Aivan äsken tapasin toisella paikkakunnalla moottoripyöräreissullani nuoren naisen. Olin syömässä ystäväni kanssa ja samassa paikassa oli kaksi nuorta naista, joista toinen katsoi minua pitkään. He poistuivat ravintolasta ja minä menin perässä jututtamaan heitä. Annoin toiselle naisista numeroni siltä varalta, että hän haluaisi kyytiin illempana. Mielessäni oli vain, usko tai älä, saada hänelle hyvä mieli ja piristää päivää. Tämä nuori nainen sanoi ikänsä keskustellessamme. Sanoi täyttävänsä 18 tänä vuonna eli arviointini meni metsään - yläkanttiin. Illalla kävimme ajelemassa lenkin ja lupasin lähettää ottamani kuvat. Mielessäni pyöri vaikka mitä, mutta pakotin itseni ajattelemaan asiaa järkevästi ja toivotin hyvää kesää.
Lähetin kuvat ja ymmärsin hänen vastauksestaan, että hän oli ajatellut minua 42-vuotiasta miestä enemmän kuin satunnaisena tapaamisena. Olin ymmälläni ja olen vieläkin. Kirjoittelumme kävi yhä henkilökohtaisemmaksi ja ymmärsimme kumpikin, että olimme nauttineet toistemme seurasta todella paljon. Muutama päivä tapahtuneen jälkeen meillä tuli pakottava tarve tavata ja selvittää mitä tämä on. Tapasimme ja "mopo meni käsistä". Tunnustimme toisillemme ihastumisemme ja vahvat tunteemme. Näin ei pitänyt käydä - ei todellakaan! Sanomattakin on selvää, että ikäerostamme johtuen on ympäristön paineet äärimmäisen kovat ja paskaa ei ole vielä niskaan tullut - kohta sataa. Minä olen hyväkuntoinen ja -kroppainen mies ja ikäisekseni ok kundi, mutta 17-vuotiaan rinnalla kuitenkin äijä. Nuorikko sanoo kyynel silmässä minulle olevansa vahvasti ihastunut ja karttavansa "poikia". Hän pitää minua komeana, vahvana ja älykkäänä. Minä taas nautin niin maan perusteellisesti hänen vilpittömyydestään ja nuoruuden riemusta. Hän nauraa seurassani paljon silmät loistaen ja kapsahtaa kaulaan suukottelemaan. Mitä helvettiä me teemme? Tulenko saamaan jonkun pirun "namusedän" maineen ja tuleeko nuorikko kärsimään? Olen ajatellut, että paskan sama minulle, mutta pientä naista en halua sattuvan. Haluaisin pitää vain huolen sillä tiedän olevani mies, jolla on asiat ja asenne kohdallaan.
Miten kukaan voi ikinä määritellä kahden ihmisen välistä vetovoimaa tai sitä onko se oikeutettua. Voiko joku tuomita meidät ja särkeä jotain joka näyttää ja tuntuu tosi kauniilta ja syvältä? Onko kellään kokemuksia samansuuntaisista asioista? Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta en voi vain kääntää selkääni ja mennä pois - sydämemme särkyisivät.
Lähetin kuvat ja ymmärsin hänen vastauksestaan, että hän oli ajatellut minua 42-vuotiasta miestä enemmän kuin satunnaisena tapaamisena. Olin ymmälläni ja olen vieläkin. Kirjoittelumme kävi yhä henkilökohtaisemmaksi ja ymmärsimme kumpikin, että olimme nauttineet toistemme seurasta todella paljon. Muutama päivä tapahtuneen jälkeen meillä tuli pakottava tarve tavata ja selvittää mitä tämä on. Tapasimme ja "mopo meni käsistä". Tunnustimme toisillemme ihastumisemme ja vahvat tunteemme. Näin ei pitänyt käydä - ei todellakaan! Sanomattakin on selvää, että ikäerostamme johtuen on ympäristön paineet äärimmäisen kovat ja paskaa ei ole vielä niskaan tullut - kohta sataa. Minä olen hyväkuntoinen ja -kroppainen mies ja ikäisekseni ok kundi, mutta 17-vuotiaan rinnalla kuitenkin äijä. Nuorikko sanoo kyynel silmässä minulle olevansa vahvasti ihastunut ja karttavansa "poikia". Hän pitää minua komeana, vahvana ja älykkäänä. Minä taas nautin niin maan perusteellisesti hänen vilpittömyydestään ja nuoruuden riemusta. Hän nauraa seurassani paljon silmät loistaen ja kapsahtaa kaulaan suukottelemaan. Mitä helvettiä me teemme? Tulenko saamaan jonkun pirun "namusedän" maineen ja tuleeko nuorikko kärsimään? Olen ajatellut, että paskan sama minulle, mutta pientä naista en halua sattuvan. Haluaisin pitää vain huolen sillä tiedän olevani mies, jolla on asiat ja asenne kohdallaan.
Miten kukaan voi ikinä määritellä kahden ihmisen välistä vetovoimaa tai sitä onko se oikeutettua. Voiko joku tuomita meidät ja särkeä jotain joka näyttää ja tuntuu tosi kauniilta ja syvältä? Onko kellään kokemuksia samansuuntaisista asioista? Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta en voi vain kääntää selkääni ja mennä pois - sydämemme särkyisivät.
Vastaukset 112
Vanhimmat
jotkut varmaan kannustaisivat sinua ja tyttöä suhteeseen, mutta itse vaatisin sinua ajattelemaan asioita tytön kannalta järkevämmin.
18- vuotias ei ole ajatusmaailmaltaan vielä läheskään aikuinen, ei hän välttämättä edes tajua itsekään mihin on ryhtymässä.
jos olisittekin suhteessa niin kyllä varmana tuo ikäero tulee joissain asioissa aika pahastikin esille. varmaan sekin että sinulla on moottoripyörä ja nyt on kesä, vaikuttavat varmaan aika paljonkin noihin hormooneihin tytöllä, sinä olet kenties vain otettu nuoren naisen tarjoamasta huomiosta.
jos ajattelet asioita eteenpäin esim. 10v kuvitteellisessa suhteessanne, niin minkälaiseksi kuvittelet suhteenne?
tyttö 28 sinä 52...
parempi vaan että setvitte tuon nyt nopeasti ja siististi, ettekä ala enempää "suhdetta" suunnittelemaan, koska melko suurella todennäköisyydellä en usko että suhde toimisi.
parempi nyt särkeä se sydän kuin muutaman vuoden päästä antaa tytön katua valintaansa, anna hänen aikuistua ja elää NUOREN NAISEN elämää.
kuuluisit vankilaan tuosta. eikö se järki hakkaa päässä? sama se onko kuinka vetovoimaa vai ei
ei sitä ihmiset mene tappamaan jotakuta jos joskus tuntuisikin siltä että haluaisi tappaa jonkun. no jotkut tekevät, jotka eivät osaa ajatella JÄRJELLÄ.
minä sanoisin että lopeta suhde NYT, ihan kummankin kannalta. arvaa vain mitä tapahtuisi jos hänen vanhempansa saavat tietää.... ihan varmasti menevät poliisille - jos ovat siis vastuuntuntoisia vanhempia
Mistähän tappamisesta sinä puhut? Nyt olemme ilmeisesti eri asiassa. Jos puhut tapaamisesta, ymmärrän yskän. Mitähän mahtaisivat hänen vanhempansa poliisille sanoa, kun mitään lain vastaista ei ole tapahtunut? Jos mielestäsi asia on moraalisesti arveluttava, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi rikollista. Käsitä että nainen on laillisen ikäinen.
sori vaan, mut mä ymmärsin tytön olevan täysin vapaaehtoinen suhteeseen. joten miksi siis tämä kyseinen mies joutuisi vankilaan? jos ikäero aiheuttaa sen, että suhde ei kestä pitkään, se on heidän oma asiansa.
kukaan ei tietenkään voi sanoa sinulle / teille, mitä tehdä. Mutta jos mielipiteitä haluat kuulla niin tässä tulee omani.
Itse ihastuin 18-vuotiaana 13-v. vanhempaan mieheen. Se alkoi ensimmäisestä jakamastamme katseesta, ja osoittautui molemminpuoliseksi. En ole kenenkään muun kanssa tuntenut niin...
Alkuun epäröin hurjasti, miehellä oli lapsia, itse olin vasta nippanappa täysi-ikäinen. Lisäksi meitä erotti yli 200 km välimatka ja todella erilaiset elämäntilanteet muutenkin.
Mutta, erossa oltu aika kasvatti ikävän valtavaksi ja toisen lähelle piti päästä. Saatoin ajaa tuon välimatkan vain että näkisimme yhden yön - ja toisin päin. Ei kaiken tarvitse olla aina ah niin järkevää ja viikkoja ennalta suunniteltua! Aloitimme suhteen ja en osaa edes kuvailla, miten onnellinen olin - enkä minä kokenut että vanhempi mies olisi kanssani jokin kiilto silmissä, koska olen niin paljon nuorempi... Sellaisiakin miehiä toki on olemassa. Minuakin muuten joskus yrittänyt!
Varovasti kerroimme vanhemmillemme kumpikin tahollaan ja annoimme aikaa sulatella. Isäni ei kyllä ilahtunut alkuun mutta huomattuaan että mies on ns. kunnon mies eikä mikään renttu-onnenonkija niin hyväksyi tyttärensä mielitietyn ja "antoi siunauksensa".
Suhteemme kesti aikansa, päättyi eroon ja nyt molemmat jatkamme elämää tahoillamme - kumpikaan ei kuitenkaan muistele pahalla mitään mennyttä, olemme kiitollisia siitä ajasta joka meillä oli yhdessä. Se oli mahtavaa.
Minusta tuntuu, että mistä tahansa suhteesta tulee joltain taholta sanomista, aina on joku joka huomauttaa - jos ei ikäerosta, niin toisen raha-asioista, mahd. lapsista, ammatista, työtilanteesta, asunnosta, perheestä, harrastuksesta, milloin mistäkin. Aina löytyy moitittavaa. Ei vaan pidä välittää.
Sanon että rakkaus on sellainen tunne, että se on aarre kohdalle osuessaan - sellainen rakkaus, että tietää, että tätä minä todella tahdon. Siitä pitää nauttia.
Minusta sinä aloittaja vaikutat järkevältä mieheltä, ja tiedät vastuusi koska olet kuitenkin se vanhempi teistä. Olet nähnyt elämää ja tiedät mitä se on. Tällä nuorella naisella on paljon niitä asioita edessä päin. Mutta, se ei minusta ole este suhteellenne, muistat vain joskus että teillä saattaa olla erilaisia näkemyksiä.
Minä sanon että onnea matkaan, tehkää niin kuin tuntuu. Ilkeää palautetta tulee varmasti, jopa vasten kasvoja, ei pelkkää selän takana kuiskuttelua, tämän voin kertoa omasta kokemuksesta. Mutta se pitää laskea toisesta korvasta saman tien pois. Olkaa kiitollisia että olette löytäneet toisenne, ja antakaa sen näkyä muillekin.
Niin, ja kyseessä on kuitenkin siis tosiaan jo lain puitteissakin aikuinen ihminen, syytepuheet voi jättää omaan arvoonsa.
Ihanaa kesää teille kahdelle!
siis se olikin niin että tyttö täyttää tänä vuonna 18? No, kuitenkin, 16-vuottahan on tuo ikäraja jos puhutaan sukupuoliyhteydestä...
Varminta olisi tietysti odottaa se mahdollinen muutama kuukausi, jolloin teitä ei todella estä mikään, mutta itse päätätte =)
Luulisin, että jos tytön vanhemmilla olisi jotain asiaa vastaan, yrittäisivät ensin jutella teidän molempien kanssa. Ja tytön oma mielipide painaa kupissa kuitenkin eikä tässä nyt taida olla kuin muutama kuukausi kun tyttö on täysi-ikäinen.
Kiitos sanoistasi ja ihanaa kesää myös sinulle. Olemme onnellisia ja se riittää nyt.
teillä on ikäeroa n. 24v!!!
sä olet helvetin itsekäs jos sekaannut tuohon nuoreen naiseen, täytyy kyllä sanoa.
varmaan ajattelet tällä hetkellä vain alapäälläsi, kun tykkäät jos saat kehuja ja kannustusta suhteellenne.
mä todella toivon että tytön isä ja jos mahdollista myös veljet tulevat hakkaamaan sut niin pahasti että kipusi tuntuu esi-isissäsi asti.
sä et edes ajattele tytön parasta, vaan itseäsi. silkkaa itsekkyyttä tuollainen. kuka tahansa TERVEJÄRKINEN mies tajuaisi jättää tuollaiset itselleen "alaikäiset" tytöt rauhaan.
tuo olisi vähän sama asia kuin deittailisit mahdollista tytärtäsi.
toivottavasti kumpikin tulette järkiinne.. ennenkuin jompikumpi satuttaa itsensä.
mitä helvetin väliä sillä ikäerolla on jos oikeasti on tunteita ja homma pelaa?? kuka määrittelee mikä on sopiva ikärajaero?!
mielestäni ikä ei kerro ihmisestä mitään, toiset aikuistuvat nuorena,toiset eivät koskaan. jos kaksi ihmistä löytävät yhteisen sävelen heti, ei siinä ruveta ikiä kyselemään.
itse olen nuori (25) nainen mutta aina pitänyt itseäni vanhemmista (10-) miehistä koska he ymmärtävät jo elämästä ja naisista elämänkokemuksen myötä eivätkä ole mitään haihattelijoita.
edelliselle kirjoittajalle-> "sä olet helvetin itsekäs jos sekaannut tuohon nuoreen naiseen, täytyy kyllä sanoa.
varmaan ajattelet tällä hetkellä vain alapäälläs"
---luitko edes koko kirjoitusta, miten hän tuosta tytöstä puhui??
"mä todella toivon että tytön isä ja jos mahdollista myös veljet tulevat hakkaamaan sut niin pahasti että kipusi tuntuu esi-isissäsi asti."
---sinulle toivon että joku tulisi hakkaamaan sinut, pidä huoli vaan omista asioistasi ja anna muiden elää niinkun he haluavat, sinun mielipiteesi ei heille merkitse! vituttaa tuollaiset joiden pakko moralisoida toisten valintoja!
aloittajalle toivon kaikkea hyvää teidän suhteellenne! älkääkä välittäkö muiden mielipiteistä, kyse on TEIDÄN elämästänne, ei muiden!
sinuna antaisin tytön aikuistua ihan rauhassa.
miksi menisit pilaamaan nuoren tytön elämän?
tajuatko edes itse mitä olet edes tekemässä?
olen itse kahden teini-ikäisen tytön äiti ja todellakaan en toivoisi että he toisivat kotiin näytille jonkun ikäiseni miehen!siinä voisi sillä miehellä tulla aika kuumat paikat kun minä suojelen tyttöjäni tuollaisilta "egonpönkittäjä"miehiltä jotka muka rakastaisivat tyttäriäni, ei tulisi kuuloonkaan minulle että päästäisin sellaista miestä lasteni lähelle!
jos tyttäreni olisi samassa tilanteessa kuin tarinoinnissasi, niin ihan varmasti pitäisin hänelle SEKÄ SINULLE puhuttelun, ja jos ei mene kuuleviin korviin, niin hankkisin keinolla millä hyvänsä sinulle lähestymiskiellon.
en ymmärrä tuollaisia ukkoja jotka sekaantuvat nuoriin naisiin, te ette edes tiedä mitä se 17v tyttölapsi menettää siinä kun on teidän kanssanne suhteessa, siinä nimittäin menee melko varmasti koulukaverit, kun he näkevät kuinka likka on treffeillä ikälopun kanssa, siinä menee tytöltä oma maine jos ennen on ollut toisten mielestä mukava, viehättävä, koulussa menestyvä, niin nyt varmasti alkavat tytöstä epäillä kaikkea mahdollista pahaa, kenties että koulumenestyskin on tapahtunut herraopettajan sängyssä...siinä menee tytöllä myös oma nuoruus, kun yritetään olla sille ukolle mieliksi esittämällä aikuista ja miellyttämällä miestä vaikka tekemällä parit lapset kun ei mies omanikäisten kanssa enää lapsia saa, niin pitää tyttölapsi kellistää.
sinuna miettisin HYVIN TARKKAAN mitä olet tekemässä ja onko se kovin järkevää ajateltuna KAIKKIEN OSAPUOLTEN kannalta.
ja mitä eräskin kirjoittaja täällä sanoi, että voisit tuolla ikäerolla olla tytön isä!
joskus noita asioita pitää myös järjellä ajatella.
ja todellakin luulen että syy tuolle "rakastumisellesi" löytyy ihan siitä että olet imarreltu nuoren tytön osoittamasta huomiosta ja et sitä huomiota tahdo menettää.
