Olen miettinyt hiljaa, yksin, tätä elämän suloisuutta.Tapasin sinut rakkaani 10 vuotta sitten, ravintolassa, ja sieltä yhteinen polku alkoi.
Alkuun en ymmärtänyt, nähnyt muuta kuin suuren rakkauden, elämäni prinssin, joka tuli ja valloitti sydämeni täysin. Vuodet kuluivat, ostit minulle lahjoja, etenkin viikonloppuisin, alkuun ihan ihmettelin, kuinka ihanasti muistat minua, joka viikonloppu.
Vuodet kului, lahjat väheni, viikonloput kuitenkin oli hyvin alkoholipitoisia. Viimein ymmärsin, miksi toit lahjoja, siksi, etten kiinnittäisi huomiota runsaaseen viinan juontiin, tai en ainakaan sanoisi siitä, koska olithan jo lahjonut minua.
Nyt ei ole enää lahjoja, on vaan pelko, tuska, hätä ja kauhistus viikonloppuisin.
Vomani ovat vähissä, sisimmässäin olen yksin, vaikka olemme kaksin.Hän humalassa, ja minä kuuntelen ja katselen tätä örvellystä viikonlopusta toiseen, vuodesta toiseen.
Olen sanonut hänelle kauniisti, rumasti, ollut sanomatta sanakaan, nyt en enää tiedä mitä tekisin.
Olen miettinyt eroa, lähtöä pois tästä kaikesta, ja aloittaa uuden oman elämän ilman pelkoa, uhkailua, kiristystä.
Olen surullinen, koska välillämme on kolmas osapuoli, siis alkoholi, joka on niin voimakas tekijä meidän suhteessa, että jonkun meistä on annettava periksi, ja ehkä se olen minä.
Mietin sitä, onko tämä oikea ratkaisu, ehkä ei, ehkä on. ratkaisu kuitenkin. Minulle se on helpotus, koska henkinen kapasiteetti olkaa olla jo aika loppu. Jos joku voisi kommentoida, kiittäen jo etukäteen
Alkuun en ymmärtänyt, nähnyt muuta kuin suuren rakkauden, elämäni prinssin, joka tuli ja valloitti sydämeni täysin. Vuodet kuluivat, ostit minulle lahjoja, etenkin viikonloppuisin, alkuun ihan ihmettelin, kuinka ihanasti muistat minua, joka viikonloppu.
Vuodet kului, lahjat väheni, viikonloput kuitenkin oli hyvin alkoholipitoisia. Viimein ymmärsin, miksi toit lahjoja, siksi, etten kiinnittäisi huomiota runsaaseen viinan juontiin, tai en ainakaan sanoisi siitä, koska olithan jo lahjonut minua.
Nyt ei ole enää lahjoja, on vaan pelko, tuska, hätä ja kauhistus viikonloppuisin.
Vomani ovat vähissä, sisimmässäin olen yksin, vaikka olemme kaksin.Hän humalassa, ja minä kuuntelen ja katselen tätä örvellystä viikonlopusta toiseen, vuodesta toiseen.
Olen sanonut hänelle kauniisti, rumasti, ollut sanomatta sanakaan, nyt en enää tiedä mitä tekisin.
Olen miettinyt eroa, lähtöä pois tästä kaikesta, ja aloittaa uuden oman elämän ilman pelkoa, uhkailua, kiristystä.
Olen surullinen, koska välillämme on kolmas osapuoli, siis alkoholi, joka on niin voimakas tekijä meidän suhteessa, että jonkun meistä on annettava periksi, ja ehkä se olen minä.
Mietin sitä, onko tämä oikea ratkaisu, ehkä ei, ehkä on. ratkaisu kuitenkin. Minulle se on helpotus, koska henkinen kapasiteetti olkaa olla jo aika loppu. Jos joku voisi kommentoida, kiittäen jo etukäteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus on myös rakkautta päästää irti. Tuossa tilanteessa tuskin voitte jatkaa ilman ,että se hiljallee tukahduttaa teidän molemmat.
Sinä hiljaa hyväksyt juomisen jäämällä hänen viereensä, ja luulet olevasi sankari niin tehdessäsi. Hän ehkä tietämättään saa sinulta luvan jatkaa juomistaan, koska pysyt kuitenkin vierellä.
Ota viimeiset voimasi, ja pinnistä irti. Pelasta teidät molemmat, jos mahdollista (ohjaa rakkaasi hoitoon), mutta pelasta ainakin itsesi.
Älä anna tilanteen jatkua enää tuollaisenaan.
Kuten aina, ensimmäinen kysymys on miksi? Miksi mies juo ja miksi sinä jaksat katsoa sitä sivusta? Eikö olisi helpompaa vain pistää ovi kiinni ja poistua paikalta, juokoon itsensä vaikka hengiltä? Miksi sinun pitäisi olla se toinen ja alkoholin se ensimmäinen? Voisiko tilanne sittenkin kääntyä toisinpäin, sinä olisitkin se tärkein?
Kukaan ei varmaan pysty vastaamaan miksi joku ihan oikeasti juo? Mutta siihen on helppo vastata että miksi juominen ei lopu. Alkoholi on nautintoaine jota joko hallitaan tai se hallitsee. Miehelläsi on se tilanne, että alkoholi on hallinut jo pitkään, joten on vain yksi vaihtoehto, alkoholi pois. Ja tätä sinä kenties mielessäsi toivotkin, miehesi lopettaisi alkoholin käytön ja siksi kenties jaksat olla hänen kanssa. Sinä tunnet sen mukavan miehen, miehen joka sai sinut aikanaan hymyilemään ja tuntemaan itsesi halutuksi.
Vai tunnetko loppujen lopuksi miestäsi ollenkaan, miksi hän aikanaan aloitti juomisen ja vaivaako miestäsi yhtään jatkuva ryypiskely? Onko miehesi yrittänyt lopettaa koskaan juomista, haluaako hän edes sitä? Ei riitä, että sinä haluat runsaan alkoholin käytön poistuvan miehesi elämästä, vain alkoholisti itse päättää siitä.
Jos sinulla ei ole mitään konsteja saada miestäsi lopettamaan alkoholin käyttöä, niin silloin vaihtoehdot ovat vähissä. Jos järki ei auta, niin säälillä sitä on turha korvata, eli sinun täytyy tehdä omat ratkaisut. Mitä sinä haluat, elää pienessä toivossa, että miehesi lopettaa alkoholin käytön? Onko se edes realistista, ei ainakaan kovin helppoa.
Ota aikalisä ja muuta hetkesi erilleen miehestäsi. Voi olla, että miehesi reagoi vain juomalla lisää, mutta sinä voit huomata, että elämässä on muitakin vaihtoehtoja kuin pelko. Vai onko yksinjäämisen pelko sittenkin niin suuri, että alkoholistin pelko on pientä sen rinnalla?