystäväni katselleen jonkun naisen, joka on hänen tuttavansa, kuvia. Sorrun nimittäin usein siihen, että katson koneeltamme sivuhistorian ja tutkin, missä poikaystäväni on käynyt. Sieltähän tietenkin aina löytyy kuvia hänen tuttavistaan, näteistä tytöistä, joilla tissit tursuilevat ja asennot kuvissa ovat mitä ovat... Ja hän kun käy katsomassa usein näiden tiettyjen tyttöjen kuvia. Tiedän, etten näin saisi tehdä ja omakin olo siitä vain pahenee...
Itse olen tällainen tavallinen "kiltti tyttö" - yhden miehen nainen. En juo, polta tai pukeudu mitenkään paljastavasti. Välillä mietityttääkin, että olenko vähän liian tylsä kun kaikki poikaystäväni kaverit ja tuttavat ovat erilaisia. Poikaystäväni mukaan sellaiset "misut" eivät häntä puoleensa vedä, mutta asia vaivaa silti. Miksi hänen tyttökaverinsa ja entisensä ovat aivan erityylisiä kuin minä? En ole saanut häneltä tähän kysymykseen vastausta ja tuskinpa saankaan, koska olen sitä jo monta vuotta jankannut. Ja toisaalta, en viitsi aina jankuttaa, koska vähemmästäkin jo toinen ärsyyntyy, varsinkin kun ei ole koskaan antanut mitään aihetta epäillä mitään.
Vaikka muuten koen olevani hyvinkin itsevarma kun vertaan itseäni näihin tyttöihin, joilla elämä ei ehkä ole kovin nousujohteista, koen paineita lähinnä ulkonäön ja sukupuolisen vetovoiman takia vaikkei poikaystäväni ole antanut aihetta niin edes tuntea. Olen sitä paitsi mielestäni ihan kaunis, mutta en sellainen kuin "ne tytöt". Pelkästään jo se nostaa karvat pystyyn, että kokemukseni mukaan nämä tytöt eivät paljonkaan välitä, seurusteleeko mies vai ei. Kiinni iskevät silti. Poikaystäväni on kuitenkin aika innokas seksin suuntaan.
Kaipailisin siis kokemuksia samantyyppisistä tuntemuksista, ajatuksia erityisesti miehen näkökulmasta, mutta toki kaikki ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hävettää kertoa, että olen lukenut poikaystäväni sähköposteja ja poistanut häneltä sieltä viestejä ex-tyttöystäväviltänsä. Haluaisin päästä eroon tästä huonosta tavasta, sillä siitä ei ole mitään apua.
Kai se on vaan kaikki itsetunnosta kiinni?
°°°olen lukenut poikaystäväni sähköposteja ja poistanut häneltä sieltä viestejä ex-tyttöystäväviltänsä.°°°
Teit jotain väärin. Entäpä jos tekisit jotain oikein?
Kun olet kuitenkin aito ja rehellinen (itsellesi), voisit olla sitä toisellekin.
Ole nöyrä ja tunnusta:
- kerro mitä olet tehnyt.
- kerro että teit sen, siksi kun olet heikoilla.
- asetu toisen armoille (olet jokatapauksessa).
- pyydä anteeksi aidosti.
Aidosti nöyrälle, heikolle haluaa eniten antaa anteeksi (muuten tulee itseinho). Kun olet heikoilla olet vahvoilla. Jos teeskentelet, se ehkä vaistotaan, avistetaan ja huonosti käy.
°°°Haluaisin päästä eroon tästä huonosta tavasta, sillä siitä ei ole mitään apua.°°°
Jos todella haluat - pyydä että hän suojaa toimintansa salasanalla.
°°°Kai se on vaan kaikki itsetunnosta kiinni?°°°
Näin on. Ei se ole häpeä! Itsetunnon pitääkin vaihdella, se on tervettä. Rakastetun edessä itsetunto ON heikoimmillaan, muu on epäinhimillistä.
Näytä minulle ihminen jolla on aina hyvä itsetunto, naytän sinulle psykopaatin!
Huono itsetunto teettää rakastumista, rakastuminen teettää mustasukkaisuutta, mustasukkaisuus teettää...
Tämä kaikki on elämää. Hei, me ollaan vaan ihmisiä!
sanoisin näin. ekaksi, lopeta sen sivuhistorian katsominen. sen jälkeen opettele luottamaan poikaystävääsi, hanki itsellesi uusia harrastuksia tai jotain muuta ajateltavaa
ja viimeiseksi, opettele ettei se ole maailmanloppu vaikka poikaystäväsi joskus jättäisikin sinut. pitää oppia ettei kumppani saa olla koko elämän keskipiste ja että elämää on, vaikka tiet eivät kulkisikaan koko elämän yhdessä.
jos vaan valitat etkä tee mitään ylläolevista asioista niin en usko että parannat koskaan tilannettasi.
°°°toki kaikki ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita.°°°
Elämä satuttaa. 'Kylmin' keinoin 'lämmin' tulos. Yritän.
°°°Hän on nimittäin enemmän järjellä ajattelija, eikä mustasukkaile niin kuin minä.°°°
Tilannearvioni = Olet rakastunut, poikaystäväsi ei.
Tätähän kaikki pelkäävät, mutta tilanne ei ole katastrofi, jos ollenkaan huono.
°°°Sorrun nimittäin usein siihen, että katson koneeltamme sivuhistorian ja tutkin, missä poikaystäväni on käynyt.°°°
Rakastunut on aina liian mustasukkainen.
°°°Ja hän kun käy katsomassa usein näiden tiettyjen tyttöjen kuvia.°°°
Hänen eroottisuutensa ei suutaudu, kuten rakastuneella, vain yhteen.
Hän 'vain' rakastaa sinua. Vaikea hyväksyä, mutta onko vaihtoehtoja?
Et voi vaihtaa kumppania. Tahdonvoimasi ei riitä alkuunkaan.
°°°Tiedän, etten näin saisi tehdä ja omakin olo siitä vain pahenee... °°°
Rakastuneena saa aina onnen ja saa aina kärsimyksen.
°°°Sieltähän tietenkin aina löytyy kuvia hänen tuttavistaan, näteistä tytöistä, joilla tissit tursuilevat ja asennot kuvissa ovat mitä ovat...°°°
Se on eroottista monille, mutta siitä ei välttämättä seuraa mitään vallan kauheaa.