Kiitos vahvasta mielipiteestä ja ajattelemisen aiheesta. Mieleeni hiipi ajatus, että etkö voi ajatella sen ikäisen olevan missään tapauksessa tai koskaan kykeneväinen ymmärtämään mitä on tekemässä? Kokemukseni mukaan on olemassa myös nelikymppisiä maailmaan ja itseensä kyllästyneitä lähiörouvia, jotka eivät ole koskaan kypsyneetkään ajattelemaan loogisesti tai ottamaan vastuuta elämästään. Ymmärrän vastuuni täydellisesti ja kenenkään elämää en halua pilata - järkyttävä ajatuskin. Heitän sinulle pohdittavaa. Mitä sinä tekisit, jos tyttäresi rakastuisi mustaan mieheen tai toiseen naiseen? Mikä on se piste mitä ei voi sinun maailmassasi ylittää? Mikä on sovinnaisuuden raja?Millä tavalla minä säntillinen ja asioistaan huolehtiva mies pilaisin hänen elämänsä? Eivätkö samanikäiset parit käy vieraissa, tappele, ryyppää ja eroa? Tuli mieleeni, että jospa ajattelet kuitenkin vain itseäsi ja sitä mitä joudut naapurin rouville sanomaan - helvetin kiusallista, eikö totta?
Minä en hae egolleni lisäpontta. Voiko ajatusmaailmaasi mahtua sellainen asia, että minä olen hänelle turvallinen ja vakaa kaikinpuolin. Miehelläkin voi olla tarve pitää huolta. Jotkut naiset valittavat miehensä olevan vastuuton. Minä en alennu sotkemaan tähän keskusteluun mitään likaista "setä-ajattelua" vaan sanon vain, että minulla on halu antaa hänen tulla luokseni - halu huolehtia. Jos hän ymmärtää huomenna tehneensä väärän ratkaisun - olkoon niin. Tällä hetkellä näen silmissäni positiivisen, älykkään ja sanavalmiin nuoren naisen, jolla on vahva oma tahto.
vaikuttaisi enemmänkin egonpönkitykseltä tuo sinun "rakastumisesi" kuin siltä että se olisi vastuullista saati tervettä. miehet ovat yleensä niitä jotka etsimällä etsivät "nuorta lihaa", joten senkään vuoksi en usko että tuo "rakkautta" on.
ja mitä sallivuuteeni tulee, minua ei haittaisi musta mies saati muutenkaan ulkomaalainen, niin kauan kun ovat asiallisia, kohtelevat tytärtäni hyvin, ja ovat SUHT SAMANIKÄISIÄ. ja eivät minua lesbosuhteet haittaa, jos niin käy niin sitten käy.olen melko salliva jopa, mutta tuo että vanhempi ihminen ei ymmärrä nuoren parasta ja alkaa itsekin käyttäytyä kuin kakara ja johdatella sillä lailla nuoren käyttäytymistä on hirveätä.
en ajattele itseäni, ajatellessani tyttärieni parasta, mutta voit itsekin miettiä asioita hieman pidemmälle sen tytön kannalta, onko hänestä mukavaa esitellä jotain ikäloppua isänsä ikäistä aikamiestä "poikaystävänään". ja mitä tyttö saa suhteesta? saa itselleen hoidokin, tai jonkun tyrannin joka määräilee.
en halua että tyttäreni jonain päivänä herää ajatukseen:"olisi pitänyt tehdä toisin".
missään en tekstissäni maininnut tappelua, ryyppäämistä, eroa tai pettämistä, sinä ne mainitsit, minä vain mainitsin miten kiusallista koko tuo "hömppäsuhteenne" tulee olemaan tytölle, miten hän siitä tulee kärsimään.
sinulla taitaa olla vain halu olla tarvittu. ja siinä asiassa hyväksikäytät tyttöä jota ei voi edes aikuiseksi sanoa.
tämän asian tulet ymmärtämään vielä itse jonain päivänä kun sinusta tulee isä ja mahdollinen tyttäresi 17vee esittelee "poikaystävänään" 45vee ukonrähjän.
tule sitten sanomaan että tuo on tervettä ja "oikeaa rakkautta".
hakemassa ilmeisestikin..
°°°en ymmärrä tuollaisia ukkoja jotka sekaantuvat nuoriin naisiin,°°°
Kyllä täss nyt taitaa nuori nainen sekaantua ukkoon.
sun on varmaan jäänyt hoksaamatta elämästä ainakin se, että sä et voi elää lastesi elämää. En ihan sanantarkkaan lukenut kirjoitustasi, mutta se minkä katsoin läpi, huokui ylemmyyttä, jota kauhistun.
Ehkä koet omat ratkaisusi niin täydellisiksi ja onnistuneiksi, ettet ymmärrä, että yleensä ihmiset tekevät matkansa varrella tietyn määrän virheitä ja virhearvioita. Mä en uskaltaisi alkaa kellekään lapsistani viitoittamaan tietä, jota heidän pitää ehdottomasti kulkea, koska näen sen ainoana oikeana. Olen saanut tehdä omat virheeni, ja tajunnut, ettei äitiys ole tehnyt minusta yhtään sen viisaampaa tiennäyttäjää. En uskaltaisi päättää, mikä on oikein tie lapsilleni; heidän pitää valita omat reittinsä, ne väärätkin, ihan itse.
Miten minä, joka olen joissain omissa valinnoissani olen ilmiselvästi erehtynyt, osaisin valita lapsieni puolesta paremmin. En mitenkään. Yksi aikuistumisen kulmakivistä on se, että itse päättelevät oman elämänsä kautta oman parhainpansa, ilman minun näkökantojani.
Jos tyttäreni kertoisi kokeneensa elämänsä rakkauden itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa, en tietenkään silkasta riemusta hyppisi, mutta muistaisin visusti laittaa jääviileämyssyn päähäni ja antaa lapselleni täyden oikeuden omaan elämäänsä. Mistä minä voin tietää, onko tyttäreni ratkaisu hänen elämänsä kannalta hyväksi vai pahaksi? Mistä minä voin ennustaa hänen tulevaisuutensa, onko se parempi vai huonompi tämän vai jonkun toisen ihmisen kanssa. Se on asia, josta hänen on itse kannettava vastuunsa, voihan olla, että hän onnistuukin. Tai, jos lyön itseni poikkiteloin väliin, voin tehdä lapselleni hänen elämänsä suurimman katastrofin.
Olen tässä vuosien varrella kasvattanut itseäni siihen, että lapsillani on kokoajan enemmin ja enemmin omaa elämää. Enää en päätä heidän puolestaan kovinkaan montaa asiaa. Toimimme hyvässä yhteishengessä, enkä pyri lasteni elämän besserwisseriksi, koska en sitä ole; hyvä kun oman elämäni hallitsen.
Toivottavasti saan edelleenkin viisautta ja voimaa olla aina, siis aina lasteni tukena. Iloita heidän iloistaa, surra heidän rinnallaan, kun surun aika on. Lasken lapseni omaan elämäänsä heihin luottaen, en tyrmäten. Heidän on elettävä oma elämänsä onnistumisineen, tappioineen. Minä pidän oven auki molempaan suuntaan: saavat nousta siivilleen heti kun tuntevat olevansa siihen riittävän vahvoja, mutta en lyö lopullisesti ovea kiinni, vaan olen heidän tukenaan, jos sitä tarvitsevat. Toivottavasti kunnioitan lasteni elämää edelleenkin niin paljon, että annan heidän elää sen aivan itse.
Aloin vasta ihmetellä nyt sitä, että kun pari, jolla on erilaiset uskontotaustat, suuri ikäero, pituusero tai ulkonäköero, kaikki pitää sitä jotenkin tosi pahana. Miksi rakkaus on niin väärin? Miten se voi olla yhtään sen erilaisempaa kuin samanikäisten rakkaus? Oma avokkini on 12 vuotta minua vanhempi ja me tehtiin heti alussa toisillemme selväksi ketä ollaan, mitä halutaan ja niin edelleen. Miksi 24 vuoden ikäero on väärin jos 12 vuoden ikäero ei ole? Jos siis aikuisista ihmisistä puhutaan? Ongelmia tulee ikäeron takia pienimmissäkin ikäeroissa, jopa sellaisissa jossa toinen on vuoden vanhempi. Tuli mieleen se, että Celine Dion seurustelee muistaakseni 27 vuotta vanhemman miehen kanssa eikä mun korviin ole yhtään sellaista juttua kuulunut jossa sitä jotenkin paheksuttaisiin. Puhumattakaan viisikymppisen Madonnan suhteesta muistaakseni vieläkin isommalla ikäerolla.
tahtoo oikeasti suhteeseen isänsä ikäisen miehen kanssa. Ei houkuta katsella vanhusta kun itse on vielä täydessä terässä.
Tulet saamaan näpeillesi.
Ystävä hyvä, kaikki päättyy aikanaan. Eikö suuri osa avo-/avioliitoista päädy eroon? Kaikella on alkunsa ja loppunsa. On elettävä tässä ja nyt eikä huomista ehkä koskaan tule. Minä varmasti saan näpeilleni, jos asia niin ilmaistaan. Mitä sitten?Sillä ei ole mitään väliä - minä kestän. Olen suunnattoman iloinen siitä, että olen saanut olla kappaleen matkaa jollekin ihmiselle todella hyvä ja kiltti - inhimillinen.
Miksi ajattelet suhteenne varmasti loppuvan? Eikö se voisi kestää? Ja miksi sillä ei ole mitään väliä jos suhde päättyy?
Voi sitä minä todella sydämestäni toivoisin, että voisin tehdä tästä nuoresta naisesta "maailman onnellisimman"ja kaikki kestäisi. Olen tietystikin ajatellut tilannetta, jossa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja jotain pahaa sattuu. Ehkä menin turhan filosofiseksi ja mietin kaiken katoavaisuutta - hölmöä.
Oletko sinä sitä mieltä että SINÄ olisit tälle nuorelle naiselle kaikista parasta? Et kai ihan oikeasti usko että tyttö vielä tietää mitä hän haluaa ja mikä on hänelle parasta?
Tottakai hän ihastuneena niin sinulle sanoo ja uskoo itse siihen mutta sinä tiedät että hän ei tiedä muusta.
Tuskin haluat että hän jossakin vaiheessa ollessaan vielä elinvoimainen ja nuori on sinun omaishoitajasi? Joutuu luopumaan kenties omasta seksuaalisuudestaan siinä kohtaa kun se on hänellä itsellä huipussaan (40 v)?
Jää leskeksi nuorena? Hän mahdollisesti ja todennäköisesti haluaa äidiksi jokusen vuoden päästä? Sitten hän huomaa että nuoruus jäi elämättä ja hän joutuu kenties huolehtimaan lapsista ja sinustakin siinä tilanteessa?
Ole realistinen nyt vaikka tunteet kuohuvat sinullakin kuin teinipojalla.
Nyt vaaditaan sinulta kykyä ajatella eteenpäin vaikka kaikki loppuukin aikanaan.
Sinulla aika paljon aikaisemmin kuin hänellä. Ajattele häntä.
°°°Oletko sinä sitä mieltä että SINÄ olisit tälle nuorelle naiselle kaikista parasta? °°°
Miksi niin pitäisi ajatella? Ainahan niitä jollain perusteilla toinen toistaan parempia on. Ei toi yltiöihanteellisuus oo kyl oikeesti muutaku möläys.
°°°Et kai ihan oikeasti usko että tyttö vielä tietää mitä hän haluaa ja mikä on hänelle parasta?°°°
Et paljon arvosta itsemääräämisoikeutta. Pitäisi toisten huseerata ja päättää paremmin mitä nainen haluaa.
Täällä voi kyllä uuvuksiin asti lueskella mitä emämunauksia monet viisikymmppiset on tehneet sydämet silmissä. Koskas tämä 'pikkulikka' sitten vois varovasti alotella omaa elämäänsä, ilman holhoojia?
Ajatella voi kuka tahansa juuri Häntä. Se nyt vaan on niin että on pakko päästä jo tekemään virheitäkin, niin paremmin pärjää, eikä kukaan tiedä mikä tapaus se sitten on. Et tiedä, luulet vaan, oot siinä iässä! Elämä ei voi alkaa ellei sitä aloita. Nyt on hyvä aika aloittaa, niinkuin muutkin hänen ikäisensä, erkanevat holhouksesta.
Ei 17 vuotias voi TIETÄÄ muusta kun kokemusta ei ole!!! Kai nyt jokainen tajuaa että ensimmäinen tai liki ensimmäinen kokemus yli 40 vee miehen kanssa ei ehkä ole järkevintä ja parasta mitä "naiselle" voi tapahtua????
Suotavaa on että tämä yli 40 vee mies ottaa nyt aikuisen vastuunsa ja todellakin "huseeraa" järkeä tämän tytön päähän.
Itsemäärämisoikeus? Eiköhän se ole niin että uhmaikäinenkin haluaa itse määrätä mutta pitäisikö hänen antaa määrätä????
Meillä aikuisilla on kai se VASTUU ja velvollisuus?
kuulehan nyt, mä oon nuori nainen ja tiedän varsin hyvin mikä on mulle parhaaksi. enkä ikimaailmassa anna kenenkään sanella mun puolesta, mitä mä haluun tai mikä on mulle parasta.
19 vuotiaana ei ole elämänkokemukseltaan tasavertainen 25 vuotta vanhemman kanssa. Se on tosiasia.
parasta, lopettaisit jutun jo ennen kuin se olisi ehtinyt alkaakaan.
Sinä varmasti kestät suhteen käänteet ja mahdollisen loppumisen jne, olethan aikuinen, mutta tuon ikäisen tyttösen kestämisestä en menisi takuuseen. Tuon ikäiselle nuorelle naiselle kuuluu oman ikäinen kumppani, jonka kanssa voi tasa-arvoisesti opetella aikuisuutta ja suhteita.
Olet tyypillinen itsekäs, himojensa perässä juokseva keski-ikäinen mies.
°°°Tuon ikäiselle nuorelle naiselle kuuluu oman ikäinen kumppani, jonka kanssa voi tasa-arvoisesti opetella aikuisuutta ja suhteita.°°°
Niinhän se on, että opetellaan. Ja se ensimmäinen suhde on harjotuskappale. Paremmin kai sitä oppii jos toinen on niinkin fiksu kuin aloittaja tuntuu olevan. Vai kestäisköhän eka suhde kiusallisen kauan ja liian pitkään...
Olen täsmälleen samaa mieltä kuin Evelynn86, ainoa jolla on kokemusta asiasta.
Onhan se fiftisiksti onnistua, mutta niinhän se joka helkkarin suhteessa on.
Paikallisia p-kuuroja ajoittain, se on selvä. Suomi on sateinen maa.
Tiedätkö mitä, kuten tuolla aiemmin mainittiin, teit sitä tai tätä, teet aina jonkun mielestä väärin. Ainoa ääni mitä sinun tulee kuunnella, on sydämesi ääni, miettien kuitenkin aina samalla mitä haluat ja mihin olet valmis.
