Tämä taitaa olla näitä perinaisellisia ominaisuuksia, että vanhojen heilojen perään pitää vielä haikailla vuosien jälkeen :(
Olen suhteessa jossa kaikki periaatteessa on ihan hyvin. Mitään "jännitystäkään" en ole kaipaamassa elämääni. Jonkin siinä yhdessä silloin vain kolahti ja vähän liiankin kovaa, sillä pakoon piti kuitenkin päästä. En tiedä. Nämä on niin turhan kuluttavia nämä "jos asiat olisivat menneetkin näin" skenaariot...
Kannattaako kummitukset lakaista maton alle vai ottaa kissa pöydälle? Eihän tässä mitään järkeä tietenkään ole.
Olen suhteessa jossa kaikki periaatteessa on ihan hyvin. Mitään "jännitystäkään" en ole kaipaamassa elämääni. Jonkin siinä yhdessä silloin vain kolahti ja vähän liiankin kovaa, sillä pakoon piti kuitenkin päästä. En tiedä. Nämä on niin turhan kuluttavia nämä "jos asiat olisivat menneetkin näin" skenaariot...
Kannattaako kummitukset lakaista maton alle vai ottaa kissa pöydälle? Eihän tässä mitään järkeä tietenkään ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sillä varmaan nyt jokin "aika kultaa muistot" ja toisaalta ehdottomasti olen sitäkin mieltä, että siitä erostakin on kannettava aikuisena ihmisenä vastuunsa. Tai ainakin huomioida nykyisen kumppaninsa tunteet!
Oletko valmis jättämään nyt nykyisesi ja sen jälkeen lähestyisit exääsi? Onko exäsi sinkku vai onko hänellä jo joku muu? Sinulla oli syysi lähteä, muista ne. Ja skenaariot ovat vain skenaarioita - ei torellista elämää.
Tuntuisi absurdilta jättää nykyinen. Niin pitkälle en ole asia ajatellut, että lähtisin eksää koskaan lähestymään siinä mielessä. Siviilisäädystä en tiedä - olemme vain"moikkailu"-asteella, noh tavallaan... Lähinnä häiritsee vaan se että exä tulee mieleen mitä sopimattomimmissa tilanteissa ja ei se ihan reilulta tunnu nykyistä kohtaan.
Jännä juttu sinänsä, että tuo aika ei kuitenkaan ole edes kullannut niitä muistoja kovinkaan hyvin, sillä nimenomaan muistan sen exän aika vaikeana ihmisenä :D