Rakastuneelle on sekin jo 'väärin' että mielenkiintoa suuntautuu muualle kuin itseen.
°°°yhden miehen nainen.°°°
Kuten rakastunut aina onkin.
°°°Poikaystäväni mukaan sellaiset "misut" eivät häntä puoleensa vedä, mutta asia vaivaa silti.°°°
Eroottista mutta ei puoleensavetävää. Voiko niin olla? Mielestäni voi.
°°°Miksi hänen tyttökaverinsa ja entisensä ovat aivan erityylisiä kuin minä?°°°
Ehkä siksi että se on eroottista. Jospa poikaystäväsi on oppinut jotain. Entiset ovat entisiä siksi, ettei seurustelu ole onnistunut heidän kanssaan. Se ei vedä puoleensa kun seurustelu ei onnistu. 'Näkeehän se ne koneeltakin', on ainoa anti.
°°°En ole saanut häneltä tähän kysymykseen vastausta ja tuskinpa saankaan, koska olen sitä jo monta vuotta jankannut.°°°
Tai sitten olet saanut, mutta vastaus ei tunnu uskottavalta. Rakastunut pelkää AINA, ja tahtoo jatkuvia vakuutteluja, mitä toinen rakastunut aina myös jakelee, eikä sitä voi muuttaa. Hankaluus on, että toinen ei ole tämä toinen rakastunut. Hän ei vakuuttele jatkuvasti ja siihen on syy. Rakastuminen loppuu aikanaan, siihen saakka vakuutellaan. Rakastaminen ei lopu, sen jatkumista ei tarvitse vakuutella. Rakastaminen voi loppua, jos siihen on syytä (käy liian raskaaksi). Älä anna syytä siihen!
°°°Ja toisaalta, en viitsi aina jankuttaa, koska vähemmästäkin jo toinen ärsyyntyy°°°
Varsinkin jos vastausta ei uskota.
°°°Vaikka muuten koen olevani hyvinkin itsevarma kun vertaan itseäni näihin tyttöihin, joilla elämä ei ehkä ole kovin nousujohteista°°°
Niinhän siinä käy. Oli sitten kuinka eroottinen tahansa, seurustelu ei onnistu.
°°°koen paineita lähinnä ulkonäön ja sukupuolisen vetovoiman takia vaikkei poikaystäväni ole antanut aihetta niin edes tuntea.°°°
Tämä kuuluu rakastumiseen. Onnen hintana on kärsimys.
°°°Poikaystäväni on kuitenkin aika innokas seksin suuntaan.°°°
Kun rakastumisvaiheesta siirrytään rakastamiseen, on erotikka tarpeen. Poikaystäväsi odottaa eroottisena sinua. Kai häntä haluat vielä kun rakastumisesi päättyy (ja sehän tunnetusti loppuu aikanaan).
REALITEETTI:
Olet tilanteessa, mistä et pääse pakoon. Ero olisi kauhea, kuka tahansa hylkääkin.
Älä ole katkera, rakastumisen jälkeen, siitä että nyt ahdistaa, se kuuluu rakastumiseen, ei poikaystäväsi ole siihen syyllinen.
Nauti nyt siitä mitä rakastumisesta voit saada, eli rajumman onnen kuin poikaystäväsi.
Edellinen rinnastaa mustasukkaisuuden ja rakkauden toisiinsa. Mielestäni mustasukkaisuus on enemmän sitä omaa huonoa itsetuntoa kuin osoitus suuresta rakkaudesta.
Olen minäkin rakastanut, mutta en ole koskaan ollut mustasukkainen. Ajattelen aina niin, että jos mies on mennäkseen vieraisiin niin kyllä hän sen tekee.
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia. Minä en hyväksy kyttäämistä, vahtimista ja koen sellaisen käytöksen ahdistavana.
Olet täysin oikeassa, tarvitaan vain tarkennus.
°°°Edellinen rinnastaa mustasukkaisuuden ja rakkauden toisiinsa.°°°
Ei rinnasta. Rakastumiseen liittyy mustasukkaisuus. Rakastamiseen ei liity mustasukkaisuutta. Ne ovat kaksi eri asiaa. 'Rakkautta' on montaa eri 'lajia'.
°°°Mielestäni mustasukkaisuus on enemmän sitä omaa huonoa itsetuntoa kuin osoitus suuresta rakkaudesta.°°°
Täsmälleen oikein! Huono itsetunto 'johtaa' rakastumiseen. Rakastunut on edelleen täysin 'rakastetun armoilla'. Kun tällä on 'kaikki' valta, ei voi olla itsevarmakaan (mikä on oikeastaan sama asia tässä kuin itsetuntokin). On muitakin tekijöitä mistä rakastuneen mustasukkaisuus (epävarmuus, kateus) johtuu.
°°°Olen minäkin rakastanut°°°
Rakastaminen ei ole rakastumista (kuin yö ja päivä).
°°°mutta en ole koskaan ollut mustasukkainen.°°°
Et ehkä ole koskaan rakastunut (tai sitten olet hallinnut mustasukkaisuutesi, tullut riittävän hyvin toimeen sen kanssa)?
°°°Ajattelen aina niin, että jos mies on mennäkseen vieraisiin niin kyllä hän sen tekee.
Taas oikein. Asiaan voi ehkä jotenkin vaikuttaa, mutta vanha sanonta on: Ennemmin vahtii kapallista kirppuja kuin uskotonta aviopuolisoa.
°°°Ihmiset ovat niin kovin erilaisia.°°°
Kyllä, mutta samakin ihminen voi muuttua luonteeltaan erilaiseksi, kun rakastuu.
°°°Minä en hyväksy kyttäämistä, vahtimista ja koen sellaisen käytöksen ahdistavana.°°°
En minäkään. Se ON ahdistavaa. Miten sitten suhtautua?
Hyväksyn että ihminen voi tehdä virheitä (kytätä). Se ahdistaa silti, ja pirun kurjaa on. Se on väärin, mutta voin antaa sen anteeksi, kun ymmärrän, että sitä tehdään heikkouden hetkellä (rakastuneena).