Minun mieheni oli 20 vuotta vanhempi, rakastuimme tulisesti. Olimme tunteneet toisemme jo kauan töiden kautta, kunnes yhtenä päivänä katsoin häntä täysin eri silmin, ymmärsin yhtäkkiä jotain niin suurta...en ole koskaan kokenut vastaavaa. Hän koki samoin minua kohtaan, ei ollut uskaltanut sanoa osittain juuri siksi, että tällaista ikäeroa ei pidetä soveliaana eikä hän uskaltanut kuvitellakaan että voisin tuntea samoin häntä kohtaan. Se oli menoa sitten.
Huvittavaa, että olin aiemmin tavannut miehen joka oli 36-vuotias ja ajattelin että liian vanha eikä siitä tullut mitään :-) Tämä mies oli silloin 45, ei tullut mieleenkään ettenkö voisi hänen kanssaan olla ja rakastaa, elää...kysymys on siitä rakastaako vai ei. Kun rakastaa, ei ikäerolla ole merkitystä. Se on universaali asia, rakkaus, sillä ei ole rajoja.
Olimme onnellisia, niin hemmetin onnellisia. Muutimme pian yhteen, kaikki tuntui niin helpolta tämän ihmisen kanssa. Oli huonoja kokemuksia menneisyydestä, sellaisia että toinen ei ole läsnä, ei voi keskustella asioista ja tunteista...toisella taas pettämistä ja valehtelua. Tuntui taivaalta löytää sellainen ihminen, joka herätti uskon rakkauteen. Jotkut eivät koskaan koe sellaista, he ovat juuri niitä jotka kehittelevät vaikka mitä esteitä että ei voi koska...jos tarpeeksi rakastaa, muuttaa vaikka Timbuktuun ollekseen toisen kanssa.
Olihan meilläkin ongelmia, miehen lapsi ei aluksi hyväksynyt minua mutta sekin muuttui aikanaan. Seksielämässä ei koskaan ollut ongelmia, se oli ehkä asia mitä eniten mietin että se voisi joskus tulla ongelmaksi vaikka sillä hetkellä ei näin ollut. Mutta viagra on keksitty, ja jos totta puhutaan niin viriilimpää miestä en ole tavannut, aiemmin seurustellut omanikäisteni kanssa.
Asia, mitä sinun tulisi miettiä, on mitä haluat tämän tytön/naisen kanssa. Oletko avoin perheelle? Sinun täytyy ymmärtää, että noin nuori nainen hyvin todennäköisesti tulee haluamaan lapsia. Jos hän rakastuu sinuun yhtä paljon kuin minä rakastuin mieheeni, hänen sydämensä tulee särkymään jos jonain päivänä ilmoitat ettet olekaan valmis siihen. Että nyt jätät asian vielä auki, ei kai sitä voikaan tulevaan tietää...ja ehkä tyttö on niin nuori vielä ettei ole edes miettinyt haluaako. Kuitenkin, tämä asia teidän pitää tehdä selväksi jo varhaisessa vaiheessa. Jos lähdet tähän suhteeseen, teidän pitää olla tosissanne. Silloin suhde voi kestää ja rakkaus kantaa pahojen katseiden yli, elämän karikkojen yli.
Meillä vuodet kuluivat, tapahtui vaikka mitä itsestämme riippumattomia asioita. Suhteemme päättyi vaikeiden keskustelujen jälkeen, mutta olemme yhä tekemisissä silloin tällöin. En ole koskaan rakastanut ketään kuten häntä. Vaikka aikaa on kulunut, mietin voinko koskaan tuntea yhtä suurta varmuutta ja rakkautta kenestäkään...Joudun sitä siksikin miettimään, sillä haluaisin lapsia, mutta ymmärrän sen että sen on tapahduttava rakkaudesta, ei siksi että kello tikittää.
Toivotan teille paljon onnea ja rakkautta. Olkaa aina rehellisiä itsellenne ja toisillenne, vain siten voitte luoda jotain kestävää.
Epätavallinen ikäero nykypäivänä mutta en sitten tiedä onko sillä merkitystä jos sydän on tulessa. Mutta kuten itsekin asian ilmaisit, paskaa niskaan varmasti saatte kumpikin ja kieroja katseita jos juttua päätätte jatkaa. Se vaatii kummaltakin oman päättäväisyyden kestää ulkopuolisten luomat paineet. 17 vuotias on nuori, vaikka persoonallisissa kypsyyseroissa on radikaaleja eroja. En näe ongelmana ikäeroa vaan elämänkokemus- eroa, se saattaa tuoda omat ongelmansa aikanaan myös.
Ole sinäkin varovainen, 17 vuotias on hyvin nuori kuitenkin ja hakee elämämäänsä tuulensuuntaa. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö juttu voisi onnistua mutta pirun hankalampaa se takuulla on kuin pienemmällä ikäerolla olevilla ihmisillä.. heh, tai sitten ongelmat ovat erilaisia.
kuin että minun vanhemmillani oli 20v ikäero ja olivat 15 vuotta yhdessä ja saivat kaksi lasta.
Onkin eri asia, missä iässä tuo 20 vuoden ikäero on. Vanhempana sillä ei ole niin merkitystä.
Mitäpä se muille kuuluu tai näkyy. Te teette miltä tuntuu nyt, voi olla että menee kiville , mut voi olla että tulee hyvä juttu. Aika näyttää Semppiä !!!
( Itselläni oli 15vuotta vanhempi mies ja juttu ei kaatunut ikä-eroon vaan miehen hulivili luonteeseen. 10 vuotta olimma kimpassa.)
Oletko kysellyt tämän tytön lapsuudesta?
Itselläni on takana hyvin väkivaltainen isäsuhde, ja olin pikkutyttönä myös aina "rakastunut" vanhempiin miehiin, jotka ottivat tästä tilanteestani kaiken ilon irti. Olin sitten 16-vuotias, kun tulevien lasteni isä nappasi minut lolitakseen, ja minä uskoin iiiihan kaiken, mitä se mies minulle syötti: Aikuinen on aina oikeassa. Parikymppisenä synnytin sille pari lasta, ja siihen loppui prinssin mielenkiinto. Minulle jäi lapset ja sen saatanan vuosikymmenten velat maksettaviksi.
Jumalauta, miten minä nyt vihaankaan sitä ihmistä, ja niitä kaikkia muitakin pedofiilejä, jotka minua silloin käyttivät hyväkseen: Olen vasta nyt 35-vuotiaana alkanut selvitä jaloilleni psyykkisten oireiden osalta. Myös itsemurhaa tuli yritettyä... 17-vuotias on hyvin harvoin kypsä vielä tekemään päätöksiä aikuisen ihmisen malliin, ja ikävä kyllä ne, jotka tuossa iässä haikailevat vanhojen miesten perään, ovat vielä henkisesti sairaitakin, aivan, kuten minä aikoinani.
Olen todella pahoillani puolestasi, sillä tarinasi on järkyttävä. Tässä tapauksessa on kuitenkin niin, että asiat ovat olleet ja ovat kaikin puolin kunnossa. Henkisestä kypsyydestä on yleensä aina mielenkiintoisia väitteitä ja totuushan on, että jotkut eivät koskaan kypsy aikuiseksi toisin kuin tässä tapauksessa.Nyt on vastassa sanavalmis ja nopeaälyinen nuori nainen.
Toisaalta se, että tahdot täällä kysyä muiden mielipidettä tähän, kertoo siitä, että et ole pelkästään fiksoutunut tytön ikään, vaan toimit tilanteessa melko vastuullisen aikuisen tavoin: Suurin osa miehistä varmaan vain viheltelisi, että JeeJee nuorta lihaa :-)
Sanavalmius ja älykkyys ei välttämättä ole osoitus henkisestä kypsyydestä. Kysele tytöltä sen lapsuudesta ja isäsuhteesta! Ja jos kyseessä on samantyyppinen tapaus, kuin minä, niin vihellä se peli poikki ihan tytön ja sinun itsesi takia. Olen osittain myös huolissani sinusta: Oletko valmistautunut siihen, että parinkymmenen vuoden päästä samainen tyttö saattaa olla suomi24:sessa syyttelemässä Sinua hyväksikäytöstä?
Oletko valmistautunut siihen, että muut aikuiset saattavat alkaa syyttelemään sinua pedofiiliksi...kuten olet varmaankin huomannut, niin asenteet ovat tässä ihan viime vuosina jyrkentyneet hurjasti asian suhteen... Ei tunnu mukavalta, jos äidit alkavat piilotella tyttölapsiaan sinut nähdessään. Sosiaaliset paineet voivat olla hyvinkin kovat.
Voihan se olla, että teillä on menossa ihan normaali seukkailusuhde, joita tuon ikäisellä tulee ja menee ennen kuin asettuu aloilleen ja perustaa perheen, eikä iälläsi ole asiassa sen suurempaa merkitystä, mutta harkitse tarkoin. Ja muista olla kohtelias eron tullessa. Nuoret ovat herkkiä.
En vastaa aloittajan puolesta, kysyn:
°°°nuori, kokematon ja tunnepuoleltaan vielä kehittymisvaiheessa oleva verrattuna aikuiseen°°°
Mikä siinä on ongelma?
°°°Osaat varmaan myös hahmottaa niitä seikkoja, jotka johtavat kehityksessä siihen, että nuori nainen viehättyy jatkuvasti itseään reilusti vanhemmista miehistä - isänsä ikäisistä.°°°
Elektrakompleksistako puhut?
°°°Tiedostat varmaan myös mitä tapahtuu tytön kannalta suhteen seksipuolelle, kun suhde perustuu isä-tytär -asetelmaan.°°°
Kyse ei ole insestistä. Mitä siis tapahtuu?
°°°Kirjoitat miehen "karisman" rapistumattomuudesta ja "vetovoimasta".°°°
Missä niin oli sanottu?
(kirj.22v_ikäero "ikä tuo miehillä mukanaan kokemusta, varmuutta sekä KARISMAA.")
°°°Mitä nämä tietosi mukaan tarkkaan ottaen ovat ja mihin ajatuksesi perustuu?°°°
Niin jos kysyn sinulta samaa?
°°°Eikö naisella mielestäsi voi säilyä tämä mainitsemaasi "karisma" ja "viehätysvoima", kun kirjoitat että vain miehellä se säilyisi.°°°
Mistä olet saanut tämän käsityksen?
°°°En kyselisi näin, mutta kun nyt erikseen mainitsit tuon oppialasi, niin odotan ehkä vähän tarkennusta.°°°
En minäkään kyselisi jos olisi ymmärrettäviä perusteluja. Hyviä pointteja (asia kiinnostaa), kestävätkö ne lähempää tarkastelua?
ed viestini väärässä paikassa
lisätty Hyvä muistaa -viestin yhteyteen
"Nyt on vastassa sanavalmis ja nopeaälyinen nuori nainen"
no tuo ei vielä kypsyydestä kerro.
Nuorena naisena (20v) tiedän, että tyttösten tunne-elämä saattaa olla hyvinkin ailahtelevaista. Vaikka en kyseistä tyttöä tunnekaan, niin tosi on että tuossa iässä ihastumiseen riittää pelkkä huomion osoittaminen, erityisesti vanhemman miehen taholta. On tämä sitten kuinka järkevän ja kypsän oloinen tahansa.
En kiistä mahdollisuutta siihen että tällä kertaa kyseessä on todellinen rakkaus myös tyttösi taholta, kehoittaisin vain jarruttamaan hieman ja antamaan hänen kasvaa ja kehittyä muutama vuosi rauhassa. Yhteyttähän voi pitää ilman seurusteluakin. Tyttö saisi näin aikaa tutustua omiin tunteisiinsa, ja voisitte sitten aloittaa suhteenne vankemmalta pohjalta. Jos todella välität hänestä niin jaksat odottaa.
Kaikkea hyvää teille!
Jättäisin nyt tuon ympäristön suhtautumisen toissijaiseksi kysymykseksi. Sen sijaan miettisin millaiset edellytykset suhteella on - tehän olette täysin erilaisissa elämänvaiheissa, tyttö vasta itsenäistymässä, varmaan aloittamassa kohta opiskelut ja työt. Sinulla taas elettyä elämää takana. Tuon ikäiset tytöt ihastuvat ja väistämättäkin pakkaa ne sydämet särkymään. Mutta sä olet jo miehen iässä ja osaat varmasti ajatella järjelläkin ja vastuullisesti. Mitä mieltä olisit jos 10 vuoden, 52v, päästä pääsisit isukiksi? Lapsi olisi mukavassa teini-iässä, kun sinä olisit 67 vuotias. Ja yleensä nuori nainen jossain vaiheessa sen perheenkin haluaa, kun opiskelut ym. käyty. Oletteko puhuneet vakavasti noista jutuista? Pidä huoli ettet mene antamaan väärää kuvaa siitä mitä itse haluat ja kumpikin tiedostaa erilaiset elämänvaiheet jne. ja myös toki sen mitä ympäristöltä voi tulla. Tärkeintähän on se, että olette kummatkin tietoisia ja sinä vieläkin enemmän, koska kyseessä vielä nuori tyttö, jonka toiveet ja suunnitelmat elämältä vasta kehittyvät ja voivat muuttua. Ja tiedäthän, että pahemmin ne särkyvät kun myöh. eroaisitte.
Paljon vain järkeä mukaan. En lähde nyt sen enempää paasaamaan saati tuomitsemaan, mutta olethan varovainen. Muistan itsekin tuon ikäisenä kuinka kaikki tunsi niin voimakkaasti ja kaikki oli syvää, kaunista jne. Helposti siihen aikuinenkin mies voi hullaantua mukana. Mutta pidä sä ne jalat maassa ettei tule harmeja, jookos. Ja koita muistaa myös se kolikon kääntöpuoli kun lähtee nuoren ihmisen kanssa seurustelemaan eikä olla vielä niin tasaannuttu. Tietynlainen mustasukkaisuus, itsekeskeisyys, draamahakuisuus voi tulla mukaan, joka siis kuuluu siihen ikään ja tasaantuu aikanaan pois.
Onhan isoillakin ikäeroilla, ympäristöstä huolimatta, parisuhteet kestäneet kauan ja olleet onnellisia. Toi on vaan tosi iso ikäero, joten tosiaan ne jalat ainakin kannattaa pitää maassa ja tiedostaa riskit.
Tässähän ei ole mitään uutta, että vanhemmalla miehellä ja nuorella tytöllä kehittyy suhde. Kautta historian ja joissakin kulttuureissa edelleen ihan normaalia, että jopa alaikäiset tytöt paritetaan lähes eläkeikää lähestyville miehille. No, tulee tietenkin ottaa huomioon tässä tapauksessa tytön ikä ja kehitysvaihe eli se, ettei hän ole virallisesti täysi-ikäinen. Missä iässä ihminen oikeastaan aikuistuu? Jossakin sanotaan, että naiset aikuistuvat 15-vuotiaana ja miehet 65-vuotiaana.
Se miksi nuoret tytöt kiinnostuvat vanhemmista miehistä, johtuu puhtaasti siitä, että ikä tuo miehillä mukanaan kokemusta, varmuutta sekä KARISMAA. Joillakin miehillä karismaa ei tosin tule iänkään myötä. Valitettavasti joudun toteamaan, että naisilla tämä kuvio ei toimi samalla tavalla eli iän myötä ulkonäkö rapistuu ja naiset katkeroituvat huomatessaan oman vanhentumisen. Naiset alkavat valittaa helpommin asioista sekä ovat nuorille kauniille tytöille kateellisia. Ei tietenkään päde kaikkiin, mutta suureen osaan. Lisäksi biologisesti ajatellen miehethän voivat lisääntyä vielä 60-vuotiaana, naisilla biologinen kello pysähtyy nelikymppisenä.
Varmasti isäsuhde ja lapsuus vaikuttavat myös nuoren tytön kiinnostuessa vanhemmasta miehestä, mutta keneenpä lapsuuden kokemukset ja elämä ei vaikuttaisi kumppania valitessa, oli se sitten omanikäinen tai 20 vuotta vanhempi.
