Mitta täynnä sukulaisia, on aika maksaa potut pottuina.
Kertoisitteko hyviä temppuja joilla aikaan saa ärsyyntyneisyyttä, suoranaista vittuuntumista läheisten joukossa.
Kertoisitteko hyviä temppuja joilla aikaan saa ärsyyntyneisyyttä, suoranaista vittuuntumista läheisten joukossa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yksi konsti, joka tehoaa joskus erinomaisesti, on kuunnella solvauksia pieni hymy suupielessä, tuijottaa edelleen hetkeämättä puhujaa silmiin jonkun aikaa puheen jälkeenkin ja sitten kääntää selkänsä tälle sanomatta sanaakaan ja kävellä tiehensä.
Koetahan siis pitää oma suusi supussa ja katsoa toista ylhäältä päin aivan kuin tämä olisi vähäjärkinen. Oman välipitämättömyyden voi sitten kruunata selän käännöllä, ryhtymällä lukemaan, viheltelemällä tai muulla sellaisela tavalla, joka osoittaa täydellisen piittaamattomuutesi toisesta.
Anna katseesi muka vaivihkaa viivähtää kohteen vatsamakkaroissa, isossa takapuolessa, paksuissa jaloissa, syylässä tms. Vähän aikaa kun menee niin huomaat että kohteesi punoittaa pidätellystä raivosta. Ole sitten vielä viattoman näköinen kun kohteesi katsoo takaisin ja hymyile ihanasti. Tepsii.
Tuota pitää kokeilla seuraavan kerran kun v***mainen naapurin ämmä uskaltaa aukaista suunsa!
muuten reagoi kuin hymyillen.
Sitten nurkan takana iskee päätään honkaan.
Minun sukulaiset eivät kyllä varsinaisesti hauku, vaan, muistaa asioita jopa vuosikymmenetn takaa ja sopivasti nostavat asian eteen kun heille se sopii.
Normaalina itseäni pitävänä olen ollut joskus äimänkäkenä ja juuri vaan hymissyt jotain, muistaen vaikka viikon päästä juuri sen kaukaisen asian josta piikitetään.
Itse en tee niin kuin he, koska eilinen on mennyt ja katson huomiseen.
Kerronkin erittäin lapsellisen "muistelon".
Sain kylkiäisenä jäätelökoneen kirjakerhosta, äitini puoliväkisin hommasi, se oli joku kytky, uusi jäsen.
Sitten muutaman viikon päästä hän ja sisarensa tulivat meille kylään, ja tottakai minun olisi pitänyt sillä koneella juuri sisaren tuloa varten tehdä kotijäätelöä.
Sisar näytteli suruisaa kun ei jäätelöä saanut ja minä sain pisteliään katseen äidiltäni.
Olin siis huono emäntä. Enpä kyllä tahallani, muuta tarjottavaa oli kyllä.
Uskokaa tai älkää tämä tapahtui noin 1984 ja sitten minulle tämä äitini sisar vihjaili jäätelöstä v 2003.
Että kyllä "uudessa jääkaappipakastimessa meillä on aina jäätelöä".
Ja sitä "aina myös tarjoillaan"!
En olisi tuota vanhaa virhettä muistanutkaan, vaan mietin sitä tilannetta kun hänen äänensä oli niin ilkeä.
Mitä mieltä tälläisestä olette.
Pari vuosikymmentä vierähtänyt "virheestäsi" ja yhä kehdataan muistuttaa... voi jee toivottavasti otat huumorilla vaan tässä vaiheessa...
Ihan sivuhuomautuksena kerrottakoon, mikäli joku ei asiaa tiedä, että ei se jäätelökone tuosta hups vaan sitä jäätelöä tee. Vuorokautta ennen on vielä nykypäivänäkin valmistelu aloitettava; en edes tiedä miten nopea mahtoi olla jäätelökone 25 vuotta sitten.
Uskomaton idiootti tuo tätisi. Voisit minun mielestäni käyttää tuota pitkää tuijotusta, hiljaisuutta sen jälkeen ja sitten ihan muuhun asiaan siirtymistä joka kerta, kun hän möläyttää jotakin. Ole ihan kuin et olisi edes kuullut, mitä hän sanoi.
Tilanne on toki kauhea ja kertoo pikkumaisesta ihmisestä, mutta kirjoitit jutun hauskasti että aloin vain hihittelemään täällä. Jotkut kehittävät vastaavista kunnon sketsejä ja tässä olisi ainesta juuri sellaiseen. Periksiantamatonta suomalaisuutta :DDD
Toivottaavsti sinulla on jäljellä se jäätelökone tai löydät jostain kirpparilta samanlaisen. Vie se seuraavalla kerralla tädillesi!
Valitse kaikkein vähiten vastaan putputtava juorukello ja totea hänelle asiallisen lyhyesti ajatuksesi, joka koskee jonkun muun sukulaisen käytöstä johon olet saanut mittasi täyteen. Tein itse niin ja sillä oli mahtava vaikutus, mutta arvostelun kohteeksi joutunut henkilö ei kehdannut ottaa asiaa puheeksi enää vuoden kuluttua kun seuraavan kerran taas jossakin sukutilaisuudessa tapasimme. Siihen asti olin vain sietänyt ja sietänyt sanomatta ikinä mitään vastaan 20 vuotta ja koska en selänkään takana alentunut rumasti syyttämään siihen oli kenenkään vaikea puuttuakaan. Kohde kuitenkin suivaantui kenties loppu iäkseen, muttei minua haittaa. Hirveä tyyppi kaikin tavoin!
vinkkiä: kun joku aivan selvästi pottuilee sinulle esim.pukeutumisesta tms.,kuuntele vähän aikaa tarkkaavaisen oloisena. Sitten kesken lauseen kysyt "Ootko käyny lääkärissä TUON takia?" (Katsot samalla huolestuneen näköisenä hänen kasvojaan).
Kun asianomainen ihmettelee,mikä on vialla,vastaat: "Jos minulla olis tuon näköinen naama,olisin jo mennyt lääkäriin".Samantien poistut paikalta.
Nyt on anoppini ollut vähän aikaa hiljaa, mutta olen monesti ajatellut, että paukautan hänelle kunnolla takaisin. Se että mitä siitä seuraa on ollut este. Joltain sain vinkin, että kannattaa esittää "tyhmää" ja ihmetellä, että mitä toinen tarkoittaa. Tai olla tosiaan välinpitämätön tai olla kuuntelematta ja sanoa "anteeksi en kuunnellut - oliko asiasi kuinka tärkeä"? Seuraavan kerran kun anoppi ryöpyttää, niin laitan sukulaisissa erään tosijutun kiertämään. Jos anoppi multa asiaa kysyy, niin kerron pokkana "etten muista kuka mulle kertoi asian" ja olen miettiväni asiaa. Esitän supertyhmää ja olen ihmeissäni. Anoppi itse on kertonut, minulle ko. arkaluotoisen asian itsestään, muttei varmsti sitä muista. Tämä aion tehdä, mutta siihen loppuvatkin "likaiset" temppuni - en nimittäin aio jatkaa niitä. Toinen totuus anopistani murskaisi hänet täysin - sain asian tietoon mieheltäni, mutta asia on niin arkaluontoinen, ettei sitä voi kenelläkään kertoa.
tekemisissä.
Pääset ite helpoimmalla ja voit elää rauhaisan loppuelämän.
Minä olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen kakenlaisiin kostohommiin ym. sälään siksipä elelen yksikseni ja kuljen omia polkujani.