Vahvuuden hetkelläkin voin antaa sitä anteeksi, mutta asia on toinen. Jos sitä tehdään tahallaan ja laskelmoidusti, ei suhteella ole onnistumisen mahdollisuuksia. Harkittua tai ei, siinä on kysymys uskottomuudesta (= uskonpuute suhteeseen ja sen onnistumiseen).
Huono itsetunto 'johtaa' rakastumiseen. Rakastunut on edelleen täysin 'rakastetun armoilla'. Kun tällä on 'kaikki' valta, ei voi olla itsevarmakaan (mikä on oikeastaan sama asia tässä kuin itsetuntokin). On muitakin tekijöitä mistä rakastuneen mustasukkaisuus (epävarmuus, kateus) johtuu.
Olen toki ollut rakastunut, rakastanut, mutta en ole ollut mustasukkainen. Olen nainen ja ajattelen aina että maailma on täynnä minua nuorempia ja kauniimpia naisia, joten jos mies on mennäkseen niin enpä minä voi estellä..joten miksi moista asiaa miettisin. Epävarmuutta on kaikissa asioissa. 100% varmuutta ei ole suhteessa, koska toisten ihmisen ajatuksia ja tunteita ei voi koskaan täysin tietää.
Itse en kyttää, vahdi tai epäile mistään. Luottamus on mielestäni kaiken A ja O suhteen onnistumiselle. Pääasia että molempien on hyvä olla ja mustasukkaisuus ei tee kenellekään hyvää, ei kohtelle eikä sille joka siitä kärsii. Olenkin aina sanonut, että mustasukkaiset miehet eivät ole minua varten, en kestä sitä raivoamista.
Yksi asia on myös tuo oman elämän hallinta. Pitää olla parisuhteen ulkopuolisia, tärkeitä asioita (työ, harrastuket, ihmissuhteet) elämässä. Elämää ei saa rakentaa parisuhteen varaan. Silloin koko korttitalo romahtaa, jos tulee ongelmia.
Poikaystäväni rakkautta minua kohtaan en lähde epäilemään. Hän on myös siltä kantilta järki-ihminen, ettei jatkaisi suhdetta, jos ei olisi rakastunut. Tuskin hän myöskään pettäisi. Kyllä hänkin mustasukkainenkin osaa olla, mutta vain jos on aihetta. Minä taas olen mustasukkainen yleensä aiheetta. Olen aikaisemmissa suhteissakin ollut, vaikka tunteetkin ovat jo hiipuneet. Ehkä se on sitten osaksi myös omistushalua.
Se todellakin tuntuu kamalalta, jos poikaystäväni edes kehuu jotain toista naista hyvännäköiseksi. Haluan päästä tunteesta eroon! Järjellä kun ajattelen, kyllähän minunkin mielestäni monet miehet ovat komeita, mutta se on eri asia, haluaisinko heidän kanssaan mitään.
Arki on meidän suhteessa tullut jo vastaan, mutta kyllä se intohimo ja erotiikka on säilynyt ihan hyvin. Hassua, että edelleen olen näin mustasukkainen. Oikeastaan en edes suhteen alkupuolella ollut kovin mustasukkainen. Nyt vasta parin vuoden päästä on tämä ongelma tullut eteen.
Jos kertoisin poikaystävälleni pahasta "tavastani", hän järkyttyisi ja ahdistuisi, enkä haluaisi hänelle sellaista tunnetta. Tämä on minun ongelmani ja minun se on myös hoidettava. Kun vain keksisin, miten...
°°°en ymmärrä tuota lausetta°°°
Omainfo, kuinka voin auttaa?! Hieman sosiologiaa...
Huono itsetunto 'johtaa' rakastumiseen.
* Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on. Tämä on ensimmäinen merkki rakastumiseen valmistautumisesta: mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä. Varmuus siitä ettei ole mitään menetettävää. *
* Joskus kaikki alkaa sillä että olemme syvästi ja perusteellisesti pettyneitä itseemme ja siihen mitä olemme rakastaneet. *
* Ehtona rakastumisen synnylle on toive tai kokemus jostakin paremmasta toisen avulla. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakkauden avulla se näyttäisi täydentyvän. *
Rakastunut on edelleen täysin 'rakastetun armoilla'.
* Rakastunut henkilö tuntee riippuvuuttaan rakastetustaan. Tämä saattaa tuottaa myös pelkoa, koska rakastettu voisi tällöin halutessaan käyttää myös sitä valtaa, mikä hänellä on häneen rakastuneeseen henkilöön. *
Kun tällä on 'kaikki' valta, ei voi olla itsevarmakaan (mikä on oikeastaan sama asia tässä kuin itsetuntokin).
* Rakastumiseen meitä ohjaa halu tuntea itsemme päämääriksi sellaisen henkilön kautta jolla myös on aivan erityinen arvonsa ja joka myöskään ei ole vaihdettavissa kehenkään muuhun. Haluamme olla ainutlaatuisia, epätavanomaisia, välttämättömiä sille joka on ainutlaatuinen, epätavanomainen ja välttämätön. *
On muitakin tekijöitä mistä rakastuneen mustasukkaisuus (epävarmuus, kateus) johtuu.
* Kokemuksena rakastuminen on aito, selkeä ja tosi. Rakastuneet saattavat viettää jopa tuntikausia kertomalla yksityiskohtaisesti elämästään, nykyisyydestään ja menneisyydestään, johon he haluavat myös toisen osallistuvan. Toinen kuuntelee lumoutuneena toisen menneisyyttä ja saattaa jopa kadehtia niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet olla rakastetun menneisyydessä mukana, hänen itsensä ollessa ulkopuolella. Rakastunut kokee menettäneensä arvokasta onnen aikaa etsiessään vasta omaansa. *
* Rakastuminen on siis monogaamista. Se vaatii yksinoikeutta: se joka on epätavanomainen tahtoo tulla valituksi ja hyväksytyksi ja haluaa antautua kokonaan sille ainoalle joka voi suoda nautinnon, ilon ja elämän. *
Loppu kommentistasi onkin oikeastaan samaa kuin minunkin ajattelu:
°°°Olen toki ollut rakastunut, rakastanut, mutta en ole ollut mustasukkainen.°°°
Olen toki ollut rakastunut, rakastanut, mutta en ole halunnut olla mustasukkainen.