Itse iskin 20-vuotiaana 41-vuotiaan perheettömän, hyvännäköisen miehen, koska tiesin ja tunsin hänet heti nähdessäni ja juteltuani, että hän on se oikea. Ajattelen hänen olevan kolminelikymppinen, koska sen oloinen hän on, eikä ikä ole loppujen lopuksi kuin numeroita. Tämä mies rakastui myös minuun välittömästi eli juttu eteni niin kuin elokuvissa. Olemme olleet yli vuoden yhdessä sekä olemme muuttaneet myös yhteen. Itse ole sitä mieltä, että elämässä on tarkoitus tulla onnelliseksi sekä ylläpitää onnea. Valintoja tehdessään tulee siis kuunnella järjen ääntä sekä kysyä, tekeekö tämä valinta minut onnelliseksi. Hetken huuman ja tunteiden vaihtelun perusteella ei kuitenkaan isoja päätöksiä kannata tehdä. Vasta muutaman kuukauden - parin vuoden seurustelun jälkeen tietää, toimiiko suhde vai ei.
Ja ehkä kaikkea ei kannata liikaa etukäteen stressata. Elämässä tehdä väistämättä virheitä, mennään naimisiin väärien ihmisten kanssa sekä tehdään lapsia heidän kanssaan, mutta jokainen kokemus rikastuttaa. Kannattaa kuunnella sydämen ääntä eikä aina ympärillä olevien, kateellisten panettelijoiden manailuja: "Ei tuosta tule koskaan mitään...", "Ei hän koskaan menesty...", "Tuskin pystyy pitämään noin hienoa taloa/autoa..." jne.
"Se miksi nuoret tytöt kiinnostuvat vanhemmista miehistä, johtuu puhtaasti siitä, että ikä tuo miehillä mukanaan kokemusta, varmuutta sekä KARISMAA."
"naisilla tämä kuvio ei toimi samalla tavalla eli iän myötä ulkonäkö rapistuu ja naiset katkeroituvat huomatessaan oman vanhentumisen. Naiset alkavat valittaa helpommin asioista sekä ovat nuorille kauniille tytöille kateellisia"
:-D Tietopaketin lähde: 41vee unelmien prinssi...
Tervetuloa kerhoon katkeroitumaan, kun mies pokaa uuden kaksikymppisen sinun iän mukanaantuoman ulkonäöllisen rapistumisen jälkeen. Myös sinä vanhenet, aivan kuten me muutkin, vaikket vielä sitä uskokaan. Mulle on sillon aikanaan syötetty tota samaa paskaa vanhan ukon suusta...
Perustui siihen, että alkuperäinen vaikutti oikeasti olevan sillä kannalla että ei halua tyttöä satuttaa. Elämässä tulee tehtyä virheitä, mutta iän tultua niitä voi oppia väistelemäänkin. Jokainen kokemus kasvattaa ja jotkut teot voivat kantaa kauaskantoisia seurauksia, jotka voivat tuoda paljon hyvää ja paljon pahaa. Jos tämä tyttö saisi lapsen ja eroaisivat, niin ei voisi enää lähteä villinä uusiin seikkailuihin kun tuntee niin syvästi. Silloin heistä tulee "erovanhempia", jotka ovat sitä kautta sidottuja toisiinsa lapsiensa eliniän ja jos ei ihmisistä kypsyyttä riitä, voi se vaikuttaa aika negatiivisesti arkeen. Kaikilla rakkaudenkin huumassa tehdyillä tempauksilla voi olla seurauksia, jotka voisi jättää myös väliin.
Itse olen aikoinani huomannut tämän vanhempi/nuorempi nainen -logiikan eikä siihen ole tarvinnut nykyisen miesystäväni manipulaatiota. Opiskelen korkeakoulussa mm. sosiologiaa ja psykologiaa, joten osaan itsekin ajatella ja etsiä tietoa kulttuurissamme tapahtuvista ilmiöistä...
Toki itsekin rapistun 10 vuodessa ja vielä enemmän 20 vuodessa, mutta miksi ihmeessä nykyinen miesystäväni haluaisi vaihtaa 50- tai 60-vuotiaana 20-vuotiaaseen? Sehän ei ole lähellekään niin uskottavaa eikä myöskään kovin todennäköistä, kuin se, että 40-vuotiaalla on parikolmikymppinen naisystävä. Yhtä lailla ne miehetkin vanhenee, mutta karisma ei rapistu iän myötä. Sisäistä vetovoimaa joko on tai ei.
Varmasti kaikista pariskunnista löytyy sanottavaa ja epäilyksiä suhteen toimivuudesta. Täydellistä parisuhdetta ei olekaan. Mutta jos antaa ympärillä olevien arvostelijoiden häiritä, omasta elämästä ei pysty nauttimaan. Aina voidaan valittaa liian suuresta ikäerosta, liian suurista tuloeroista kumppaneiden välillä, uskottomuudesta, haluttomuudesta, ulkonäöstä ym.
Tosin viestin aloittajalle tiedoksi: en tiedä onko virallisia tilastoja, mutta uskon, että suurempien ikäerojen suhteista useampi päättyy eroon kuin niiden, joissa ikäero on pienempi. Eli haastetta riittää suhteen koossa pitämiseen...
Minusta ero ikävuosissa ei ole se kaikkein suurin ongelma, vaan se että toinen on suhteen alkaessa vasta 17 v. eli kovin nuori, kokematon ja tunnepuoleltaan vielä kehittymisvaiheessa oleva verrattuna aikuiseen esim. nyt vaikka 23 vuotiaaseen. Sanot opiskelevasi sosiologiaa ja psykologiaa, joten tiedät varmaan mitä vaiheita nuoren henkiseen kehitykseen kuuluu. Osaat varmaan myös hahmottaa niitä seikkoja, jotka johtavat kehityksessä siihen, että nuori nainen viehättyy jatkuvasti itseään reilusti vanhemmista miehistä - isänsä ikäisistä. Tiedostat varmaan myös mitä tapahtuu tytön kannalta suhteen seksipuolelle, kun suhde perustuu isä-tytär -asetelmaan. Kirjoitat miehen "karisman" rapistumattomuudesta ja "vetovoimasta". Mitä nämä tietosi mukaan tarkkaan ottaen ovat ja mihin ajatuksesi perustuu? Eikö naisella mielestäsi voi säilyä tämä mainitsemaasi "karisma" ja "viehätysvoima", kun kirjoitat että vain miehellä se säilyisi. En kyselisi näin, mutta kun nyt erikseen mainitsit tuon oppialasi, niin odotan ehkä vähän tarkennusta.
En vastaa aloittajan puolesta, kysyn:
°°°nuori, kokematon ja tunnepuoleltaan vielä kehittymisvaiheessa oleva verrattuna aikuiseen°°°
Mikä siinä on ongelma?
°°°Osaat varmaan myös hahmottaa niitä seikkoja, jotka johtavat kehityksessä siihen, että nuori nainen viehättyy jatkuvasti itseään reilusti vanhemmista miehistä - isänsä ikäisistä.°°°
Elektrakompleksistako puhut?
°°°Tiedostat varmaan myös mitä tapahtuu tytön kannalta suhteen seksipuolelle, kun suhde perustuu isä-tytär -asetelmaan.°°°
Kyse ei ole insestistä. Mitä siis tapahtuu?
°°°Kirjoitat miehen "karisman" rapistumattomuudesta ja "vetovoimasta".°°°
Missä niin oli sanottu?
(kirj.22v_ikäero "ikä tuo miehillä mukanaan kokemusta, varmuutta sekä KARISMAA.")
°°°Mitä nämä tietosi mukaan tarkkaan ottaen ovat ja mihin ajatuksesi perustuu?°°°
Niin jos kysyn sinulta samaa?
°°°Eikö naisella mielestäsi voi säilyä tämä mainitsemaasi "karisma" ja "viehätysvoima", kun kirjoitat että vain miehellä se säilyisi.°°°
Mistä olet saanut tämän käsityksen?
°°°En kyselisi näin, mutta kun nyt erikseen mainitsit tuon oppialasi, niin odotan ehkä vähän tarkennusta.°°°
En minäkään kyselisi jos olisi ymmärrettäviä perusteluja. Hyviä pointteja (asia kiinnostaa), kestävätkö ne lähempää tarkastelua?
"Annoin toiselle naisista numeroni siltä varalta, että hän haluaisi kyytiin illempana. Mielessäni oli vain, usko tai älä, saada hänelle hyvä mieli ja piristää päivää. "
Onko sulla tapana koskaan piristää 17-vuotiaitten poikalasten päivää ajeluttamalla niitä pyörälläs :-D Ne saattais tykätä siitä hommasta vielä enemmän, kuin tytöt, pojat kun tunnetusti on hurjana pöriseviin laitteisiin...
onko sillä jotain tekemistä sen kanssa että kohottaisit egoasi kyyditsemällä kauniin nuoren neidon?
Ole itsellesi rehellinen, äläkä vain hae täältä itsellesi tukea että teet oikein. En tiedä teetkö niin mutta pääasia että katsot asiaa rehellisesti myös niiltä omien halujesi puolelta, mikä on kyseessä.
Kyse voi myös olla siitä että sinulla on piirteitä joita tyttö toivoisi olevan isässään. Ehkä hän ei ole ollut koskaan täysin tyytyväinen isäsuhteeseensa ja hakee nyt jollaintavoin sen korjaajaa vaikka teidän suhteenne nyt enemmän onkin kuin normaali isä-tytär suhde.
Hormonitkin pyörivät tuon ikäisellä, varsinkin tähän aikaan vuodesta että saatat olla hänelle yhdenlainen ohimenevä päähänpistokin tai jolla voi kavereilleen hihkua että mulla on mies!
Sinuna minä jättäisin noin nuoren tytön omanikäistensä seuraan ja menisin etsimään vanhempia naisia.
Liittyyköhän edes aiheeseen, mutta ehdottomasti kiinnostavin pointti tässä ketjussa, aikuistenoikeasti! Kiitos!
°°°Onko sulla tapana koskaan piristää 17-vuotiaitten poikalasten päivää ajeluttamalla niitä pyörälläs :-D°°°
Ei tapana minulla, mutta tunnustan vilpittömästi:
Joo, en (erityisesti) välittäisi piristää 17-v. poikien, enkä vanhempien (esim. ikäisteni) miesten päivää ajeluttamalla niitä pyörälläni :-D
Poikkeuksena oma poikani ja kaverini (olen tehnyt niin).
Joo, olisi kiva piristää 17-v. tyttöjen, ja vanhempien (esim. ikäisteni) naisten päivää ajeluttamalla niitä pyörälläni :-D
Oli tässä lähimenneisyydessä tilanne, että kaksi (arvioltani n. 17v) tyttöä halusi kyytiini. Olisin ajeluttanut, (yksi kerrallaan), mutta nämä halusivat molemmat kyytiä samaan aikaan. En suostunut (mm. yksi kypärä ja paikka matkustajalle). Vähän ajan päästä uusi neuvottelu, mutta ajelutus ei toteutunut. Muuten olen monen ikäisiä naisia kyysännyt (monin motiivein).
°°°Ne saattais tykätä siitä hommasta vielä enemmän, kuin tytöt, pojat kun tunnetusti on hurjana pöriseviin laitteisiin...°°°
Totta, hurjaa on. Missä iässä vain, tytön/naisen kyytiin (, iällä ei merkitystä, olen ollut 10v. nuoremman), ei miehen kyytiin (tietyin poikkeuksin).
Sukupuolella on oleellisin merkitys, mutta mitä se on?
Luulen että sama merkitys kuin yleensä seuranpidossa (ei liity varsinaisesti moottoripyöräilyyn). Miksi sen eri sukupuolen kokee miellyttävämmäksi seuraksi, oikeastaan seuranpidon motiivista riippumatta. Jotain tekemistä kai on eroottisuudellakin sen kanssa, en yritäkään kieltää.
Mutta olisi todella kiva ymmärtää mistä siinä pohjimmiltaan on kysymys ja sitä en todellakaan tiedä. Tiedätkö sinä?
viestiketjua läpi, mutta mä kehoitan sinua tekemään tällaisen ajatuskokeen: Jos sinulla olisi 17v poika ja tämä alkaisi suhteeseen ikäisesi naisen kanssa, kuinka suhtautuisit asiaan?
Monesti se, että katsoo asiaa kääntäen roolit ja ulkoapäin mahdollistaa sen, että näkee sen oikein. Poika siksi, että miehenä varmasti muistat, millainen olit itse sen ikäisenä ja sitä taustaa vasten voit samaistua nuorukaiseen ja miettiä sitten koko asetelmaa. Mieti millainen olit silloin henkisesti ja miten olet siitä kehittynyt (jollet ole, niin sitten älä ala suhteeseen). Mitä olisit itse silloin saanut suhteesta äitisi ikäiseen naiseen?
Jos uskallat laita vastaus tänne siitä, mitä mietit.
Mitenkään perustelematta sanoisin, että ajeluta tyttöä ja vie illaksi kotia vaikka koko kesä mutta älä ala suhteeseen.
Ole mies tyydy puristele vaan näitä vanhoja haahkoja.. niinkuin me muutkin 40 ..jos pääset pukille niin ole hiljaa asiasta, kunhat et lupaa mitään rakkaushölinöitä likalle.
Jos 17 v poika olisi 4-kymppisen naisen kanssa, ja tämä nainen vielä toteaisi, että haluaa vain seksisuhdetta. Niin huolestuisiko kukaan nuoren pojan kehittymisestä? Tuntisiko poika itse olevansa hyväksikäytetty, jos nainen haluaisi vain panna häntä?
°°°Jos sinulla olisi 17v poika°°°
Lähitulevaisuudessa on.
°°°tämä alkaisi suhteeseen ikäisesi naisen kanssa, kuinka suhtautuisit asiaan?°°°
Asiallisesti ja järkevästi. Voi käydä huonostikin ja nuoremman naisen kanssa ehkä helpommin ja huonommin. Poikani tuntien, voisin olla hieman huolissani, mutta nyt on vaikea ennustaa kummanko 'puolesta' enemmän.
'Lapsi'kumppani on kyllä kenelle tahansa vaikea pala. Vammoja ja vahinkoja syntyy vähemmän (teoriassa), kun toinen osapuoli on huomattavasti vanhempi (kehittyneempi).
°°°Monesti se, että katsoo asiaa kääntäen roolit ja ulkoapäin mahdollistaa sen, että näkee sen oikein.°°°
Tämä on totta. Suosittelen voimakkaasti kaikille!
Erinomaisen hyvä näkökulma! Kiitos! Näin usein teenkin.
°°°Poika siksi, että miehenä varmasti muistat, millainen olit itse sen ikäisenä ja sitä taustaa vasten voit samaistua nuorukaiseen ja miettiä sitten koko asetelmaa.°°°
Juu, nyt en näe enää niitäkään pelkoja mitä poikasena funtsailin.
°°°Mieti millainen olit silloin henkisesti ja miten olet siitä kehittynyt (jollet ole, niin sitten älä ala suhteeseen).°°°
(mikäs oli tarkoitus?)
Ei suhdetta 17-vuotiaan tasolle jääneelle?
°°°Mitä olisit itse silloin saanut suhteesta äitisi ikäiseen naiseen?°°°
Sitä mitä suhteesta voi saada? En ymmärrä mitä tällä haet.
°°°Jos uskallat laita vastaus tänne siitä, mitä mietit.°°°
Taidan olla todella saapas, kun en tajua ongelmaa.
°°°mikä olisi suhtautuminen nuoremmalla°°°
Miksi kysyt?
°°°Jos 17 v poika olisi 4-kymppisen naisen kanssa, ja tämä nainen vielä toteaisi, että haluaa vain seksisuhdetta.°°°
KUN ON ja se on valtakunnallisesti sallittua. Haluatko rajoittaa toisten ihmisten vapautta? Miksi?
°°°Niin huolestuisiko kukaan nuoren pojan kehittymisestä?°°°
Kokemus auttaa kehittymään. Mitä voi osata ilman harjoittelua?
Miten ikä siihen vaikuttaa? Kehittyykö jotenkin paremmin jos harjoittelu tapahtuu esimerkiksi sinun ohjeittesi mukaan? Mitä parempaa voi saavuttaa?
Sen ikäinen poika yleensä haluaa ja tarvitsee seksikokemuksia.
Jos ei halua niin ei sitten tarvitse. Mikä on ongelma?
°°°Tuntisiko poika itse olevansa hyväksikäytetty, jos nainen haluaisi vain panna häntä?°°°
Inhimillisesti ajatellen, sitä ei voi mitenkään tietää.
On miten tahansa, missä iässä tahansa, hyväksikäytetty lopettaa suhteen. Jos ei lopeta se on hänen asiansa tai tehköön kukin halutessaan niitä rikosilmoituksia jos on jotain lainvastaista.
Onko tässä nyt joku pakko tunkea määräilemään toisten elämää?
°°°Niin huolestuisiko kukaan nuoren pojan kehittymisestä?°°°
>Kokemus auttaa kehittymään. Mitä voi osata ilman harjoittelua?
>Sen ikäinen poika yleensä haluaa ja tarvitsee seksikokemuksia.
>Jos ei halua niin ei sitten tarvitse. Mikä on ongelma?
°°°Tuntisiko poika itse olevansa hyväksikäytetty, jos nainen haluaisi vain panna häntä?°°°
>Inhimillisesti ajatellen, sitä ei voi mitenkään tietää.
>On miten tahansa, missä iässä tahansa, hyväksikäytetty lopettaa suhteen. Jos ei >lopeta se on hänen asiansa tai tehköön kukin halutessaan niitä rikosilmoituksia jos on >jotain lainvastaista.
>
>Onko tässä nyt joku pakko tunkea määräilemään toisten elämää?
Ymmärsitpä tekstini juuri päinvastoin kuin sen tarkoitin.
°°°Ymmärsitpä tekstini juuri päinvastoin kuin sen tarkoitin.°°°
Nyt se on päinvastoin. Näinkö ajattelet?
°°°Niin huolestuisiko kukaan nuoren pojan kehittymisestä?°°°
Kokemus ei auta kehittymään. Mitä voi osata harjoitellen?
Sen ikäinen poika ei yleensä halua eikä tarvitse seksikokemuksia.
Jos haluaa niin sitten tarvitsee. Mikä ei ole ongelma?
°°°Tuntisiko poika itse olevansa hyväksikäytetty, jos nainen haluaisi vain panna häntä?°°°
Inhimillisesti ajatellen, sen voi kaikin tavoin tietää.
Ei ole miten tahansa, missään iässä, hyväksikäytetty ei lopetta suhdetta.
Jos lopettaa se ei ole hänen asiansa, älköön kukaan tehkö halutessaan niitä rikosilmoituksia jos on jotain lainvastaista.
Eikö tässä nyt ole mitään pakkoa tunkea määräilemään toisten elämää?
Tämän ketjun asian käsittelytapa ei ole oikein minun alaani.
Ei ihme että kömmähdin kun viestisi voi ymmärtää ainakin kolmella tapaa. Tulkintani, fiftisiksti-todennäköisyydellä, meni väärin.
Kysymyshän oli kaksinaismoraalista, mihin halusit viitata (vihjasit).
Kun en löytänyt vikaa itsestäni, oletin sen olevan sinussa. Oletus oli jälleen kerran erehdys. Ei sitten sinustakaan vika löytynyt, kun se on moraalissa.
17 vuotias ja 42 vuotias suhteessa. Hmmm. Ikäero ei tässä liene suurin ongelma, vaan se että tyttö on vasta 17 v. Paino sanalla Tyttö. Mitä yhteistä teillä voisi olla, jos pysyvämpää suhdetta aiotte. Yhteiset ystävät - sinäkö alat hengata 17-18 v porukassa. Mitä teette - käyttekö yhdessä nuorten "riennoissa". Mistä riittää keskusteltavaa keski-ikäisellä miehellä ja nuorella lukiolaistytöllä. Teillä on sentään sukupolven syvyinen kuilu ja maailmat hyvin erilaiset. Entä tytön nuoruus, kun se jää kanssasi elämättä. Onko se sinulle sivuseikka ja voit omassatunnossasi ohittaa asian sujuvasti?
Olen 20 v tyttären äiti. Tytärtä alkoi aikoinaan piirittää 45 v komea, varakas "mersumies", jonka liehittelyt tytär itse koki toisaalta jännittävinä, itsetuntoaan kohottavina, jonkinlaisena leikkinä ja toisaalta kiusallisina, lopulta vastenmielisinäkin. Itse en ollut tyttären puolesta hirvittävän huolissani, koska luotin fiksun tytön harkintakykyyn. Sen sijaan tytön isä ja sukulaismiehet (joilla omia murkkuikäisi tyttäriä) saivat hepulin. Sukulaismies kävi pitämässä tälle puolitutulle hurmurimiehelle puhuttelun ja tekstaripommitus loppui siihen. Tyttö on näin jälkeenpäin ollut hyvillään läheistensä asiaan puuttumisesta, kun on ymmärtänyt tuommoisen suhteen mahdottomuuden. Tytöllä on jo jonkin aikaa ollut tosi mukava ja perheessä pidetty 23 vuotias poikaystävä, jonka kanssa heillä tuntuu olevan paljon yhteistä ja yhteisiä kavereita urheilun ja muitten nuorten elämänpiirin tiimoilta.
°°°Mitä yhteistä teillä voisi olla, jos pysyvämpää suhdetta aiotte.°°°
Aiheellinen kysymys. Etsin suunnilleen ikäistäni ja mietin päätäni puhki, mitä yhteistä minulla ja ikäiselläni naisella voisi olla? Paljonko sitä pitäisi olla?
°°°Yhteiset ystävät - sinäkö alat hengata 17-18 v porukassa. Mitä teette - käyttekö yhdessä nuorten "riennoissa".°°°
Montako yhteistä ystävää tarvitaan ja minkä ikäistä? Missä riennoissa pitäisi käydä? MIKSI?
°°°Mistä riittää keskusteltavaa keski-ikäisellä miehellä ja nuorella lukiolaistytöllä.°°°
Miksi keskusteltavaa ei olisi. Samanlaisuudesta johtuenko sitä on, vai erilaisuudesta johtuen?
°°°Teillä on sentään sukupolven syvyinen kuilu ja maailmat hyvin erilaiset.°°°
Erilaisia syviä kuiluja on yleensä enemmän tai vähemmän, siis samanikäisillä. Tuntuu että kahden keski-ikäisen kuilu on käsittämättömän syvä (usein liian syvä ylitettäväksi). Kaksi nuorta ehkä hyppää kokemattomuuttaan suoraan kuiluun. Mitä tällä nyt konkreettisesti tarkoitat?
°°°Entä tytön nuoruus, kun se jää kanssasi elämättä.°°°
Miten niin jää elämättä?
°°°Onko se sinulle sivuseikka ja voit omassatunnossasi ohittaa asian sujuvasti?°°°
Miksi asia pitäisi ohittaa? Miten sen käytännön elämässä ylipäätään voisi ohittaa?
°°°Tytärtä alkoi aikoinaan piirittää 45 v komea, varakas "mersumies",°°°
Miten se liittyy tähän tapaukseen, pelkkä ikäkö on yhdistävä ongelma?
°°°tytär itse koki…toisaalta kiusallisina, lopulta vastenmielisinäkin.°°°
Tämän tarinan tytär ei koe vastenmielisyyttä. Mikä on ongelma?
°°°Itse en ollut tyttären puolesta hirvittävän huolissani, koska luotin fiksun tytön harkintakykyyn.°°°
Tämän tarinan tytön harkintakyky on, minkälainen?
°°°Tyttö on näin jälkeenpäin ollut hyvillään läheistensä asiaan puuttumisesta, kun on ymmärtänyt tuommoisen suhteen mahdottomuuden.°°°
Asia on ok, harvinaisen viisas tytär. Tämä tyttö 17v ei ole ymmärtänyt? Kirjoittaja 42v ei ole ymmärtänyt. Minä 49v en ymmärrä! Jospa sanoisit miksi se on mahdoton niin tyhmätkin ymmärtäisivät. Kirjoittaja Evelynn86, itse kokenut mahdottoman, (siksi ettei ymmärtänyt sitä mahdottomaksi?). Siis miksi tuommoinen suhde on mahdoton?
°°°Tytöllä on jo jonkin aikaa ollut tosi mukava ja perheessä pidetty 23 vuotias poikaystävä,°°°
Onneksi olkoon vilpittömästi!
Mutta unohtuiko nyt sinulta jotain? Jos tyttö sanoo itse (kyynel silmässä): "olevansa vahvasti ihastunut ja karttavansa "poikia". (eli ikäisiään, tai muuten 'keskenkasvuisia miehiä'?). Tämä ikäisvaihtoehto tuskin toteutuu, ja jää vain sinun henkilökohtaiseksi toiveajatteluksesi. Vai osaatko sanoa miten se toteutuisi?
Todella kummallista "keskustelua". En voi kuin valittaa puolestasi, jos et 49 vuoden ikään mennessä ole mitään näistä asioista oppinut. Siinä asiassa minä en valitettavasti voi sinua auttaa.
Mikä olikaan oma antisi tähän keskusteluun?
°°°En voi kuin valittaa puolestasi,°°°
Minun puolestani voit olla valittamattakin.
°°°Mikä olikaan oma antisi tähän keskusteluun?°°°
7"" ¨ Salainen latentti 0,07 - lupa vähän anniskella.
tuon palluroitten käyttämisen ja toisen kirjoituksen kopioimisen tekstiisi?
Tuskin olen ainoa joka hyppää kirjoituksesi yli koska ei jaksa tuollaista lukea.
täällä.Ärsyttää noi perkeleen pallukat.Lukematta jää.
Minä vihaan yli kaiken tuollaisia nuori likkoja, jotka luulevat olevansa niin vitun kypsiä, että etitään joku 30 vuotta vanhempi äijä itelle.
Siis, väitän, että miehet ovat keskimäärin paljon kypsempiä ikäisiinsä naisiin verrattuna!! Naiset vaan kikattavat ja bilettävät, kun samanikäiset miehet taas korjailevat autoja ja käyvät töissä.
Mikään ei ole vastenmielisempää kun nuori nainen, jolla on (tai on ollut) suhde reilusti vanhempaan mieheen!!
Itse tulen ainakin käyttämään ton typerien ämmien vanhuusbuumin 110% hyväksi, panen ja särjen niin monta nuorta ämmää kun vaan kerkeän! Ehkä se tolkku tulee sitten vielä siihen päähän jossain vaiheessa.
Ja ei noi iso-ikäero-suhteet kestä koskaan lopunikää. Se on sellasta kokeilua, mies saa nuorta ja kiinteää naista ja nainen saa luulla olevansa joku vitun aikuinen vaikka todellisuudessa on säälittävä räkänokka vielä, luulee olevansa kypsä ikäisekseen.
Ja vastapainoksi, omat vanhempani ovat toisilleen ENSIMMÄISIÄ, ikäeroa 1 VUOSI ja ovat olleet naimisissa jo 30 VUOTTA, mukuloita 5 kpl.
Ei muuta kun täydet pisteet ap:lle, sait nuorta kireää pillua ja nainen menetti arvonsa ainakin mun silmissä ihan täysin. Ällöttää tollane ämmä! Hyi vittu!
hienoa "särkeä" ja käyttää hyväksi monta ihmistä? Sairasta ja säälittävää. Tuolla menolla ei rakkautta saa..katkeruus ja vihamielisyys ei vetoa.
vanhat katkerat lötköpillut, jotka täällä huseeraavat. Se syy, miksi te ette ole aikoinaan menneet sänkyyn huomattavasti teitä vanhemman miehen kanssa, on, ettei ole ollut mahdollisuutta tai sitten yhteiskunnan paine on pelottanut.
Taitaa olla kova paikka, että mies on saanut nuorta ja kireää ja nuori nainen on saanut kokenutta.
Olen nuori ja kerran mua piiritti 35v äijä kuukausikaupalla. Olin imarreltu ja ihastunutkin hieman ja loppujen lopuksi menin sänkyyn sen kanssa. Oli elämäni surkein kokemus ja sitäpaitsi pelottavaa, kuinka miehetKIN vanhenee, (ei siis vain naiset, niin kuin aina väitetään,p*skat) naama oli hyvä, mutta oli lössövatsa ja surkea lautaperse ja tikkusääret, vaatteilla vain kätki kaiken. Ennemmin seukkaan oman ikäiseni nuoren miehen kanssa muutenkin, ei ne jututkaan sen kummempia olleet loppujen lopuksi. Ja se seksi ei ollut yhtään parempaa kuin nykyisen poikaystävän kanssa, jopa huonompaa. Sen ikäisen luulisi jotain naisesta ymmärtävän, mutta eipä taida ja SEN TAKIA ne piirittää nuoria, kun kuvittelee, ettei ne osaa vaatia mitään. Surkeita ukkoja.
Ikävää, että sinulla on huono kokemus vanhemmasta miehestä. Itse olin vähän aikaa itseäni _reilusti_ vanhemman miehen kanssa yhteydessä. Tapasimme muutaman kerran ja tulimme todella hyvin toimeen. Vaikka mies oli vanha, hän oli hyvässä kunnossa ja seksi oli parempaa kuin hyvää. Pidin siitä, että mies oli kokeneempi kuin ikäiseni. Suhde kuitenkin päättyi ilman mitään ihmeellistä syytä. Ehkä välimatka oli isoin ongelma, ei ikäero.
kyllä. Olen ikäisekseni nuoren näköinen(minulta kysytään paperit alkossa, rafloissa yms joka kerta vaikka olen jo 31-vuotias) ja minulla on kuusi vuotta nuorempi mies jo kolmatta vuotta. En ole koskaan seurustellut vanhemman meihen kanssa, yksi poikaystävä oli nuorempana saman ikäinen mutta muut ovat aina olleet nuorempia.
Kirjoitat typerästi alatyylillä. Et kirjoitustesi mukaan ole ainakaan mikään järjen jättiläinen.
Harva nuori nainen tahtoo huomattavasti vanhemman miehen. Tämä on totuus. MAx 5 vuotta vanhempi mies voi useimmille tytöille vielä mennä, muttei siitä vanhempi.
Tärkein syy siihen miksen ole huolinut vanhempaa miestä on se, että nuorempaa on ollut aina hyvin tyrkyllä. Toinen lähes yhtä tärkeä syy on puhtaasti esteettinen. En vain kerta kaikkiaan syty roikkuvasta perästä enkä siitä tunkkaisesta päänahan hajusta, joka vanhemmalla miehellä valitettavasti aina on.
Niinhän se on, että kaikki me olemme erilaisia. Toiset syttyy nuoremmista, toiset vanhemmista. Toisilla pää harmaantuu kolmekymppisenä, toiset "säilyvät" hyvin pitkälle eläikeikään asti. Makuja on monia ja se on hyvä. Eikai ketään voi tuomita sen perusteella minkä ikäisen/värisen/sukupuolisen/muotoisen ihmisen kanssa haluaa aikaansa viettää.
En halua tuomita aloittajaa. Pääasia on, että he ovat onnellisia. Onnellisuuteen kai tässä pyritään itse kukin. Jokainen tavallaan.
edellisellä vastaajalla, kun taas sitä edellinen on ihan pihalla. Ihmiset on erillaisia ja toiset pitää vanhemmista toiset nuoremmista. Ikäero niinpäin, että mies on vanhempi ei ole tavatonta ja niin naisen kuin miehenkin henkisen kehityksen "ikää" verraten toisiinsa, jopa suotavaa. Kun taas toisinpäin, nainen vanhempi, mitäs luulet kun nainen täyttää 50 ja mies 40.. tai nainen 60 ja mies 50, voin uskoa ettei sellaiset liitot tule säilymään 99, 95%:sti. 24 vuoden ikäero tosin on kyllä jo liian paljon, sopivampi olisi ehkä tuollaiset 10-15 vuotta (eli mies vanhempi) ja vielä niin että nainen aloittaessaan suhteen olisi VÄHINTÄÄN 24-28 vuotias. Ei 18-20 vuotias TYTTÖ ole valmis vakavaan eliniän kestävään suhteeseen edes 15 vuotta vanhempaan mieheen, puhumattakaan 24...