Menettämisen pelosta olen melkein vääntänyt tortut housuun, mutta silti en ole halunnut olla mustasukkainen, sen inhottavassa muodossa, ilmentää sitä.
°°°Olen mies ja ajattelen aina että maailma on täynnä minua nuorempia ja komeampia miehiä, joten jos mies on mennäkseen niin enpä minä voi estellä..°°°
Juuri näin. Ja olen pelännyt hiljaa, mukisematta.
°°°joten miksi moista asiaa miettisin. Epävarmuutta on kaikissa asioissa. 100% varmuutta ei ole suhteessa, koska toisten ihmisen ajatuksia ja tunteita ei voi koskaan täysin tietää.°°°
Juuri näin. On pelättävä sisällään jos pelkäämistä on, sitä ei voi muuttaa.
°°°Olenkin aina sanonut, että mustasukkaiset miehet eivät ole minua varten°°°
Olenkin aina ajatellut, että mustasukkaiset naiset eivät ole minua varten. Niden kanssa en tule mitenkään toimeen kenelle se on elämäntapa.
Siksi en ole sitä paljon ääneen julistanut kun:
Voin tehdä myönnytyksiä, mikäli inhimilliset syyt puoltavat sitä, esim. rakastuneen luonteenmuutos (on väliaikainen). Siitä voi keskustella ja sitä voi ymmärtää ja siitä voi päästä yli, vaikka se väärin onkin.
°°°en kestä sitä raivoamista.°°°
Tässä menen huomattavasti pitemmälle. En kestä mitään vihaa, saatika raivoa, en pysty, en kykene. Menen täysin ymmälleni, lamaannun. Kaikki känkkäily ja rähjä on vihaa tai sen esiastetta. Otan aina askelia taaksepäin, kunnes matka on liian pitkä palata ja täysin tuntematonkin on jo lähempänä. Vihan tarkoitus on loitontaa ja lopulta erottaa. Tähän ovat kaikki suhteeni päättyneetkin, niin surullista kuin se onkin.
Jotkut toivovat että ottaisi kiukuttelijan syliin. Sitä en tee, vaikka ymmärränkin tarkoituksen. Miksi en? Se on toinen tarina ja siitä enemmän jos kysytään.
°°°järki-ihminen, ettei jatkaisi suhdetta, jos ei olisi rakastunut. Tuskin hän myöskään pettäisi. Kyllä hänkin mustasukkainenkin osaa olla, mutta vain jos on aihetta.°°°
Kyllä tämä puhuu sen puolesta että kysymys on rakastamisesta, ei rakastumisesta. Mutta ei sen väliä aiheen kannalta.
°°°Minä taas olen mustasukkainen yleensä aiheetta. Ehkä se on sitten osaksi myös omistushalua.°°°
Rakastuminen teettää tätä. Ehkä se on jotain muuta sitten kuitenkin.
Arvelen että minun evääni loppuvat tähän. Hanki tietoa vakka kirjallisuudesta ja yritä ymmärtää asiaa. Hanki ammattiapua jos tarvitset, esim. tilanteen kriisiytyessä. Pystyt hillitsemään itseäsi ja se on todella hyvä juttu. Siitä johtuvaa ahdistusta voisi kuitenkin vähentää, niin vapautuisi voimavaroja muuhunkin, kun elämässä riittää yllinkyllin niitä kaikemaailman stressejä.
suhde kuitenkin on. Kyllähän epäkohdista tulee saada puhua suhteessa ja riitelykin on ihan sopivassa määrin sallittua, koska muuten suhde on alisteinen. Siis tarkoitatko, ettet kestä mitään riitelyä vai mitä? Aika ehdotonta se sitten on jos pitää vaieta epäkohdista. Mutta, sinähän totesitkin, että suhteesi ovat päättyneet siihen ettet kestä riitelyä.
Kalvaminen ja mustasukkaisuus ovat mielestäni kuitenkin ihan eri asioita kuin satunnainen riitely. Mustasukkaisuus vie voimat ja jatkuva syyttely aiheuttaa minulle sellaisen tunteen että haluan paeta paikalta.
Minusta rakastavaisten riidat puhdistavat ilmapiiriä ja muista kuinka pitkässä suhteessa alkuun riideltiin mutta jossain vaiheessa tilanne tasaantui. Tärkeintä on kuitenkin saada olla oma itsensä, tuoda epäkohtia esiin. Epäkohdista vaikeneminen on minulle taas sellainen vaatimus, että pistän välit poikki. Siis jos minun pitää mielistellä miestä koko ajan, sitähän se on. En jaksa sellaista.
Mutta, mustasukkaisuus voi saada myös raivoa ja väkivaltaa aikaan ja sellaista en siedä.
Tärkeintä on mielestäni aina löytää sellainen itselleen sopiva kumppani, jonka kanssa nuo elämän peruskysymykset, kuten riitely, sovinnot, anteeksi pyytämiset, anteeksi antamiset, ei-mustasukkainen käytös, epäkohdista puhumisen salliminen onnistuvat. Jos jokin noista ei toimi, silloin on kyse alistavasta suhteesta ja sellaista en halua.
En minä kyllä ymmärrä miksi rakkaussuhteessa olisi vihaa. Se ei kyllä kuulu sinne mitenkään. Sitten on kyllä jostain muista asioista kyse.
Ehkä jokin ohimenevä viha-ajatus, mutta kyllä se sovinnon myötä on mentävä ohi.
kaikkitietävä oraakkeli sä oot olevinas?
iha muute vaa.
°°°Kyllähän epäkohdista tulee saada puhua suhteessa°°°
Aina saa, aina kannustan puhumaan ja sopimaan.
°°°riitelykin on ihan sopivassa määrin sallittua, koska muuten suhde on alisteinen.°°°
Ei minun kanssani voi riidellä. Alistaminen ei onnistu minulta, ei toiseltakaan kauaa.
°°°Siis tarkoitatko, ettet kestä mitään riitelyä vai mitä?°°°
Riitelystä en maininnut sanallakaan. Saa yksinään riidellä jos osaa.
°°°Aika ehdotonta se sitten on jos pitää vaieta epäkohdista.°°°
Ei koskaan. Tarjoan aina vaihtoehdon riitelylle. Olen pelkkänä korvana.
°°°Mutta, sinähän totesitkin, että suhteesi ovat päättyneet siihen ettet kestä riitelyä.°°°
Voivoi sentään, vihaan päättyy, ei riitelyyn.
°°°Kalvaminen ja mustasukkaisuus ovat mielestäni kuitenkin ihan eri asioita kuin satunnainen riitely. Mustasukkaisuus vie voimat ja jatkuva syyttely aiheuttaa minulle sellaisen tunteen että haluan paeta paikalta.°°°
Siinä vaiheessa olen jo paennut.
°°°Minusta rakastavaisten riidat puhdistavat ilmapiiriä°°°
Niin sanotaan. Jos tarkoitat 'höyrykattila'-teoriaa, se ei toimi oikein.
°°°muista kuinka pitkässä suhteessa alkuun riideltiin mutta jossain vaiheessa tilanne tasaantui.°°°
Mutta johtuiko se riitelystä vai siitä että opittiin olemaan riitelemättä?
°°°Tärkeintä on kuitenkin saada olla oma itsensä,°°°
Sitä en ole koskaan saanut olla.
°°°tuoda epäkohtia esiin.°°°
Olen tuonut esille, ei ole hyödyttänyt mitään, eikä ketään, valitettavasti.
°°°Epäkohdista vaikeneminen on minulle taas sellainen vaatimus, että pistän välit poikki.°°°
Tietenkin. Ei voi toimia. On toisaalta aivan samantekevää että niistä saa puhua, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Ei voi toimia.
°°°Siis jos minun pitää mielistellä miestä koko ajan, sitähän se on. En jaksa sellaista.°°°
Ei ketään ei koskaan, YÄK! Eri asia on, jos haluaa hiukan olla mieliksi joskus, mutta ei niin paljon, että siitä tulee sanomisen aihetta (kiitollisuudenvelkaa tai jotain).
°°°Mutta, mustasukkaisuus voi saada myös raivoa ja väkivaltaa aikaan ja sellaista en siedä.°°°
Joo, hyi helvetti! Ei tartte ees mainita.
°°°Tärkeintä on mielestäni aina löytää sellainen itselleen sopiva kumppani, jonka kanssa nuo elämän peruskysymykset, kuten riitely, sovinnot, anteeksi pyytämiset, anteeksi antamiset, ei-mustasukkainen käytös, epäkohdista puhumisen salliminen onnistuvat.°°°
Aina oon ettiny sellasta. Plääh!
°°°Jos jokin noista ei toimi, silloin on kyse alistavasta suhteesta ja sellaista en halua.°°°
Niijust, oikeestaan se on niin, että alistamisesta siinä on ollut kysymys. En ole suostunut ja sitten saanut vihat päälle. Mikään ei ole ihan puhtaasti sitä ja muutakin sekaan mahtuu.
°°°En minä kyllä ymmärrä miksi rakkaussuhteessa olisi vihaa. Se ei kyllä kuulu sinne mitenkään. °°°
No sanos muuta. Aina niitä vaatimuksia vaan keksitään, milloin milläkin perusteella. Paljon olen yrittänyt ja paljon epäonnistunut. Nykyään tiedän paremmin missä vääjäämättä epäonnistun. Sen jos sanon ääneen, se on kyvyttömyyttä suhteeseen, katkeruutta jne.
°°°Sitten on kyllä jostain muista asioista kyse.°°°
Täysi selviö. Vaatiminen ei ole rakkautta, ei millään tavalla. Jos pyydän jotain, enkä saa, voihan se hetken kyrsiä, mutta kaunaa en kanna. Itse teen tai olen ilman. Ei ole toisen asia palvella minua.
°°Ehkä jokin ohimenevä viha-ajatus, mutta kyllä se sovinnon myötä on mentävä ohi.°°°
Aika pientä. En nyt sentään hiekanjyvään kompastu. Kyllä joku muu siitä pienestä riitaa nostattaa, en minä.
Aika outoo et kysyt...
°°°mikä vitun kaikkitietävä oraakkeli sä oot olevinas?°°°
...just ku oon sanonu että...
"Arvelen että minun evääni loppuvat tähän."
Ehkäsitmuutevvaammutkummiski.
Kyllä se varmasti osaltaa vaikuttaa asiaan, jos oppii tuntemaan toista niin ei sitten ehkä tule riideltyä niin herkästi kuin suhteen alussa. Tosiasia on kuitenkin se, että tapaamillani miehillä on paha tapa haluta aina määräillä ja komennella kaikesta ja minulla on paha tapa antaa ihmisten (myös naisten) alistaa itseäni.
Sain sellaisen kotikasvatuksen, että minun pitää aina vaieta epäkohdista, mielistellä, hymyillä tai muuten minut hylätään. Sellaiseta pois oppimiseen menee loppuelämä. Esim ex-anoppini nälvi, kiusasi ja kurmotti minua aina kun tapamisimme. Eräänä päivänä sanoin hänelle vastaan vuosien alistamisen jälkeen. Hän suuttui silmittömästi ja haukkui minua epäkunnioittavaksi.
Tuo anoppiasia on yksi syy miksen jaksa elää parisuhteessa, kun miehen lisäksi tulee ne kaikki ilkeät ja vastenmieliset sukulaiset kaupan päälle, joita pitää mielistellä.
Ex-mieheni tosin itsekin inhosi sukulaisiaan, ja aina kun hän joutui asioimaan heidän kanssaan, kiukutteli minulle ja raivosi ilman mitään syytä. Jossain vaiheessa älysin tuon syy-seuraussuhteen ja kun juttelimme exän kanssa asioista niin hän myönsi asian ja totesi minun olevan oikeassa.
Minulla itselläni oli sama juttu. Äitini syytti syyllisti ja haukkui minua koko ajan jostakin ja olin aina surullinen ja joskus vihainen kun hän on niin epäoikeudenmukainen minua kohtaan jatkuvilla vaatimuksillaan.
Aika paljon parisuhteessa toisen huonotuulisuus johtuu ulkoisista tekijöistä.
Noiden asioiden oppiminen auttoi meitä paljon.
Sama on tietysti työpaikan ongelmat jotka vaikuttavat kotona. Jos töissä nälvitään ja kiusataan koko ajan niin eihän sitä kotonakaan jaksa aina hymyillä.