Luultavasti tyttö ei olekaan valmis, mutta voihan sitä nauttia elämästään, eikä kaiken tarvitsekaan kestää elinikää. Tyttö on juuri siinä iässä, että haluaa kokemuksia. Jos he ovat onnellisia nyt niin olkoot.
Mielestäni 10-15v on vielä sopiva... ei voi olla toisen isä tai äiti. myhemmin kun nuorempi on 25-30 ikäero voi olla vaik 20 v jne.. ikä tasoittuu nuoremman vanhetessa
Olen 34-v. nainen ja minusta kiinnostui n. 19-v. poika, joka ei ole vielä edes käynyt armeijaa. En kyllä mitenkään näe, että voisimme sopia yhteen tuon ikäeron takia. Kun ajattelen mitä kaikkea olen itse ehtinyt kokea tuon 15 vuoden aikana (siis sen jälkeen kun täytin 19 v.) niin se on paljon... toinen tuntuu ihan lapselta vielä.
viime vuoden puolella monta kuukautta umpirakastuneena yksi 20-vuotias jannu. Itselläni on nyt viisi vuotta nuorempi mies. En voisi alkaa suhteeseen liian nuoren miehen kanssa koska ajattelen myös häntä ja hänen kokemuksiaan. Parikymppisenä täytyy vielä elää ja kokea kaikenlaista, itse tahdoin jo vakiintua, on selvää ettei 20-vuotiaan kanssa voi vakiintua.
Miehissä on se ero naisiin verraten, että mies ajattelee omaa napaansa ja nautintoaan eikä asetu toisen asemaan. Vanhemmalla on aian vastuu myös siitä huomattavasti nuoremmasta, tämän vuoksi koin etten olisi ollut tasa-arvoisessa asemassa tähän yli 10 vuotta nuorempaan mieheen.
Nelikymppinen ukko alle parikymppisen gimman perässä on kyllä jo säälittävää. Voisi hiukan ajatella sitä nuorta naista eikä alapäätään. Paskat tuo mitään rakkautta ole tuollainen!!!
Minua huvittaa suuresti lukiessani suomalaisten kaksinaismoralistien päivittelyä siitä, miten 42-vuotiaan ja 17-vuotiaan suhde on sairas ja mies kuuluisi vankilaan.
Olisiko todella parempi että tyttö heiluisi ikäisensä kypsymättömän pojan kanssa kotibileissä ja ties missä? Se kyllä hyväksyttäisiin ilman muuta, mutta jos tämä nuori nainen haluaa mielummin olla luotettavan ja turvallisen oloisen miehen kanssa joka sattuu olemaan häntä vanhempi niin kauhea päivittely.
Minä aloitin aikoinani muutamaa kuukautta ennen täysikäistymistäni seurustelemaan minua yli kaksikymmentävuotta vanhemman miehen kanssa enkä ole katunut päivääkään; yhä olemme yhdessä ja rakkautta sekä intohimoa on riittänyt tähän päivään asti. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että 17-vuotias nainen on jo kypsä päättämään useimmiten kenen kanssa seurustelee. Muistan nuo ajat kun kaverini seurustelivat suunnilleen omanikäistensä poikien kanssa ja ajattelin; miten epäsuhteisia pareja nuo ovatkaan! Pojat olivat suorastaan lapsia verrattuna omiin, kypsiin ja fiksuihin tyttökavereihini.
Mutta se täytyy todeta, että suomi ei ole sivistyskulttuuri tässäkään mielessä.
Ranskassa ja muissakin etelä euroopan kulttuureissa ihmistuntemus on paljon kehittyneempää; siellä ei katsota lukuihin, vaan nähdään ihmisten yksilöllinen kypsyys ja arvioidaan heitä sen mukaan. Suomessa taas tuijotetaan lukuihin eikä viitsitäkkään ottaa huomioon sitä tosiseikkaa, että melkein 18-vuotias nainen voi olla hyvinkin kypsä ja fiksu. Se jos mikä on ikärasismia ja nuoren naisen aliarviointia.
Ja haluan lisätä, että ei 17-vuotiaan naisen ja 42-vuotiaan miehen suhdetta voi verrata siihen, että mies olisi 17-vuotias. Jokainen meistä tietää, että pojat kypsyvät tyttöjä huomattavasti hitaammin.
lukemaan.
metsästää lolitoita ja pyrkii elämään lapsuuden rakkauttaan uudelleen.
Vai kaunista ja syvää?
Hänen pikkuhousunsa sinua kiinnostavat, ei muu.
Ihmettelin joskus 23-vuotiaana, miksi 17-vuotias serkkutytön ystävätär tulee luoksenin kiehnäämään ollessaan kylässä hänen luona. En pitänyt itseäni mitenkään mielenkiintoisena enkä oikeastaan ollut siinä vaiheessa kiinnostunut tytöistä niinkään kuin vielä kirjallisuudesta, pörssistä ja tietokoneista. Tuolloin ajattelin, että olisi kauheaa, jos ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja hänen 18-vuotta täytettyän hän ryhtyisi aikuisena naisena lähestymään. En myöskään 15-vuotiaana käsittänyt, miksi ystäväni isä oli kolme vuotta nuorempi kuin äiti.
No sitten näin ikäisiäni naisia ja kerran minut pokasi japanilainen kurssikaveri, kun autoin häntä muuttamaan opiskelijaasunnosta toiseen paikkaan ja autoin kantamisessa. Hän oli vuoden vanhempi, naimisissa ja eroamassa väkivaltaisesta nigerialaisesta puolisostaan, jota pakoon hän oli tullut Pohjoismaahan opiskelemaan lääkärivanhempiensa tuella. No en nyt olisi halunnut olla aamuun saakka hänen luonaan ja hänen sängyssään, mutta hän oli masennuksen ja itsetuhoajatusten partaalla ja ajattelin, että japanilaisessa kulttuurissa voi olla jotain sellaista, mikä katkaiseen kamelinselän.
No sitten kyselin yhtä asiaa Skypellä yhdestä Baltian maasta, aivan maallisia vain niin yksi 12 vuotta nuorempi nainen, 31-vuotias, kiinnostui. Olemme keskustelleet paljon kaikista asioista, mm. ikäkysymyksistä. Hän sanoo, että hän jotenkin tuntee itsensä vanhaksi ikäistensä kanssa keskustellessaan, joita ei ole paljoa vapaana ja tuntee jonkinlaista kauhua 5-vuotta itseään nuorempia kohtaan ajatellen, että hän on jokin vanha nuoria poikia hyväksi käyttävä vanha nainen. Hän opiskelee kirjanpitäjäksi yliopistossa, on toiminut vähittäiskauppa-alalla ja keskikoulun jälkeen tarjoilijana kokien kokemattomuuttaan elämänsä lyhytaikaisen pettymyksen 27-vuotiaana ja inhoaa ottaa riskejä ja pettyä. Lisäksi hän sanoo, että hänen ei ole helppo puhua naisten kanssa, vaan hänen on helpompi vaihtaa ajatuksia miesten kanssa. Hän on kasvanut isän juopotellessa ja jopa asuessa rakastajattarensa luona hänen ollessaan teini-ikäinen viisi kuukautta lähinnä kaksoisisoveljiensä kanssa pienkaupungissa (olisi Suomessa maalaiskunnan taajama), jotka ovat häntä 12-vuotta vanhempia.
Häntä oikeastaan kiinnostaa perheen rikkinäisyyden vuoksi lähinnä katoliseen uskoon kasvaneen äidin vuoksi kaksi kysymystä: mitä yleensä ajatellaan 10 vuoden - 15 vuoden ikäerosta ja pitäisikö vaimon olla neitsyt. Hän on taipuvainen ajattelemaan sukupolvittain, että vanhemman miehen kanssa naimisiin meno voi vaatia selittelyä, mutta ei pidä pahana isoveljiensä ikäisten miesten kanssa naimisiin menoa, koska on elänyt ja tottunut juttelemaan veljiensä kanssa. Sen sijaan hän pitää järkyttävänä ajatusta, että puoliso olisi 20-vuotta - 25-vuotta vanhempi, koska se olisi kuin "isän kanssa" menisi naimisiin eli jollain lailla rikkoisi sukupolvien kierron tai rajan.
Kerroin, että ilmeisesti on niin, että joku 18-vuotias - 24-vuotias nuori nainen, jolla ei ole oikein kokemuksia miehistä, voi tehdä virheitä siksi, että ei ole kokenut pettymyksiä eikä rakastuessaan sokeasti ehkä osaa ajatella asiaa myös kokonaisuutena. Kerroin myös omat aikaisemmat ajatukseni ikäeroista.
Käytin esimerkkinä 30-vuotiaita naisia kuten Päivi Lipposta ja Jenni Haukiota, jossa ikäero on 25-vuotta ja mainitsin sen, että Päivi Lipponen erosi päästäkseen naimisiin pääministerin kanssa, kun taas Jenni Haukiolla puhemies on ensimmäinen ja että puhemies ei jounut eroamaan tahollaan, vaan on leski.
Lausuin omana käsityksenäni, että olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä, että juuri ja juuri 10-15 vuoden ikäero ei ikään kuin riko luonnonjärjestystä eli sitä vastaan, että ihmiset menisivät väljästi venyttäen omaa sukupolvea olevansa kanssa naimisiin, mutta että minun käsitykseni mukaan kaikki naisetkaan eivät vielä 18-25 -vuotiaina kokemuksistaan riippuen tiedä, mitä elämältään tahtovat.
Sen sijaan ne naiset, jotka ovat jo 30-vuotiaita ovat jo varmaan tykönään miettineet, mitä haluavat eikä voida ajatella, että he olisivat kokemattomuuttaa jotenkin vielä alaikäisiä.
25-vuotta ikäeroa on enemmän 18-vuotiaan ja 44-vuotiaan välillä kuin esimerkiksi 30-vuotiaan ja 55-vuotiaan kesken.
Minusta ratkaisu riippuu siitä, mitä tämä 17-vuotias haluaa tehdä elämällään. Uskon, että hän kykenee satunnaisilta ihastuksiltaan päättämään elämänsä suunnan varmemmin joskus 23-vuotiaana - 25 -vuotiaana kuin nyt.
Ymmärrän kyllä omalta kannaltasikin tilanteen, koska olen nyt Suomessa katsellut ympärille ja todennut, että 30-vuotiaat naiset, jotka siis olisivat vielä riittävän nuoria synnyttämään, mutta jotka ovat jo emansipoituneet ja tylsistyneet ja esittävät miehille lähinnä vain vaatimuksia, eivät ole yhtä hyvältä tuntuva ratkaisu.
Jos tyttö on opiskellut hyvin lukiossa ja haluaa korkeakoulu- tai ammattikorkeakouluopintoja ja aikaa ammatilliseen itsenäistymiseen niin antaisin hänen tutustua ikäisiinsä luokkatovereihin, mutta pitäisin yhteyttä nimipäivinä ja syntymäpäivinä.
Jos taas tyttö on sitä mieltä, että hän haluaa perheen nopeasti ja on valmis työskentelemään pienipalkkaisilla palvelualoilla pätkätöissä tai kotirouvana, hänet voisi ottaa jo nyt.
Toisaalta naiset ovat riippuvaisia nuorina äitinsä vaikutuksesta, joten tässä tapauksessa kyllä ottaisin yhteyttä myös isän ikäiseen sulhaseen kauhulla tai pelolla suhtautuviin vanhempiin. Erityisesti pitäisi saada itsensä kaupaksi anopille, koska jos anoppi ei sulhoa hyväksy ja ilman lapsia tyttö haluaa erota, varmaan anoppi tukee sitä.
Kyse on siitä, mitä tyttö haluaa elämällään todella tehdä ihastusten ohella ja onko hänen elämänsuunnitelmansa sellainen, että hän on ammatillisesti valmis uransa alkuun 18-vuotiaana tai 24-vuotiaana.
Ongelma on siinä, että vastuullisena henkilönä sinun tulisi voida kyetä ajatella omaa tahtoasi vastaan hänen puolestaan järkevästi ikään kuin sekä luovuttavana holhoojana että vastaanottavana sulhasena.
Jos taas tyttö on sitä mieltä, että hän haluaa perheen nopeasti ja on valmis työskentelemään pienipalkkaisilla palvelualoilla pätkätöissä tai kotirouvana, hänet voisi ottaa jo nyt.
Toisaalta naiset ovat riippuvaisia nuorina äitinsä vaikutuksesta, joten tässä tapauksessa kyllä ottaisin yhteyttä myös isän ikäiseen sulhaseen kauhulla tai pelolla suhtautuviin vanhempiin. Erityisesti pitäisi saada itsensä kaupaksi anopille, koska jos anoppi ei sulhoa hyväksy ja ilman lapsia tyttö haluaa erota, varmaan anoppi tukee sitä.
Kyse on siitä, mitä tyttö haluaa elämällään todella tehdä ihastusten ohella ja onko hänen elämänsuunnitelmansa sellainen, että hän on ammatillisesti valmis uransa alkuun 18-vuotiaana tai 24-vuotiaana.
Ongelma on siinä, että vastuullisena henkilönä sinun tulisi voida kyetä ajatella omaa tahtoasi vastaan hänen puolestaan järkevästi ikään kuin sekä luovuttavana holhoojana että vastaanottavana sulhasena.
Mä huomasin todella, että sä kysyt, mutta tosiaan, et sää tuolla ole otttanut edes huomioon kauheesti mitään muuta, kun että et aijo kääntyä pois, ja ettei sulla ole aikomustakaan tosissaan harkita muuta kun suhdetta. Joten turhaa kommentoida ja miettiä sitä, eikö totta? Sä todella haet vain hyväksyntää ja kannustusta, etkä aijo miettiäkään muita vaihtoehtoja. Vaikka voishan niitä vaan miettiä ja niistä keskustella.
Mä en sano, etteikö suhde voisi hetken toimiakin, eikä kaikkien suhteiden tarvitse kestääkään, eikä tämä tule kestämään. Joko sun romanttiset haihatukset haihtuu tai... Se tyttö vaihtaa sinut nuorempaan, kun on saanut kokemusta, ja tapaa sitten näitä aikuiseksi kasvaneita nuorempia miehiä: 17-vuotiaissa ei välttämättä niitä ole, mutta sitten 25:ssa rupeaa jo olemaan.
Mutta senhän sä jo tiedät itsekin.
Tosiasia on se, että ei se rakkauden loppuminen teitä sitten särje, ja nuo itkut loppuu aikuistumiseen. Sitten sitä alkaa tajuta asioita ja enpä usko, että susta tulee 6kymppisenä isää ja tämä neiti jättää lapset tekemättä siksi, että on joskus ihastunut vanhempaan mieheen.
Mutta mikään ei huoleta minua muuten paitsi: "pieneen naiseeni", "haluan huolehtia", jne. korostat usein, miten pieni eli lapsi naisesi on, vaikka sanotkin hänen olevan kypsä ja fiksu. Siinä on ristiriita. Kuin perustelisit muille, miten sinulla on oikeus, kun tyttö on nainen ja aikuinen, - ja sitten kuitenkin olet ihastunut koska tyttö on "suojeltava lapsi". Se on huolestuttavaa. Koska suhteen pitäisi olla tasa-arvoinen, eikä mikään hoiva-suhde. Hoiva-suhteita on tietty muitakin, kun ikäeroilla, mutta tietty sairaalloisuus siihen ikävä kyllä tulee.