Minun maailmassani kaikki naiset tekevät aina kaikkensa ollakseen miehille mieliksi. Sellaista minulta on edellytetty. En ymmärrä näitä nettikeskusteluja missä miehet puhuvat alistavista naisista. En ole koskaan elävässä elämässä kuullut sellaisesta, siis kaikki naiset kerjäävät miesten huomiota minun havaintojeni mukaan. Minkälaisia ovat alistavat naiset ja miten se alistaminen ilmenee, alkaako heti suhteen alussa vaiko vasta myöhemmin. Mikä on alistamista.
Minä tapaan miehiä, jotka kertovat minkälainen naisen (minun) tulee olla jotta miellyttäisin heitä. Eli he kertovat ehdot, jotka hyväksymällä suhde muodostuisi.
Periaatteessa aika reilua kertoa etukäteen asioista. Naisen mustasukkaisuus (kyttääminen, vahtiminen) on kiellettyjen listalla sijalla 1.
°°°Tosiasia on kuitenkin se, että tapaamillani miehillä on paha tapa haluta aina määräillä ja komennella°°°
Sellainen nainen, joka ei haluaisi, olisi heti kiinnostava minulle.
°°°minulla on paha tapa antaa ihmisten (myös naisten) alistaa itseäni.°°°
Minulla ei. Ei sekään kivaa tunnu olevan (kenellekään).
°°°Sain sellaisen kotikasvatuksen, että minun pitää aina…tai muuten…°°°
"Ne jotka saavat hyvän kasvatuksen, niistä tulee kilttejä. Ne jotka eivät, niillä on kivaa", sano pikkupoika. Niin sain minäkin, muttei tehonnut! Ei kyllä kivaa ole ollut?
°°°Sellaiseta pois oppimiseen menee loppuelämä.°°°
Mihin se minun loppuelämäni sitten menee????
°°°sanoin hänelle vastaan…suuttui silmittömästi ja haukkui°°°
Aika samantekevää milloin se tapahtuu.
°°°lisäksi tulee ne kaikki ilkeät ja vastenmieliset sukulaiset°°°
Tulee jos antaa tulla.
°°°tsekin inhosi sukulaisiaan,°°°
En inhoa, ehkä siksi etten ole paljon tekemisissä tai vain sopivasti.
°°°asioimaan heidän kanssaan, kiukutteli minulle ja raivosi ilman mitään syytä.°°°
Syyhän oli, muttei liittynyt sinuun. Väärin teki ja kiukkuraivo turhaa kaikkiaan.
°°°syytti syyllisti ja haukkui minua koko ajan jostakin ja olin aina surullinen°°°
Kysymys on rajoista ja niiden tietämisestä. On paljon 'rajattomia' ihmisiä.
°°°Aika paljon parisuhteessa toisen huonotuulisuus johtuu ulkoisista tekijöistä.°°°
Mieluummin haluan silloin läheisyyttä kenenkään änkyröimättä. Regressio rauhoittaa.
°°°töissä nälvitään ja kiusataan koko ajan niin eihän sitä kotonakaan jaksa aina hymyillä.°°°
Tähän samaa lääkettä, mahdollisimman pian.
°°°Minun maailmassani kaikki naiset tekevät aina kaikkensa ollakseen miehille mieliksi. Sellaista minulta on edellytetty. En ymmärrä näitä nettikeskusteluja missä miehet puhuvat alistavista naisista.°°°
Tuosta vaihtaa sukupuolen, saa minun maailmani. MITEN VOI olla näin päinvastoin? En ymmärrä!
Tai sitten…
°°°jotka kertovat minkälainen…tulee olla jotta miellyttäisi… Eli he kertovat ehdot, jotka hyväksymällä suhde muodostuisi.°°°
…asia on massiivisesti sama kummallakin sukupuolella. Eiku selaamaa oman sukupuolen profiileja!!!!
°°°En ole koskaan elävässä elämässä kuullut sellaisesta, siis kaikki naiset kerjäävät miesten huomiota minun havaintojeni mukaan.°°°
Ainakin 'markkinoilla' miehet ovat alakynnessä. Jotain tapahtunee 'piilossa' sitten kai?
°°°Minkälaisia ovat alistavat naiset ja miten se alistaminen ilmenee,°°°
Oliskohan jotenkin sama kuin miehet/miehillä? (olet varmaan kuullut tohvelisankareista?)
°°°alkaako heti suhteen alussa vaiko vasta myöhemmin.°°°
Vieraskoreita tietyst ollaan aikansa, kunnes tuntuu että voi (muka) päästää pirun irti.
°°°Mikä on alistamista.°°°
Sitä on vaikea määritellä, mutta liika vallankäyttö ja siihen suostuminen.
°°°Periaatteessa aika reilua kertoa etukäteen asioista.°°°
Kyllä.
°°°mustasukkaisuus (kyttääminen, vahtiminen) on kiellettyjen listalla sijalla 1.°°°
Syyttömästi epäiltynä tutkintavankeuteen määräämättömäksi ajaksi. Pääseekö ehdonalaiseen? Oikeudenkäynnittä tuomitut passitetaan kakolaan. Kuka ilmoittautuu vaapaaehtoiseksi? Joku laitostunut, joka ei mielestään siviilissä pärjää, ois kai aika jees, mutta kelpaako?
Jos etsit fiksua naista, joka ei alista ja määräile...matemaattisesti lahjakkaat voisivat olla sinua varten. Joku mukava nörttinainen, esimerkiksi. Järkeviä ihmisiä tuntuvat olevan.
Ei siis mitään kotikeskeisiä pirttihirmuja, vaan sellainen tieteestä tai taiteesta kiinnostunut persoona, jolla on elämässään omia mielenkiinnon kohteita. Miksei joku urheilija.
Minusta sellaiset naiset ovat ihan kivoja. Olen itse nainen.
Tämä nyt oli vain ajatus.
°°°Jos etsit fiksua naista, joka ei alista ja määräile...matemaattisesti lahjakkaat voisivat olla sinua varten.°°°
Voi, mutta tämähän on jo aivan liikaa! :-D
°°°Joku mukava nörttinainen,°°°
Semmonen oli 8 vuotta, ja mukavakin kyllä. Ei ollut kuitenkaan ihan tyytyväinen siihen mitä minä olin. Emmie pärjänt ;'-(
°°°Järkeviä ihmisiä tuntuvat olevan.°°°
Juu, ei ois haitaks yhtään.
°°°Ei siis mitään kotikeskeisiä pirttihirmuja,°°°
Oon ite kotona viihtyvä, mut ei se mitää jos ei se toista haittaa, eikä mua haittaa jos toinen tykkää muuallaki olla. Vaikka mun kotona, hah, no mikäli yhes asuu, ni tietää mistä mut usein löytää, jos kaipuuta ilmenee.
°°°vaan sellainen tieteestä tai taiteesta kiinnostunut persoona,°°
Mielenkiintoista! Merkitsen muistiin... Sopis vallan mainiosti.
°°°jolla on elämässään omia mielenkiinnon kohteita. Miksei joku urheilija.°°°
Omia saa ja on hyvä olla. Jos mun ei tarvii urheilusta kiinnostua, niin toimii kai sekin.
°°°Minusta sellaiset naiset ovat ihan kivoja. Olen itse nainen.°°°
Ois kiva jos se riittäis et on kivaa. Se ois helppo järjestää, mut joskus kyl aika vaikeeki.
°°°Tämä nyt oli vain ajatus.°°°
Kiitos ajatuksestasi!
Osasinkohan nyt lukea tätä niinku ois pitäny, kun en huomannu kysymystä?
Kannattaa ehkä sitten sopia kumppanin kanssa, että juliste saa olla tahriintumatta seinällä.Minustakin on ilmeistä,että joitakin on luotu pyöräilemään maastossa,toisia tekemään puistokävelyitä.Esim.tuttavani osaa eri urheilutaitotasoja kuin itse maallikko-kuntoilijana.Silti olemme puheväleissä,ja molemmat naisia,hän varattu,mä sinkkuna pikkasen muiden hätyyttelemänä,olenhan silleen parishiltonmäisellä tavalla rento-mutta-kool.
Joku tyypillinen misu on luotu ensisijaisesti jalokiveksi tai koristeeksi.Ei ehkä niin pumppu!!
Hei!
Ymmärrän sinua, koska itselläni vähän samaa ongelmaa nykyisen seurustelusuhteeni ajalta. Olemme seurustelleet n. 8 kk. Mies on aivan vasta eronnut, minä vuosia sitten (seurustelusuhteista ei ole kehittynyt avoliittoa/muuta pitkäaikaisempaa).
On hieman kapeakatseista leimata jokainen, joka tuntee mustasukkaisuutta "huono-iltsetuntoiseksi, vainoharhaiseksi" ym. nimityksillä. On nimittäin olemassa ihmisiä, jotka käytöksellään aiheuttavat vähintäänkin epävarmuutta tai mustasukkaisuutta kumppanissaan. Esimerkiksi miesystäväni (49v) katselee naisia minunkin aikanani erittäin kiinnostuneena ja intensiivisesti, hakien heidän katsettaan ja väläyttäen ehkä pienen hymyn naisen huomatessa hänet. Hän on aktiivinen urheilija, jonka lajin edustajina paljon timmejä nuoria ja vanhempia naisihmisiä. Hän on työssään tekemisissä kauniiden jakkupukunaisten ympäröimänä, työmatkoja on ulkomaita asti jne. Hän on miellyttävän näköinen, hyväkroppainen, sosiaalinen, kohtelias jne.
Ylläolevat asiat ovat omiaan aiheuttamaan minussa suunnatonta epävarmuutta. Etenkin, kun hän on puhunut, ettei voi ollenkaan varmasti tietää, tuleeko suhteemme muuttumaan "loppuelämän" parisuhteeksi. Kuin varoittaen minua. Ja hän on alusta asti tiennyt, että olen tosissani etsinyt kumppania, en hetken kaveria. Ja hänessä on paljon sellaista, mikä tuntuu hyvältä ja viihdymme hyvin yhdessä normaalia arkeakin eläen. Hänen eronsa on vielä kesken omaisuudenjaon osalta ja tietenkään hän ei ole henkisesti käynyt eroaan läpi. Ymmärrän sen täysin. Silti rakastan häntä ja hänkin sanoo tykkäävänsä...
Eli toisen käytöksessä voi olla piirteitä, jotka aiheuttaisivat jonkinlaista mustasukkaisuutta jopa siinä "huippuitsetunnolla" varustetussa ihmisessä, joka ajattelee, ettei kukaan koskaan voisi häntä ohittaa.
Olen aivan varma siitä, että kuka tahansa suutuu toisen mustasukkaisuudesta jos se on kyttäämistä, vahtimista, tivaamista ja huonoa käytöstä esim. vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan.
Kysymys edelliselle.
Miksi seurustelet miehen kanssa jonka seurassa koet noin voimakasta epävarmuutta. Eikös joku vaatimaton mies joka ei kiinnosta muita naisia (sellaisia on nimittäin puoli Suomea täynnä) olisi silloin sinulle sopivampi kumppnani, niin voisit rentoutua miehen seurassa kun ei tarvitse pelätä että joku toinen nainen on parempi ja vie miehesi tai en minä tiedä mitä sinä pelkäät.
Siis miksi sinun täytyy kilpailla sellaisen miehen suosiosta jos itsetunnollesi sopisi kuitenkin joku tavismies paremmin? Vai onko niin, että se tavismies ei vie sinulta jalkoja alta ja eikä ole sopivanlaista kemiaa.
Tällaista tuli mieleeni.
PS. olen nainen joten nuo katkeraksi haukkumiset voi sitten sivuuttaa tässä samantien.
Siis tätä samaa ehdotin nuorena eräälle mustasukkaiselle poikaystävälle joka oikeasti meni naimisiin vaatimattoman näköisen naisen kanssa....ei tarvinnut miehen pelätä jätetyksi tulemista ja kaikki osapuolet voivat paremmin.