Itse olen seurustellut kyllä paljon vanhemmat miehen kanssa, eikä siinä ollut mitään, koskaan ei tullut mieleen, että hän olisi ollut "isämäinen", ei hän mitenkään suhtautunut minuun kuin lapseen, eikä yrittänyt pitää huolta ja olla hoivaaja. Vaan hän oli mies. Ja minä olin nuori, mutta monta vuotta itsenäisesti asunut, elänyt ja itsestäni huolehtiva, nainen.
Sinusta sen sijaan tulee mieleen, että näät tytöt lapsenomaisena, ja esität isää tai huoltajaa. Se ei ole hyvä juttu. Siinä vaiheessa se ikäero on todella liikaa.
Sen lisäksi tunnut hieman lapselliselta "sydämemme särkyisivät" ja muuta, hei minkä ikäinen sä olet? Eikö 42-vuotias jo tajua, että joskus se vaan särkyy ja siitä selviää hengissä? Eikä 42-vuotias ole jo joutunut kävelemään pois joskus, rikkoen oman sydämensä mutta tehden oikein? Sä vetoat johonkin äitiin tuolla, että koska sille iskee suojeluinto, niin se on varmaan rasistikin???
Kuule, se on eri asia, samoin olla lesbo tai homo.
Vanhempi ihminen voi käyttää hyväksi, olla joku "teinipedofiili", etsiä helposti hallittavaa ja komenneltavaa, ja niin edelleen, mikä sulle pitäisi olla ihan selvää, kun olet vanhempi, että huolet liittyy varsin muuhun kun maineeseen...
Mä ihmettelen tätä ikäeroihin suhtautumista, jos kukaan ei tietäisi kenenkään ikää, niin huomioisiko kukaan aikuisten 10 vuoden ikäeroa edes? Tuskin. Ja onko se 25 vuottakaan muitten asia, jos ihmiset ovat aikuisia? Miksi nainen ei voisi olla vanhempi 10 vuotta? Täällä ollaan monesti niin umpimielisiä. Eikä kaikki 17-18-vuotiaatkaan mitään hyväksikäytettäviä ole, eikä ne siitä suhteesta rikki mene: jokaisen on tehtävä omat virheensä ja kuka tekee mitäkin.
Mutta. Sinä ja teidän suhteenne on epäilyttävä, mutta aivan muista syistä.
Ei vaan tunnu normaalilta.
ikäero.. 24 vuotta. Ehkä se on hiukan turhan suuri, vielä tollane jotain 10-20 vuotta ok! Mutta kun tyttö on vasta 17-18 !!! Herranjumala, jotain rajaa! Sä seukkaat LAPSEN kanssa, ei sillä ole vielä tajua elämästä.
°°°Mutta mikään ei huoleta minua muuten paitsi: "pieneen naiseeni", "haluan huolehtia", jne. korostat usein, miten pieni eli lapsi naisesi on, vaikka sanotkin hänen olevan kypsä ja fiksu. Siinä on ristiriita.°°°
Ei ole ristiriitaa! Kulta pieni, pesusieni, normaalia sanastoa, missä tahansa suhteessa, VARSINKIN rakastuneilla. Ikiaikaisia fraaseja myös huolehtimisesta ja suojelemisesta (vrt. ritarillisuus).
* Rakastumisprosessissa muutumme kuin lapsiksi jälleen. Rakastavaiset haluavat olla lähellä toista. Tämä on samaa kaipuuta, jota pieni lapsi tuntee vanhempaansa kohtaan. *
* Rakastavaiset käyttävät pikkulasten kieltä ja lepertelyä puhuessaan toisilleen ja nimittävät toisiaan hellittelynimin. Samoin rakastavaisilla on samanlaisia turvallisuussymboleja kuin pikkulapsilla, jotka tuovat turvallisuudentunnetta silloin kun rakastavaiset joutuvat olemaan erossa toisistaan. Tällaisia turvallisuussymboleja ovat esimerkiksi toiselta saatu valokuva, sormus tai maskotti. *
... Joo, mä en nyt oikein osta tota. Siis on joo, lässytyksiä rakastuneilla ja muuten, mutta mun mielestä silti tulee sellanen olo noista kaikista, että tää on nyt jotenkin liian huolehtivaista ja muuta. Että ei oikein tule sellasta tasapainoisen suhteen kuvaa, etenkin kun toinen on todellakin alle 2kymmentä vielä... Mä en itse aikuisena naisena haluaisi kuulla mitään lepertelyä enkä pikkulasten kieltä ja mun mielestä se tuntus vastenmieliseltä. Ehken mä sitten vaan ymmärrä.
Mutta tolla ikäerolla (tuon ikäisinä), noilla kommenteilla ja kaikella kerrotulla, niin eipä tule ihan sellaista tervettä oloa tosta jutusta.
Ikiaikaiset joo, mutta nainen on silloin rinnastettu lapseen ja omaisuuteen, eikä itsestään huolihtivaksi aikuiseksi olennoksi... Emmä ole ihan vakuuttunut tästä jutusta. Suojaikäähän ei ole, joten hittoakos siihen kukaan voi mitään sanoa, mutta...
°°°Mä en itse aikuisena naisena haluaisi kuulla mitään lepertelyä°°°
En minäkään, mutta emme olekaan rakastuneita, vaan aikuisia.
Viittasin yleiseen, tämänpäivän käyttäytymismalliin, rakastuneilla sekä muutenkin lainattuna parisuhteissa.
Mielestäni aloittaja myös tarkoitti kantavansa vastuuta suhteesta ja kumppanista, eikä ilmaisu tuntunut vihjailevalta.
°°°…nainen on silloin rinnastettu lapseen ja omaisuuteen…°°°
Sekin elää ja voi hyvin ihan tässä ajassa. Ote naisen seuranhakuilmoituksesta netissä: Oikea mies tietää, että hänen tärkein tehtävänsä on suojella naistaan, kaikelta.
Kerrot mitä tunnet:
…tulee sellanen olo…
…eipä tule ihan sellaista tervettä oloa…
Ok, ymmärrettävää. En niistä lähde vääntämään mitään.
°°°hittoakos siihen kukaan voi mitään sanoa°°°
Aloittaja kysyi seuraavia:
Mitä me teemme?
Tulenko saamaan "namusedän" maineen?
Tuleeko nuorikko kärsimään?
Voiko joku tuomita meidät?
Onko kellään kokemuksia samansuuntaisista asioista?
itse tapasin mieheni 5vuotta sitten:) ja hyvin on mennyt jos tunne on molemminpuolinen ja olette varmoja suhteesta yhdessä olosta jne ANNA MENNÄ!! :) ei me kaikki nuoret naiset niistä poikasista välitetä suhde voi kestää tai sitten ei mutta sittenpä tiedätte:)
"poikasista".
Oletpas sinä sitten aika tyttelys.
Rasittavia nämä pennut jotka kuvittelevat olevansa ikäistään kypsempiä ja ottavat vanhoja ukon ketaleita että tuntisivat olonsa kypsemmiksi.
Sinä 20 ja hän 45?
Oksettavaa. Hyvä ettei tytärtään hässinyt...
naista potuttaa tai sitten jotain haaskaa joka ei miestä ole nähnytkään..;)
se on jännä että ihmiset jotka ei ole kokeilleet seurusstella itseään ikäsemmän kanssa ei tajua että ihan normi seurustelua se on:)
sitten tuo "jotkut luulee olevansa niin aikuisia" kun kukaan ei toisen elämän kokemuksesta voi tietää itse olen tavannut lapsellisia 30-50 vuotiaita ihmisiä... valitettavasti on niitäkin joita elämä ei ole kouluttanut siihenkään ikään mennessä..:P
Tytär on se, kenet mies on siittänyt, tai adoptoinut, ei kuka vaan.
Mä en tiedä sekotatko sä jokaikisen isäs ikäsen isääsi, siis luuletko sä että ne on sun isä, ja samanlaisia kun sun isä, mutta mä en. Eikä ne muuten ole.
Mä en todellakaan näe muita miehiä mun isänä, kun mun isän. Joka oli tietty 50 kun mä synnyin ja siksi musta jäikin tällänen vajakki ja dorka, mutta mun mielestä aikuiset (siis yli 2kymppiset näin tarkennettuna) saa seurustella kenen kanssa haluavat ilman toisten oksetuksia ja mielipiteitä, ja ilman että heidän sänkypuuhansa kuuluvat muille. Säkin heti kuvittelit heidät hässimään: oletko sä jotenkin sairas vai?
Miksi sua rasittaa toisten luulot ja toisten elämä?
Ei, mua ei oikeesti kiinnosta.
Samantapaisia suhteita olen tuttavapiirissäni joutunut seuraamaan. Tosin jokainen nainen on suhteen alussa ollut täysi-ikäinen, mutta ikäeroa yli 20 vuotta kuitenkin.
Kaikki naiset ovat lasten vähän kasvettua etsineet nuoremman miehen, ja miehet vanhenevat nyt yksin katkerina.
Mä olen seurannut sivusta kanssa erilaisia liittoja, mistä suurin osa on pienellä ikäerolla ja yli puolet päättyy eroon, lasten vähän kasvettua. Joko mies tai nainen etsii uuden ja taas vanhetaan katkerina. Se siitä.
Voi että. Miksi nyt huolehditaan jo erosta, ennen kuin on oikeasti aloitettukaan. Kuitenkin olen samaa mieltä,kuin eräs kirjoittaja aiemmin ketjussa, että ikäero nuorempana on suurempi kun toinen henkilö on hyvin nuori.
Ei kumppaneiden samanikäisyys takaa mitenkään sitä, että liitto kestäisi-
samanikäisyys tai samaa sukupolvea olevien henkilöiden liitot eivät todellakaan tunnu kestävän. Eivät ihmiset vaan jaksa toisiaan. Ihmiset haluavat niin paljon nykyään, nuoret naisetkin osaavat vaatia ja he odottavat todella paljon kumppaneiltaan.
Ihmisillä on kamalan kiirus koko ajan, työ- ja opiskeluelämäkin on vaativaa; etteivät he ehdi kunnolla nautiskelemaan oikeasta tavallisesta rauhallisesta elosta. Aina on riittämättömyyden tunne ja toisaalta sitten on yksinäisyyden tunne ja ehkäpä sekin vielä omassa liitossa. Kukaan ei välitä eikä kuuntele toisiaan.
Toiseen henkilöön, omaan kumppaniinsa pitää keskittyä, suhdetta tulisi vaalia, mutta sitä ei vaan osata, eikä ehkä tarpeeksi monien loukkausien jälkeen enää edes halutakaan vaalia. Ja oliko se tunne silloin alussakaan edes oikeaa molemminpuolista rakkautta vaan aivan jotain muuta; vaatimuksia tai jonkinlaista hyväksikäyttöä; enää ei pystytäkään luottamaan entiseen kumppaniin. Tuntuu, että vaikka kuinka olet yrittänyt jatkaa yhteiselämää, niin pelottaa, että aina sen suusta vaan tulee niitä sammakoita...että ei se kuitenkaan halua itselleen tai parisuhteeseen mitään laadukkaampaa yhteiseloa ja onnellisuuden tunteita.
Kummakos tuo sitten on, jos uusia rakkauksia ja rakastamisia syntyy.
Elämä on taitolaji ja rakastaminen on lahja ! Toiset kehittävät itseään ja toiset ymmärtävät rakkauden lahjankin.
Minustakin tuntuisi, että aloittajan pitää olla varovainen. Varsinkin nuoret ihmiset ovat viattomia ja herttaisia, jos nuori nainen on oikeasti rakastunut, voi olla todella raskasta yhtäkkiä erottautua...hän saattaa todellakin pettyä pahanpäiväisesti. Oikeasti rakkaus on lumivalkoinen. Ei se ikään katso. On kauniimpi ja rehellisempi oikea rakastamisen tunne ja sen näyttäminen kuin pelko siitä, että mitä toiset sanovat. Höh, ja nehän sanovat; aivan varmasti, ja vaikka mitä, kuten jo luimmekin. Entä sitten, teidän elämästähän tässä on kyse. Osa on vaan kateellisten löpinää ja moralistien puheita.
Huh huh, voi sua, mihin olet joutunut. Etpä ole helpossa paikassa. Pääasia olisi kuitenkin,ettei vaan tule hyväksikäytetyn tunnelmaa kummallekaan.
Mielestäni ihka aidoista hyvänolon tunteista ei saisi tai ei voisi syntyä kauhean paljon katkeruuden tunteita, kävi loppupeleissä kuinka hyvänsä.
Olen joutunut miettimään ikäeroasioita kovasti, sillä olen syvästi kiintynyt ja ihastunut itseäni nuorempaan mieheen.
voisi luulla että he ovat helposti hyväksikäytettävissä:D mutta kuten aijemmin ketjussa sanoin riippuu elämäntilanteesta kokemuksesta jne... esimerkiksi itse tosiaankin löysin aidon kumppanin itseäni iäkkäämmästä ihmisestä:)
°°°voisi luulla että he ovat helposti hyväksikäytettävissä:D°°°
Niin helposti asennoituu, mutta toisinkin saattaa olla?
Voisi myös luulla että he ovat helposti hyväksikäyttämässä, hyväksikäytyttämässä ja ties mitä. Ihmisillä on perin eriskummallisia pelikuvioita, tai sotkeutuvat niihin, osin kokemattomuuden takia.
Minusta ikäero ei ole pahin ongelma, vaan tytön ikä. Tottakai on pienen pikkuruinen mahdollista, että tyttö tietää mitä on tekemässä, mutta suurempi riski on se, että tytön elämän tulee ongelma tuosta suhteesta. 17-vuotias on niin lapsi vielä, että vaikka olisi kuinka kypsä, niin tunne-elämältään on vielä kehittymätön. Valitettavasti naiset vain luulevat olevansa kypsempiä. Tilanne olisi erilainen jos nainen olisi vaikka 23 ja sinä 47.
Sinun voi olla vaikea sitä myöntää, mutta pääsyy miksi hän kiinnostaa on seksuaalinen. Eikä siinä ole minusta mitään ihmeellistä, koska näin vain mies geeneiltään rakennettu. Osoitat kuitenkin omaa kypsyyttä miettimällä asiaa ja et tuhraan syöksy suhteeseen. Jos olet vastuullinen, niin jätät tytön rauhaan. Uskon, että tiedät itsekin mikä on oikea ratkaisu.
olla suhteessa, ja jos tyttö on jo aiemmin muuttanut kotoa pois, niin miksi ette vaikka asuakin yhdessä. Mutta nykyaikana minkä tahansa suhteen onnistumiseksi on ensin itse itsenäistyttävä - jos tyttö lähtee suhteeseen suoraan kotoaan, olet vain isän ja äidin jatke, et oikea rakas!
Ja yksi asia: älkää missään tapauksessa tehko lapsia! Nuorelle naiselle voi iskeä vauvakuume, mutta parikymppinen äiti ei sovi nyky-yhteiskuntaan, hänen nuoruutensa ja muut ihmissuhteensa menisivät pilalle lopuksi ikää. Parin, tai vasta 10 vuoden päästä hän alkaisi elää menetettyä nuoruuttaan ja siinä jäävät niin sinä, jo vanha mies, kuin lapsetkin. Ja eniten kärsivät tietysti lapset. Eikä menetettyä nuoruutta saa takaisin... Hänen loppuelämänsä olisi onnettomampi kuin muiden.
Tiedän, mistä puhun. Minusta tuli äiti 17-vuotiaana, monta vuotta vanhemman miehen lapsille. Kasvoin aikuiseksi hänen kanssaan, ja sitten jätin hänet. Myönnän, että olen katkera hänelle siitä, että hän ei aikuisempana suojellut minua vaan suostui lasten tekoon, koska halusi niitä itse.
10- 15 v eroa on jopa yleistä. mitä enemmän nuoremalla ikää niin ero pienenee esim. 25 ja 40 on ihan ok.... ero siis tavallaan tasoittuu. Ehkä hyvä nyrkki sääntö on se jos ei voi olla toisen iskä tai äiskä.
tiedän monta paria 9-18 v erolla ja onnellisia ovat, ehkä jopa normia onnellisempia tai sanotaan,että ovat saaneet sen kenet halusivatkin, koska kaikkien muiden mielipiteestä riippumatta aloittivat suhteen ja kestivät senkin ajan mikä muilla meni tottua heihin...
Tohon vois vaikka yhtyä. Olen tosi katkera itselleni,kun jäin epätyydyttävään suhteeseen. En uskaltanut ajoissa tunnustaa itselleni, että olin ja olen yhä korviani myöden rakastunut itseäni 15v vanhempaan mieheen. Tajusin tai oikeammin tunnustin sen itselleni vasta kun näin hänet puolenvuoden jälkeen.
Nyt olen tässä huonossa suhteessa vähän pakon sanelemana,koska voimat eivät riitä kuin opiskeluun ja siihen motivoitumiseen.
Päivittäin kuitenkin odotan näkeväni edes vilauksen tuosta unelmasta,jolla oli samallaiset elämän arvot yms.
Tuo jälleen näkemisen toivo saattelee uneen tuohon uneen joka vielä yhdistää tiemme...
Tarinan opetus= kuka ehtii kysäiseen toisen ikää kun rakastutaan? kantsiiko sen takia hylätä onnen mahdollisuus? EI todellakaan ! Aina löytyy jokin selitys tai syy hylkäykselle... Todellisuudessa se on pelko, pelko siitä mitä muut funtsivat.
Jos vaan viel tuon mahdollisuuden saan aion elää itselleni ja tehdä itseni onnelliseksi,tehdä sydämen äänen todeksi
Tosiasia on että olet viehättynyt tästä tytöstä. Saat olla. Saat omalla tavallasi rakastaa häntä ja ajatella vaikka mitä. Tee se kuitenkin etäältä hänestä.
Sinun velvollisuutesi noin paljon vanhempana on tehdä rajat nyt ja sanoa tytölle että hänen pitää kokea ja kasvaa vielä. Elää nuoruuttasi ja keskittyä kaikkeen muuhun kuin sinuun. Sinä tiedät että näin oikeasti on. Hän nuoruuden huumassaan ei tiedä ja kuvittelee nyt olevansa valmis ja että sinä olet ainoa oikea hänelle.
Sinä tiedät elämää nähneenä että näin ei ole vaan maaimassa on paljon muutakin ja muitakin miehiä jotka voivat olla oikeita hänelle.
Hän tulee vielä rakastumaan monta kertaa. Pettymäänkin. Sinä aiheutat hänelle nyt sen ensimmäisen suuren pettymyksen. Sinun PITÄÄ tehdä se vaikka sydäntäsi raastaa. Jos uskot että hän on vahva ja elämäniloinen niin tiedät että hän selviää tästä pettymyksestä ja oppii siitä.
Sinun ainoa tehtäväsi on nyt miettiä miten asian hänelle kerrot. Hellästi, rakastavasti, isällisesti ja ennenkaikkea kannusta häntä elämässä eteenpäin.
Anna hänelle kaunis muisto ja kerro hänelle että vastaan voi tulla vielä todellisia kusipäitä mutta koska hän on niin hieno tyttö hän tietää että ei lannistu niistä vaan jossakin on joku hänen arvoisensa. Hän on matkalla sinne. Ei määränpää ole sinun luonasi.
Ystävällisin terveisin. Äiti 42 v (18v ja 20v tyttäret)
Sä puhut tosi nätisti ihastumisestanne, ja arvioit mun mielestä kypsästi ikäeron tuomia ongelmia ja hänen näkökantojaan. Aivan toisin kuin monet röllykkämahaiset kaljuuntuvat keski-ikäiset nuoria naisia havittelevat miehet, jotka eivät osaa katsoa peiliin.
Itse olen aina karsastanut suurta ikäeroa suuntaan tai toiseen. 18-vuotiaana pidin 28-vuotiasta minusta kiinnostunutta miestä ikäloppuna ukkona. 30-vuotiaana luulin olevani kiinnostunut vanhemmista miehistä, mutta deittailtuani muutamia noin 10 vuotta vanhempia totesin, että henkinen ikäero on liian suuri. Muutamaa vuotta myöhemmin kummastelin kaveriani, joka kulki itseään yli 10 vuotta nuorempien miesten kanssa. En antautunut suhteeseen itseäni 5 vuotta nuoremman ihanan miehen kanssa ikäeron takia, koska tunsin itseni henkisesti vanhaksi.
Me ollaan kuitenkin kaikki erilaisia. Uskon myös, että vaikka ikäerolla on henkisesti ja myös fyysisesti merkitystä, joskus voi kuitenkin olla niin, että muut asiat jyrää ikäeron alleen ja suhde toimii. Sä olet huolissasi tytön tunteista, mutta minä olen myös sun. Koska itsekin olen ollut aikoinani norjanhento 18-vuotias tyttönen, tiedän, etteivät ne ole niin helposti rikki meneviä kuin miltä nuoruuden kauneudessaan näyttävät. Luulenpa jopa, että tuolloin olisin kestänyt sydänsurut nykyiseen verrattuna olankohautuksella tyyliin miehiä tulee ja menee. Sen sijaan sun kannattaa miettiä, ja jos suhteenne etenee, ehkä myös keskustella naisen kanssa siitä, miltä siitä tuntuisi olla sun kanssa, kun rupsahdat ja oikeasti keski-ikäistyt.
42-vuotias itsestään huolehtiva mies voi olla jopa komeampi kuin maitopartainen nuorukainen. Pian alkaa kuitenkin väistämätön rupsahtaminen, ja mitä kaunokaisesi silloin ajattelee? Jättääkö hän sinut seuraavan komean uroon takia, vai rakastaako hän sinua henkisesti niin paljon, että ikäerolla ei ole merkitystä? Niinkin voi aivan hyvin olla, mutta mieti, onko tunteenne henkisesti niin vahva, että se kestää ikäeron tuomat paineet.
Varmasti tulet saamaan paskaa niskaasi, mutta sen ei sinänsä pitäisi ratkaista, jos suhteenne on todella vahva. Mutta millaista on, kun tyttösi on kavereidesi ja heidän keski-ikäisten vaimojensa seurassa? Tunteeko hän itsensä ulkopuoliseksi? Horjuttaako se suhdettanne?
Mieti, onko kyseessä vain ulkoisista viehätyksen aiheista johtuva romanssi, vai onko teillä henkisesti yhteistä? Jaksatko olla kiinnostunut samoista asioista kuin 17-vuotias? Tylsistyykö hän seurassasi? Onko teillä viiden vuoden päästä keskusteltavaa aamiaispöydässä?
Voi olla että on. Tapasin mm. kerran pariskunna, jossa ikäero oli teidän luokkaanne, ja tuntui, ettei heitä erottanut kuin ryppyjen määrä. Nainen oli kypsän oloinen ja rakkaus tuntui todelliselta. Olivat olleet jo aikaa naimisissa, ja nainen oli jo 30-vuotias, mies selvästi vanhenemassa, mutta yhteennivoutumisen tuntemus hälvensi fyysisen eron.
Pelkään kuitenkin, että sinua ihastuttaa nuoruuden suloisuus, eivät suhteen kestävyyden kannalta tärkeämmät asiat. Ei suhteenne mahdoton ole, mutta paljon se vaatii, ja jos päätätte jatkaa, käske paskannakkelijoiden pitää turpansa kiinni. Kysehän on teidän elämästänne, ja valintanne tehtyänne kellään muulla ei ole enää oikeutta kalvaa maata rakkautenne alta.
Positiivisena merkkinä suhteessanne pidän sitä, miten kauniisti siitä puhut ja miten analyyttisesti asiaa pohdit. Selvästi kunnioitat tyttöä ja ajattelet hänen tunteitaan, mikä voi auttaa teitä kasvamaan yhdessä. Jos päätätte jatkaa, pikku vinkki entiseltä nuorelta: Älä ole isällinen toisen nuoruudesta huolimatta äläkä vanhemman oikeudella pyri opastamaan häntä joka asiassa. Kohtele häntä tasavertaisena aikuisena.
"Mielessäni oli vain, usko tai älä, saada hänelle hyvä mieli ja piristää päivää."
Toi oli paras :D
Et sä itsekkään usko tohon niin miksi mekään uskottais?
Nuorta pillua sä haluat, etkä mitään muuta! Likka on taas perus suomalainen typerä teini.
Ihminen joka ei ole kokenut mitään ei osaa kaivata mitään.
Nuori ei kaipaa mitään ja on tässä mielessä onnellisen itseriittoinen. Vanheneva ihminen kaipaa enemmän ja enemmän ja siksi hän myös menettää itseriittoisuuttaan
ja tulee riippuvaiseksi siitä mikä on ollut.
Kauheaa, että vanhat äijät ovat noin lapsellisia ja viekottelevat viattomia tyttösiä, joilla vielä elämä edessä. Omia tyttöjäni olen kovasti varoitellut moisista sedistä ja saalistajista.Eivät varmasti uskaltaisi tehdä moista,silloin tämä mamma nostaisi kunnon äläkän.
Ei ikä määritäkään tunteita, mutta jos kyse olisi itsestäni, pitäisin tunteitani simppelisti vain sairaina, koska lapseni ensimmäisestä suhteestani on melkein saman ikäinen.
Pystyn kyllä hyväksymään moiset ikärerot lähipiirissä, mutta omalla kohdallani ensimmäinen vaiva olisi oksetus, joten eipä siinä paljon ihastumista pääsisi tapahtumaan...
Jokainen taaplaa omantuntonsa ja arvojensa mukaan..
Tämä oli aikuisen naisen mielipide.
Ihastus on ymmärrettävää, tyttö on varmasti ihana ja vanhemmalle miehelle täysin vastustamaton, mutta ymmärrät varmaan itsekin miksi juttu ei voi toimia. Olet hänelle aivan liian vanha ja elämänkokemuksenne on täysin erilaiset. Tyttö olisi täysin armoillasi, hän ei tiedä elämästä, rakkaudesta eikä seksistä vielä mitään. Uskon että lopulta tulet järkiisi. Kaikkea hyvää sinulle.
Ja vastuuntuntoiselta, Reunalla. Jo nimimerkkisikin kertoo, että olet miettiväisenä taitekohdassa, sellaisessa tilassa, jossa pitää päättää isoja asioita. Mielestäni on hienoa, että haluat miettiä mitä teet, jopa täällä, vaikka netissä vastausten taso on joskus vähän "kevyttä".
Itse olen 40-vuotias nainen, jolla oli suhde 25-vuotiaaseen mieheen. Ikäero ei ollut yhtä suuri kun teillä, mutta loppujen lopuksi merkittävä. Mies oli henkisesti hyvinkin ikäiseni oloinen ja kiinnostunut/arvosti samankaltaisia asioita kun minä. Häntä ei ikäero haitannut eikä mikään muukaan minussa, vaan minä olin se joka loppujen lopuksi jänisti. Siitä huolimatta että rakastin häntä tai ehkä juuri sen takia.
Kyse oli siitä, että haluan löytää rinnalleni ihan oikean parisuhteen, jota hellästi hoivaamalla ja vaalimalla pystytään ylläpitämään loppuelämä. Olen luonteeltani kiltti ja rakastava enkä halua elää "lainaelämää" sillä asenteella, että kestää niin kauan kun kestää. Sattuisi liikaa.
Nuori mies oli elämässään niin erilaisessa vaiheessa. Oli lapset tekemättä ja kaikenlaista kokematta. Minua ahdisti hänen elämätön elämänsä ja etten mitenkään pysty tulemaan enää 25-vuotiaaksi.
Niin sitten erosimme ja kaunis muisto jäi. Tiedän että tein oikein, kun näin hänet kauppakeskuksessa ikäisensä nuoren naisen kanssa. Katselin haikeana perään, aivan ihana mies siinä, jonka kanssa en voinut olla... Mutta mies näytti onnelliselta ja olin itse siitä onnellinen.
Tapasin sitten ikäiseni miehen ja onhan tämä hirveän helppoa. Puhutaan samoista asioista ja molemmat muistaa minkälaista oli 80-luvulla. Mies on mahtava ja olen hirveän rakastunut. Hänen kanssaan voin elää eteenpäin ja rakentaa suhdettamme ilman huolen häivää. Tiedän, ettei hän halua lapsia tai biletellä viidenkään vuoden kuluttua.
Voi Reunalla, toivon sinulle ja nuorikollesi kaikkea hyvää! Ikäväkseni kuitenkin munkin täytyy sanoa, että onnistumisen mahdollisuudet pidemmän päälle ovat huonot. Varsinkin kun olet noin kypsä ja ajattelevainen. Nuori nainen ei voi mitenkään olla vielä noin "maailmaa nähnyt" ja loppujen lopuksi riittää sinulle.
Vai että keski-ikäinen mies ala-ikäisen tytsyn kanssa ''parisuhteessa'' ei sillä että ihastuminen tai pitäminen olisi kiellettyä mutta jotain rajaa tällekkin pitää olla! Jotain suhdetta, ihan oikeasti se on aivan liikaa tuon ikäisen tytön kanssa. Kyllä ymmärrän että jos teillä on tunteita toisianne kohtaan mutta ikä-ero on aivan liian suuri parisuhteeksi.
Olin 39-vuotias nainen, kun tapasin 17v nuoren miehen. Minulla oli perhe, mies ja neljä lasta. Miehen kanssa ei mennyt hyvin, ollenkaan.
Ihastuin tuohon nuoreen miehen alkuun, joka oli monessa suhteessa paljon fiksumpi kuin moni kaksi kertaa vanhempi mies (tai nainen). Kaikenlisäksi tämä nuori mies oli hauska, sosiaalinen. Osasi ratkaista tehokkaasti omat lastenkasvatusongelmani :). Kuunteli myös omia parisuhdeongelmiani sen minkä niistä kerroin.
Nuori herra kertoi myös omista jutuistaan, vaikeistakin asioista, paljon. Itseasiassa uskoutui sellaisistakin asioista, joista en koskaan ennen ollut kenenkään kuullut ääneen puhuvan. "Noloista", herkistä aiheista. Tämä mies ei koskaan ole pelännyt menettävänsä kasvojaan, kuten monet erityisesti ikäiseni miehet tekevät usein. Eivät suostu puhumaan mistään, jos he itse joutuisivat "kyseenalaistetuksi".
Tapasimme melko usein vuosia. Puhuimme useita tunteja putkeen asioitamme. Nauroimme. Joskus oli vähällä, ettemme itkeneet. Tunsin vetovoimaa miestä kohtaan, mutta ikinä en olisi alkanut rakkaussuhteeseen hänen kanssaan, vaikka häntä tavallaan rakastankin, yhä edelleen. Suhde olisi ollut ystävyytemme tuho, täysi katastrofi, koska sillä ei olisi ollut tulevaisuutta johtuen 22v ikäerostamme. Tässäkin asiassa nuori mies oli samoilla linjoilla kanssani. Samoilla linjoilla olimme myös siinä kenelle kerromme toisistamme. Eli vain sellaisille harvoille ja valituille, jotka "tajuavat" :). Niitä ei ollut montaa. Jos joku tuttavani näki meidät jossain ja tuli myöhemmin kysymään kuka kanssani oli, valehtelin.
Nuori mies muutti toiselle paikkakunnalle ja siitä lähtien olemme keskustelleet enimmäkseen netissä. Minulle tuli avioero ja se vei aikansa muuttoineen kaikkineen. Viimeksi tapasimme kesällä, kun hän kävi kääntymässä entisessä kotikaupungissaan. Olen erittäin ylpeä ystävyydestämme ja onnellinen että se on säilynyt jo kahdeksan vuotta.
Sinua kehoitan samaan: pitäkää yhteyttä ystävänä.