Tuossa on perää. Ainoa vaan, että poikaystäväni on juuri sellainen "tavis". Ei mikään erityisen komea, mutta ihan söpö ja pitää huolta itsestään. Olen seurustellut paljon paremman näköisten kanssa, mutta kemiat eivät ole kohdanneet. Minulle ulkonäöllä on kuitenkin merkitystä, niin kuin varmasti melkein kaikille. On ollut niitäkin miehiä, jotka eivät todellakaan ole hyvännäköisiä, mutta eivät sitten ole pitäneet myöskään huolta itsestään. Se on minusta tärkeä piirre ihmisessä.
Poikaystävälläni on paljon naispuolisia kavereita, juuri niitä hyvännäköisiä, "tepejä", mutta minä taas saan muuten paljon huomiota vierailta miehiltä. Kuitenkin tuo kaverijuttu pelottaa siksi, että poikaystäväni tuntee nämä tytöt, minulle taas nuo huomion antajat ovat ihan satunnaisia miehiä muiden vieraiden joukossa.
Et tule koskaan onnelliseksi suhteessasi ellet saa mustasukkaisuuttasi aisoihin. Hukutat itsesi ja kumppanisi. Minua on vahdattu 15 vuotta mutta kohta se loppuu.
mäkin olen lopettanut yhden suhteen naisen sairaan mustasukkaisuuden takia.
Mustasukkainen ihminen aiheuttaa itse oman pelkonsa realisoitumisen.
°°°Et tule koskaan onnelliseksi suhteessasi ellet saa mustasukkaisuuttasi aisoihin. Hukutat itsesi°°°
Näin se tuppaa olemaan.
°°°ja kumppanisi.°°°
Käsitin että senverran aisoissa NYT, ettei kumppani huku.
Minäkin samaa mieltä, se pelko realisoituu ikävän käyttäytymisen seurauksena.
(paha olla kummankin, ei jaksa).
°°°Minua on vahdattu 15 vuotta mutta kohta se loppuu.°°°
Ihmeen pitkään, mutta näin se pakkaa menemään :(
Hukutan kyllä varmasti itseni tähän jossain vaiheessa, mutta kumppanini siihen tuskin hukkuu, koska pidän asian melko hyvin omana tietonani. Joskus mustasukkaisuus purkautuu kylläkin hänen tyttökavereidensa arvosteluna, mutta melkoisen harvoin.
Tämä luultavasti tulee aina olemaan ongelmani, vaikka mies vaihtuisi, jos häntä oikeasti rakastaisin. Ja epävarmuuteni sen tuntuu aiheuttavan, kun en näe ulkonäössäni hyviä piirteitä verratessani itseäni muihin naisiin kun yritän asettua miehen paikalle. En usko olevani seksikäs tai haluttava, vaikka mieheni niin sanookin. En usko vaikka kuinka joku sitä minulle tolkuttaisi, koska en omasta mielestäni ole seksikäs. Koulutukseni takia ja tietojeni pohjalta olen kyllä itsevarma ja omasta mielestäni todellakin ihan nätti.
On opittava olemaan ensin yksin ennen kuin voi olla kaksin. Se miten suhtaudut itseesi antaa suunnan kuinka suhtaudut(kumppaniisi) toisiin. Muista että vertaamalla itseäsi toisiin et koskaan voi ollla hyväksytty; aina löytyy joku "parempi".
°°°Joskus mustasukkaisuus purkautuu kylläkin hänen tyttökavereidensa arvosteluna, mutta melkoisen harvoin.°°°
Ei tunnu kivalta jos ei sano mitään hyvää, puhuu vain pahaa toisen kavereista, sukupuolesta riippumatta.
°°°en näe ulkonäössäni hyviä piirteitä verratessani itseäni muihin naisiin kun yritän asettua miehen paikalle. En usko olevani seksikäs tai haluttava, vaikka mieheni niin sanookin.°°°
Seksi ja seksikkyys? Vamppeja, implantteja, tajunnankramppeja? Tuntuu että se käsite on nykyisin jotenkin median saattuttama. Ankea litteä lätty. Sitä, mikä 50-100 vuotta sitten oli hardcorea, pidetään nykyisin hädin tuskin edes seksikkäänä. Ei siitä mihinkään olla muututtu, nyt ihmistä vain painekyllästetään joka päivä.
°°°En usko vaikka kuinka joku sitä minulle tolkuttaisi, koska en omasta mielestäni ole seksikäs.°°°
Vaihdetaan käsitettä. Unohda toiset! Voitko pitää itseäsi, omasta mielestäsi, eroottisena? Kun ei ajatella sitä tekemisenä, eikä näyttämisenä, vaan olemisena. Miltä erootisuus tuntuu? Kun itselläsi on se tunne, eikä kukaan ole vaatimassa mitään... Onko olosi hyvä, eikä mikään häiritse sitä?
Jos näin on, sen pitäisi olla aistittavissa toisellekin. Tärkeimmät jutut tapahtuvat kuitenkin pään sisällä, eikä niitä suoriteta. Tehokkuus ja nopeus, mitä niillä tekee?
Tosi hyvä pointti!
°°°aina löytyy joku "parempi".°°°
Turhamaisuus on aika iso markkinarako.
En osaa puhua hänen tyttökavereistaan mitään hyvää, koska kuulen heistä ainoastaan huonoiksi laskemiani asioita poikaystäväni kautta - paljon yhden yön juttuja, säätämisiä, alkoholia, baari-iltoja keskellä viikkoa, opiskelujen keskeyttämistä jo peruskoulun jälkeen, tuilla elämistä, laiskuutta hakea töitä... Lisäksi en ole tavannut heistä ketään koskaan, joten ajatukseni ovat täysin poikaystäväni kuvailujen varassa.
En pidä itseäni eroottisena omastakaan näkökulmastani, lähinnä pikkutytön näköisenä. Haluaisin olla naisellisen muotoinen, mutta en saa muotoja, vaikka mitä tekisin. Liikunnasta en halua kuitenkaan luopua kokonaan ja tuskinpa sekään auttaisi.
Olin ihan sinut itseni kanssa, mutta sitten sairastuin ja laihduin kovasti, rakastuin ja nyt ollaan tässä pisteessä. En todellakaan lähtisi purkamaan kihlausta tämän takia. Parisuhteestamme saan loppujen lopuksi kuitenkin ihan huimasti voimaa moniin asioihin. Juuri ennen sairastumistani olin onnellinen muutamasta lisäkilostani, jotka sittemmin kaikkosivat ja kiloja lähti enemmänkin.